Olen ihan hakoteillä kuinka selvitä avioerosta niin että välit lasteni äitiin pysyisi hyvinä ja lapset eivät kärsisi erosta. Olen ollut naimisissa 8 vuotta ja lapseni ovat alakouluikäisiä. Vaimoni jäi kiinni salasuhteesta pari vuottatakaperin ja sen jälkeen tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet. Olemme pysyneet yhdessä lasten takia, mutta arkemme on riitaisa ja vaikea, vaikka vaimo haluaisi vielä panostaa suhteeseemme. Mutta minä en ole voinut antaa tuota parin vuoden suhdetta anteeksi, enkä haluakaan enää luottaa ihmiseen joka vie maton alta. Arjen pyörittäminen on perheessämme tällä hetkellä haasteellista, olen yrittäjä, vaimo vuorotyössä ja uusi talo kohta valmis. Rakastan lapsiani ylikaiken ja haluaisin voida tehdä heidät onnelliseksi ja pystyä pitämään perheen koossa, mutta olen ollut sisältä rikki ja onneton suhteessamme. Sitten elämääni käveli valo. Tapasin kesällä erään naisen sattumalta venereissulla. Ja hän sai mieleni sekaisin heti ensikohtaamalta. En ollut edes voinut kuvitella tapaavani ketään ja varsinkaan ihmistä joka on kanssani täysin samalla aaaltopituudella. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen pyyteetöntä rakkautta joka ei sammu vaikka olen yrittänyt rimpuilla asiaa pois mielestäni. Mutta hän pyörii mielessäni aina nukkumaan mennessä. Olen tavannut hänet kesän jälkeen vain muutaman kerran ja tuntuu että hän tuo elämääni sitä iloa mitä en aiemmin osannut kuvitellakkaan. Tunne on molemmin puolin huumaava, kaikki huolet ja murheet katoavat hänen seurassaan. Toivoisin että saisin mahdollisuuden viettää hänen kanssaan loppuelämäni, vaikka se näin nopeasti hullulta kuulostaakin. Mutta miten toimisin niin että saisimme eromme järkevästi hoidettua ja turvattua lapsille hyvinvoinnin.? Pelkään että menettäisin lapseni erossa.
Kolmen lapsen isä hakoteillä
54
1030
Vastaukset
- kjdfkjdfkdjf
Aika epärealistinen toive, että erottaisiin sovussa ja lapset eivät kärsi. Jos tuo onnistuisi, niin ei tarvitsisi edes erota. Mutta ei se silti tarkoita, että välttämättä kannattaisi pysyä yhdessä. Kannattaa mennä terapiaan eroamaan. Älä valehtele vaimollesi, ettei ole ketään toista. Kerro miten asiat ovat rehellisesti, niin vaimo ymmärtää, että on turha enää yrittää eikä tarvitse sotia valehtelemisen takia.
Ei niitä lapsia menetä erossa, jos et ole heille vaaraksi. Sopiminen ja rehellisyys auttaa lasten asioista sopimisessa, kun teillä on molemmilla hankalat työajat. Uusi rakkaus haalistuu noin vuodessa, pidä uusi tyttöystävä erossa lapsista kunnes näet millainen ihastuksesi oikeasti on. Kolmen lapsen äidiksi hyppääminen kesken eroprosessin ei ole kovin järkevää.- öpmaö0fa
Todella typerä neuvo kertoa vaimolle ihastuksesta. Sillä jos jollain saa varmasti mellevän riidan aikaan ja menettää lapsensa. Naisen sivusuhde on aina seurausta miehen käytöksestä ja miehen ihastus on kertakaikkinen osoitus täydellisen mustasta sielusta. Huoltajuusasioissa ei pidä antaa yhtään narua tuohon suuntaan.
- minävaantäällää
Voi hyvä luoja...kyllä varmasti jokaisen kanssa tuntee nuo asiat tapaamis ja alkuvaiheessa.
Lopputuloksena on kuitenkin normaali arki omien ongelmien kanssa, vaikka ne ei samoja olisikaan.
Ymmärsin kirjoituksestasi, että olet päättänyt olla antamatta vaimollesi anteeksi tuota tekoja..
Mitä jos päättäisit antaa? Tuo on kuitenkin päätöksestä kiinni..kyllä luottamuskin tulee takaisin, jos haluat sille antaa mahdollisuuden..
Mitä jos kävisit terapeutilla purkamassa tunteitasi..?
Toivoisin, ettet riko ydinperhettä ennenkuin olet oikeasti kaikkesi yrittänyt..harvoin elämä paremmaksi muuttuu eroamalla..
Mutta joka tapauksessa tsemppiä ja voimia, miten nyt sitten päätätkään tehdä..- luottamuksenpuute
Se on joskus naiivi ajatus, että luottamuksen takaisin tuleminen tapahtuisi tosta vaan. Oon ite käynyt terapiassa, miehen kanssa ja ilman. Halusin tosissani rakentaa luottamusta, mutta aina kun vähän edistyi niin tuli uusia valheita. Joo, itse tiedän että täällä valehtelua ei pidetä mitään se pitää olla tuota sukuelinten hinkaamista, että voidaan puhua luottamuksen menettämisestä. Joka tapauksessa toistuvasti yritettiin paikta asiaa niin toinen vaan totesi, että minä saan hänet kuulostamaan kuin hän valehtelisi koko ajan. Eniten ihmetyttää, että asiantuntijatkaan eivät asiaan mitenkään puuttuneet. Tiedän, että he eivät saa ottaa kantaa erotako vai ei, mutta miksi laittaa pari toistuvasti yrittämään, jos näkee että toinen on rikki eikä luottamusta edes pysty syntymään. Yritetäänköhän Suomessa liikaa pitää perheitä koossa ettei tulisi yhteiskunnalle niin kalliiksi. Kyllähän lapset on hyvä syy pitää perhe kasassa. Itse kyllä kaipaan rakkauttakin jo joltakin.
- Minäjatkan
Mutta täähän nyt ei omalla tavallaan liittynyt millään tapaa tähän asiaan...
Se on eriasia yrittää korjata jotain, missä toinen on tehnyt virheen ja katuu sitä, kuin se että toinen jatkaa jatkuvasti saman asian tekemistä..niinkuin tämä miehesi.
Ei tuossa vaiheessa voi rakentaa luottamusta, jos toinen rikkoo sitä koko ajan..
Kyllä minä sinua ymmärrän, ei tuollaisessa kukaan halua elää..mutta tässä jutussa käsitin, että nainen oli kerran pettänyt, niin ehkä kannattaisi yrittää vähän avata tätä juttua..mistä johtui ja voiko oikeasti vielä yrittää antaa anteeksi ja luottaa. - wituttaaa
Mulla ihan sama tilanne. Terapeutin kanssa pettäjä vaimoni on saanut todellisen buustin siihen, että syy onkin petetyssä eli minussa ja että minä kahlitsen. Luottamusta yritin alkuun rakentaa mutta se on täysin mahdotonta, kun joka käänteessä paljastuu jotain odottamatonta. Nyt olen jo luovuttanut ja todennut eron väistämättömäksi.
- y15
wituttaaa kirjoitti:
Mulla ihan sama tilanne. Terapeutin kanssa pettäjä vaimoni on saanut todellisen buustin siihen, että syy onkin petetyssä eli minussa ja että minä kahlitsen. Luottamusta yritin alkuun rakentaa mutta se on täysin mahdotonta, kun joka käänteessä paljastuu jotain odottamatonta. Nyt olen jo luovuttanut ja todennut eron väistämättömäksi.
