Urho Kekkonen alias "Timo" tapasi Hella Wuolijoen järjestämillä päivällisillä neuvostoliittolaisia ja kommunisteja. Tällöin keskusteltiin K.A.Fagerholmin hallituksen kaatamisesta. Maalaisliitto oli jo tuolloin rähmällään Moskovaan.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Urho Kaleva Kekkonen siirtyi Neuvostoliiton palvelukseen jatkosodan loppuvaiheessa. Sen jälkeen hän oli lojaali KGB:n agentti koko sen jälkeisen uransa ajan.
Muistaakseni Kekkosta kohti ammuttiin mutta tapaus pimitettiin parhaiden valtamedioiden tiedotustavan mukaisesti
On hyvä, että raportoit täällä Kekkosen ruokailuista.
Ihmisen on tärkeää syödä säännöllisesti ja hyvin. Ruokapöydässä voi myös vaihtaa kuulumisia ja keskustella.
Kekkonen oli itse olemukseltaan tiedustelumies, ja luontonsa puolesta ovelampi kuin Vladimirov, kovempi kuin Stepanov, johdonmukaisempi kuin Komissarov. Ei hänelle noin vain pärjätty, se nähtiin loppuun saakka, oikeastaan parhaiten ihan loppuvaiheessa vv. 1978-1981. -- Mutta sosiaalidemokraattien kanssa oli helppoa, silloin ja varsinkin myöhemmin.
Kekkonen oli tavannut neuvostoliittolaisia ja kommunisteja monta kertaa aiemminkin ja tapasi erityisesti noiden päivällisten jälkeen. Mutta mahtoiko Hellan tyttärenpoika olla myös läsnä mainitsemassasi tilaisuudessa?
Mitä mahtoi Hella tarjota.
En usko, että kaalisoppaa, mutta olisiko zakuskana suolakurkkuja ja hunajaa ollut, pelemenejä varmaan kanssa, kotletteja ja muuta vastaavaa. Vodka ryypyllä huuhdeltiin alas.
Lopuksi samovaarissa haudutettua teetä ja vähän lisää vodkaa.
Eipä siinä paljoa politiikkaa jaksa puhua.
Lihasattumilla varustettu kaalisoppa on tuoreena todella maittavaa. Parin päivän vanhana se toki alkaa kyllästyttää, mutta sama olo tulee muistakin pitkäkeittoisista ruoista, joita tehdään kerralla suurempi määrä.
Zakuskana ja pelemeni ovat minulle outoja sanoja, mutta venäläiset suolakurkut ovat herkullisia, mikäli oikein miellän, että sisältävät valkosipulia mausteenaan.
Neuvostoliitossa olen syönyt borsh-keittoa ja Venäjällä runsaalla voilla höystettyä kokkareista perunamuusia, maittavia nekin.
Kaalisoppa on ihan hyvää, mutta ehkäpä Hella W kuitenkin halusi tarjota tyylikkäämpää kkun pöydässä oli venäläisiäkin. Kekkonen oli sen verta kansanmies, että olisi tyytynyt kaalisoppaankin.
Zakuska on yleisnimi alkupaloille, venäläistyylisissä illanvietoissa ne voi olla vaikkapa säilöttyjä sieniä, suolakurkkuja jne. Varmaan jotain sellaista oli tarjolla
Pelmenit ovat taikinakuoren sisään leivottuja ja öljyssä paistettuja lihakimpaleita, oikein hyvää myös.
Vodka on ainakin ollut hyvin yleinen tarjottava venäläisissä ruokapöydissä, siellä kun viinit ovat olleet harvinaisempaa juotavaa. Gruusiasta toki löytyy huippuviinejä, ja Krimiltäkin niitä on saatu, siellä taitaa olla laajin valikoima eri rypälelaatuja koko Euroopassa.
OikeistoSosDemille tietysti kuuluu kiitos kun jaksaa raportoida näitä vuosikymmenten takaisia ruokahetkiä tänne palstalle.
Myöhäisherännäinen sosialisti on vain vajaat 70 vuotta jäljessä aikaa. Mutta niin ne sosialistit ovat yleessäkin.
Tuo Erkki Tuomioja vähän ihmeellinen siitos.
Isä kokoomusministeri, suurlähettilän ym vakansseja.-, isoäiti linnassakin valtiopetoksesta, sitten kommunistien ja sosislistien valta-aikaan vapautettiin ja jopa oli radion pääjohtaja. Erkistä tuli mikä tulikaan vempula.
