Jolla on oikeudenmukainen sydän.
Joka tuntee hyvyyden.
Joka tunnistaa pahuuden.
Joka vastustaa pahansuopaisuutta.
Jolla on selkärankaa erottaa itsensä kaikesta alhaiesta.
Joka on mieluummin yksin erotettuna joukosta kuin joukossa jossa on ilkeämielisyyttä.
Joka on valmis kamppailemaan elämässä yhdessä ja taistelemaan vääryyttä vastaan.
Sellaiselle tahdon tuottaa mielihyvää ja nautintoa sekä kohdella hyvin koska hän on sisäisesti kaunis kuin kukka (ulkoinen muoto rapistuu, mutta se kauneus ei koskaan häviä jos ei anna maailman korruptoida itseään).
Sinä et ollut se, mutta opetit minulle sen mitä todella tahdon. Kiitos siitä.
Älkää omiko ja saattaa kuulostaa naiivilta, mutta elämää jo nähneenä olen tajunnut mikä on todella kultaakin kalliimpaa. Sille ei voi edes laskea arvoa.
Se on Hyvä Sydän.
Joka tuntee hyvyyden.
Joka tunnistaa pahuuden.
Joka vastustaa pahansuopaisuutta.
Jolla on selkärankaa erottaa itsensä kaikesta alhaiesta.
Joka on mieluummin yksin erotettuna joukosta kuin joukossa jossa on ilkeämielisyyttä.
Joka on valmis kamppailemaan elämässä yhdessä ja taistelemaan vääryyttä vastaan.
Sellaiselle tahdon tuottaa mielihyvää ja nautintoa sekä kohdella hyvin koska hän on sisäisesti kaunis kuin kukka (ulkoinen muoto rapistuu, mutta se kauneus ei koskaan häviä jos ei anna maailman korruptoida itseään).
Sinä et ollut se, mutta opetit minulle sen mitä todella tahdon. Kiitos siitä.
Älkää omiko ja saattaa kuulostaa naiivilta, mutta elämää jo nähneenä olen tajunnut mikä on todella kultaakin kalliimpaa. Sille ei voi edes laskea arvoa.
Se on Hyvä Sydän.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Ei kukaan ole aina hyvä. Paitsi Jeesus.
Aina on joku, joka tulee selittämään jotain tuollaista.
Että "Kuvitteletko olevasi Jeesus ja muita ylempänä".
Itseasiassa se mitä minä kuvaan pitäisi olla itsestäänselvyys. En tarkoita mitään pyhimystä, mutta jos ihminen ei ymmärrä tiettyjen asioiden olevan yksinkertaisesti väärin sekä monella tapaa järjestöntä, ei hänellä ole hyvää sydäntä.
Ihmiskuona selittää itselleen että "no ei kaikki muutkaan oo hyviä aina".
Sori, inhimillisyys ei ole mikään selite vääryydelle ja pahansuopaisuudelle.
Myös pentumaisesti käyttäytyvät ovat inhimillisä, heitä ei tarvitse kuitenkaan arvostaa.
Olen tajunnut vasta vanhemmalla iällä kiinnostukseni miehiin. Ongelman tästä tekee se että olen naimisissa naisen kanssa. Olen kertonut vaimolleni suuntautumiseni. Vaimo ei halua erota. Haluaisin kokea rakkauden ja miesten välisen kosketuksen. Tämä tilanne vaivaa minua todella paljon. Nukun huonosti ja alkoholia kuluu illalla kun yritän hukuttaa murheeni viinaan. Helpottaa ahdistusta kun saa kirjoittaa tänne.
Hyvä, hyvä...
Joopa. Ja onhan sussa miestä olla myös se mitä itse vaadit toiselta? Niin tuo tie vie molempiin suuntiin.
Yritän parhaani.
En koe itse olevani kuitenkaan erityisen "hyvä" ihminen. Mutta ainahan voi pyrkiä johonkin ja olen joutunut joskus luopumaan asioista kun olen huomannut vääryyden.
En vain ymmärrä tietynlaista ihmisten ajatuksia ja käytöstä. En halua olla sellaisissa toiminnassa koskaan mukana.
Aloittaja kirjoittaa: "mutta jos ihminen ei ymmärrä tiettyjen asioiden olevan yksinkertaisesti väärin sekä monella tapaa järjestöntä, ei hänellä ole hyvää sydäntä.
Ihmiskuona selittää itselleen että "no ei kaikki muutkaan oo hyviä aina".
Sori, inhimillisyys ei ole mikään selite vääryydelle ja pahansuopaisuudelle.
Myös pentumaisesti käyttäytyvät ovat inhimillisä, heitä ei tarvitse kuitenkaan arvostaa."
Tunnut tietävja ymmärtävän muita paremmin mikä on oikein ja mikä väärin. Nimität toisia ihmiskuonaksi, toiset taas käyttäytyvät mielestäsi pentumaisesti eikä heitä tarvitse arvostaa. Huh huh mitä tekstiä. Vaikuttaa katkeralta vuodatukselta.
Yhteiskunta määrittelee normien avulla mikä on oikein ja mikä väärin. Lisäksi uskon, että useimmilla meistä on omatunto, joka tunnistaa vääryydeksi toisten halveksunnan ja itsensä korottamisen kanssaeläjien yläpuolelle.
