Vahvasti tykästyin, vahvemmin kuin uskoinkaan. Olen yrittänyt näistä tunteista päästä irti, sillä sitä uskoin sinunkin haluavan. Silti aina kun yritän päästää siitä kaikesta täysin irti tuntuu aivan kamalalta, aivan kuin osa minusta leikattaisiin irti. Ja, aivan niin eihän me edes tunneta hyvin ja nähdään tosi harvoin. Tämä on siis täysin järjetöntä, kyllä siis aivan seonnut olen. Mikä tähän auttaisi? Lobotomia lienee ainoa, mutta siloin en pystyisi tekemään töitäni, joten se pitää unohtaa. Ehkä tuo tunnekeskuksen murskaaminen voisi toimia. Eli runsaasti paneskelua siellä täällä, lyhyitä kohtaamisia muiden kanssa ym.
Jotenkin niin oikeaa
tunnemyrskyt
251788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Älähän nyt <3
Voi muru rakas ♡♤◇♧
Ei kaipaa virtuaalimuruttelua.
Anteeksi. Kuvittelin sinut erääksi toiseksi. Eräs joka ymmärtääkseni halusi jonkin yhteyden... Et ole selvästikään hän.
Joo, voisit olla hän. Etenkin tuo työkeskeisyys osuu. Ja aivan samoin miettinyt tilannetta. Toisaalta.... Jos vastaan tulee jotain näin upeaa ja tajunnan pysäyttävää tunnemyrskyä,.ei pitäisi vaan uskaltaa mennä. Omalla kohdalla irtosuhteet ei toimisi, koska en halua niitä. Haluan vaan sut.
Pidä tunteistasi kiinni, älä luovuta niitä. anna sille ihmiselle mahdollisuus. Luota.
Sellainen ratkaisu kuin Eternal Sunshine of the Spotless Mind -leffassa voisi toimia. Tosin ei siinäkään se ollut aivan täydellinen.
https://youtu.be/dpAoVOU-q60
Minulla ei kyllä miehenä toimi tuo ympäriinsä paneskelu ollenkaan jos johonkuhun olen tykästynyt tai ihastunut. Jälkikäteen siitä tulee vain huono lo.
Tietysti jos on täysin varma ettei toinen ole vaihtoehto pakkien jälkeen tai toinen on varattu jne. niin sitten on eri juttu, mutta ennen kuin asiasta on varmuus niin mulle tulee ainakin toisten panemisesta vain morkkis ja sellainen henkinen tyhjyys olo.
Kaipaan että joku täyttää mun sydämen eikä sitä että joku tyhjentää mun pallit.
En oikeastaan ymmärrä ihmisiä jotka sen sijaan että tekisivät asialle jotakin ja selvittäisivät sen perin pohjin niin menevät nussimaan jotta unohtaisivat sen kohteen. Musta ei ole siinä mitään järkeä.
Kuulostatpa oikealta
Tuo ei sovi ehkä teille, joillekin se voi olla hyväkin tunteiden tappaja. Voi hyvinkin aiheuttaa tunteettomuutta.
Et oo hän. Hänellä ei lähde lapasesta tuo kaipaus, vaikka lapanen hän kaikesta päätellen onkin ;€
Ei se lapasesta lähde. Mutta ei se lähde kyllä muutenkaan mihinkään. Se vain on ja pysyy, kaipaus.
Samahan se itsellä on.
Ei olisi enää mitään syytä häntä ajatella, kun näkemisestäkin on jo vuosia. Miksihän tämä tunne pysyy kuin liima kiinni minussa. Voisiko tämän jotenkin poistaa, ei ole normaalia tällainen kaipuu. En kyllä oikeasti pidä tästä tunteesta varattuna ollenkaan. Kai sitä meni sekaisin jotenkin, tuli limerenssi tai jotain. Aika raskastakin tämä on. Täällä alkaa oikeasti kuvitella kaikenlaista. Ajattelee, että hän vastailee itselle. Ihan pipiksi tulee, jos ei erityisen paljon muistuta itselleen, että tuskinpa se omien ajatusten kohde täällä on. Nytkin voisin ajatella, että olet hän.
Ei ole tuo kiinnostuksen kohteeni ollut varattu eli ei sullekaan tämä aloitus.
https://youtu.be/gkDXNLAKTMY
..
Missä tapasit tämän ihmisen koska tunnen samoin tällä hetkellä ja niin samanlainen tilanne, alko kiinnostaa :)
Kuinkas kauan olet hänet tuntenut ja ollut tykästynyt, noin suunnilleen?
useamman vuoden.
Ai joku muukin tykkää vastailla aloittajan puolesta, mutta joo useamman vuoden.
Tunnen jotain samankaltaista erästä kohtaan. Aikakin suunnilleen sopii... ;)
En tiedä, oletko sinä kaipaamani mies: Hän itse ihmetteli joskus kauan sitten minulle, kun yritin jotain änkyttää tunteistani häntä kohtaan, että mistä ihmeestä tässä on oikein kysymys ja että eihän me edes tunneta toisiamme. Niinhän se tosiaan on, jos järjellä ajattelee: nähdään tosi harvoin ja silloinkin vaihdetaan vain muutama tyhjänpäiväinen sana kohteliaasti.
Itse en kyllä ole yrittänyt missään vaiheessa päästä näistä tunteistani eroon. Olen vain halunnut antaa hänelle rauhan, kun on valintojaan tehnyt.
Älä nyt kuitenkaan suunnittele sitä lobotomiaa :)
En itse ymmärrä paneskeluja ympäriinsä, joten enpä kyllä suosittele sitäkään hommaa, jos et ihan tunnekylmä ihminen ole.
Ei ollut varmaan sulle sitten aloitus, sillä mulle ei kukaan oo ilmaissut antavansa aikaa johonkin valintojen tekemiseen.
Hei vaan!
En tainnut osata riittävän selkeästi ilmaista ajatuksiani. Tarkoitin siis sitä, että kun hän on päätynyt välillä elämään parisuhteissa, niin olen ainakin yrittänyt jättää hänet rauhaan tuolloin. Siis en ole halunnut häiritä hänen onneaan.
Ja juu, tiedän ettei aloitus ollut minulle!
Miksi yrität päästää irti??? Surullista jos hänkin tuntee samoin????