¨ Terapeutin kanssa pettäjä vaimoni on saanut todellisen buustin siihen, että syy onkin petetyssä eli minussa ja että minä kahlitsen¨
Olettaisi että terapeutit ajattelisivat kokonaisuutta, mutta se on toive ajattelua. He puolustavat yleensä naista ja tuntuukin että terapeutit kuvittelevat olevansa lakimiehiä. Mitä pienemmällä riidalla selvittäisiin, sen vähemmän tuskaa tulee eroperheelle.
Tuntuukin että terapeuteilla on puutteellinen koulutus, tai väärä asenne työhänsä. Aina pitäisi ottaa huomioon kokonaisuus, ei pelkästään yksilö. "Ymmärsin kirjoituksestasi, että olet päättänyt olla antamatta vaimollesi anteeksi tuota tekoja..
Mitä jos päättäisit antaa? Tuo on kuitenkin päätöksestä kiinni..kyllä luottamuskin tulee takaisin, jos haluat sille antaa mahdollisuuden..
Mitä jos kävisit terapeutilla purkamassa tunteitasi..?
Toivoisin, ettet riko ydinperhettä ennenkuin olet oikeasti kaikkesi yrittänyt..harvoin elämä paremmaksi muuttuu eroamalla.."
Mieshän on yrittänyt kahden vuoden ajan , eikä pysty. Hyvin sen ymmärrän, jos vaimo on vuosia järjestelmällisesti pettänyt miestään, on hänen sielunsa niin musta, että ei sitä saa korjattua millään.
- tasaarvoo
Minäpä vastaan nyt palstahengen mukaisesti mitä naisille vastattaisiin. Toki ap eroat, mutta lapset ovat nyt sinulle tärkein juttu seuraavat kymmenen vuotta. Siksi aikaa unohdat naiset ja keskityt lapsiisi. Rakkauksia kuule tulee ja menee. Alat sitten viisikymppisenä ihan niinkuin eronneet naisetkin miettimään uutta suhdetta. Tämä on ihan tasa-arvon mukaista, jos yhteishuoltajuutta haluat.
- Käteenmyösjärki
Huippuälykkäitä vatauksia! Etkö sinä hyvä ihminen ymmärrä ,että se huuma vaihtuu tylsäksi arjeksi viimeistään ,kun olette pari vuotta olleet saman katon alla.Kuinka kukaan menisi vihille ,jos ei olisi niin rakastunut alkuvaiheessa.Yrittäkää ymmärtää tämä te kaikki , jotka rikotte kotinne,puolisonne mielen ja ENNENKAIKKEAl lastenne mielet rakkaushuuman takia. Paljon olen kuullut eroperheiden lasten mielipiteitä aikuisena ja nuorena .Eipä kukaan ole muuta sanonut ,kuin että kyllä se ikävät jälkensä jätti jne jne.
- luitkohanaloitusta
Eiköhän se joka on luottamuksen pettänyt, ole sen perheen rikkonut! Kaikki muu siitä eteenpäin on teeskentelyä ja kulissia.
- Samaamieltäolen
Joo kyllä näin eroperheen lapsena voin sanoa, että todellakin jätti syvät arvet ja vaikutti hyvin paljon elämään, ennenkuin terapia kautta sai itseään kasaan..
Mutta useasti omat tarpeet pyhitetään missä milloinkin syyllä ja todistellaan itselleen, että lapsilla on parempi olla eroperheestä, kuin huonosta ilmapiiristä..
Ihan mikä itselle tuottaa hyvänolon, mutta lapsi menee erossa rikki, se on fakta. - y15
Samaamieltäolen kirjoitti:
Joo kyllä näin eroperheen lapsena voin sanoa, että todellakin jätti syvät arvet ja vaikutti hyvin paljon elämään, ennenkuin terapia kautta sai itseään kasaan..
Mutta useasti omat tarpeet pyhitetään missä milloinkin syyllä ja todistellaan itselleen, että lapsilla on parempi olla eroperheestä, kuin huonosta ilmapiiristä..
Ihan mikä itselle tuottaa hyvänolon, mutta lapsi menee erossa rikki, se on fakta.Täyttä totta joka sana
- väkivalta_on_ratkaisu
Kokeile alkoholia. Kun ryyppäät, niin et muista kakaroitasi ollenkaan, eikä muijasi hae siis lähestymiskieltoakaan vaikka lupasi. Hanki jotkut muut pahoinpideltävät uhrit.
- maisa_-66
"Olen ihan hakoteillä kuinka selvitä avioerosta niin että välit lasteni äitiin pysyisi hyvinä ja lapset eivät kärsisi erosta."
Noh. Tuo on liian ruusuisasti ajateltu. Lapsille ero tuo muutoksia, ja niistä selviäminen riippuu vaimosi ja sinun väleistä, miten osaatte lapsia opastaa ja ohjata muutoksiin. Tunneilmapiiri on tärkein tässäkin, kuten yleensäkin. Jos tai kun sinun ja vaimosi välillä on jännitteitä, niin ne vaikuttavat epäedullisesti tunneilmapiiriin. Tärkeintä on aina sanoa lapsille, ettei eronne ole heidän syynsä.
"välit lasteni äitiin pysyisi hyvinä ": kerrot riiteleväsi vaimosi kanssa ja arjen olevan vaikeaa. Vaimo haluaisi jatkaa liittoanne. Joten ihan uteliaisuudesta kysyn miten välinne eron jälkeen pysyisivät hyvinä, koska ne eivät ole sitä nytkään ja vaimosi ei edes haluaisi erota?
Elikkäs sanon niin, että älä toivo mahdottomia. Erosta tulee parhaimmillaan ok, vaikea tai hyvin vaikea, mutta sinä voit vaikuttaa siihen vain omalta osaltasi. Mieti millä keinoin saisit vaimosi yhteistyöhön parhaiten, hyväksymään eron - edes jotakuinkin. Jos hänellä on kiihkeä, 'villi' ja äkkipikainen luonne, voit olla lähes varma, että lasten sopimuksista tulee vaikeita. Varaudu niihin järjellä, ota selvää, ja esitä sopimukseksi mahdollisimman realistinen, mutta jo"ustava ehdotus, joka kirjataan lastenvalvojalla. Kysele vaimolta mitä mieltä hän on.
"Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen pyyteetöntä rakkautta joka ei sammu vaikka olen yrittänyt rimpuilla asiaa pois mielestäni."
Tästä on vielä sananen sanottava.... Eli mitä enemmän rimpuilet ajatuksista pois, sitä enemmän tunnet "pyyteetöntä" rakkautta naista kohtaan. Ihmismieli vain toimii näin. Olet kaiken lisäksi tavannut hänet vain muutaman kerran - vieläpä vasta sen jälkeen, kun vaimosi kanssa sukset ovat menneet ristiin. Ts. liian nopeasti olet tehnyt johtopäätöksen pyyteettömästä rakkaudesta: Let's be careful out there... ole varovainen, huolellinen tunteidesi kanssa. Tarkkaile niitä, mitä ne oikeasti sinulle kertovat. Älä usko omia romanttisia haavekuviasi naisesta. Ne ovat epärealistisia. Tietysti se on hienoa, kun tapaa ihmisen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan. Mutta usein tuommoinen elämäntilanne sokaisee silmät todellisuudelta, ja saa uuden ihmisen tuntumaan huikean paljon ihanammalta, suorastaan yliluonnollisen sopivalta. Ja se mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ei ole totta.- Näinmenee
Tässä oli taas hieno esimerkki kuinka väärin voi ihminen ajatella..