Ajattelen, että kaikkia ajatuksia ja tekoja ei todellakaan tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä, mutta oikeutta tuomita toisia meillä ei ole.
Kirjoituksestasi päätellen tarve olla "hyvä" ihminen voi ilmeisesti aiheuttaa todella pahan olon. Lääkkeeksi sopii armollisuus itseä ja toisia kohtaan.
Sinähän voit ajatella mitä lystäät.
Tuomitseminen on se keino jolla ne huonot teot lopetetaan ja vääryydet oiotaan.
Kyllä, hyvä ihminen voi aluksi aiheuttaa huonon olon niille jotka toimivat väärin. Se on voi voi.
Sinun lääke on heikkous jossa tekoja ei tuomita vaan vain loputtomasti selitellään.
Eikä tässä edes ollut kyse siitä vaan millaista ihmistä minä haen elämääni.
Armollisuus on sen saman ihmiskuonan ruokkima "hyve" jolla hyväksytetään toisten kaltoin kohtelu. Se johtaa loputtomaan selittelyyn ja kiltteyteen joka siirtää ongelmat vain muualle.
Sinä voit uskoa mitä hyvänsä ja kuvitella mitä tahansa. Katso ympärillesi ja näe millaisia ihmiset ovat.
Toisen kirjoitukset on helppo latistaa "katkeraksi vuodatuksesi". Vähän kuin sinun kirjoitus kuulostaa säälittävän heikon armollisen selittäjän ruikutukselta?
Esitin yhden toiveen naiselle ja se aiheuttaa pahaa oloa joissakin. Mitä se kertoo sinun sydämestäsi?
Miten niin molempiin suuntiin? Yksi suuntahan se on, jos kummatkin menee samaan suuntaan.
Hekoheko, tässähän minä olen, ja ansaitsen vastaavanlaisen miehen/ihmisen.
Aah! Tuollainen nainen täyttä kultaa ja kallein lahja elämältä myös :)
Aika paksua, "Kari". Kutittaako sinua sieltä?
naisena nuo samat listata, lisäisin vielä rehellisyyden ja (oikeanlaisen) rohkeuden. Hyvä sydän ja kiltteys ovat nykyään so last season, joten harvassa ovat. Pakko kuitenkin uskoa, että tällaisia ihmisiä on, vaikka ei ole vielä vastaan tullut.
Samaa mieltä. Rehellisyyttä en halunnut erityisesti mainita kun ajattelin sen sisältyvän tuohon mitä aloituksessa jo kuvailin. Ihmiset usein keskittyy rehellisyydessä vain siihen ettei kerro valheita, mutta minusta rehelliseen ihmiseen liittyy myös tietty luotettavuus ihmisiä kohtaan ja erityisesti niitä joista välittää.
Ajoin takaa nimenomaan tietynlaista rohkeutta seistä noiden asioiden takana, tapahtui sitten mitä hyvänsä.
Kiltteys ainakin minut miehenä herkistää eikä se mielestäni ole heikkoutta kunhan ei anna vain noiden ilkeiden ja surkeiden ihmsiten ohjailla itseään.
Osa ihmisistä kaiketi on niin kilttejä että eivät tunnista vääryyttä kun ovat kilttejä niitä väärintekeviä ihmisiä kohtaan.
Kyllä noita ihmisiä kaiketi löytyy ja on ainakin muutama olemassa. En minäkään miehenä kovin montaa naista joista varsinkaan sellaista rohkeutta ole nähnyt. Suurin osa näyttää menevän massan ja erilaisen sosiaalisen mässäilyn mukana.
Kun on rohkea, ei tarvitse asettua toisia ihmisiä vastaan ja voi taistella oikeudenmukaisuuden puolesta ilman pahansuopaisuutta.
Kannattaa kuunnella Martin Luther Kingin laulu.
Ei se noin mene. Jossain vaiheessa joudut asettumaan niitä ihmisiä vastaan.
Oikeudenmukaisuuden rakastaminen vaatii pahansuopaisuuden vihaamista. Ei pelkkää toivomista.
Jos ihminen ei osaa valita puoliansa ja tuo selkeästi esille sitä mitä hän haluaa edustaa niin en näe mitä virkaa sellaisella ihmisellä on?
Sitten siihen pääälle tulee selitykset maailman harmaudesta ja "eri väreistä".
Jos se toiminta tapahtuu vain jossain teoriassa tai kauneissa puheissa ja lauluissa niin sillä ei ole mitään virkaa. Ihmisen tulee tehdä selkeä pesäero niihin ihmisiin jotka tuota pahansuopaisuutta levittävät.
Kuinka pirun korkee on jo oma jalustasi?
Yleensä ne ojassa makaavat huutelevat tuollaisia niille jotka näyttävät olevan jalustalla vaikka todellisuudessa seisovat vain normaalisti maantiellä, kuten tässäkin tapauksessa.
Ajan takaa tiettyä tapaa kohdella ihmisiä, kunnioittaa ja arvostaa heitä ehkä omista ajatuksista ja tunteista riippumatta kulloinkin, varsinkin jos kyse on jostain jonka kanssa voisi olla suhteessa.
En ymmärrä mitä tekee kumppanuudella jossa toinen osapuoli uskoo hyvyyteen ja rohkeuteen olla oikeudenmukainen ja toinen pitää sitä "jalustalla olemisena".