Kun Shaahi oli vieraillulla Erkki joukkoineen vastusti mielenosoituksessa ettei saa Helsingin tarjota ruokaa Shaahille verovaroin.
Erkin ei-EEC:lle projekti ei saavuttanut tavoittettaan risuparta jäi tavoitteesta
"Erkistä tuli mikä tulikaan vempula."
Onneksi Erkki ( tai Erkkitär ) on maho eikä ole lisääntynyt. Siihen sammuu tuokin virolaiskomukan paskasuku.
Tarja erosi Erkistä, Tarja tuli raskaaksi, vai oliko se päinvastoin.
Tuli sonni jolla siemen tarttui Tavjaan. Siitäkö se sitten lesbous alkoi ? mene ja tiedä, Setaa ja Sexpoa oli jo harrasteena aimminkin.
Fagerholmin I hallitus oli vähemmistöhallitus, jossa oli vain demareita ja yksi ammatti ministeri eli Enckell ulkoministerinä. Fagerholmin hallituksen suurin arvo oli siinä, että se palautti länsimaiden uskon siihen, että Suomi pysyi länsimaana eikä liittyisi kansandemokratioiden joukkoon. Vähemmistöhallitus ei tietenkään kyennyt muutoin suuriin saavutuksiin vallankin, kun taloudellinen ahdinko kavensi liikkumatilaa. Presidentin eli Paasikiven tuki tällä hallituksella oli. Sen hajottamiseen pyrkivät tottakai yhtäältä kommunistit, joille demarihallinto oli kaikkein pahin mahdollinen sekä Kekkosen maalaisliittolaiset, joilla oli omia valtaanpääsypyrkimyksiä.
Ainahan oppositiopuolueet pyrkivät kaatamaan istuvan hallituksen. Syytkin ovat aina samat, joko päästä itse valtaan tai sitten yksinkertaisesti vain osoittaakseen istuvan hallinnon politiikan huonouden verrattuna omaansa.
Paasikivi olisi halunnut Maalaisliiton hallitukseen, mutta SDP kieltäytyi hallitusyhteistyöstä Maalaisliiton kanssa ilman, että myös SKDL olisi mukana.
Paasikivi halusi vakauttaa maan oloja jättämällä SKDL:n oppositioon ja puhdistamalla kommunisteja ulos virkakunnasta, joten Paasikivi päätyi Fagerholmin vähemmistöhallitukseen. Hallitus sai eduskunnassa tukea oikealta, lähinnä Kokoomukselta.
Maalaisliitto oli katkera demareille näiden haluttomuudesta hallitusyhteistyöhön, ja tähän liittyy nuo hallituksen kaatamisjuonet. Normaalia poliittista juonittelua, josta ei tänä päivänä kukaan muistelesi yhtään mitään ellei Kekkosesta sittemmin olisi tullut presidenttiä 25 vuodeksi.
Etkö ymmärrä avausta.
Sehän on merkittävä kysymys siitä, mitä päivällisillä tarjottiin.
Ei vaan Paasikivi nimenomaan halusi Fagerholmin pääministeriksi koska Kekkonen ei neuvostoyhteyksiensä vuoksi ollut halukas suitsimaan kommunisteja. Tämä tieto löytyy Lehtisen uudesta Tanner-kirjasta.
Normaalia poliittista juonittelua ei ole kytkeä vierasta valtaa mukaan.
PS. Miksi Asevelisosialistit olisivat halunneet SKDL:n mukaan?
Fagerholm halusi SDPn liittyvän SKDL:ään 1946 mutta ei onnistunut. Hallituksessa oli vasemmistodemareita.
Maalaisliitto oli vaalien suurin voittaja ja suurin puolue joten oli selvää että se katsoi olevansa oikeutettu hallitukseen.
Tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan että suurin puolue jäisi oppositioon.
Lehtisen kirja ei ole historiaa vaan mielipidekirja HS arvioinnin mukaan.
Paasikivi halusi Fagerholmin pääminsiteriksi, se on totta.
Paasikivi olisi halunnut myös Maalaisliiton osallistuvan hallitukseen, mutta tämän Fagerholm, tai paremminkin SDP:n johto tyrmäsi. Heille Maalaisliitto olisi kelvannut vain ns. kansanrintamaan, eli SKDL myös mukaan. Se ei taasen Paasikivelle kelvannut, kommunisteista oli ollut niin paljon harmia edellisessä hallituksessa. Joten lopputulemana oli Fagerholmin vähemmistöhallitus, joka tukeutui oppositiossa olleeseen Kokoomukseen.
