Mieshenkilö jonka tunsin erittäin hyvin.
Olin ollut hänen kotonaan kaverina hänen töissäänkin.
Mies tuli syöpäsairaaksi ja joutui sairaalahoitoon josta ei kuitenkaan selvinnyt sillä syöpä oli kerennyt levitä liikaa.
Jumalan johdatuksesta toinen myös hyvin tuttu vanhoillislestadiolainen mies oli mennyt häntä tapaamaan.
Ja kun hän oli todennut ettei miehellä ole elinaikaa enää paljoa jäljellä. Pystyi kuitenkin vielä hyvin puhumaan ja kuuntelemaan.
Niin oli tämä vanhoillislestadiolainen mies rohjennut kysyä tuntemaltaan potilaalta. Saako hän saarnata sinulle kaikki synnit anteeksi? Ja kun potilas oli luvannut että saa. Oli hän saarnannut.
Tämän perään potilas oli sanonut. Saako hän aivan kaikki anteeksi. Niitä on paljon? Ja vieras oli saarnannut toistamiseen ja oli vielä sanonut että saa, aivan kaikki.
Ja niin potilas sai rauhan tunnolleen
Synnintunnosta on keskusteltu jossain näillä sivuilla.
Ajattelinkin kertoa tämän parannuksen tehneen miehen taustaa vähän.
Hän oli maatalon isäntä joka viljeli maata ja hoiti karjaa.
Hän oli erittäin hyväluontoinen ja miellyttävä persoona. eikä sen suustä tullut kertaakaan rumia sanoja. ei edes kirosanan korvikkeita. Ja usein oli hymyssä suu.
Sitten hänen ei tiedetä ikänä käyneen missään vanhoillislestadiolaisten kokoontumisissa, eikä kukaan ole hänelle ainakaan vanhoillislestadiolaisista puhunut uskomisen asioista eikä parannuksenteosta.
Merkillepantavaa on miten tämän,näin sanoisiko hyvän miehen sydämelle oli tullut niin voimakas synnintunto että hän sanoo että niitä (syntejä) on paljon. Vaikka minä en havainnut hänessä minkäänlaista synnintekoa, ei pientäkään.
Sitten tämä joka sarnasi ei todellakaan luetellut mitään syntejä, vaan heti uskomisenasiaan mentyä kysyi vain selkeästi, saako hän saarnata sinullekaikki synnit anteeksi.
Noin saattaa Jumala valmistaa ihmisen sydämen jo valmiiksi vastaanottamaan evankeliumi kohdalleen, ja vakava sairaus usein pysäyttää ihmisen ajattelemaan omaa osaa iankaikkisuudessa.
Olin ollut hänen kotonaan kaverina hänen töissäänkin.
Mies tuli syöpäsairaaksi ja joutui sairaalahoitoon josta ei kuitenkaan selvinnyt sillä syöpä oli kerennyt levitä liikaa.
Jumalan johdatuksesta toinen myös hyvin tuttu vanhoillislestadiolainen mies oli mennyt häntä tapaamaan.
Ja kun hän oli todennut ettei miehellä ole elinaikaa enää paljoa jäljellä. Pystyi kuitenkin vielä hyvin puhumaan ja kuuntelemaan.
Niin oli tämä vanhoillislestadiolainen mies rohjennut kysyä tuntemaltaan potilaalta. Saako hän saarnata sinulle kaikki synnit anteeksi? Ja kun potilas oli luvannut että saa. Oli hän saarnannut.
Tämän perään potilas oli sanonut. Saako hän aivan kaikki anteeksi. Niitä on paljon? Ja vieras oli saarnannut toistamiseen ja oli vielä sanonut että saa, aivan kaikki.
Ja niin potilas sai rauhan tunnolleen
Synnintunnosta on keskusteltu jossain näillä sivuilla.
Ajattelinkin kertoa tämän parannuksen tehneen miehen taustaa vähän.
Hän oli maatalon isäntä joka viljeli maata ja hoiti karjaa.
Hän oli erittäin hyväluontoinen ja miellyttävä persoona. eikä sen suustä tullut kertaakaan rumia sanoja. ei edes kirosanan korvikkeita. Ja usein oli hymyssä suu.
Sitten hänen ei tiedetä ikänä käyneen missään vanhoillislestadiolaisten kokoontumisissa, eikä kukaan ole hänelle ainakaan vanhoillislestadiolaisista puhunut uskomisen asioista eikä parannuksenteosta.