Sun kaltaiset ihmiset eivät ole ainakaan minua varten. Sellaiset joutavat ainakin minun elämästäni hemmettiin.
Onneksi tuo nainen kirkasti viimein ajatukseni siitä mitä todella tahdon siltä kumppanilta, joka on silloin Nainen isolla N:llä ja Ihminen isolla I:llä.
Vähempään ei kannata yksinkertaisesti tyytyä koska silloin ei saa oikeasti muuta kuin tyhjän kuoren, ilman sydäntä ja sielua.
Se totta rehellisesti pitää toimia muita ihmisiä kohtaan. Minäkin sain opetuksen mitä voi todella tedä paniikissa kun väärin tein ja meinasin jäädä kiinni. Epätoivoisesti lisäsin valheita ja todella käsin niistä varmaan pitkään. Kun vihdoin sain asiat kuntoon liittyy niihinkin pieniä valheita jotka kerron varmaan vuosien päästä. Kuinka harhaiseksi tuleekaan toisia kohtaan ja niiden esittämisen suhteen. Aloin epäillä kaikkia jopa lähimpiäni. Sen opin että rehellisesti on toimittava ja pyydettävä anteeksi virheitään. Olen kiitollinen että yksi ihminen kykeni näkemään minut niin että osaan korjata virheeni ja sen mitä aiheutin. Ehkä vuosien päästä kykenen itselleni antamaan anteeksi. Ihastumisen piikkiin meni kaikki. Kun asia tuli päätökseen ja silmäni aukesi oli se kova työ saada se anteeksi anto ja luottamus. Myönsin kyllä molemmille joita loukkasin. Molemmat antoivat anteeksi. Nyt olen onnellinen ja asiat ok. Opin todella paljon itsestäni ja kuinka typerä voi olla. Mutta katson että sydämeni on kultaa ja tahto päästä oikeaan elämään toisia kohtaan. Rehellisesti. Jos virheitä ei tule tehtyä ei silloin voi arvostaa elämää näin kuten nyt minä teen.
Kaiken sinulta saamani kohtelun ja halveeraamisen jälkeen mittani on täynnä. Kaltoinkohtelun ja rikosten sietäminen ei ole hyvyyttä. Jos se tekee mielestäsi minusta epärehellisen ja -kelvon, so be it. Itse tiedän olevani juurikin hyvä ja sisältä kaunis. Kannattaisi varmaan panostaa ensin siihen omaan henkiseen kehitykseen, ennenkuin rupeaa vaatimaan muilta yhtään mitään. Uskon, että tragediasi elämässäsi tulee olemaan jatkuva sisäinen tyhjyys ja tyytymättömyys. Jos rehellisyys tekee minusta kusipään, sori siitä.
Kannattaa muistaa että jos ei tunne oikeasti ihmistä eikä vallitsevia olosuhteita, ei kannata alkaa rakentelemaan mitään syväluotaavia analyysejä tuntemattomasta ihmisestä ja hänen motiiveistaan, arvopohjastaan, moraalistaan jne.
Siis jos ei oikeasti tunne koko ihmistä.
Siinä on taas näit äselitysten mestareita.
"jos et tunne olosuhteita ja tiedä kaikkea niin ei saa tuomita".
Toikin selitys on kuultu niin monesti.
Analyysi on helppo tehdä ihan sen toiminnan mukaan.
Sille mitkä ne motiivit, tilanteet yms. ei ole mitään väliä jos kohtelee ihmistä kaltoin varsinkin sellaista josta muka välittäisi.
Haistan että sinun arvopohjasi todennäköisesti on täysin mätä jos mielestäsi se riippuu valittsevista olostuhteista tai siitä miten ihmisen tuntee.
Kyse on suoraan siitä toiminnasta ja millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä eikä siitä miten muka on ajautunut tilanteeseen.
Ihminen joka on sydämeltään hyvä ja suora tekee pesäeron noihin asioihin.
Tällaisia aloituksia ei kannattaisi tehdä, kun se saa pahan mielen sellaiselle joka ei tuohon kuvaukseen sovi. Kannattaisi vaan olla ihan hiljaa, niin ei kukaan pahoita mieltään. Ei voi vaatia koska jokaisen on kelvattava jokaiselle.
No, eikö silloin kannata keskittyä siihen että sopisi tuohon kuvaukseen jos se tuottaa pahaa mieltä?
Miksi olla hiljaa jostain josta tosiasiassa pitäisi huutaa että kaikki sen kuulee?
Mitä helvettiä tekee oikeassa suhteessa väärämieliselle, heikolla, pikkusieluisella, sydämettömällä, ilkeämielisellä, pahanmielisellä, opportunistisella "ihmisellä"?
Minä en ainakaan tee yhtään mitään.
Eikä minua kiinnosta selitykset miksi minun pitäisi olla kiinnostunut moisesta naisesta.
Sarkasmi on vaikea laji.
Tajusin kyllä tuota kirjoittaessa, mutta pelkäsin että joku ei tajua mitä oikeasti kannattaa tehdä.
Toinen juttu on myös se että en oikeastaan vaadi mahdottomia vaan tietyllä tavalla sitä mitä ainakin ennen pidettiin "normaalina".
