On tosi vaikeaa pakottaa itsensä treffeille muiden kanssa. Tutustua ihmisiin oman kuvionsa ulkopuolella. Tapailla, kahvitella. Ja katsoa mitä tapahtuu, siis tunteille. Herättääkö joku toinen sen saman mitä sinä herätit. Mutta eihän voi jäädä ihmettä odottamaan. Jos toinen sattuisikin yhtäkkiä ilmoittamaan että olet sittenkin tärkeä. Utopiaa.
Uusia sivuja kääntämään, mutta inhottava tunne sinusta vaanii taustalla :(.
Uusia sivuja kääntämään, mutta inhottava tunne sinusta vaanii taustalla :(.
Vastaukset 42
Vanhimmat
On totta kyllä, tuollainen.. monia aika "villejä" keskusteluja on tytöillä, noin ehkä noin 25-vuotiailla.
Tiedän tunteen.
Sen vuoksi aina selvitän asian loppuun saakka että olen "vapaa" jatkamaan eteenpäin. Siitä tulee sitten vapautunut olo joka antaa energiaa uusiin ihmisiin.
Tällä hetkellä mietin että olenko eräästä naisesta yli vai ei koska potentiaali muihin naisiin olisi.
Vaikutti siltä että asia oli siinä joten pitäisi siirtyä vain eteenpäin, mutta hidasta on...
Suoraan en viitsi hypätä uusiin jos vanhat jutut vaivaa koska se on epäreilua sitä uuttakin kohtaan.
Mielikuvien kanssa kun on vaikea kilpailla.
Vähän sama kuin jos ihminen haaveilee jostain unelmakumppanista. Ei kukaan elävä ihminen sen kanssa voi kilpailla.a
Olenko yli yhdestä miehestä. Olen silti valmis parisuhteeseen, koska minun ja miehen välillä ei tapahtunut katseita enempää.
Jos et selvittänyt asiaa eteenpäin niin sehän on sinun asiasi.
Itse en viitsi jättää asioita roikkumaan joten olisi aika kornia sanoa että "olen valmis parisuhteeseen".
Kuulostaa siltä että sulla on ovet auki kaikkiin suuntiin, mutta odotat että mies tekisi sieltä ovellaan olevasta raosta sua kohtaan jonkun siirron.
En ole varma arvostaisinko asiaa ja miten kiinnostunut nainen sitten olisi tuon perusteella.
Itse tulin vähän siihen mietintään että kun nainen ei luonut jossain vaiheessa katseita minuun niin kiinnostus taisi kuolla. Otin jo selvää hänestä ja aioin laittaa viestiä jos ei kohdata, mutta tuollaisne "kylmän vastaanoton" jälkeen niin aika vaikea siitä enää jatkaa.
Niin se on. Koen hänet vain haaveeksi. Kaukaiseksi joka naisen unelmaksi ja hyvin erilaiseksi. Niin monta epäillyttävää tekijää yhdessä ihmisessä samaan aikaan. Ja kyllä en ottanut hänestä selvää enkä ratkaissut tilannetta, koska koen, että sen tulevan oikean kanssa kaikki sujuu luonnollisesti eikä väkinäisesti jännittäen. Siksi olen valmis tapaamaan uusia ihmisiä jopa parisuhteeseen ja en roiku menneessä. Elämä on lyhyt ja sitä en aio tuhlata vain yhdelle miehelle odottaen. Olen avoin kaikille mahdollisuuksille ja toivottavasti hänkin on. Katseet eivät kerro vaan sanat. Kylmyys voi johtua tunteista ja sitä ei saa selville kuin puhumalla ja vaihtamalla ajatuksia.
No jos ihminen on epäilyttävä jollakin tapaa niin sitten ei kannata.
Mutta hei, älä kuvittele että sen oikean kanssa kaikki sujuu "luonnollisesti eikä väkinäisesti jännittäen". Asia voi olla päinvastoin että juuri sen kanssa joka voisi olla "se oikea" jännittää ihan helvetisti.
Ei se alussa välttämättä ole kummallakaan se olotila helppo jos on tunteita pelissä. Katseistakin voi päätellä jotain jos ne ovat viipyviä ja ihmiset automaattisesti vaikkapa hymyilevät toisilleen.