Lehtisen Tanner-kirja on muuten pohjanoteeraus jopa Lehtisen tuotannossa. Kaikki arvioijat ovat sen lytänneet. Kannattaa tuossa 1948 hallitusratkaisun taustoissa tukeutua ihan alkuperäislähteisiin, niin ei tule viihdekirjailijan mielipiteitä käyttäneeksi totuutena.
Sitoakseen kommunistien kädet hallitukseen.
Oppositiossa heille (SKDL) avautui mahdollisuus mellastaa vapaammin ja siten syödä myös SDP:n kannatusta, olihan vasemmiston hegemonia vielä selvittämättä.
Oikeistosossun historiatiedot on peräisin Lehtisen (viihde)kirjoista joten ne on erilaiset kun oikeiden historioitsijoiden tiedot.
Lehtinen ei uskalla (tai pysty) esittää lähdeviitteitä kirjassaan, joka jo itsessään paljastaa kirjan mielipideluonteen.
Sujuvasti kirja on kirjoitettu, ei siinä mitään. Sujuvasti myös fakta sekoittuu fiktioon ja mielipiteisiin, ja kun mielikuvitus korvaa ne faktat, mitkä ei sovi mielikuvaan, niin eipä todellakaan tietokirjoihin tuota kirjaa voi laittaa. Mutta ihan viihdyttävä kirja kun lukee sen kertomakirjallisuutena.
Paasikivi ei luottanut takinkääntäjäksi ja poliittiseksi opportunistiksi osoittautuneeseen Kekkoseen.
Taitaa nämä "alkuperäislähteet" olla lähinnä kepulaisten mielikuvituksessa.
Taas valehtelua. Kirjan esipuheessa Lehtinen sanoo jättäneensä viitteet pois lukemisen sujuvoittamiseksi.
Siis Lehtinen valehtelee. Eihän noin surkeaa perustelua ole ennen kuultu. Miten ne pienet viitenumerot muka lukemista hidastaisivat?
Hohhohoohooooooooo...
Uskotko sinä reppana tosiaan tuohon????
Kirjassa on niin paljon Lehtisen mielipiteitä, ettei siinä yksinkertaisesti voida esittää normaaleja lähdeviitteitä. Sutki savolainen selittää siten sujuvoittavansa, hohoohooohooo
Olet sinä tosiaan yksinkertainen ihminen...
Kekkosesta ei tuossa edellä puhuttu mitään, älä nyt joka paikkaan työnnä noita valheistasi.
Paasikivi halusi Fagerholmin pääminsiteriksi, mutta olisi halunnut myös Maalaisliiton hallitukseen.
SDP oli jo aiemmin irtautunut kolmen suuren julistuksesta, ja pyrki itsenäisempään politiikkaan. Sille olisi kelvannut Maalaisliitto vain yhdessä kommunistien kanssa, jolloin kumppanien painoarvo olisi pienempi kuin pelkän Maalaisliiton. Ihan normaalia poliittista peliä, tällä kertaa siis demarien toimesta. Toki demareissa oli mm. Varjonen ja Tervo, jotka vaativat Maalaisliitosta esim. Kekkosta mukaan, hehän olivat tunnetusti samoilla linjoilla.
On tavallaan sääli, että Lehtinen pilaa Tannerin elämänkerran ala-arvoisella käsittelyllään ja faktojen unohtamisella
Tanner olisi anasainnut hyvän ja asiantuntevan kohtelun, etenkin kun käytettävissä on ollut myös yksityistä kirjeenvaihtoa, terveystietoja ja muuta uutta aineistoa.
Luotti sitten heti Fagerholmin jälkeen peräti viisi kertaa oli Kekkonen pääministeri ennen kuin voitti Fagen pressavaalissa.
Ja sinä uskot tuollaista! Mutta tuollaisia uskovaiset ovat. Ihan sama mikä jumalan nimi on allah budha, lehtinen tai tanner
hehhehhheeeee, oikeistosossu on lehtisuskovainen
Luotti ja luotti. Paasikivi joutui koko ajan pitämään silmällä itänaapurin suuntaan "liian aloitteellista" Kekkosta. Lehtisen kirjasssa myös viitattiin siihen että Kekkonen oli perillä tulevasta"sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä" hyvissä ajoin.