" Lapsille ero tuo muutoksia, ja niistä selviäminen riippuu vaimosi ja sinun väleistä, miten osaatte lapsia opastaa ja ohjata muutoksiin. "
Ei pidä paikkaansa yhtään. Vaikka kuinka lasta ohjaisit, niin rikkonainen perhe tulee hajottamaan lasta sisältä. Ota myös huomioon, että ihmisillä on erilaisia luonteita..esim herkillä lapsilla se erosta selviäminen on vielä vaikeampaa..jos siitä edes mitenkään selviää..
"Tärkeintä on aina sanoa lapsille, ettei eronne ole heidän syynsä."
Se on ihan sama vaikka toistaisit tätä mantraa päivittäin, niin lapsi tulee kantamaan syyllisyyttä todella pitkään..yleensä vasta pitkällä aikuisiällä ruvetaan osaamaan käsittelemään asioita ja opitaan elämään niiden kanssa.
Muistetaan sitten vielä se, että lapset imevät meistä kaiken mallin, siis ihan kaiken..avioerolla annamme lapselle sen kuvan, että eroaminen on ok..syyllä ei väliä, koska ainostaan se ero syöpyy lapsen alitajuntaan ja siitä tehdään hyväksyttävää..
Jos taas vanhemmat taistelevat omien ongelmien yli ja jatkaa liittoa, niin lapsista tulee vahvoja ja taistelevat myös omissa liitoissaan ja elämässään. - sitäniitätmitäkylvät
Näinmenee kirjoitti:
Tässä oli taas hieno esimerkki kuinka väärin voi ihminen ajatella..
" Lapsille ero tuo muutoksia, ja niistä selviäminen riippuu vaimosi ja sinun väleistä, miten osaatte lapsia opastaa ja ohjata muutoksiin. "
Ei pidä paikkaansa yhtään. Vaikka kuinka lasta ohjaisit, niin rikkonainen perhe tulee hajottamaan lasta sisältä. Ota myös huomioon, että ihmisillä on erilaisia luonteita..esim herkillä lapsilla se erosta selviäminen on vielä vaikeampaa..jos siitä edes mitenkään selviää..
"Tärkeintä on aina sanoa lapsille, ettei eronne ole heidän syynsä."
Se on ihan sama vaikka toistaisit tätä mantraa päivittäin, niin lapsi tulee kantamaan syyllisyyttä todella pitkään..yleensä vasta pitkällä aikuisiällä ruvetaan osaamaan käsittelemään asioita ja opitaan elämään niiden kanssa.
Muistetaan sitten vielä se, että lapset imevät meistä kaiken mallin, siis ihan kaiken..avioerolla annamme lapselle sen kuvan, että eroaminen on ok..syyllä ei väliä, koska ainostaan se ero syöpyy lapsen alitajuntaan ja siitä tehdään hyväksyttävää..
Jos taas vanhemmat taistelevat omien ongelmien yli ja jatkaa liittoa, niin lapsista tulee vahvoja ja taistelevat myös omissa liitoissaan ja elämässään.Todella hieno kirjoitus sinulta. Tuo on se totuus, mutta sitä ei haluta nähdä. Vasta vuosien jälkeen näet omissa lapsissasi mitä omilla parisuhdeteoillasi heille viestit ja pääset seuraamaan heidän rimpuiluansa omissa parisuhteissaan. Ei siis kannata yllättyä siitä mitä näkee, kun se vaan menee niin, että sitä niität, mitä kylvät.
- Johanna33333
Näinmenee kirjoitti:
Tässä oli taas hieno esimerkki kuinka väärin voi ihminen ajatella..
" Lapsille ero tuo muutoksia, ja niistä selviäminen riippuu vaimosi ja sinun väleistä, miten osaatte lapsia opastaa ja ohjata muutoksiin. "
Ei pidä paikkaansa yhtään. Vaikka kuinka lasta ohjaisit, niin rikkonainen perhe tulee hajottamaan lasta sisältä. Ota myös huomioon, että ihmisillä on erilaisia luonteita..esim herkillä lapsilla se erosta selviäminen on vielä vaikeampaa..jos siitä edes mitenkään selviää..
"Tärkeintä on aina sanoa lapsille, ettei eronne ole heidän syynsä."
Se on ihan sama vaikka toistaisit tätä mantraa päivittäin, niin lapsi tulee kantamaan syyllisyyttä todella pitkään..yleensä vasta pitkällä aikuisiällä ruvetaan osaamaan käsittelemään asioita ja opitaan elämään niiden kanssa.
Muistetaan sitten vielä se, että lapset imevät meistä kaiken mallin, siis ihan kaiken..avioerolla annamme lapselle sen kuvan, että eroaminen on ok..syyllä ei väliä, koska ainostaan se ero syöpyy lapsen alitajuntaan ja siitä tehdään hyväksyttävää..
Jos taas vanhemmat taistelevat omien ongelmien yli ja jatkaa liittoa, niin lapsista tulee vahvoja ja taistelevat myös omissa liitoissaan ja elämässään.Olet väärässä tuossa, että kun lapsille sanotaan ettei isän ja äidin ero ole heidän syytään, olisi vain pelkkää mantran hokemista.
Ei ole. Tottakai lapset kantavat aina pelkoa syyllisyydestä. Jostain syystä syyllisyydet ovat osa lapsena olemista.
Mutta entä jos isä ja äiti eivät sanoisi selkeesti että tämä ei ole teidän syytä? Mitäs sitten?
Lasten sisäiset pelot syyllisyydestä kerrottaisiin sadalla!
Kun heille vakuutetaan ettei ero ole heidän syytään, he voivat muistuttaa itseään : ''M utta ei tämä ole minun syytäni, isä ja äitihän sanoivat niin''!
- tsemiiap
Mä ihailen jättäjiä. Jättäjillä on munaa erota huonosta suhteesta. Puolisonsa menettäneet vaan kaipailee entistä puolisoaan. Jätetyt on jotenkin surkuja joiden kanssa ei kande mitään aloitella, roikkuu vaan vanhassa kiinni. Ole ap mies ja tee miehen työ ja hae eroa.
- y15
Totta, mutta täysin väärin jos mukana on lapsia.
Kirpaiseeko totuus myös ylläpitoa kun b2000 on jäädytetty,
jonkun on kommentoitava vääryyttä, kun lapset kärsivät? - Einiini
Jaa..
Ole AP mies ja taistele omasta perheestä, niin oikeat miehet tekee, eikä luiki pakoon kun tulee ongelmia.
Tuo kirjoittaja oli nainen, koska oikea mies ei ongelmia kavahda.