Sitten se jännitys vähitelleen laantuu ja tilalle tulee helpotus kun toinen hyväksyy sinut.
Vai odotatko todella että sulla olisi tunteita toista kohtaan ilman jännitystä lainkaan? :D
Useimmiten sen väkinäisyyden läpi on pakko taistella itsensä läpi siihen tilanteeeseen että voi olla toisen kanssa vapautuneesti, sekin tapahtuu puhumalla ja vaihtamalla ajatuksia aivan kuten se kylmyyskin sun mukaan.
Mulla on vain epäilys että olen arvioinut väärin sen naisen kiinnostuksen asteen ja ehkä hänellä on meneillään jotain muuta tai ehkä hän pitää sinun tavoin ovia auki parisuhteille joten olen vain yksi monien joukossa.
Olen kyllä samaa mieltä tuosta että elämä on lyhyt. Tosin sillä erotuksella että olen sen verran ollut yksin elämässäni että huomannut ettei se parisuhde autuaaksi tee. Mieluummin vaikka hieman odotan kuin etsin parisuhdetta sen varjolla että aika vain kuluu.
Tosin kaveri sanoi että hullu olen jos kyttäilen jotain naista jota hädin tuskin koskaan näen jos kiinnostuneita naisia on ympärillä.
Siis uskon hänen olevan kunnollinen, mutta epäilen paljon hänen sopivuuttaan minulle. Sen kuuluisi olla rentoa ja iloista molemminpuolin. Lähteä kaverilinjalta eli on helppoa puhua ja tutustua ja sitten syventyä. Ei silleen, että jännittää ja molemmat umpijäässä alusta lähtien. Yksin me ollaan täälläkin monien joukossa. Et voi tietää ellet kysy häneltä itseltään.
Kai sinä saat ajatella ihan mitä itse haluat ja tehdä omat päätöksesi eikä se tee sinusta hullua sanoi kaverisi mitä vaan.
Okei, eli siis tunnet häntä noita katseita enemmän kun epäilet hänen sopivuuttaan itsellesi jos hän on "kunnollinen".
Itselleni tulee lähinnä mieleen että kun puhut miehestä joka naisen unelmana ja muuta että olet luonut et pelkjästään haaveen vaan jonkinlaisen pilvilinnan johon sitten pettyisit kun oikeasti tutustuisit.
Totta kai sen kuuluisi olla rentoa ja iloista alussa, mutta se johtuu siitä onko osapuolet jo ihastuneita ennen tuota kohtaamista.
kyllä se voi kuule olla niin että molempia jännittää ihan vitusti ja ollaan umpijäässä kunnes molemmat päättää alkaa särkemään sitä jäätä yhdessä.
Tietysti on mahtavaa jos kaikki on rentoa ja iloista alussa sekä kaveripohjalta, mutta aina se ei ole.
En voi tosiaan tietää, etkä sinäkään voi tietää oman kohteesi kohdalla.
Ei, hän vain ajatteli että toimin hullusti jos vain yksi mimmi mielessä joka on suhtautunut välillä täysin päinvastoin kuin pitäisi (sen rennon ja iloisen vastakohta) suhteessa muihin naisiin joita olisi tarjolla.
Mietin vain itse että mikä naisessa sitten oikein kiehtoo tai miksi tunnen jotain vaikka en häntä tunne.
Tunteet menee välillä miten sattuu. Välillä saatan unohtaa hänet ihan kokonaan, mutta sitten muistan jotakin ihme kautta kuten unessakin hän vain tulee siihen tyhjästä ilman ajatuksia ja tunteet herää uudestaan..? Sitten taas unohdan ja kierre alkaa alusta. En tiedä mitä tunnen enää. Olen valmis saamaan tasaisempaa pohjaa kuin epätietoisuutta tästä kaikesta. Kun toista ei näe ja vain katseet tapahtui niin siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Menin umpijäihin ja en ole valmis rikkomaan, koska helpompiakin tapauksia on. Helpompia ilman kysymysmerkkejä ja epäluuloja.