Jostain syystä ihmisistä tulee moralisteja globaalissa mittakaavassa trendien takia, mutta lokaalisti ihmiset voivat olla täysiä tampioita.
Mun mieli lähes räjähtää kun mietin tätä ristiriitaa.
ja olet aivan oikeassa, kyse on siitä kuka minulle kelpaa, varmaan moni muu ei välitä tai haluaa jotain muuta.
Mutta minulle se tunne kun olet hyväsydämisen naisen kanssa tekemisissä on jotain...ainutlaatuista.
On ilmeisesti todella rankkaa olla viimeisellä rannalla....
Minusta taas vaikuttaa siltä että ihmisten tekojen ikuinen selittäminen on aika hupiajelu joillekkin.
Mietin joskus teitä selittäjiä että meneekö se niin että joukkoraiskauskin on tyyliin "ei saa tuomita, ihmisille armoa, ne vain vuorotellen tökkivät kullia sen sisään, ei sen kummempaa".
Vai miten se teidän kanssa menee?
Että missä teidän raja kulkee?
Vai suljetteko maailman kokonaan ulkopuolelle ja sen kaiken mitä tapahtuu sillä tavoin "nan-nan-naaaaa!" laulaen, korvat peittäen kunnes kuulette vain sen oman armollisuudenne eritoten teidän omille teoillenne ja tuomitsematta jättämiselle?
Sinähän se tuskainen tässä olet.
Musiikki sitten Accept - Metal Heart, tai The Rods - Let Them Eat Metal :)
Ei olla samalla aaltopituudella vaikka joskus ollaan oltukin, ihan kirjaimellisesti :)
Tuskin on ihan minulle tämä viesti.
Ihan samanmoista miestä etsin minä.
Kuulostaapa mielenkiintoiselta "keskustelulta", ne jotka junailee perättömiä juttuja toisesta/toisista ja jopa toimivat niiden valheiden mukaan, ja jopa joukkovoimalla pyrkivät musertamaan toisen/toiset, eivät ehkä edes ymmärrä, että on myös meitä ns.tarkkasilmäisiä, jotka kirkkaasti näkevät kaiken läpi, ja voidaan miettiä sitten,kuka saakaan olla tyytväinen itseensä.
Edeelleenkin kannattaa tutustua ihmiseen henkilökohtaisesti v.2017, ja tästäkin eteenpäin.
Ihmiseen kannattaa todellakin tutustua ja ainakin omasta puolesta en ketään tuomitse ellen omin silmin näe ja kuule sekä opi millainen ihminen on eli millaisia valintoja tekee ja miten käyttäytyy.
Olen kaikenlaista juoruamista ja mustamaalaamista vastaan. Valitettavasti osa näistä jotka osallistuu tähän pyörittää sitä rumbaa aina siten että sen ryhmän ulkopuoliset jäsenet ovat aina syyllisiä kaikkeen jopa siihen johon he itse syyllistyvät.
Olen vähän samoilla linjoilla, mutta en ehkä kuitenkaan. Olen itse joskus jopa sanonut, etten pidä ihmisistä ollenkaan, koska päällimmäisinä piirteinä näyttäytyvät itsekkyys, ilkeys, ahneus, kateellisuus, pahansuopuus ja kaikenlainen pikkumaisuus.
Hyväsydämisiä, suoraselkäisiä ja rehellisiä (sisältää avoimuuden) ihmisiä on harvassa, ja tässä elämässä on joskus hurjan vaikeaa olla kiltti joutumatta hyväksikäytetyksi. Näiden luonteenpiirteiden kuitenkin soisi olevan se ns. normitila, ei poikkavaa käyttäytymistä.
Kuitenkin täytyy sanoa, että en myöskään arvosta kiihkoilua, ja jotenkin sinusta näiden tekstien perusteella välittyy kiihkoileva ja hieman omahyväinenkin kuva,
Mieluummin asiasta kiihkoileva kuin hiljainen asian hyväksyvä hissukka.
Tosiasiassa olen kaukana kiihkoilijasta koska henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut sellaisia asioita että ei jaksaisi oikein enää välittää. Ignorance is bliss.
Mutta koska tajusin todellakin millaista naista kaipaan ja arvostan niin ehkä se kirjoitukseni sävyyn kiihkoilua joka vain korostaa sitä ylpeyden tunnetta sellaista naista kohtaan jota kuvailen sekä toisaalta omahyväisyyttä siitä etten voisi valita toisin koska yksinkertaisesti tuollainen nainen on parempi minulle kuin kukaan muu vaihtoehto.
En ole moralisti, mutta en myöskään oikein jaksa näitä tyyppejä joiden mielestä kaikkeen pitää sopeutua ja "erilaisia" ihmisiä suvaita kuinka huonosti he toisia kohtaan käyttäytyisivät.
Tosin kertoo ehkä ajastamme se että jos mies toivoo naiselta hyväsydämisyyttä niin sellaisen normaaliasian odottaminen on jo "väärin kirjoitettuna" kiihkoilua ja omahyväisyyttä.
Uskaltaakohan sitä ihminen joka pyrkii kunnioittamaan ja arvostamaan ihmisiä enää hengittää ettei vain ole liian kiltti tai "omahyväinen".
Oletkohan sinä se "naiset on pissahousuja" -mies? Siis vaahdonnut täällä siitä miten naiset on pelkuripissahousuja kaikki?