- erotakkovaieii
Kuule tuon tunteen ja pettymys ja katkeruus ja jopa luottamus toiseen muuttuu ajan myötä jos rehellisesti annat mahdollisuuden. Tuo että ihastut toiseen kriisin keskellä on ihan loogista. Mutta varoitan ettei se aitoa ole kun kriisin keskellä katselet muita. Mieti mitä haluat puolisoltasi ja millä jatkatte. Sanot että tunteet kuolleet sitä kohtaan. Mitä vaimosi sanoo asiasta? Oletteko edes yrittäneet korjata tilannetta? Kyllä nykyään on paljon pettämistä ja eri syitä miksi lähdetään pettämään. Kerrot että uusi talo valmistuu eli onko vaimosi todella valmis myymään sen ja muuttamaan elämänsä tuon pettämisen takia? Aika sokeaa kyllä että lähtee ja ottaa riskin peittämällä eikä ole pelkoa että kiinni jää. Koska seuraukset ovat todella kovat. Toki niinkin on että kiireen ja velkaantumisen ja stressin myötä voi tuntea ihastumista toista kohtaan ja käyttää tilanteen hyväksi tunteakseen hetkellisen hyvänolon tunteen mitä kotona ei saa. Käykää läpi yhdessä miksi vaimo petti ja hakekaa ne hyvänolon tunteet takaisin sitä kautta. Onko vaimosi todella tarkoitus mikä perhettä kohtaan? Samoin sinun ihastuminen on käsiteltävä. Ja haluatko riskin ottaa ettet löydäkään tunnetta vaimoasi kohtaan. Vain ja ainoastaan te kaksi käytte rehellisesti läpi keskustelemalla. Ja varsinkin ne asiat mitä tulevaisuudessa haluatte. Tiedän ahdistuksen ja pelon kun olen itsekin aviossa ja kun arjen kiireiden ja stressin aiheuttama unohtaminen oman suhteen hoidosta unohtui astui ihastuminen peliin jota luulin rakkaudeksi. Mutta onneksi heräsin tilanteeseen ajoissa ilman pettämistä. Houkutus oli kova varsinkin kun toinen niin ymmärsi minua ja ongelmani. Kun tuosta pääsin päätökseen mitä haluan ja kohdistin sen puolisoon tuli ilmi että rakastan todella sitä samaa jonka aikanaan otinkin. Näistä kyllä joko selviää tai ero tulee. Nyt pitää arvioida mitä ero tullessaan. Kannattaa kuitenkin miettiä niitä lapsia. Koska jos teillä on muutoin kunnioitus ja käytös toisianne kohtaan oikeat niin ei lapset kärsi niin sanotusta kulisistakaan. Se mitä sinä haluat elämältä ja varsinkin miten sen näytät on se isoin asia. Muistutan että lapset näkee ja kuulee. Jos vaimosi on terve ja ne pettämisen syyt ovat mitkä kertoo onko se teidän suhde pelastettavissa. Sinun pitää miettiä onko lapsesi minkä arvoinen ja mitä sille haluat antaa. Eroja on paljon eikä kaikki mene hyvin. Sillä on vielä vaikutusta jopa seuraavaan sukupolveen.mutta sanoa jos pystytte korjaamaan välinne on se rakkaus paljon syvempää kuin aikaisemmin .
- Pilkunviilaajamies
Ei saakeli. Yrittäkää ihmiset opetella edes kappalejako, vaikka yhdyssanat ja pilkutus olisivatkin ylivoimaisia.
- järjellänäin
Monella tuntuu unohtuvan ettei ap ole pelkästään uuden vuoksi eroamassa. Häntä on petetty ja luottamus mennyt. Sellaisen asian kanssa voi jonkun aikaa elää, mutta ei loputtomasti. Lisäksi nykytietämyksen valossa lapsille ero ei aina ole se kamalin vaihtoehto. On totta, että monesti ero on riitaisa, sillä vanhempien erohan monesti johtuu jollakin tapaa erimielisyyksistä vanhempien välillä. Heidän elämänsä liitossa voi olla lapsille hankalaa ja toki erokin voi olla hankalampi ainakin alkuunsa.
Apua voi ja kannattaa liiton kriiseihin hakea. Jotkut ovat siitä onnellisessa asemassa, että hakevat apua ajoissa ja että kumpikin tahtoo ja on kyvykäs joustavaan ajatteluun ja muutokseen. Lähellekäön aina näin ei ole. Vaan pari jää edelleen sinnittelemään huonoon liittoon tai eroaa. - järjellänäinn
Monella tuntuu unohtuvan ettei ap ole pelkästään uuden vuoksi eroamassa. Häntä on petetty ja luottamus mennyt. Sellaisen asian kanssa voi jonkun aikaa elää, mutta ei loputtomasti. Lisäksi nykytietämyksen valossa lapsille ero ei aina ole se kamalin vaihtoehto. On totta, että monesti ero on riitaisa, sillä vanhempien erohan monesti johtuu jollakin tapaa erimielisyyksistä vanhempien välillä. Heidän elämänsä liitossa voi olla lapsille hankalaa ja toki erokin voi olla hankalampi ainakin alkuunsa.
Apua voi ja kannattaa liiton kriiseihin hakea. Jotkut ovat siitä onnellisessa asemassa, että hakevat apua ajoissa ja että kumpikin tahtoo ja on kyvykäs joustavaan ajatteluun ja muutokseen. Lähellekäön aina näin ei ole. Vaan pari jää edelleen sinnittelemään huonoon liittoon tai eroaa. - järjellänäinn
Monella tuntuu unohtuvan ettei ap ole pelkästään uuden vuoksi eroamassa. Häntä on petetty ja luottamus mennyt. Sellaisen asian kanssa voi jonkun aikaa elää, mutta ei loputtomasti. Lisäksi nykytietämyksen valossa lapsille ero ei aina ole se kamalin vaihtoehto. On totta, että monesti ero on riitaisa, sillä vanhempien erohan monesti johtuu jollakin tapaa erimielisyyksistä vanhempien välillä. Heidän elämänsä liitossa voi olla lapsille hankalaa ja toki erokin voi olla hankalampi ainakin alkuunsa.
Apua voi ja kannattaa liiton kriiseihin hakea. Jotkut ovat siitä onnellisessa asemassa, että hakevat apua ajoissa ja että kumpikin tahtoo ja on kyvykäs joustavaan ajatteluun ja muutokseen. Lähellekäön aina näin ei ole. Vaan pari jää edelleen sinnittelemään huonoon liittoon tai eroaa. - Pitäämiettiä
Laitetaan sellainen pohtimiskysymys..
Nykytutkimuksissa yli 30% puolisoista on pettänyt parisuhteessa...
Jos lähdet nyt, niin sinulla on teorissa yli 30% mahdollisuus tulla uudestaan petetytksi siinä uudessa suhteessa... miltä tuntuu, jos niin käy? Olet siinä vaiheessa hylännyt ydinperheen ja menettänyt sen ja silti sinulle käy uudelleen samalla tavalla..?
Mieti tarkkaan olisiko nyt kuitenkin vielä mahdollisuus taistella nykyisestä elämästä..- jaaniinmitkätunteet
Mä olen pitänyt ite pitänyt kiinni tuosta ydinperheajatuksesta ja millä hinnalla. Hukannut elämästäni monta tuskaista vuotta, tehnyt kaikenmoista saadakseni suhteen toimimaan. No, meillä valehtelu tosin jatkui kerta kerran jälkeen ja voin sanoa, että se jos mikä tekee pahaa. Minä ymmärrän myös ap:ta siinä, että hän on yrittänyt liitossaan pysyä, vaikka pahalta tuntuu ja hyvin senkin, että on uudenkin löytänyt. Nämä ohjeet, että kannattaa pysyä yhdessä, kun uusi talokin valmistuu jne.ei sovi kaikille. Muakin harmittaa ihan sairaasti, että eron myötä muuttuu ulkoiset puutteetkin, mutta itelle ainakin tunneasiat on tosi tärkeät. Tottakai sekin on harmittanut, että puoliso ei arvostanut sitoutumista ja uskollisuuttani ei nähnyt minua riittävän hyvänä. Mitä se auttaa kertoa tykkäämisestä, jos toimii toisin, oikeastaan paljon julmempaa silloin Sillä, jos ihminen jonka pitäisi sinusta tykätä ja välittää eniten pettää luottamuksesi niin kuinka kukaan muu voisi olla rehhellinen ja hyvä sinulle.
Tutkimusten mukaan ihmiset eroaa nykyään enemmän ja pettää vähemmän kuin aiemmin. Mutta kyllähän se selvä on, että eronneista suuri osa on luusereita. Kuka hyvää puolisoa jättäisi? Ja kun naiset hakee pääosin ne erot niin miehethän niitä epäluotettavia on. Aika tuuria olisi koskaan enää kumppania löytää.