Lehtiäkääntämättä- nimimerkin kirjoitustyyli muistuttaa niin paljon erään toisen tapaa kirjoittaa, että on ehdottomasti lähdettävä täältä palstalta ja lopullisesti. Aloin voida fyysisesti huonosti. Anteeksi, vika ei ole sinun, mutta sattuu niin kovasti tällä hetkellä. Tämä on sitä palstapsykoosia varmaan, mistä ne kauemmin täällä olleet ovat puhuneet. Olen käynyt täällä, koska en voi tuntemuksistani puhua mihinkään muualle. Nyt täytyy vaihtaa palstaa, tai alkaa kirjoittaa pöytälaatikkoon.
Tunteet ovat sellaisia. Ehkä ihastut niihin jotka ovat vähän vaikeampia tapauksia? Tykkäät haasteista? Et tavallaan halua mennä helpoimmasta päästä.
Totta kai aina on helpompia tapauksia. Mutta silti olet ikävä-palstalla avautumassa siitä miehestä? Itsekkin mietin pitäiskö vain lähteä treffeille, jotenkin tuntuu vain ikävältä sen puolesta jonka kanssa menen sinne, jos silläkin on kovat odotukset ja joku toinen kummittelee mielessä.
Itseasiassa yksi syistä miksi mietin juuri tuota naista enkä jotain muuta on se että hän ilmestyi minulle uneen kerran. En yleensä näe unta nimittäin naisista tuolla tavoin ja tajusin että sillä oli minulle merkitystä enemmän kuin arvaakaan. Se oli vielä outo uni, voi olla että olen minäkin rakentanut hänestä haavekuvan joka ei vastaa todellisuutta...
En minä tiedä,...kaiketi olen vähän poikkeuksellinen koska mielestäni se helpoin ratkaisu ei ole se oikein ja vaikka itseäni kiehtoisi se että olisi tasaista sekä alussa rentoutta yms. niin en kyllä sellaisia ole löytänyt joka kestäisi. Tämä siis on minun omaa mietintää enkä ota kantaa sun valintoihin.
Sua kiehtoo vain tuo mies jollain tasolla mitä et oikein osaa käsitellä tai et vielä ainakaan osaa käsitellä, ehkä hän on vain "liian paljon" ja ajattelet että hän ei ehkä pidä sinusta (vähätteletkö itseäsi?) joten mielestäsi olisi helpompi antaa vain asian olla?
Tietysti asioiden hoitaminen riippuu aina siitä miten toista näkee. Itsekkin näen tuota naista niin vähän että en tiedä voiko asiaa saada siihen pisteeseen että se ratkeaisi. Mä tosin veikkaan että se on jo ratkennut että nainen on löytänyt jo jonkun perustuen hänen reaktioihinsa.
Ei nämä asiat ainakaan kyllä täällä ratkea. :D
Ei. Haluaisin nimenomaan tuota samaa kuin sinä eli että olisi toisen kanssa rentoa ja toinen olisi heti hommassa mukana jne. josta sitten rakentuisi ajan kanssa hyvä suhde.
Mutta missä minä muka tapaisin sellaisen naisen kun en sellaista ole koskaan löytänyt? Aivan, en ole joten jos tulee tunne että toisessa on jotain spesiaalia niin eikö sitä tunnetta kannata sitten seurata?
En ole täällä enkä muualla hirvittävästi naisille tällä tavoin kirjoitellut joten kyllä se on palstapsykoosia. :D
Pitäisi varmaan kiittää diagnoosista. Hyvät yöt.
Niin olen. En oikein tiedä mitä ajatella. Toinen kiehtoo paljon, mutta on hyvin vaikea kehittää mitään. Aikaa kulunut ja ei nähdä eikä oikein tunneta. Lisäksi olen epävarma itsestäni ja mahdollisuuksistani häneen. Luulisi hänen saavan melkein kenet vaan ja helposti. En yhtään tiedä onko hän varattu tai onko tai oliko hän edes kiinnostunut minusta niin vaikea päätellä mitään pelkkien katseiden perusteella. Olisi ollut niin helppoa, jos oltaisiin puhuttu tai edes tutustuttu. Nyt on vain enää haaveita ja kysymysmerkkejä. Laastari suhteet eivät ole hyviä ja siksi olisi hyvä saada ensin toinen pois mielestä. Jos joskus kohtaan mielekkään miehen niin voisin yrittää tutustua ja sitten vasta katsoa tilannetta paremmin. Ei olisi reilua toista kohtaan, että olisin suhteessa ja ajattelen toista miestä samaan aikaan jopa sellaista jota ei näe tai tunne. Kuinka hän ilmestyi uneesi? Itse olen nähnyt ajattelemani miehen ihan yllättäen ja jostain syystä tunsin jotain ihan käsittämättömän hyvää oloa herätessäni. Ihan kuin olisin saanut jotain taivaallista. En tiedä kuinka ja en tiedä miten, mutta näin kävi. Itse ainakin välillä ihastuessa reagoin pakenemalla tai välttelemällä ja sitten taas katson kuin viimeistä päivää. Tunteet aiheuttaa sen.