Minun kokemukseni mukaan niin tuo ei kyllä kosketa vain naisia vaan myös miehiä. Ihmiset ovat pelkureita vastustamaan noita asioita joita mainitsen ja kerroin vain henkilökohtaisesti millaista naista selkeästi tahdon.
Mutta kirjoitukset on aina taitava mitätöidä vertaamalla niitä jonkin toisen kirjoituksiin joita ei arvosta ja sitten kertoa miten toinen vain "vaahtoaa".
Tämä ei ollut saarna. Kerroin mitä ikävöin.
Nämä kaksi viimeistä lausetta pitää paikkansa.
Tajusin vain viimein elämässäni mitä todella etsin ja mikä tuottaa lopulta sen hyvän olon.
Tahdot naisen, jolla on oikeudenmukainen sydän. Kestäisitkö sitä, että sydän on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan...
En.
Mitä tekisin naisella jonka "oikeudenmukaisuus" sisältää sellaisene ttä hänen mielestä mitään ei saa tuomita?
Mitä tekisin naisella joka olisi väärintekijöiden puolella tai jopa selittäisi heidän tekojaan muita ihmisiä tai jopa minua kohtaan?
Ei sellainen nainen ole oikeudenmukainen vaan kuvitelmissaan harhainen koska ei uskalla valita puolta tai ei näe mikä on oikein ja mikä väärin.
Toisin santotuna olet niin heikko että toiset ihmiset tekisivät sinun läheisillesi mitä huvittaa kunhan sinä vain saat tuntea olevasi "kaikille oikeudenmukainen".
En tee heikoilla surkimuksilla mitään eikä se ole hyvyyttä. Se on vain heikkoutta.
Puhun tässä siis siitä mitä minä odotan ihmiseltä eli naiselta jonka tahdon kumppaniksi. Ei se tarkoita että kaikkien ihmisten tulisi olla sellaisia tai nähdä asiat samalla tavoin.
Mutta oppimani perusteella en näe enää mitään järkeä tuhlata omaa aikaani yhtään vähempään.
Kaikilla naisilla on joku motiivi, motiivin suuruus yleensä riippuu siitä että miten kauniiksi nainen itse arvioi itsensä. Kylmästi sanottuna.
Mutta minulla ei todellakaan ole mitään motiivia, olen jo saanut elämässä tarpeeksi, lähinnä on kyllästyttävää nähdä toisten rähmimistä elämässään, mutta yleensä yritän auttaa aina kun pystyn.
Tuon takia olen aika ystävällinen, mutta julmia totuuksiakin saattaa tulla.
Sen olen kyllä huomannut naisista että heillä usein tekimisilleen on jonkinlainen "sosiaalinen motiivi". itseäni häiritsee suunnattomasti että ihminen, tässä tapauksessa nainen pelkää omien etujensa ja asemansa puolesta joten ei tuomitse tekoja/sanoja tai ei ole oikeudenmukainen.
Ei sellainen ihminen ole rehellinen, luotettava eikä varsinkaan hyväsydäminen joka yrittää kumartaa kaikkien suuntaan säilyttääkseen omat kasvonsa sekä saadakseen parhaat edut itselleen. Sellainen on vain säälittävää.
Samasta asiasta puhut :)
Motiivin suuruus ei todellakaan riipu ainoastaan siitä, miten kauniiksi nainen arvioi itsensä : )
Tai no..
Ehkä olet oikeassa. Siitähän se itseasiassa riippuu.
Jos tarkentaisi niin että miten arvokkaaksi nainen itsensä arvioi. Melko sama asia.
Enkä kyllä usko että tytöt eli nuoret naiset mitenkään vihastuvat tällaisesta kirjoittelusta, koska on vaan sellaista "feminiinisyyden pohdintaa".
Minä kanssa tahdon sellaisen!
Ei sellaisia naisia ole olemassakaan. Kari sen sijaan täyttää nuo kriteerit.
Juu näin on. Rakkaasi ilmottautuu.
Taas hevonkukkua satusedältä. Jos en pärjää järjestäytyneitä rikollisia vastaan ja suvaitsevasti luovuta omaisuuttani sulle olen heikko. Arvostan itseäni ERITTÄIN paljon tämän paskan jälkeen. Ette tunne minua edelleenkään kaikesta analysoinnista huolimatta. Mut kiitos iltani piristyksestä.
Milloin olet viimeksi taistellut Suomen puolustusvoimia vastaan aivan paljain käsin?
... joo ei liity asiaan, joka oli hauska keskustelu ... tyttöjen jutuista.
Eri juttu teillä jooh :)
Minun määritelmäni mukaan oikeudenmukaisuudessa ei ole todellaakaan mitään heikkoa. Oikeudenmukaisen ei tarvitse kumarrella mihinkään suuntaan eikä kenellekään. Hän uskaltaa pitää kiinni yhdenmukaisesta kohtelusta myös ns. väärintekijöitä kohtaan. Oikeudenmukaisen ei tarvitse halveksia ketään iän, rodun, sukupuolen tai vakaumuksen perusteella.
On helppoa olla onnellinen kun selkäranka on suorassa
Se on sinun näkemyksesi asioista, aiemmin puhuit että et ketään tuomitse eikä sellaista saa tehdä.