Lisäksi tiedän kuinka paljon pahaa ero lapsille tekee ja ite oon yrittänytkin ties kuinka paskalla fiiliksellä liitossa jatkaa ja tokihan kumpoani tietää kuinka kiltti ja uskollinen olen ja kuinka pahalta ydinperheen hajottaminen tuntuu. Mutta kiitos palstaltakin taas muistutuksesta kuinka julma ja heikko on ihminen, joka eroaa.
- sinisilmäinenliiankauan
Ap keskustelun avaajalle: Tarinasi kuulostaa melko samanlaiselta kuin minunkin. Sillä erotuksella että takana on parisuhdetta 23v ja mies on ollut meidän suhteessa se pettäjä. Noihin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista myrskyä ja myllerrystä ja jotenkin niistä on aina selvitty. Onko sitten kaiken alla kuitenkin se, että rakastaa toista ihmistä ja on valmis unohtamaan ikävät asiat, tiedä sitä... No mutta sit tää uskottomuusasia... mieheni on suhteemme aikana pettänyt minua 2 kertaa, molemmilla kerroilla niin pölö, et jäi kiinni. Tai voi olla enemmänkin mutta noista on jäänyt kiinni. Ja mikä tässä on kaikkein hauskinta, mies on aina ollut minusta sairaalloisen mustasukkainen, vaikka koskaan en ole häntä pettänyt. Mutta vakuuttelun ja valehtelun jälkeen uskoin että minähän olen se jonka kanssa hän haluaa jatkaa elämäänsä. Annoin anteeksi. No nyt sitten riidat on kärjistyneet siihen pisteeseen et totesin erään riidan päätteeksi etten jaksa enää tätä jatkuvaa riitelyä ja että olisi parempi alkaa eroa miettimään. Kuinka ollakaan 3 viikkoa tuon jälkeen sain mieheni taas kerran kiinni pettämisestä. Ei olisi kertonut jos en itse olisi saanut tietää. Tapansa mukaan kielsi että mitään "sellaista" olisi tapahtunut vaan että on ihastunut johonkin toiseen ja haluaa nyt eron mahdollisimman nopeasti. Eli eropapereita ei ole edes vielä lähetetty.
Koskaan ei olla missään parisuhdehömppäterapiassa käyty. Mut nyt ihmettelen et mikä hitto mua vaivaa, kun jotenkin ahdistuneena ajattelen olisko siitä hyötyä? Eikö ihminen tajua milloin on nöyryytetty tarpeeksi... Osa minusta haluaisi heittää koko ukon ovesta pihalle niskaperseotteella, toisaalta säälin häntä...
No tämä oli pieni pohjustus "mun tarinaan", mutta mua kiinnostaisi nyt tietää mitä mies/nainen ajattelee kun ihastuu johonkin toiseen vaikka on vielä naimisissa ja asuu yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa. Rakkautta ensisilmäyksellä? Onko ajatuksissa vain "se toinen" paljon ihanampi ihminen ja uskooko ihan tosissaan että uudessa suhteessa onnistun (kun vika ei mnussa ollut miksi edellinen parisuhde ei onnistunut)?- eivaivaamikään
Ei sinussa mitään vikaa ole, tervepäisessä naisessa. Meitä on, jotka joutuvat kasvattamaan pojasta miehen, kun se hänen omalta äidiltään on jäänyt tekemättä. Kyllä kaikki sitten voi ihan naurattaakin jälkeenpäin, vaikka siinä kriisin hetkellä oli mielessä niskapersotteet, kulkuset pölkylle ja se säälikin. Näitä rakkauden kiertolaisiahan riittää nykyisin, erottu viis kertaa ja menty naimisiin yks enemmän, ja aina kompastuu samaan suhteen tylsyyteen kerta toisensa perään oppimatta, että miksi niin käy.
Kysyit mitä silloin ajattelee ihastuessaan toiseen? Ei sitten niin yhtään mitään, päähän on tyhjä ja ajattelu tai himottelu on siirtynyt navan alapuolelle. Sitä voi ihminen seota sillä tavalla jännästi, että aina kun esim. blondi/ turpeat huulet/isot ryntäät menee ohi, päässä naksahtaa ja housuissa paksahtaa. Tätä on voinut edeltää nettipornovaihe, jossa nopeimmin on tultu juuri tuonnäköisen avulla. Kyse on koukuttumisesta, jonka laukaisee jokin tietty signaali ihmisessä. Sitä voi koukuttua myös tuohon ihastumisen tunteeseen, jolloin sukat pyörii jaloissa, eikä näe muuta kuin höttöä ja tätä ihastumisen tunnetta sitten vaan hakee useiden kanssa yhtä aikaa. Nykyajan ihminen on tosi helppo koukuttaa tekemään mitä tahansa temppuja, markkinamiehet tämän hyvin tietää.
- enpystyenosaa
Minua petettiin, se kirpaisi todella, todella kovaa, veti polvilleen saman tien. En olisi koskaan uskonut, että niin kävisi, olimme ne maailman rakastuneimmat ihmiset. Silti mieheni suhde työkaverinsa kanssa oli jatkunut selkäni takana monta kuukautta, sitten mies tuli katumapäälle, tunnusti ja pyysi anteeksi. Käytiin asiaa läpi pari kuukautta ja päätettiin jatkaa yhdessä. Luulin että pystyn unohtamaan koko jutun aikaa myöden. Tuosta on jo lähes 10 vuotta aikaa.
Olen sanonut silloin monesti miehelle, että ei sillä ole enää väliä, mutta yhäkin sydän sanoo muuta. Viimeksi olemme puhuneet asiasta yli 5 vuotta sitten.
Yhäkään en luota mieheeni, en kunnioita enää, mieheni on minulle jotenkin kuin tuntematon tai ei ihan sellainen, syvällä sisällä hän on minulle hyvin rakas, mutta en anna sen ison tunteen tulla pintaan enää. Haluaisin kyllä, mutta se entisaikojen luontevuus, rentous meidän väliltä on kaikonnut. Seksiä on viikottain, mutta minun puoleltani yhä enemmän velvollisuuden tunnosta. En ole saanut enää kertaakaan orgasmia hänen kanssaan vaikka esitän muuta ja vaikka aiemmin nautin seksistä aivan valtavasti. Olen kuin marionettinukke, teen mitä pitää tehdä kun joku nykii naruista.
Päähäni saattaa tupsahtaa vieläkin seksiaktin aikana, mitähän mieheni ajatteli sen toisen kanssa ollessaan samassa tilanteessa. En tietoisesti ajattele koko asiaa, mutta silti näitä mielikuvia tulee monissa muissakin eri yhteyksissä. Joskus kun mieheni lähtee töihin, huomaamattani ajattelen, minkälaisia suhteita hänellä nykyään työkavereihinsa on. Tai kun hän tuo kukkia tai lahjoja mietin minkähän takia, ennen ajattelin, ihanaa kuinka kultainen ja rakas hän on.
En ole koskaan ollut mustasukkainen, en ikinä ole tutkinut hänen kännykkäänsä taikka taskuja tms. enkä koe että olisin mustasukkainen vieläkään, mutta nämä ajatukset työntävät minua entistä kauemmas pois mieheni luota. Jokainen päivä turruttaa lisää, mikään mitä mieheni tekee ei enää satuta minua, mutta mikään eikä myöskään tuota enää niin suurta iloa kuin ennen tuota episodia. Tätä on vaikea selittää, ympärilläni on kuin kuori jota mieheni ei pysty läpäisemään millään sanoilla eikä teoilla.
En halua elää tällaisena ihmisenä, mutta en osaa tai pysty muuttumaan paremmaksi.