Merkillepantavaa on miten tämän,näin sanoisiko hyvän miehen sydämelle oli tullut niin voimakas synnintunto että hän sanoo että niitä (syntejä) on paljon. Vaikka minä en havainnut hänessä minkäänlaista synnintekoa, ei pientäkään.
Sitten tämä joka sarnasi ei todellakaan luetellut mitään syntejä, vaan heti uskomisenasiaan mentyä kysyi vain selkeästi, saako hän saarnata sinullekaikki synnit anteeksi.
Noin saattaa Jumala valmistaa ihmisen sydämen jo valmiiksi vastaanottamaan evankeliumi kohdalleen, ja vakava sairaus usein pysäyttää ihmisen ajattelemaan omaa osaa iankaikkisuudessa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedätkö mitä?Näitä samanlaisia tarinoita kulkee jokaisessa uskonjärjestössä esm.Jehovilla,kielikuva vain on hieman erilainen.Todennäköisesti ihminen takertuu kuoleman hetkellä siihen mikä on tarjolla.Ja on aivan oikein,että pystyy kuolemaan hyvällä mielellä.Olen kanssasi samaa mieltä,että ihminen voi koska tahansa elämänsä aikana tulla Jumalan lapseksi.Ei usko Jumalaan ole välttämättä syntyessä ja lapsena heti havaittavissa,vaan ihminen oppii tuntemaan Jumalansa myöhemmin.
puhuu yhdestä uskosta?
usko Jeesukseen.
puhuu myös yhdestä hengestä.
Raamatussa sanotaan,että on vain yksi oikea usko,ja se on usko Jeesukseen.
Tuolla kommentillani koitin kertoa sitä,että on aivan sama kuka ihmiselle tuo Jumalan tarjolle,kunhan hän vain löytää oman Jumalan sisimmästään.Tämmöisissä kuolintapuksissa tuskin on kysymys vl-liikkeen voimasta,jos kerran ei edes ennestään sitä tunne yhtään.Ihminen kuollessaan löytää oman Jumalansa.Tämä on mielestäni täysin mahdollista,ja myös Jumala antaa armon syntiselle,jos on syntejään aidosti katuva sydänmessään.Näitä kertomuksia todellakin kulkee jokaisessa uskonjärjestössä.
vaikka jehovatarinan, olisi mielenkiintoista kuulla.
En ala tässä muiden ihmisten asioita levittelemään,mutta aivan samantyylinen,jossa Jehova uskova on kuolevan kuolinvuoteen vieressä,ja tämä kokee pelastuksen armon.
Samanlaisia pelastus tarinoita menee täällä meidän "tavallisten pulliaistenkin" keskuudessa.
Sitä hain tuolla takaa,että ei kenelläkään ole oikeutta omia sitä,mihin on oikeutettu yksin Jumala.
Näitä keksittyjä lessujuttuja nyt on kuulut jo vaikka kuinka... -luuletko että tekis jotain vaikutusta, vaikka olis tottakin?
Aika säälittävää yrittää agiteerata lahkoon tollasilla jutuilla!
Yritä keksiä jotain parempaa!
Viitsisitko vielä perustella miksi epäilet keksityksi jutuksi?
Mitenkähän mahtanee olla jos tietää tekeneensä vääryyttä. mm. on joskus varastanut, on ollut huoruutta,on kiroillut ja tietenkin televisio kotona jokapäiväisessä käytössä.
Avauksen synnintunnosta mieleen putkahti kysyä jos lestadiolaiselle luettelee mitä on tehnyt ja minkä arvelee olevan syntiä, sekä senjälkeen kysyy vain kodalleen anteeksiantamusta,ja hän antaa anteeksi, onko siinä kaikki?
Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Silloin ne on pyyhitty pois. "joille te synnit anteeksi annatte maan päällä, niille ne ovat anteeksi annettu myös taivaassa.." Jos saarnaaja hänen tunnustuksistaan puhuu jollekin, tulevat synnit hänen omikseen.
"Jos saarnaaja hänen tunnustuksistaan puhuu jollekin, tulevat synnit hänen omikseen".
Eikö uskoontulo ole ilosanoma jota saa ja pitääkin levittää muillekin, sekä myös niitä asioita joita on saatu anteeksi, että tietävät muutkin mitä kaikkea voidaankaan anteeksi saada?