...hylätyksi tulemisen tunteista? Jos tunteidenne kohde on kertonut, ettei tunne samoin? Tai jos hän vaan osoittaa sen käytöksellään?
Saan itse tässä parhaillaan taas hyvää harjoitusta opetella käsittelemään näitä asioita. Mieli on tosi maassa. Toisaalta, jokainenhan varmaan joskus joutuu samaan tilanteeseen. En ymmärrä, miksi tuntuu niin kurjalta, kun lähtötilannekin kerran on toivoton? Kaipa ihastuminen tyhmentää.
Saan itse tässä parhaillaan taas hyvää harjoitusta opetella käsittelemään näitä asioita. Mieli on tosi maassa. Toisaalta, jokainenhan varmaan joskus joutuu samaan tilanteeseen. En ymmärrä, miksi tuntuu niin kurjalta, kun lähtötilannekin kerran on toivoton? Kaipa ihastuminen tyhmentää.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihan hyvin käsittelin....
Musta tuli juoppo, sairas ja työtön....
<3
Voi Ristoa.
Taisit oll a ennenkin mutta pitäähän sitä Syntipukki löytää kun ei ole selkärankaa.
Tosi tosi huonosti. Ryyppäämällä, palstalla... liikuntaa myös. Töitäkin.
Tiedän ettei tämä koskaan katoa mutta uskon ajan lieventävään voimaan. On vaan hyväksyttävä omat tunteet, koska ei niitä voi paetakaan. Hyviä ja huonoja päiviä.
Näinhän se on. Onneksi en ole ainoa. En ole edes tehnyt mitään oikeasti noloa, silti häpeän kamalasti, tekee mieli joka päivä vajota maan alle. Johtuu siitä kun näen miten kovasti hän mua väistelee. Järjellä tiedän, etten ole tehnyt mitään mikä antaisi syyn inhota itseäni. Mutta tunteet kertoo muuta...
Työpaikalla vai missä väistelee?
Sielläpä juuri. Ja ei, en kuvittele että työpaikalla olisi aikaa / mahdollisuutta roikkua kenenkään perässä. Siitä ei ole kyse.
Se hyöty ainakin tästä tänne kirjoittamisesta, että kun näkee omat ajatukset kirjoitettuna, tajuaa miten typeriä ne ovat. Mutta eipähän tarvitse ääneen valitella kellekään.
Aika on yksi suuri apu ja helpotus, vaikkakin se aika käsitteenä on kaikilla ihmisillä erilainen, ja joillakin se vie enemmän ja joillakin vähemmän. Se myös että saa itselleen sisäistettyä kaiken ajattelemalla järkevästi ja realisesti,jossain vaiheessa sitä alkaa ajattelemaan asioista niin, miten ne oikeasti ovat ja tunteetkin järjellistyy pikkuhiljaa ja hiipuu. Aloittajalle sanon että kyllä se siitä hitaasti ja pienin askelin. Anna itsellesi aikaa hyväksyä ja totuttautua ajatukseen. Hyväksyminen.
Kiitos, olet oikeassa. Ei juuri muu auta, kuin leuka pystyyn ja antaa ajan kulua. :)
Miten käytöksellä osoitetaan ettei tunne samoin?
No ainakin omasta mielestäni mm. vältteleminen kertoo aika selkeästi, että ei tunne samoin. Silloinhan toinen pyrkii nimenomaan pysymään mahdollisimman kaukana.
No sehän on toivottukin lopputulos. Olikohan tuo nyt naiselle tuo aloitus vai miehelle? Onko joku pyytäny eteensä?
Selkeää.
Ei ota yhteyttä eikä ehdota tapaamista.
Helpommalla pääsis, kun sanois "ei kiinnosta". Jotkut jäävät teeskentelemään kiinnostunutta, mutta eivät pidä yhteyttä yllä ja odottavat toisen osapuolen tekevän sen likaisen työn.
Miksi pitäisi teeskennellä kiinnostunutta?
Tiedän. Tosin tässä nyt ei ole kyse siitä, että henkilö olisi esittänyt missään vaiheessa mitään. Hän ei ole tehnyt mitään väärää.
näissä asioissa tuntuu siltä, että se ihan syvin ja herkin ydin on tullut hylätyksi. Eli aika herkillä mennään. Aika (joskus valitettavan pitkä) ja tosiasioiden kertaaminen auttaa. Ja sitten voipi yrittää ottaa ihan asiakseen avata silmiä muillekin ihmisille.
Totta, kiitos asiallisesta kommentistasi. Nimenomaan sinne herkimpään paikkaanhan se osuu. Itsellä vielä sekin tässä vaikuttaa, että olin nuorempana hieman ns. Hylkiö, ja tästä syystä taitaa olla vieläkin herkempi tuo sisin kaikenlaisellle torjunnalle. Mutta ei maailmaa kaada, kyllä jo sen tiedän näin aikuisena. :)
Joskus tuntuu ett oikein ängetään samaan bussiin ja sitten vältellään. Miehet ja nimenomaan varatut.
Kyllä se aika koville ottaa. Mutta, muista oma arvosi, ykköset päälle ja nenä pystyyn!
Tätä yritän, onneksi on hauskaakin tiedossa lähiaikoina. :)
Minut ainakin tyhmensi. Aikani siinä keitoksessa kiehuessani, päätin vain, että minun on valittava, haluanko elää näin jatkossakin. En halunnut.
En ymmärrä aivojen toimintaa, mutta tuo auttoi.
Kävin myös tunteiden ja järjen taistelua ennen ns. Luovuttamista. Tuo teki oloni entistä kurjemmaksi.
Olin jo niin loppu, ettei minusta ollut iloa kellekkään. Silloin päätin, että haluanko tätä, no en! Onko minusta hyötyä sille toiselle, no ei!
Kuka hyötyy, jos kärsin. Ei kukaan!
Valitsin silloin...
Valinta oli oikea ja olen pitkästä aikaa taas ona itseni. Rrrrautainen nainennn!!! : D ja vahva!
Hienoa, että onnistuit! :) yritänpä samaa.
Juuri noin !
Täytyy kyllä kertoa, että olin jo niin lopussa, että minun oli pakko tehdä valinta. Kesti vuosia päätyä tuohon pisteeseen. Pelkäsin luovuttamista. Lopulta järki sanoi, että joko jatkat tätä turhaa kitumista tai alat huolehtimaan itse itsestäsi ja siittä, mikä tuottaa sinulle iloa. Tuo tunne häneen tuotti minulle liikaa kärsimystä, joten päätin, että siinä ei ole mitään järkeä, enkä jaksa enempää kärsiä.
Tsemppiä sinulle! Kyllä se siittä! Arvosta itseäsi. Äla alistu kaltoinkohdeltavaksi, jos noin voi sanoa..vie aikansa, mutta kun olet kypsä luovuttamiseen, varmasti onnistut sinäkin!
Eise niin helposi käy, ei ole kytkintä on off.
Se olisi helppoa!
Jollakin se käy helposti, minulla ei.
Joo helposti se ei käy. Täytyy tulla tiettyyn pisteeseen, että joutuu tekemään ratkaisun. Eikä se aina onnistu. Tsempit myös sulle!!
Aina ei tunteet ole yhtä vahvat,se ei tarkoita että sinussa olisi jotakin vikaa mutta toinen vain tajuaa että ei voi antaa sinulle sellaista rakkautta jota ansaitset.Silloin on parempi päästää toinen menemään että voit löytää sen puolison joka on sinulle sopiva.