Ottakaa opiksi minusta. Antakaa anteeksi tai erotkaa, mutta älkää kovettako itseänne kiveksi. Ei tällainen elämä mitä minä nykyään elän, ole henkisesti tervettä. Minä olen kadottanut ilon ja elämänhalun, enkä syytä tästä miestäni, vaan sitä, että minä en pysty käsittelemään omia tunteita niin, että kasvaisin ihmisenä sille paremmalle, toiselle tasolle.- p055
"En halua elää tällaisena ihmisenä, mutta en osaa tai pysty muuttumaan paremmaksi.
Ottakaa opiksi minusta. Antakaa anteeksi tai erotkaa, mutta älkää kovettako itseänne kiveksi."
Vielä ei ole sinullekaan liian myöhäistä erota. Mikset eroa? Se päätös minkä teit 10v sitten oli mitä ilmeisemmin väärä. - Johanna37
Tekstiäsi oli hirveää lukea. Se on kuin malliesimerkki siitä kuinka ihminen kadottaa oman aidon minuutensa, hukkaa itsensä. Kuvailet hyvin taitavasti suhdettasi minuuteesi. Sen takia onkin oletettavaa että pääset todella ihmisenä sille paremmalle, toiselle tasolle.
Mutta se on prosessi, ja vaatii työtä ja rohkeutta.
Miehesi pettäminen särki sinulta paljon. Ja se mikä on rikki, ei enää ehjäksi palaudu. Mitä suurempi rakkaus ja luottamus on, sitä enemmän tuhoa syntyy kun toinen häpäisee sen rakkauden ja pettää.
Sitten ei auta se, että hokee itselleen: Varmaan jossain vaiheessa unohdan tämän jutun, ihan niinkuin sitä ei olisi ollutkaan.
Siitä alkaa itsepetos ja se, että alkaa etäännyttää itseään aidosta minuudesta. Silloin kun ryhtyy sammuttamaan aitoja tunteitaan, tapahtuu selänkääntö minuudelle.
Tärkeintä olisi että lakkaisit valehtelemasta itsellesi. Silloin kun sanoit miehelle että ''ei sillä ole enää väliä'', silloin valehtelusi alkoi ja silloin aloit rikkoa itseäsi. Aloit kävellä oman aidon itsesi ohi, et huomioinut sitä, vaan nuijit sitä hiljaiseksi vaikka se yritti kertoa jo silloin että ''tuo ei ole totta''!
Tulee mieleen se, että kopioit tavallaan miehesi käytöstä. Hän petti sinua, - se oli selänkääntö sinulle. Sinä sitten sitten päätit antaa anteeksi ( vaikket ehkä antanutkaan, et kyennyt?) ja sitten etenit kopioimaan miehesi käytöstä: Kiellät itseltäsi loukkaantumisen, vihantunteen ja sen, ettet ole kyennyt anteeksiantoon. Näin käännät selkäsi itsellesi.
Tästä johtuu se, ettet enää tunne olevasi aito itsesi vaan jokin marionettinukke. Olet valeminä.
Traagista on se, että sinä itse nyit naruista, ei kukaan toinen. Siis kun kirjoitat että ''joku'' nykii naruista, todellisuudessa se joku olet sinä.
Jos tarkkaan ajattelet, tajuat, että sinä itse pakotat itsesi toteuttamaan valeminän roolia.
Vaikka ihminen olisi kasvatettu esim sairaalloisen kiltiksi lapsuudessa, aikuisena kiltin ja tottelevaisen rooli valitaan itse! Se on aina valinta, ja aikuinen voi päättää valita toisin niin halutessaan. Se tosin vaatii havahtumista asiaan.
Mitä tapahtuisi jos palaisit asiaan ja kertoisit miehellesi todellisista tuntemuksistasi? Se olisi suuri askel paluumatkalla oman itsesi luokse. - munsilmiinosunäin
Erittäin hyvin tuntoja purki enpystyenosaa nimerkillä kirjottava. Johanna 37: llakin oli oivaltavia kommentteja, mutta niistä puuttui yksi merkittävä asia on kahden ihmisen välinen ihmissuhde sitten mikä tahansa niin se on aina riippuvainen kummastakin osapuolesta, myös siitä toisesta. Ihmiset on erehtyväisiä ja kaikki virheellisiä, joten monikin varmaan yksittäiset tapahtumat voi antaa anteeksi ja rakastaa. Mutta paljon riippuu myös siitä toisen toiminnasta, siitä että toinen tulee vastaan, rakentaa siltaa. Monesti vaan ihmiset, jotka pettää tai valehtelee js jatkaa toimintaansa. Selvää on myös se, että vaikka erotaankin pitkästä suhteesta niin eihän ne välittämisen tunteet täysin varmaan katoa. Onhan ihmisessä ollut jotain hyvääkin, kun yhteen on menty, mutta tuo mitä enpystyenosaa kuvailee tuntemuksistaan ei ole enää parisuhderakkautta vaan kyllä hän on jo luopunut rakkaudesta pitkäaikaisesta kumppanistaan.
- voevoesentään
Tämä Johanna 37 tuntuu olevan tämä yksi äijä, joka täällä kiltteydestä mouhkaa ketjussa kun ketjussa toisensa perään. Uskon, että hän on joutunut eroamasn vaimostaan, joka on ollut kiltimpi ja hänellä on nyt joku pahemman sortin trauma kuinka kiltteys aiheuttaa suhteen ongelmat. Ehkä hänenkin kannattaisi päästä yli tuosta yksisilmäisestä ajattelustaan.
- Snsbnsnsnsnssn
Erosta tai avioliiton jatkosta seuraavia asioita ei pysty kukaan täällä tietämään kohdallasi. Ihmiset vain tekevät oletuksia omien kokemuksiensa pohjalta.
- viimeinenmahdollisuus
Ystävä hyvä älä missään nimessä jätä kääntämättä viimeistä korttia vaan puhu vaimollesi huolistasi ja yrittäkää löytää se ihminen johon aikanaan rakastuitte.Käyttäkää kaikkia mahdollisia apuja solmujen avaamiseen ja luottamuksen palauttamiseen.Itse en toiminut näin ja tämän viimeisen oljenkorren käyttämättä jättäminen kalvaa minua nyt ja aina.
- ylpeydenmiekkaankaatunut
Parahin enpystyenosaa seisot nyt viimeisessä ruudussa.Laskekaa verhot väliltänne ja kertokaa peloistanne ja epävarmuudestanne.Löytäkää se vanha sielunkumppani johon rakastuitte.Se mihin ihminen uskoo toteutuu,jos edelleen rakastatte toisianne, uskaltakaa näyttää se tai tulette aina katumaan ylpeyttä joka tuli anteeksiannon tielle tai sisun puutetta.Rakkaus on kestävyyslaji.
- pitkätsuhteeteionnistu
Jos aina jäät tunteinesi yksin. Itkuinesi ja hyvine juttuinesi yksin, vaikka yrittäisit asiaa toiselle ilmaista ei homma toimi. Alussa on helppo rakastaa, kun ei ole vastoinkäymisiä, jokaisella pitäisikin jo alkumetreillä olla vastoinkäymisiä jotta näkisi onko rakkaus todellista. Monella ei ole. Vielä karmeampaa on kun tosiaan paljastat ne verhojen takaiset asiat eikä se auta. Ite oon onnettomassa liitossakin ollut aina uskollinen ja ihmettelen vaan että miksi. Ei vittu sentään.
AP:n pitää vain tajuta, että hänen vaimonsa on eronnut hänestä jo kaksi vuotta sitten eikä sitä "Me yhdessä" ole olemassakaan. Kaikki tämä aika pettämisestä tähän päivään on vain elämän inertiaa. Et pysty antamaan hänellä anteeksi siksi, että hän anna sinulle mahdollisuutta siihen. Anteeksiantaminen on mahdollista kovasta yrittämisestäkin huolimatta vasta sitten, kun tietää että toinen on oikeasti pyytänyt anteeksi.