Näkemyksemme siis poikkeavat. En minä tee mitään sellaisella ihmisellä jonka käsitys oikeudenmukaisuudesta on loputon posken kääntäminen.
Unohdit sellaisia asioita listasta kuin ihmisen sosiaalinen asema, varallisuus, ulkonäkö, elämäntavat jne.
Sinä omalla " oikeudenmukaisuudella" puolustat siis niitä jotka jollain tavalla halveksivat toisia ihmisiä. Siinä on ristiriita joka kertoo ettet uskalla kohdata niitä ihmisiä ettei sinulle käy huonosti. Ehkä jopa jollain tavalla uskot että ne väärintekijät ovat jollain tavalla mielipiteineen jopa oikeassa.
Entä armo? Jokaisella on mielikuva, millaisen kumppanin haluaa. Kuitenkin yhdessä eläessä aivan varmasti kumpikin joutuu tekemään myönnytyksiä toisen hyväksi.
Ensimmäinen "minä haluan" . kyllä, tuo on otettava huomioon, kuin myös se, mitä hän haluaa. Kukaan, toista rakastava ei voi yksipuolisesti vain haluta. Sinun kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos kyseinen nainen täyttää piirua myöten vaatimuseksi, niin sinä olet hänelle hyvä, siis ehdollistat.
Miten voit kamppailla yhdessä vääryyttä vastaan, jos et hyväksy toista ilman, että määräät tarkkaan, millainen hänen tulisi olla ansaitakseen tulla kohdelluksi hyvin?
Eikö jokainen ihminen ole ansainnut hyvän kohtelun?
Minulla on paha ja ilkeä sydän, mutta erotan hyvän, että pahan.
Ihmettelen aloituksen ristiriitaisuutta hyvän ja pahan dilemman kautta, mutta armo astuu esiin...
Jos meillä ei ole asrmoa muita ihmisiä kohtaan, voimmeko vaatia sitä muilta...
En tiedä, ehkä menin hukkaan ajatuksissani.
Onnea kuitenkin aloittajalle. Varmasti on olemassa ihania naisia, mutta että täysin puhdas sydäminen, sellaista ei ole. Ei miehiä, eikä naisia.
Armoa ei tunneta eikä sitä anneta. Armo on lässytystä ihmisille jotka haluavat suojella selustaansa. Totta kai myönnytyksiä tulee tehdä, mutta ei tärkeissä asioissa.
Mitä minä teen naisella joka on yhdessä hetkessä hyväsydäminen ja seuraavassa jotain muuta jolle pitäisi olla "armollinen".
Totta kai olen hyvä naiselle jonka tahdon. Miksi ihmeessä olisin hyvä sellaiselle joka ei täytä noita ehtoja? Huvin vuoksekko?
On se vain ihmeellistä että ihmiset ovat valmiitat hyväksymään mitä ihmeellisempiä odotustarvoja ja ehtoja kumppaninhaussa niin naisille kuin myös miehille, mutta jos ihminen mainitsee "hyväsydämisyyden" niin kysytään että "voit sä muka tollaista vaatia?"
Kukaan ei puhunut täysin hyväsydämisestä pulmusesta, mutta jos ihminen ei vastusta vääryyttä ja on virran mukana vietävissä tuulesta riippuuen, niin...mitä helvettiä sellaisella tekee?
Mitä minä tekisin suhteessa naisen kanssa joka ei ole omaksunut samanlaisia arvoja joihin itse pyrin ja kohtelisin häntä sen perusteella sitten huonosti? Mitä järkeä sellaisessa olisi?
Sitten lopultakin jättää tuommoinen ihmishirviö rauhaan. Varsinkaan, kun hän ei ole ikinä sinua elämäänsä halunnutkaan. 😘 Sieltä seinän takaako näitä älynväläyksiäsi taas rustaat? Kyllä huomasin, että joku tonttu oli kotiini eksynyt taas kerran poissaollessani. Unohditte laittaa ton hälärin takaisin päälle. 😂
Niin ymmärrän, että nuo ovat hyviä arvoja, mutta pystyykö niitä kukaan täysin täyttämään?
Eikö se olisi oikeudenmukaista, että kannustaa häntä hänen hyvissä pyrkimyksissään ja olla armollinen niissä, missä hän ei onnistu.
Eikö pyrkimys hyvään ole kuitenkin se oleellinen asia, eikä se onnistuuko aina täyttämään pyrkimyksensä?
Minusta ainakin on inhimillistä, jos ei onnistu. Ihmisyyteen kuuluvat kaikkitunteet laidasta laitaan.
Oletko omasta mielestäsi pystynyt hyvin täyttämään kyseiset pyrkimyksesi?
Tarkoitin vain, että ethän ole liian jyrkkä vaatimuksissasi?
Mielestäni jotkin asiat elämässä kuten tässäkin asiassa ovat ilmiselviä.
Tajusin vain oman mahdollisen kumppanin kohdalla että tuo vaatimus ei ole mikään neuvottelukysymys jo sen takia miten hyvä olo minulla tulee ajatellessa niitä harvoja naisia joita olen pitänyt hyväsydämisinä.
Totta kai, kyse on pyrkimyksestä. Eihän se tarkoita että aina voi onnistua, mutta aina voi sentään yrittää.
