itkun keskelläkin hymyillä. Tapaamisesi tuntui siltä, kuin olisin astunut valon piiriin. Palautit uskoni rakkauteen, vaikka et avoimesti rakastakaan minua. Olen huono ottamaan kontaktia sinuun, koska mietin paljon seuraamuksia enkä halua ongelmia kenellekään. Se on kuitenkin varmaa, että rakastan sinua sellaisena kuin sinä olet. Toivottavasti sinä olet onnellinen.
Olet suuri syy siihen, miksi olen jaksanut
naisenajatuksia
91005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin toivon että olet onnellinen ja saat sellaisen elämän kuin haluat. Minä olen valitettavasti hyvin omaehtoinen ja siksi minä tunnun pärjääväni paremmin yksin.
Rakastaakos hän ei-avoimesti sinua?
En tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan.
Tiedätpäs. Kyllä sinä tiedät ne tunteet. Otat sitten yhteyttä kun itse olet valmis siihen.
Ei ole muuta kuin "gut-feeling" -näyttö ja hänen sormuksensa.
Muuten samat sanat eräälle, mutta minua ei itketä. Kaikki on ihan jees, vaikka parantamista aina vois olla. Tiedän myös, että hän ei rakasta minua. En sitä haluaisikaan, vaikka itse varmaan jotenkin rakastankin. Ei se ole keneltäkään pois, jos vähän rakastaakin. Olen tosi onnellinen, että hän on taas ilmestynyt elämääni. Saan häneltä uusia ajatuksia ja se tuntuu tukevan kehitystäni. Jokainen hymyn aihe on tärkeä ja toivon, että edes hiukan saan häntä hymyilyttämään.
Kirjoittelkotko taas itse itsellesi. Minuna älä enää kirjoittele olen tehnyt selväksi että rakastan omaa miestäni ikuisesti ja sinä et tule tulevaisuudessa kuulumaan elämääni
Minulla tuppaa olemaan myös paha tapa miettiä liikaa seuraamuksia, ja sen johdosta tuntuu etten uskalla enää tehdä mitään kun mietin että yksi asia johtaa toiseen ja mitä siitä taas mahdollisesti seuraa jne. Todellisuudessa asiat saattaa mennä aivan toisin. Olenkin päättänyt että alan elää enemmän tässä hetkessä.
Niin minäkin, kultaseni. En haluaisi, että se oli viimeinen tapaaminen.