Elämäsi on vain odottanut, että joku kävelee siihen ja herättää sinut takaisin elävien kirjoihin. Lapsesi oppii aivan kummalliset tavat , miten aikuiset on yhdessä ja rakastaa (?!) toisiaan... siinä sitä mallia sitten heidän elämäänsä?? Toki, avioero on myös syvältä mutta lapset ei siitä ihmeitä perusta kunhan kaikki aikuiset on ehjiä, välittäviä ja onnellisia. Aikuiset on lasten koti eli aikuisten ehjänä pitämiseen kannattaa panostaa.
Laitat paperit vetämään ja 6kk päästä allekirjoitat ne toiset paperit. Ei mitään pelkoa, että menetät lapset sillä siihen ei ole mitään järkevää perustetta. Teette sopimukseen vuoroviikko - asumisesta sillä lapset tarvitsee molempia vanhempiaan. "Lapset ja heidän tarpeet edellä eroon" - voisi olla lyhyesti sanottuna koko homma.
Hakoteillä olemisesi loppuu kun seinään saatuasi laitettua paperit eteenpäin. Itse tein juuri noin täsmälleen samassa tilanteessa. Itse asiassa laitoin myös hänet allekirjoittamaan yhdessä haetun eron.
Erota pitää, kun mitään ei ole enää jäljellä.- Sekametelisoppaa
Voi hyvänen aika,mitä lässytystä. Tajuaako teistä kukaan,MITEN RASKASTA LAPSILLE on rampata kahden kämpän väliä.Moniko teistä huorahtavat valehtelevat isät ja äidit suostuu moiseen. Laki pitäis säätää ,että lapset asuisi alkuperäisessä kodissaan ja vanhemmat vuoroviikoin muuttaisivat sinne itse lasten luo ,kera uuden hoidon tai ilman.Tietäisitte silloin ,kuinka raskasta se lapsille on,kun missään ei ole vaki kotia,huh huh. ei voi kasvaa tasapainoisia aikuisia,,,,erokierre jatkuu ja jatkuu.Onko kivaa hetken hurmaa ja raivoavia aikuisia.
- oikeasssaolet
Kyllä, olet suurilta osia oikeassa.
Laki tosin jo säätää, että lähtökohtaisesti lapset jäävät alkuperäiseen kotiin, ellei syy ole todella raskas.
Pieniä lapsia ei anneta vuoroviikko käynteihin, joten siinäkin suojataan osin..
Mutta parannuksia vaaditaan...kaikki eroaa omista haluista ja lapset vieressä kärsivät ja heidän elämänsä tuhotaan..sitten uskotellaan, että se on lapsille parempi.
Erovanhemmat pitäisi laittaa maksamaan eron sattuessa kärimyskorvauksia lapsille, ellei eron syynä ole joku oikeasti todella vakava asia..esim. väkivaltaisuus, huumeet, jatkuva alkoholi.. - 5646
Useinkaan lapsen "alkuperäistä " kotia ei eron jälkeen jää jäljelle! Se myydään ja molemmat vanhemmat hommaavat uuden kodin. Lisäksi lapsen koti on aina vanhemman tai vanhempien luona, ei toisinpäin. Asunto, jossa kumpikaan vanhempi ei asu, on hoitojärjestely, ei koti lapselle.
Raskasta onkin lapsille, JOS heidän pitää asua 50/50 vanhemmillaan. Yksikään tuntemani lapsi tai nuori ei ole ollut ihastuksissaan tästä järjestelystä. Sen sijaan tiedän paljon jo aikuisia lapsia, kuten miesystäväni lapset, jotka kiittävät edelleen isäänsä siitä, ettei heidän tarvinnut alkaa kulkemaan kahden kodin väliä.
Sekameteli on selvästikin aivan ulapalla... totaalisesti. Suomea henkisesti paljon pidemmällä olevissa maissa 50/50 asuminen on ihan vakiintunut käytäntö ja todettu jo vuosikymmeniä sitten tuottavan parhaan lopputuloksen. Viikko-Viikoa selkeällä rytmillä... aikuiset sitten järjestelee elämänsä niin, että lasten kaveripiiri säilyy samana molemmilla viikoilla.
Koita tajuta myös se, että aikuiset putoaa lasten arjen tärkeysjärjestyksessä aika nopeasti kun lapsi on ~12-13v iässä.
Sekameteli on selvästikin nainen, ei eronnut eikä kovinkaan koulutettu. Lasten koti kun on vanhemmat, senkin todistaa älytön määrä tutkimuksia ja käytäntöä. Ei lasta kiinnosta materia ja jotkut kipsilevyseinät sillä tapaa kuin vielä kehitysasteella olevia aikuisia.- ootsikakujalla
Perheenisalle: V***u mitä skeidaa!
Kyllä suakin alkais kiinnostaan seinät siinä vaiheessa kun sut tyrkätään joka paikassa olohuoneen nurkkaan nukkuun! Ei minkäänlaista paikkaa mihin laittaa mun vaatteet tai koulukirjat. Faijalla mun tavarat on kaikkein tiellä, sen uus on tosi tympee, siitä näkee heti kun mä meen ovesta sisään, ett mä en oo tervetullu. Illat saa kuunnella piilovittuiluu miten ei oo riittävästi tilaa, miten ei voi kattoo telkkaa yömyöhään kun joku nukkuu sohvalla.
V***u onko se mun vika!
Ois kiva jos mullaki olis vielä sellanen koti missä mulla on oma huone. Mutsi yrittää, mutta ei se ihmeisiin pysty sen palkoilla. Onneks mutsi ei sentään mäkätä mun olemassa olosta. Yhes sä oot tosi oikees, mun faija on pudonnu mun skaalalla jo helvettiin asti. Mulle alkaa olla ihan se ja sama, sen luokse mä en enää mee ikinä. No kas...
Ei toi ole skeidaa vaan ihan normaalia, elämästään huolen pitäneen eroamista.
"ootsikakujalla" on joko hyvin kirjoitettu aikuisen näkemys nuoren tuskasta tai sitten nuoren kirjoitus omasta tuskastaan.
Olen vastuullinen aikuinen, jonka kodissa jokaisella on oma huone, muutama kylppäri ja aina ruokaa. Jos sun kodissasi on jouduttu taistelemaan perusasioista, niin se ei todellakaan tee mun jutusta skeidaa eikä sinun jutustasi millään tapaa uskottavampaa.- 5646
"Suomea henkisesti paljon pidemmällä olevissa maissa 50/50 asuminen on ihan vakiintunut käytäntö "
Oikeasti, uskotko itsekään tuohon? Nimittäin kyse on aina rahasta ja naisten työssä käymisestä, myös tässä asiassa. Ruotsissa suorastaan ajetaan naisia heti synnytyksen jälkeen työelämään ja tämän naiset kokevat erittäin painostavana. Naisella tulee AINA olemaan paremmat biologiset edellytykset kiintyä lapseen ja hoitaa lastaan kuin miehellä. Tämä halutaan unohtaa. Tässä ei haeta lapsen etua, vaan yhteiskunnan ja bisneselämän etua. Ikävä kyllä vain varakkailla vanhemmilla on Ruotsissakin varaa päättää itse miten lapsensa hoitavat; vaikka olisivat yhdessäkin. Jos tai kun äiti jää hoitamaan lapsia, isän käydessä töissä, pariskunta menettää isän osuuden vanhempainrahasta ja maksavat järjestyn omasta rahakirstustaan.