Valitettavan monesta ihmisestä vain huomaa kuinka nopeasti he vajoavat sinne suohon eikä heillä ole mitään perusteita sille miten he toimivat.
Vaatimukseni ei todellakaan ole mikään madonna, en ole itsekkään maailman hienoin ihminen tai moralisti, useimmiten en jaksa välittää ja välttelen, mutta jos kyse on omasta henkilökohtaisesta elämästä johon tahdon kutsua ei pelkästään osalliseksi vaan tärkeäksi osaksi sitä ihmisen, niin eikö silloin tule tehdä selväksi millaisen tahtoo.
Kuvailin sellaisen aika tarkalleen tuossa aloituksessa koska kuten sanoin tahdon tehdä sellaisen ihmisen onnelliseksi ja että hänellä olisi hyvä olla.
Mutta jos toinen ihmistä määrittää vain halut, tunteet, oma asema yhteisössä ja erilaiset arvot niin...en enää näe miksi tahtoisin tehdä sellaisen ihmisen onnelliseksi?
Uskon että naisessa pitää olla tuota sydäntä, oikeudenmukaisuutta, suoruutta, vahvuutta toimia toisin kuin eräät sekä kykyä erotella ja ennen kaikkea toimia sen pohjalta.
Olen aina pitänyt fiksuista hyväsydämisistä ihmisistä. Vaikka he eivät olisi täydellisiä muuten niin he ovat kuitenkin puhtaita ja kauniita mielessäni.
Ahaa ok, nyt sain paremman kuvan ittä, mitä aloituksellasi ajoit takaa.
Ensin sain siittä ehdottoman kuvan siittä, millaisen naisen täytyy olla, eikä hänessä saa olla mitään poikkeukksen mahdollisuutta.
Joo, uskon että suurin osa haluaa hyvä sydämisen ihmisen rinnalleen.
Kait se pikkuhiljaa yhdessä ollessa käy selväksi, millainen toinen on.
Vielä tuosta onnelliseksi tekemisestä. Sitä voisi ajatella niinkin, että pyrkii myös siihen, ettei tee ketään onnettomaksikaan.
Niin eikö se ole vähän niinkin, että täydellisyys on epätäydellisyydessä ja kauneus myös?
Eihän ole olemassa täydellisiä ihmisiä.
En ole tarkoituksella maininnut erästä sanaa tässä koska olen odottanut että joku toinen sen mainitsee.
Se sana on empatia. Jos ihmisellä on heikentynyt kyky empatiaan tai hänen suhtautumisensa ihmisiin on opportunistinen niin hän keksii keinot millä voi perustella miksi jotakuta ihmistä voi kohdella kaltoin.
Mutta uskon että empatian rinnalla pitää olla rohkeutta ja suoruutta tunnustaa sekä tehdä selväksi mikä on väärin ja mikä on alhaista. Jotakuta jota et halua edustaa tai jota osa et tahdo olla joka liittyy esimerkiksi ihmisten toimintaan.
Ihmettelen suuresti ihmisten kykyä tuomita mm. natsismi ja ties mikä mielikuvapeikko, mutta muulloin se tuntuu niin vaikealta jos kyse on omassa elämässä tapahtuvista asioista.
En ole koskaan havitellut mitään "täydellistä". Mutta tietysti tahtoisin että nainen olisi nimenomana minulle täydellinen ja tässä nyt kuvasin mikä yksi niistä prioriteeteista on.
Niinhän sitä sanotaan, kun kysyttiin, miten on mahdollista, että pahuus sai niin suuren vallan? Koska hyvyys ei tehnyt mitään. Siis tuo koski natsisaksan aikaista antisemitusmin nousua ja juutalaisten joukkotuhoa.
Mitähän kyseiset teot voivat olla? On myös ns. Hiljaisia vaikuttajia. Kaikkille ei ole ominaista olla esillä, vaan hyvää voi tehdä valinnoillaan ja elämäntyylillään. Sekin vaatii rohkeutta nykymaailmassa, jossa maailman yhtenäistäminen ja ihmisen oman identiteetin heikentäminen on, sanoisinko piilossa oleva vaikuttaja tai jokin sellainen. Olen huolissani tuosta, että ihmiset menevät suurin joukoin valtavirran mukana..
Minusta lähtökohta on jo se että ei osallistu esimerkiksi tietynlaisiin keskusteluihin ja kuten sanoin tekee pesäeron niihin ihmisiin jotka ovat pahansuopia, ilkeämielisiä ja varmistuu ettei itse ala pikkusieluiseksi.
Joskus täytyy myös olla rohkeutta sanoa että "tämä on väärin".
Itseasiassa usein syynä saattaa olla juuri usko ihmisten hyvyyteen ja jonkinlainen viattomuus sekä naiivisuus. Ehkäpä jopa kiltteys. Eräs henkilö tässä ketjussa kuvasi jonkinlaista "Oikeudenmukaisuutta" tavalla jossa kaikki ihmisten hyväksytään ja ketään ei tuomita.
Siinäpä oiva kasvualusta ilkeydelle, vääryydelle ja pahuudelle.
Itse tahdon leikata moiset vaikutteet elämästäni pois ja pyrkiä kohti hyvää sekä hyväsydämisiä ihmisiä. Hyväksyvätkö he sitten minut tai pitävätkö he minua tuollaisena, on sitten heidän valintansa.