En minäkään ole löytänyt sellaista miestä, mutta olen avoin tulevaisuudelle. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja keitä kohtaa. Olen vain huono luottamaan sellaisiin miehiin jotka hakevat vain seksiseuraa naisista. Esittävät tunteellista niin kauan, että saavat sänkyyn ja sitten lähtevät pois ja särkevät sydämiä. Ei voi tietää toisten ajatuksia ja sitä mitä he hakevat toisesta ihmisestä. Olen aika varuillani, että en tule huijatuksi.
Epäilen, ettet ole valmis vielä treffeille. Ei kannata pakosta tehdä mitään, vaan hoida itsesi vanhoista sydänsuruista ensin. Puhtaalta pöydältä on helpompi aloittaa.
Oletko kertonut tälle mieltä piinaavallesi ihmiselle, että hän on tärkeä sinulle?
Eihän sitä nyt kahvikupposen takia tarvii noin murehtia.. Jos vastapuoli alkaa kiinnostua ja itse ei semmoista koe niin sanoo rehellisesti ettei kiinnosta tai ehdottaa pelkkää kaveruutta? :) Voipi olla, että se ex lähtee sieltä kummittelemasta, vaikka vaan uuden ystävän avulla?
Lisään vielä, että pahimmassa tapauksessa rikot itsesi ja muita. Kannattaa ottaa omat tuntemuksensa vakavasti, saattaa oma mieli tasapainoon, ehkä sen jälkeen voi uusi ihastus astua elämään.
Tosin en tiedä minkälaisia suhteita ihmiset itselleen havittelevat, joidenkin tuntuu vaan vaikealta kohdata oma itsensä ja olla yksin. Kyllä näitä omassa tuttavapiirissäkin löytyy, itse en moisiin ihmismarkkinoihin kykenisi.
Omien kokemusten mukaan olen tullut siihen tulokseen että esimerkiksi nuorilla naisilla on niin plajon kysyntää että on pakko heti ilmaista kiinnostus olipa tilanne miten hankala tahansa.
Sitten vaikuttaa että kiinnostus on aika pinnallista joten pelataan edes takaisin ihmisillä tunteisiin perustuen.
Hyvin kaukana siitä mitä itse etsin.
Luin joskus kirjan nimeltä utopia. m>n
Jaahas.. aloittaja puhunee jostain muusta kuin omasta tilanteestaan. Ei kommentoi mihinkään mitään.
Ei ole oikein mitään lisättävää. Taidan miettiä tekemisiäni uudelleen. En ole valmis kehenkään mutta toisaalta mitä tässä nyt pitäisi odotellakaan. Totta on että saatan rikkoa muita koska en ole valmis. Enkä halua ketään rikkoa. Ei ole kiva olla rikki :(.
Yhden asian olen oppinut. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Mutta kerrallaan voi olla vain yksi ainoa ja oikea. Ainakin minulla näin. Eli ehkäpä uusi sivu sitten kun se varmasti siltä tuntuu.
Tuolla oli ainakin yksi kysymys joukossa, johon et vastannut. Miten on asian laita?
Oikein ajateltu. Et ole varmaan ainoa, joka joutuu noiden asioiden kanssa kamppailemaan. Mutta kaikki olot menevät ohi, niin hyvät, kuin huonotkin. Valoisampaa huomista!