Siksi toiseksi, KUN lasten etua pitäisi ajatella, niin täytyisi miettiä myös lasta itseään! Ihan nyrkkisääntönä ulospäinsuuntautuneelle ekstrovertille lapselle on vuoroasuminen paljon luontevampaa kuin introvertille. Suomessa niin aikuiset kuin lapsetkin ovat enimmäkseen introvertteja. Se kuuluu kansaluonteeseen. - ootsikakujalla
perheenisa kirjoitti:
No kas...
Ei toi ole skeidaa vaan ihan normaalia, elämästään huolen pitäneen eroamista.
"ootsikakujalla" on joko hyvin kirjoitettu aikuisen näkemys nuoren tuskasta tai sitten nuoren kirjoitus omasta tuskastaan.
Olen vastuullinen aikuinen, jonka kodissa jokaisella on oma huone, muutama kylppäri ja aina ruokaa. Jos sun kodissasi on jouduttu taistelemaan perusasioista, niin se ei todellakaan tee mun jutusta skeidaa eikä sinun jutustasi millään tapaa uskottavampaa.Sä oot spede perseenisa.
Jos sulla olis iso hima ja elämä kondikses, sä et täällä roikkuis. LOL. 5646 kirjoitti:
"Suomea henkisesti paljon pidemmällä olevissa maissa 50/50 asuminen on ihan vakiintunut käytäntö "
Oikeasti, uskotko itsekään tuohon? Nimittäin kyse on aina rahasta ja naisten työssä käymisestä, myös tässä asiassa. Ruotsissa suorastaan ajetaan naisia heti synnytyksen jälkeen työelämään ja tämän naiset kokevat erittäin painostavana. Naisella tulee AINA olemaan paremmat biologiset edellytykset kiintyä lapseen ja hoitaa lastaan kuin miehellä. Tämä halutaan unohtaa. Tässä ei haeta lapsen etua, vaan yhteiskunnan ja bisneselämän etua. Ikävä kyllä vain varakkailla vanhemmilla on Ruotsissakin varaa päättää itse miten lapsensa hoitavat; vaikka olisivat yhdessäkin. Jos tai kun äiti jää hoitamaan lapsia, isän käydessä töissä, pariskunta menettää isän osuuden vanhempainrahasta ja maksavat järjestyn omasta rahakirstustaan.
Siksi toiseksi, KUN lasten etua pitäisi ajatella, niin täytyisi miettiä myös lasta itseään! Ihan nyrkkisääntönä ulospäinsuuntautuneelle ekstrovertille lapselle on vuoroasuminen paljon luontevampaa kuin introvertille. Suomessa niin aikuiset kuin lapsetkin ovat enimmäkseen introvertteja. Se kuuluu kansaluonteeseen."Ruotsissa suorastaan ajetaan naisia heti synnytyksen jälkeen työelämään ja tämän naiset kokevat erittäin painostavana. Naisella tulee AINA olemaan paremmat biologiset edellytykset kiintyä lapseen ja hoitaa lastaan kuin miehellä. "
Sitten naisten on turha valittaa palkkaerosta. Jos työnantaja nuoren naisen palkatessaan tietää , että nainen on seuraavina vuosina kuukausia ja vuosia äitiyslomalla, ei ole ihme, jos haluaa palkata miehen vaikka nähän kalliimmalla.
- Missäaitaonmatalin
Voi hyvänen aika.... maailmankirjat on täynnä kerran pettäneitä, kai siitä nyt rakkauden avulla voi yli päästä...?! Ettet vain käyttäisi sitä tekosyynä lähteä itse uuden naisen perään (kuten nyt olet jo löytänytkin jonkun ”supernaisen” jonka ihmisyys tosin jossain vaiheessa paljastuu sinullekin...)???? Entä se rakkaus, lupaus myötä- ja vastoin käymisestä....? Vai onko lapsiperheen arki käynyt sinulle liian raskaaksi ja nyt onneton vaimosi on raottanut sinulle takaporttia, josta pääset luikahtamaan perheenisän roolia karkuun, petettynä rakastajarukkana! Katso peiliin, niele ylpeyteni ja hoida kunniakkaasti suhde vaimooni kuntoon äläkä karkaa lastesi luota jonkun ihmenaisen helmoihin. Ole Mies.
- Apuatarjolla
Jos haluat henk. Koht. keskustelutukea, niin käytä avuksi apuaeroon. fi sivuston chattia. Vois olla hyvä purkaa mieltä tilanteesta ulkopuolisen kanssa.
"Olen ihan hakoteillä kuinka selvitä avioerosta niin että välit lasteni äitiin pysyisi hyvinä ja lapset eivät kärsisi erosta."
Lapset kärsivät avioerosta aina sinä voit vain vähentää tuota kärsimystä toimimalla reilusti, vaikka exäsi kiukuttelisi. Pidät tietenkin kiinni oikeuksistasi, mutta toimit lapsen edun nimissä.
Huom! Sen kuitenkin sanon, että muuttaminen yhteen uuden rakkaan kanssa heti eron jälkeen ei ole lapsen etu. Sanoisin, että anna lasten totutella kanssasi tilanteeseen ainakin vuosi ja mielummin kaksi ja tuona aikana tapaat uutta rakastasi lähinnä silloin kuin lapset eivät ole sinulla.
Tässä on sekin etu, että kun olet ollut hetken vapailla markkinoilla niitä sopivia naisia alkaakin ilmestyä vähän sieltä sun täältä.- Kaskummajainen
Oletan et parisuhteenne on alkanut friidun kerrottuaan olevansa paksuna . Muutenhan koko liittoa ei olisi syntynyt joten tunteita siinä tuskin on ollutkaan . Nooo omistaminen vaimon tuherosta ehkä.
- pitkäliittotakana
En osaa oikeastaan antaa muuta neuvoa kuin että lapset tulee aina ykkösenä,olipa isä tai äiti kysymyksessä..juttelin vasta uuden vuoden aattona miehen kanssa,joka kertoi eräästä naissuhteestaan..tää nainen oli ollut sitä mieltä että miehen lapset voivat olla äitinsä luona ja nainen muuttaa omiensa kanssa miehen taloon..wtf..miten helvetissä voi olla tuommosia naikkosia? Miks etenkään naisten on niin vaikea hyväksyä miehen edellisestä suhteesta olevia lapsia?Omasta erosta on muutama vuosi aikaa ja uskon ja tiedän että meille molemmille lapset on tärkeimpiä vaikka ovatkin jo aikuisia..puheväleissä ollaan vaikka alku ei ollu kovin lupaava..itsellä ei ole kuvioissa uutta,exällä sama naisystävä kuvioissa jo pitkään,ennen eroa jo..omalla kohdalla en voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa,joka hylkäisi omat lapsensa tai pistäisi parisuhdetta heidän edelleen.Jos päädytte eroon,niin muista että lapset kannattaa pitää ristiriitojen ulkopuolella..siksi asialliset välit toiseen kannattaa säilyttää,vaikka kuinka tuntuis tuntuis katkeralta ja mahdottomalta..ja kannattaa pitää mielessä sekin että eroon ei koskaan ole vaan yhtä "syyllistä",vaan peiliin katsominen kannattaa..jossain vaiheessa sen oivaltaa ja se on aika vapauttava tunne! Pikkuhiljaa uutta kohti..en lähtis ihan heti lapsille esittelemään..heille erossa on jo ihan tarpeeksi totuttelemista..jos uusi kumppani on terveelllä järjellä varustettu hän kyllä ymmärtää myös asian.Hyvää jatkoa :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442131- 271938
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231888Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851690Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621488Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381180- 111168
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157