Yritä nyt ymmärtää että Lehtisen kirjat ovat romaaneja eivät historian tutkimuksia.
"Kekkonen oli perillä tulevasta"sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä" hyvissä ajoin"
Tottakait oli. Niin oli Mannerheim ja Paasikivikin, ja olivat Tanner, Ryti ja muut jotka tiesivät joutuvansa tuomituksi. Kaikki ymmärsivät mitä meiltä vaadittiin.
Sotaan syyllisten vastuuseen saattamisesta kun oli annettu useita julistuksia jo sodan vielä riehuessa, 1943 lähtien. Jaltan konferessissa ja muissa tapaamisissa Liittoutuneet vahvistivat tuota vaatimustaan, mutta vasta Lontoon julistuksen jälkeen Suomenkin oli pakko toimia. Siihen saakka Paasikivi, Kekkonen ja muut vetkuttelivat asian kanssa, vain kommunisteilla olisi ollut kiire tuomioiden lukemiseen.
Koeta nyt ystävä hyvää tajuta, että Lehtinen kirjoittaa kertomakirjallisuutta, ei historiantutkimusta.
Kekkosella oli sitten paremmat tiedot kun Mannerheimilla. Marski kävi hoidattamassa ulkomailla terveyttään kunnes selvisi ettei häntä syytetä.
Suomalaisille selvisi vasta Lontoon kokouksen perusteella että "sotasyylliset" politiikot piti laittaa syytteeseen. Lehtinen kirjoittaa täyttä paskaa jos hän väittää Kekkosen olleen asiasta selvillä ennen Marskia ja Paasikiveä.
Mannerheimin kohtalo olikin mielenkiintoinen sillä hän kuului sodasta päättäneeseen pienryhmään. Kertooko Lehtinen miksi Stalin säästi hänet?
Ei kerro mutta omana olettamuksenani Stalin ei luultavasti halunnut Mannerheimista kansallista marttyyria.
Stalin lupasi jo 1943 Tukholman kautta (Kollontai -> Paasikivi -->Tanner) välittämäsään tarjouksessa, ettei Mannerheimia rangaistasi sodan jälkeen jos Suomi irtaatuu sodasta. Tuolloinhan jo oli kaikille selvää, että Saksa tulee kärsimään tappion, Suomen poliitikot ignoorasivat tarjouksen, josta syystä mm. Stalinin katkeruus Tanneria kohtaan vain kasvoi
Tämän lupauksensa Stalin piti 1944 rauhanteon jälkeenkin. Toki takana oli kunnioitusta Mannerheimia kohtaan entisenä Venäjän armeijan upseerina ja Suomen kansallisena ikonina.
Lupaus oli tarkoitettu pehmentämään Mannerheimin suhtautumista rauhantarjouksiin ja vaikuttamaan poliitikkoihin, jotta nämä tarttuisivat rauhan mahdollisuuteen.
Stalinilla taisi olla tieto, että Mannerheim vaikutti keskeisesti siihen, etteivät suomalaiset lähteneet saksalaisten avuksi piirittämään Leningradia.
Sivumennen sanoen Mannerheim ei suuremmin arvostanut Kekkosta. Näki kai mikä takinkääntäjä ja opportunisti Kekki oli miehiään.
Mistä tiedät? Mahtoiko M edes tuntea riviministeriä.
Mihinkä tuon väitteen perustat?
Kekkonen ei ollut sodan aikana asemassa jossa olisi ollut tekemisissä Mannerheimin kanssa, rauhanoppositiossakin hän oli yksi muiden joukossa, sitäkin joukkoa johti aivan muut.
Sodan jälkeen Kekkonen oli vain riviministeri, pääministeri Paasikivi, ulkoministeri Ecnkell, sisäministeri Leino sekä valtionvarainministeri Tuomioja olivat hallituksen ydinjoukko jotka asioivat presidentin kanssa. Toki myös puolustusministeri Pekkala oli Mannerheimin kanssa tekemisissä oman alansa kysymyksissä.
Vuoden 1946 jälkeen Mannerheim tuskin piittasi mitä Suomen ministerit puuhaavat.
Joten kerroppa meille, missä Mannerheim on ilmaissut, ettei arvostanut Kekkosta, tai olisi tätä takinkääntäjäksi tituleerannut
Tämä on yhtä älykäs ketju kuin kapin matkakertomukset.
trolli Tommin juttuja ei pidä kommentoida..