Erosta on nyt 7kk. 4 hyvää vuotta, 4 pelkkää huutoa, syyttelyä ja eteismattona pitämistä. Mitään mieltä en saanut mistään olla ja sanoja piti varoa ja miettiä tarkkaan miten asiat pitää ilmaista ettei tule väärinymmärretyksi- negaatiovaara kaikessa. Kaikki tehtiin kuten rouva halusi. Eron jälkeen tunsin ensin helpotusta, sitten pohjaton suru ja ikävä. Kesä kului haavoja nuollen pääosin mennyttä elämää miettiessä yksin kotona. Asun maaseudulla ja täällähän ei ole mitään virikkeitä, muutama kaveri joita joskus näkyy. Nyt syksyn ja talven tullen olen tajunnut kuinka yksinäinen olen. En edes tajunnut kuinka syrjäytynyt ja eristäytynyt koko ulkomaailmasta olen. Olen alkanut karttaa ihmisiä, vaikka samalla toivoisin tapaavani jonkun mukavan naisen.. mutta en tajua mikä menee pieleen aina tilaisuuden tullen? Näkyykö naamastani pohjaton pettymys edellisessä suhteessa vai karkoitanko ne tajuamatta sitä itse? Työelämässä en ole joten sekin aiheuttaa oman tyhjiönsä elämässä. Opamox auttaa hiukan tässä toivottomuuden, yksinäisyyden täyttämässä tyhjiössä jota jotkut kutsuvat elämäksi. Kaikkihan on kuulemma aina itsestä kiinni, tiedän sen.. Mutta kiinnostus kaiken uuden aloittamiseen on tasan ajatusvaiheessa ja pipi mieleni kyllä keksii tehdä kaikki aloitteet tyhjiksi ja leimata ne toivottomiksi haihatteluiksi. Tv katselua aamusta iltaan ja katselen kun ihmiset elävät ja ovat toisten kanssa tekemisissä.. minä en. Kaupassa ja kadulla naiset vieläkin katsovat 45v miestä ns silläsilmällä, flirttiä kassalla mutta siinä se on kun vedän heti suojakelmun päälleni ettei tarvitse tutustua. Illantullen näitä asioita mietittyäni alan olla jo aika sekaisin ja päässä pyörii ihme juttuja, ikivanhoille eksille soittamisesta narunjatkoksi menemisestä. Nyt vaihe on se että aamulla herään kuin kankkusessa ja mietin edellisillan miettimisiä kuin olis baari illassa sekoillut kännissä.. vaikka olen vain kotona katsonut telkkua selvinpäin. Päihteitä en käytä ja joskus harvoin kohtuudella alkoholia seurassa jos semmoinen tilaisuus tulee. Olenkohan masentunut tai jotenkin mahdollisesti päästäni nyrjähtänyt? Onko täällä muita joilla on "yhtä kivaa"
kuinka syvälle voi vajota?
tääonniintätä
6200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä tällä palstalla kaikilla tuntuu olevan tosi kivaa.
Trollit aloittaa aikasin.
Sinun olisi hyvä hakeutua ihmisten seuraan,eikä olla niin paljon yksin kotona. Sinun ihmisarvosi on ilmeisesti nujerrettu edellisessä suhteessa ,mutta syy on tainnut olla toisen osapuolen "puutteissa". Hän on onnistunut nujertamaan sinut. Nyt sinun on vaan yritettävä ryhdistäytyä,ja menemällä ihmisten seuraan,sieltä voi löytyä sielunkumppani ,ajallaan. Hieno juttu että et turruta itseäsi päihteillä,se olisi tuhoisaa.
Erostasi on jo sen verran aikaa,että alkaisi olla hyvä hetki yrittää "ryhdistäytyä", jos sinulla on ystäviä,kutsu heitä kyläilemään,tai keksikää jotain harrastusta yhdessä. Tsemppiä sinulle uuden alkuun,äläkä anna menneiden lannistaa sinua.
Olet selvästikin masentunut. Eikä ihme. Sinulla on takana vaikea avioliitto, jonka päättyminen jätti jälkeensä syvän, pimeän aukon. Ihmettelet, näkyykö menneisyytesi naamastasi naisten edessä ja toisaalta sanot, että vedät kelmun kasvoillesi heidän edessään. Kyllähän se tutustuminen uuteen naiseen voi jännittää, mutta se kannattaa! Flirttaile rohkeasti naisille, siitä voi seurata lähempikin tutustuminen.
On nyt ihme! Paukuta päätäsi seinään sata kertaa
nussi jtn 13v tyttöä niin ongelmasi katoavat <3