On tämä vaikeaa :(

Asia voi peliriippuvaisella olla loppupeleissä saman tapainen, kuin mitä se on rappioalkoholistilla ja narkomaanilla, että on enää vain kaksi vaihtoehtoa jäljellä.

Heillä viimeiset vaihtoehdot taitavat olla, että jos on enää yhtään voimia jäljellä, voi vielä valita raitistuminen tai vaihtoehtoisesti pullon/piikin ja haudan.

Peliriippuvainen voi vastaavasti joutua tilanteeseen, että mieleen tulee vain kaksi vaihtoehtoa, voi valita lopettamisen tai jakkaran ja köyden, jos oikein pahaan tilanteeseen joutuu häviöidensä kanssa.

Ei niitä pelejä turhaan sanota uhkapeleiksi. Lopuksi uhkana on kuolema, kaiken muun menettämisen jälkeen.

etenkin Veikkauksen pelit ja pelipaikat kiertäkää kaukaa. Satunnaisuus peleissä tarkoittaa varmaa häviötä paitsi jos on henkilökunnan lääppimä ja halaama suosikkiasiakas, sukulainen tms.

Minäkin päätin että joulukuu tulee olemaan ensimmäinen pelaamaton kuukausi taas hetkeen. Ei ole kyllä rahaakaan mitä pelata. Tänään on ollut niin masentunut fiilis kun olla ja voi. Kokoajan pyörii hävityt rahat mielessä ja miksen eilen lopettanut ajoissa. 500€ hävisi hetkessä ja jäljellä on 70€.
Niin paljon vituttaa. Ja aina sama kaavakin: oon jonkin aikaa pelaamatta, sitten vähän kokeilen, tulee mukava "voitto" jonka kotiutan, mutta pelaan rahat tuplana tai triplana takasin. Mikä vika aivoissa voi olla ettei jumalauta usko ja muista miten viimeksi kävi??!
Kerronko avopuolisolle että retkahdin taas ja petin hänet mutta ennenkaikkea itseni. Jotenkin naurettavaa jo tää. Viimeksi kerroin syyskuussa retkahduksestani. Oon käynyt ga-ryhmässä, mutta se ok melko kaukana, enkä pääse joka viikko. Hohhoijaa. Miksi edes aloin ikinä pelaamaan!

Olen myös päättänyt, että lopetan joulukuun alussa pelaamisen. Tänään pelasin neljä tuntia, jäin kymmenen euroa voitolle? Koko vuoden pelisaldo on arviolta noin 11,000€ tappiolla. Keskimäärin tonni meni kuukaudessa. Useiden tuntien koneen ääressä vietetyn ajan lisäksi hävisin, myös rahani?Yhtään päivää ei ollut, että olisin tuntuvasti jäänyt voitolle ,suurin oli tonnin luokkaa . Vaikeaahan se tulee olemaan, että pysyy päätöksessä olla pelaamatta, mutta täytyy keksiä jotain muuta tekemistä, alkaa käymään vaikka salilla. Kymmenisen vuotta on tullut pelattua, että nyt riittää. Pitää vielä yrittää kiertää kauppojen ja pelaamojen kolikkoautomaatit , ne on ja yks pirun keksintö. Siellä pelaa vähävaraiset eläkeläiset viimeisiä ropojaan, että säälittää. Minä en sääliä kaipaa, olen melko hyvissä varoissa vielä, niin vielä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, jos jatkan pelaamista miten kauan?

Se on se hankalasti määriteltävä optimistinen tai joku vastaava ihme tunne, jota on vaikea vastustaa ja joka vetää pelien luo. Sitä luulee voittavansa. Olisi hyvä päästä siitä valheellisesta tunteesta lopullisesti eroon. Se maksaa aivan helvetisti rahaa ja aikaa.

Toi on kauheaa. poikani on täysin pelinisti. Juuri huomasin ,että minunkin rahat ovat hävinneet. Aivan järjetöntä. Nettipokeri vienyt pojan ihan kuilun pohjalle. Hän tarvisi jonkun joka vetää pois. Ymmärrän kun häviää..mutta sitten kuinka voi olla niin tyhmä ihminen ,että se ei riitä jos häviää ja häviää vaan pitää jatkaa jatkaa..miksi haluaa kokea sen uudestaan ja uudestaan kun jos voittaakin joskus sekin pitää taas kuitenkin hävitä.
Itseasiassa taitaa olla niin ;että janoatte tuskan tuntee antamaa kokemusta?
pahapaha...