Erilainen näkökulma

surunaiheita kirjoitti:

koko tilanteeseen. Ei olisi koskaan tarvittu niitä esityksiä ns. tiedonjakamiseen, se on ollut ongelma koko ajan. On ollut selvää aina ettei minkäänikäistä tuntematonta. Kaikki on jatkunut liian kauan, eikä siitä ole ollut mitään hyötyä. Nämä viimeiset vaikeat vuodet, ei ollut arvostusta työtekijän hyvään työhön, kun ei saanut olla tutussa paikassa töissä, on saanut paljon surua aikaan. Siihen suruun ei auta muu kuin saada olla vakituisesti rakkaassa työpaikassa. Yksi entuudestaan tuttu on ainoa jonka haluaisin kaveriksi. Mutta ongelma on edelleen siinä että hän vei luottamuksen jättämällä minut ulkopuolelle niissä tilanteissa, joissa häntä olisin tarvinnut juttelemaan siitä mitä ajattelemme toisistamme. En tiedä tuleeko luottamus enää takaisin, mutta aikaa se vie. Jos hän ottaisi henkilökohtaisesti yhteyttä viestillä se olisi parasta mitä hän voisi tehdä. Yhä tärkein haave liittyy työpaikkaan ja muuttamiseen. Mitään muutosta yksityiselämässä ei tule tapahtumaan moneen kuukauteen tai ei ehkä koskaan. "Auttaminen" arkisin ei vie mihinkään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä