HUHHUH nyt se on vihdoin ohi. Varasin 2 viikkoa sitten ajan verikokeeseen ja siitä lähtien jännitin joka päivä sitä. Inhoan sitä tunnetta, kun se jättineula uppoaa käsivarteeni ja hoitaja ottaa putkiloitain verta suonestani. Ilmoitin hoitajalle että tämä toimenpide on sitten kamalinta mitä tiedän ja kyllä iski paniikki, itketti ja tärisytti. LUOJAN KIITOS hoitaja oli ammattitaitoinen, yhdellä pistämällä sai kohtalaisen kivuttomasti veret imettyä. En pelkää rokotusneuloja tai muita, mutta verikoe saa minut pyörtymisen partaalle. Ja piti vielä olla syömäti ja juomati 12 h ennen näytteenottoa, joten olin ihan saletti et nyt lähtee taju kun on verensokerikin niin alhaalla. Yritän aina vältellä verikokeisiin joutumista viimeiseen asti.
Muita verikoekammoisia??
Muita verikoekammoisia??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli yhteen aikaan ihan sama homma. Paitsi että pelotti rokotuksetkin. Pelkäsin neuloja kuin syötävä. Sitten kun aloin odottamaan ensimmäistä lastani niin kun joutui ramppaamaan neuvolassa ja aina pistettiin piikillä niin pelko meni ohi. Nyt jopa uskalsin ottaa tatuoinninkin. Kaipa se on totta mitä sanotaan että täytyy vaan katsoa pelkoa suoraan silmiin.
Melkeimpä enempi yököttää katsoa TV:stä kun joltakin otetaan verikokeita, täytyy katsella seiniä tai jotain muuta vähemmän karmeata.
Tänään, kun kävin ravinnotta verikokeessa, niin kävi niin, että putken se neitokainen imaisi, veti neulan pois ja sutteroa käsitaipeeseen. Ja ups, toinen putkilo tyhjillään sylissä löllöttää, ei muuta kuin toinen reikä viereen. Kääk.
Mutta kyllä tää on pientä, monen suuren rinnalla ja kuinka tarpeellinen se verikoe sitten saattaa ollakkaan itsekullekin.