Ihastunut ja rakastunut

😘miehellee

Kokemusta on, ja arvaa mitä vastas, ei kiinnosta.
Eipä oo niin yksinkertaista.
On katos kaappi lesboja ja kaappi homoja.
Heidän kanssaan on sitten vähän vaikeampi tulla toimeen.
Sydän särky 2kertaa peräkkäin 2vuoden sisällä 2013-2015. Se naisten empatia..., huhu, on kyllä sellasii sekopäitä. Kaappi homot.... Kaappi homot... Kaappi lesbot.... Ne on ne ongelmat,
Itse hetero miehenä tiedän, että ei hetero ole julma vastakkaiselle sukupuolelle.
Varokaa kaapissa makaavia, silmistä ne tunnistaa. Ja käytöksestä, töykeydestä...

On ollut niin yksinäistä kuin luulin että vika on minussa, mutta on alkanut silmät pikkuhiljaa avautumaan.
Tulen kyllä pian takaisin, kuin olen vain kerännyt itseni.

Annoin sydämeni sille naiselle, hän otti sen suloisesti kämmeneensä, puristi kasaan 1000:ksi palaksi, ja nekin vielä murskasi kivisellä vasaralla, keräsi maasta ja heitti tuuleen. Kauan on aikaa mennyt, etsiessäni niitä muruja, jotka tuuli kuljetti ympäriinsä ja lennätti kauas kaukaisuuteen. Vielä on toivo, että sais jonkun näköisen tästä koottuu, ei ehkä yhtä kaunista kuin alkuperäinen, mutta sykkivä sydän kuitenkin. Kiitos sinullekin nainen, et kuitenkaan heittänänyt mereen kaloille syötäväksi. Tuskalla tosin sain niitä kylvämiäsi sydämeni muruja etsiä. Mutta tuntuu kuin alkaisin jo viimeisiä löytämään. Kenelle vielä sydämeni antaa taitaisin, uskallanko niin rohkea olla?!
T. Suurmetsään.

Neitsyt mies. Miks niin itseäni petin, miksi rakkautta etsin sieltä, jossa ei rakkautta ole. Sydämeni kipu ja ahdistus sen ah mulle todisti julmasti. Julma on naisen kylmyys, julma on rakastamattomuus sitä kohtaan, jonka sydän palaa niin kuin liekki rakkaudesta. Ei sitä vesi sammuta, koska se on suureksi kasvanut ja se palaa suurella voimalla ja ei sammu. Mutta kuin tulit sen tulen tykö lämmittää itseäsi, otit mukaasi paljon kiviä ja maata, ja tukahdutit ankaralla kädellä sen suuren liekin, joka niin voimakkaasti paloi, että se 100kilometrin päästä antoi valonsa ja sinä näit sen. Mutta katsoit sen villitykseksi ja vääryyden liekiksi, koska se liian kovaa paloi, niin tahdoit sinä sen sammuttaa. Ehkä sait itsekin haavoja sitä sammuttaessasi, sillä olihan se suuri liekki, ja olit niin nuorikin. Ehkä itsekin toivut vielä niistä haavoista. Minun toipumiseni taas makasi niiden kivien alla, sillä annoin itseni sille rakkauden liekille, ja et varmaan tiennyt,
Kuin hautasit sitä tulta, hautasit myös minut, on ollut raskasta nousta sieltä takaisin jaloilleen, et säästellyt työssä, et armahtanut liekkiä, vaan hukutit sen niin syvälle maan rakoon, ettei pieninkään loiste enään näkynyt. Onnistuit siinä, liekki on nyt sammunut, ja tunnen kuinka pää on jo pinnalla, ehkä ruumiskin vielä nousee lähiaikoina, se olisi toiveeni. En tiedä ajattelitko vain liekin haudata, eli tiesitkö että myös minut hautasit, mutta tahdon kuitenkin unohtaa, ja antaa anteeksi.
Sulle pikkutyttö!

Mistä se tuli syttyi, tulit itse luokseni, katsoit minua, hymyilit, ja laitoit kädet ristiin, olin murheessa, olin vaivattu, olin ilman Jumalaa ja ilman ystäviä, olin eksyksissä, ja vaelsin pimeässä laaksossa, ja rakastuin sinuun, olit viimeinen toivoni,
Mutta kuin tuli syttyi, ja ilmoitti itsensä sinulle, niin silloin sinun ilmeesi muuttui, et sinä enään hymyillyt, et ollut se sama Jumalanlapsi, viaton ja puhdas, vaan aivan kuin omatuntosi olisi vialliseksi tullut, tulit aivan kuin haamuksi, en tuntenut sinua enään, mutta entinen rakkaus paloi vielä vahvempana ja olin murheessa. Kärsin lievistä ja asteittain pahemmista mielenterveysongelmista, mutta olin yksin niiden kanssa, kenelle olisin puhunut? Jolle puhuin, katsoi minut ylös, myös sinä,
Olin vieras ja muukalainen kaikille ja kaikkialla, ei kukaan minua tuntenut. Siinä murheessa tahtoi etsiä lohtua rakkaudesta,
Olit ainut ketä rakastin.,
En halunnut ahdistella,
Vaan halusin lievittää omaa kipuani, olin sairas, et ehkä ymmärtänyt, ja ei olisi koskaan pitänyt sinulle puhua, mutta en osannut hakea apua,
Ja sieltä mistä apua hain, sieltä en minä apua löytänyt. Näin vieraana ja muukalaisena saan vieläkin käydä, vaikka nyt tiedän, että apu on lähellä, jos sitä tarvitsee. Se on anteeksi antamisessa ja uskomisessa. Ei ole muuta apua.