Kai sitä viimeinkin on uponnut tajuntaan se kaiken mahdottomuus. Jonkinlainen päätös saavutettu. Valehteliisin jos sanoisin, ettei se tekisi surulliseksi ja sattuisi, mutta ehkä se on hyväkin. Kumpikin tietää ja tuntee oman paikkansa, valintojensa tuomat mahdollisuudet ja toivon vain kaikkea hyvää. Olen yksinkertaisesti niin h*lvetin väsynyt rakkauteen juuri nyt. Se vain polttaa ja polttaa, kuluttaa loppuun, ikinä anna mitään takaisin. Lähinnä se on vain ivallinen naapuri, joka tykkää levennellä, näyttää miten hyvin menee. Toivon vain, ettei minun tarvitsisi olla nainen, että voisin olla sellainen sukupuoleton, ulkonäötön olento, joka on vain olemassa ja ajattelisi, eikä tuntisi, mutta jonka ei tarvitse herättää mitään kiinnostusta tai tunteita kenessäkään toisessa, sillä en minä halua heidän huomiotaan - kun vain voisi kadota maailmalta ja katkaista kaikki yhteydet, sillä muu maailma on se loputon peili, joka heijastaa minulle takaisin kaikki puutteeni tai ainakin kaiken sen mitä he itse pitävät puutteinani.
Rakkaus. Miten paljon se voikaan pientä ihmiselämää määrittää ja hallita.
Rakkaus. Miten paljon se voikaan pientä ihmiselämää määrittää ja hallita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rakkaus ei tee pahaa. Kylkiäisenä tulevat negatiiviset asiat ovat ihmisen heikkouksia ja pelkoja.
Uskon vanhaan raamatussa olevaan sanontaan: Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Ilman pelkoa ei ole enää mitään varjoja. Ei näy edes kuolemaa. Kaikki uhka on poissa... Ihana ajatus. Ihmisten välinen rakkaus voi antaa väläyksen rakkaudesta, mutta täydellinen rakkaus on vain Jumalassa. Näin uskon.
Olen minäkin uskonut moneen asiaan, mutta elämän realiteettien edessä niistä millään ei ole voimaa. Sitä voi vaikka miten kulkea haaveissaan, mutta eivät ne haaveet sulje syliin, kysy ja kuuntele, rakastele sinua öisin - ja lopulta haaveiden ja uskomusten on pakko luovuttaa, lakastua yksi terälehti kerrallaan.
Sivusta vastaan kommenttiisi ”ilmiselvää”.
Ihan samoilla linjoilla oon sun kanssa.
Raamatun mukaan ei tule myöskään himoita toisen puolisoa, joten kristinuskon näkökulmasta olen syntinen ja johdattaisin hänet vain aviorikokseen. Ei rakkaus ole kaikille tasa-arvoinen, eikä kaikkien kohdalla puhdaskaan - olit sitten kristitty tai ei, niin aina jonkun näkökulmasta varatun rakastaminen on väärin, eikä sillä ole mitään merkitystä vaikka se olisi puhtain ja kaunein asia mitä olet ikinä itse kokenut, ja kärsit, kun et voi elää ja osoittaa sitä todeksi. Siksi tämä kipu. Siksi tämä kaipuu.
Totta tuokin, vaikeita asioita. Entäpä jos vain parantaisi Jumala-suhdetta ja yrittäisi pysyä pois kaipaamasta täällä. Mietin itse, että kokeilen tuota ensin pienempinä annoksina.
En ole kristitty tai usko kristittyjen Jumalaan. Zenbuddhalaisuus on lähempänä omaa maailmankatsomustani ja rakkaushan on buddhalaisuudenkin perusta, mutta on vaikea rakastaa maailmaa pyyteettömästi, kun haluaisi edes kerrankin eläissään saada sitä rakkautta takaisinkin. Eikä kukaan muu kelpaa.
Ei se ihan noinkaan ole, vaikka joskus ehkä tuntuu siltä. Rakkaus aiheuttaa ihnisissä kaikenlaisia reaktioita, eikä aina positiivisia. Rakkaus on monelle käsittämätöntä ja paljon on heitäkin, jotka kysyvät, mitä rakkaus on. Ei se ole rakkaus, joka kuluttaa ja vie voimat, vaan se vastutstus, mitä se aiheuttaa. Niin outoa ja kummallista kuin se onkin. Ja valitettavan totta.
Naapurilla on exel, sillä on mies, joka maksaa kaiken, voi tuplakoo parkaa, kun menee huonosti hällä
Mikä on uponnut? Laiva vai lusikka?
Minä se vain punaisena pallona pompin...
Ping pongnpingpomg ...löytääkö päämäärän....
Nyt voin halia kaikkia....
Lähtee nyt....virtuaali hali....♥🤗😀