Kun oppii rakastamaan toisen vajavaisuutta, voidaan jo puhua rakastamisesta...vai mitä ajattelette?
Ajatuksiani laitan
KirjoitanNyt
22534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nän on!!
Hmmm...ei ehkä vajavaisuus olisi sana mitä käyttäisin.
Toivon itse kelpaavani niillä ominaisuuksilla joita miulla on☺
Ei ehkä kaikille täydellistä,vaan sille joka haluaa rehellistä ja avointa.
Se millon saa kertoo omista arvoista ja siitä mitä elämältä toivoo on tärkeetä.
Naiset ei vaa monesti oota sitä...ku eihä suomalainen mies puhu
Rakastaa tai ei. Rakkautta on monenlaista.
Rakkautta eli välittämistä.
Rakkautta romanttisessa parisuhde mielessä, halu olla toisen kanssa. Sitoutua. Rakastua.
Yleensä on ainakin toistaiseksi pätenyt Suomen tasavallan presidentteihin ja heidän vaimoihinsa :D
Hyvin sanottu, osui Saulin kantaan :D
Ei ihan niinkään. Ei kai sitä opita rakastamaan? Sitä vain rakastaa, thats it.
Olisiko parempi ilmaus hioutuu rakastamaan, oppii ymmärtämään, hyväksymään,joustamaan, jakamaan, kuin myös ottamaan oman tilansa suhteessa.
Tohon en usko. Jos alussa tuntuu että vain toinen joustaa ei ole rakkaudesta kyse. Helposti erot kuitataan luonteen liiallisella eroavuudella tai samankaltaisuudella. Toinen joustaa ja ymmärtää jos haluaa ja rakastaa. Vakka kantensa valitsee.Onni tulee jos tulee.
Yhteinen huumori on myös tärkeää. Samankaltaisuudella voi myös manipuloida huijata toista ja jättää sitten kun nallin kalliolle.
No tuota tarkoitin, en vain kirjoittanut tarpeeksi ymmärrettävästi, tyhjentävästi.
Hyvä se on huomata omat puutteensa myös. Ettei vaan "rakasta" ylhäältä käsin.
Totta!!
Ja anteeksi tämä, mutta olisiko että; oppia rakastamaan toista vajavaisuuksista huolimatta, sellaisena kuin on? Samaa ehkä tarkoitit, mutta näissä nyt on pieni vivahde-ero.
Joo, tuo oli hyvä!! Ehkä tapoihini kuuluu suoria mutkat ja annan toisinaan väärän kuvan tarkoituksistani.
Mutta jotenkin tärkeänä pidän myös vajavaisuuden rakastamista. Ihminen on kokonaisuus ja hän erottuu ominaisuuksiensa vuoksi muista. Vajavaisuudet tekevät hänestä sen, mikä hän on eli juuri sen kokonaisuuden, jota rakastetaan.
Tottahan tuo on. Tekee ihmisestä sympaattisemman ja pehmeämmän, kun on jokin "hellyyttävä" vika. Vaikka ominaisuuksiahan nuo ovat.
Tosin jos on huonoja, häiritseviä tapoja, voi niistä pyrkiä eroon. Mutta eihän ne ehkä tähän juttuun niin kuulukkaan.
Tavat tietysti syntyy jonkin ominaisuuden seurauksena. Mutta se ei ollut varmaan tässä se pääasia. Sanomasi oli hyvä ja kaunis.
Niin tarkoitin nimenomaan niitä huonoja puolia mainitessani vajavaisuuksista. Kun oppii hyväksymään myös ne osana ihmistä, voi puhua rakkaudesta.
Ajattelen, että eihän hellyttävissä vioissa ole mitään hyväksyttävää.
Häiritsevistään tavoista varmasti yleensä haluaa eroon tai pyrkii niin, ettei ne kovin paljoa tuottaisi pahaa mieltä toiselle.
Kuitenkaan toista ei voi muuttaa. Silloin mielestäni tuo vajavaisuuksien hyväksyminen on ensisijaista. Kaikkea ei tuetenkään voi, eikä tarvi hyväksyä.
Taas ilmaisin itseäni huonosti. Jotensakin tarkoitin että ne viat tekevät ihmisestä hellyyttävän. Ei ne toisen viat, jos eivät omatkaan aina niin "hellyyttäviltä" tunnu, vaan ärsyttävät yli kaiken. Ja varmaan pidemmän ajan täytyy kulkea yhtä matkaa, jotta oppii näkemään mitä niiden vajavaisuuksien takana on, jos löytyy se sama taajuus. Mutta se on se justiinsa, koko paketti, joka mahdollistaa löytöretken itsensä ja toisen kautta ihan uuteen ulottuvuuteen.
Tuota ajan takaa! Joku voi olla toista mieltä ja osaa nähdä asiassa muitakin puolia, näkökulmia,mutta minä ajattelen juuri noin, kuin sinä sen hyvin ilmaisit!
Kyl ihmisen tarkoitus on kehittyä paremmaksi.
Jääkö silti aina vajavaiseksi, mitä olet mieltä?
No ei kai vajaa voi rakastaa vajaasti :D
Yleensä naiset rakastuvat professoreihin professodeiden vajavaisen älykkyyden takia.
Eli siis pelkästään valtion maksaman palkan takia :D:D
Kun tytöt puhuvat noista pikkujoulu-jutuistaan, jonnekin kaupungin keskustaan menevät riehumaan vielä, minulle tuollainen voi olla turvallista sopia joidenkin moottoripyöräjengien kanssa aseiden ostamista tissibaarissa, mutta...
Tietäen mitä kaupunkien keskustassa on, tuntuu pelottavalle että joku tyttö lähtisi yksin sellaiseen yöelämään, ovatkin kai onneksi porukalla aina.
oneksi meis rakastaa mnun vajavajaisuuttani
Se on hyvä se!