Olen aina vastustanut tietynlaista massapsykoosia, mutta tajunnut vasta ihan hiljattain miten yleistä ja helppoa se on johtuen yksinkertaisesti siitä että ihmiset pelkäävät itsensä ja asemansa puolesta verrattuna siihen että joutuisivat ylenkatseen kohteeksi jos vastustaisivat jotakin.
Mielestäni tietyt asiat myös kertovat ihmisestä syvällisiäkin asioita millaisten vaikutteiden alaisena tahtoo olla. Jos elää käärmeiden pesässä niin sitä ehkä huomaa itsekkin kohta luikertelevansa myrkyllisesti ympäriinsä.
Mielenkiintoisia ajatuksia, jotka herättävät kysymyksiäkin, mutta ajatus tökkii ja väsyttää.
Mutta näin päällimäisenä heräsi ajatus, ettei monikaan asia ole mustavalkoinen ja niissä on niin monia puolia, että vaatisi aikaa sisäistää kirjoittamasi ja tarkastella useammalta kantilta, että näin hitaallla ajatuksenjuoksulla varustetulta kuin minä se vaatisi aikaa paaaaljooon. Mieluiten muutoinkin puhun, kuin kirjoitan. Kirjoittaminen jotenkin rajoittaa...
Pikkusieluisuus, joo hyvin tuttua minulle ja sorrun siihen liian usein.
Niin sellainen vielä, että minusta tuo ihmisten usko muiden kiltteyteen , naiviuus ei ole se suurin tekijä asiassa, vaan jokin muu. Itse nimittäin uskon ihmisten kiltteyteen, mutten kulje valtavirran mukana ja uskallan sanoa poikkeavat mielipiteeni. Olisi mikelenkiintoista keskustella aiheesta kanssasi, mutta se ei onnistu. En jaksa kirjoittaa, kun herää niin paljon kysymyksiä kirjoittamastasi ja ajatuksia...kiitos seurasta
Mukavaa illanjatkoa!
En ole pyrkimässä suhteeseen kanssasi. Minulla on terve itsetunto, olen kaunis, viisas, oikeudenmukainen ja huumorintajuinen. Eli onnellinen ihminen.
Sanojen mekityssisältö on jokaisella sen mukainen, mitä sisimmästä kumpuaa.
Väärin. Sanojen merkityssisältö on useimmiten jaettu ja kertoo jotain meille yhteisesti jaetusta todellisuudesta. Siinä on kyse kommunikaatiosta jota käytämme kuvaillessamme maailmaa ympärillämme tai sitten niitä sisäisiä näkymiä.
Voisin korjata muutamankin asian siinä mitä juuri sanoit, mutta epäilen ettemme löytäisi koskaan yhteistä säveltä.
Mitä tulee suhteeseen niin en minäkään sitä tältä palstalta sentään etsi.
Aloittaja täytätkö itse listan kriteerit?
Älä vaadi kumppanisi olevan enkeli jos itse olet jotain muuta.
Jokaiselle ansaitsemansa kaltainen ihminen rinnalle kulkemaan. ☺
Voithan toki olla aidosti hyväsydämminen, enhän minä sitä tiedä. ☺
En tahdo lähteä arvioimaan täytänkö kriteerit itse vain en, mutta tietysti pyrin noihin asioihin. Se on muiden ihmisten päätettävissä minun toiminnan pohjalta todellisessa elämässä (ei tällä palstalla koska ette todellakaan tunne minua ja miten olen toiminut) millaiseksi minua arvioidaan.
En odota että nainen on enkeli tai enkelimäinen vaikka sellainen toki olisi ihan kiva.
Mielestäni odotusarvoni naiselle on paljon vähäisempi, mutta se miten vakavana odotuksena ihmiset pitävät tätä vaikuttaa siltä miten korruptoitunut tämä maailman on ihmiset tehnyt.
Minä vaivaannun huomiosta joka voisi liittyä vaikka hyväsydämisyyteen, mutta toisaalta jos nainen valitsisi minut sen perusteella niin olisin paljon ylpeämpi siitä kuin että hän valitsisi minut ulkonäköni tai asemani tähden.
Olen vain tullut siihen pisteeseen elämässäni että tuollainen nainen todellisuudessa sytyttää minut monellakin tapaa (myös seksuaalisesti).
Hänen tehtävä on sitten arvioida olenko hänen arvoisena kumppani eri tavoilla mukaanluettuna hyväsydämisyys.
Todella toivon, että löydät kaltaisesi fanaattisen kumppanin itsellesi. Tosin maailman historia jo todistaa sen, ettei fanaattisuus ole koskaan hyvästä.
Minä haluan miehen joka ei kunnioita omaa eikä toisten parisuhdetta, uhkailee, vittuilee, kyttää, kääntää KAIKKI asiat toisten syyksi eikä KOSKAAN myönnä omaa syyllisyyttään, vaatii huomiota kaikilta 24/7 ja uhriutuu heti jos juttelen jonkun toisen kanssa, ei tee mitään missä tarvitaan lihasvoimaa, elää pää äitinsä perseessä, pisteenä iin päälle paljastuisi pedariksi ja homoksi ja ties miksi friikiksi! Kaikkihan tahtoo sellaisen helmen?!
Ja onneksi näitä ihanuuksia riittää meille kaikille.....