Ahaa että olenko kertonut? Kyllä. Ei kyllä lue tätä palstaa. Toivottavasti auttoi, minä en ole hän. Ei täällä kannata luulla tunnistavansa ketään, mutta voi hakea vähän tukea ja ajatuksia muilta.
Ei auttanut. Ja en minä luule tunnistavani ketään. Miksi ajattelet, että luulisin?
Mikä auttaisi? Tai siis mihin kysymykseen en ole vastannut?
Ei minua auta mikään eikä kukaan. Ja et vastannut kysymykseeni, miksi ajattelet että luulisin?
Oot kova kyselemään :). En miksikään, kävi mielessä vain koska kirjoitit että olin jättänyt jotain tietoa antamatta. Että ehkä etsit täällä tunnisteita jostain. Olen itse tehnyt samaa, en enää. Ei täällä ole kuin meitä epätoivoisia ja jotka ikävöi, pääsääntöisesti turhaan.
Ei auta muakaan nyt mikään. Niin se on. Toivon silti että aika auttaa, kaikesta tästä piinasta yli. Niinkuin viisaammat aina tietää kertoa. Toivotaan niin!
Kahdessa viestissäni neljästä oli uusi kysymys, jos se on paljon niin olkoon sitten.
Oikeasti minua auttaisi yksi asia, mutta ei minua haluta auttaa.
Mikä asia sinua auttaisi?
Miksi kertoisin sitä, varsinkaan tänne? Kaikkea käytettäisiin minua vastaan. Ja in real life, olen sitä jo joskus pyytänyt. Jos ei silloin autettu niin ei nytkään.
Mutta itse ajattelisin että voisin ottaa jonkun naisen mukaan elokuvaa katsomaan.
.. oli vähän.. että pelattaisiin jotain ralli-pelejä sitten koko ilta, ei.
Nuorilla naisilla on monesti tuo että pelkäävät omaa ulkonäköään, että ovatko riittävän kauniita sitten.
Aika erikoisen tuttu asioiden kirjallinen ilmaisu. Jos olet Hän... Laitoin "supertykkäyksen tänään" tunnistat siitä, että olen minä.
Inhottava tunne minusta? Niin. Omasta tuntemuksesta sinulle kirjoitinkin. Vastausta saamatta.
Koemattomuus täällä liikaa kirjoittelee tai vähäisempi kokemus juontaen juurensa suhteellisen ok kasvuympäristöistä, taviksi siis toiveineen ja unelmineen, nice to meet you.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa, mutta varmastikaan kaikki ei sovi kaikille. Pitkä suhde on pääosin puisevaa, varsinkin jos sen eteen ei tee vähän töitä. Kukaan ei jaksa katsella kenenkään naamaa 10 vuotta, ei vaikka olisi kuin nätti naama, jos ei muuta yhdistävää tekijää löydy.
Itse extreme kasvukauden eläneenä osaan arvostaa kumppanin vakautta ja erilaisuutta siinä suhteessa samoin kuin hän kykenee näkemään minun kokemukseni ja näkemykseni rikastuttavana, vaikkei siitä suoranaista hyötyä hänelle olekaan. Olemme istuneet tuhansia tunteja turpakäräjiä ja tapelleet satoja kertoja, mutta vaikka kaikki maallinen (himo, kauneus, äly) karisisi en tule koskaan unohtamaan sitä tahtoa ja yritystä sitten loppujen lopuksi kuitenkin ymmärtää toista (ja jopa ehkä ajoittain erilaisuuksista huolimatta KYKYÄ siihen), vaikka helpommallakin olisi ihan varmasti päässyt. Ja helpommalla pääsyllää tarkoitan sitä suhteen osapuolta jolla olisi ollut (yht.kunnallisen aseman, kulttuutrin, mahdollistamia edellytyksiä siihen. Ei siis minä.
Täällä on muuten tosi paljon sellaisia tyyppeja jotka kuulostaa, ajattelee ja toimii minun vanhempien lailla. N,e joiden vanhemmat on pääasiassa uhrautuneet ainakin jonkin verran lastensa vuoksi pitemmällä akavälillä. Nooh.. massa laahaa perässä.
Tietysti on mahdotonta ajatella järkevää suhdetta vanhempani kanssa kaltaisen toimijan kanssa. Jäisin niin nallikalliolle.