http://www.kansanuutiset.fi/kotimaa.htm#0902
Paras vastavoima Evalle ei Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistisen mielestä ole suinkaan Palkansaajain tutkimuslaitoksen politisoiminen.
Parempi olisi houkutella tutkijat myös yliopistoista yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen kehittelyyn ja käynnistää ay-väen keskuudessa valistuksen projekti.
SIRPA KOSKINEN
Sosiaalipolitiikan ja erityisesti työelämän muutosten tutkijana Koistinen on nähnyt läheltä, miten valikoivaa tutkimustiedon käyttö yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on.
Siksi Koistinen sanookin kyllä ymmärtävänsä huolestuneisuuden Evan ja Sitrankin harjoittamasta asennemuokkauksesta, mutta siihen ei hänen mukaansa kannata vastata valjastamalla Palkansaajien tutkimuslaitos PT samaan tehtävään.
Järkevämpää Koistisen mukaan olisi kehittää PT:ta siten, että se verkostoituisi yhä enemmän ja olisi yhteistyössä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa ja hakisi yhteistyökumppaneita myös kansainvälisesti.
- Ja että se houkuttelisi tutkijoita yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen kehittelyyn ja niistä käytävään keskusteluun, Koistinen lisää.
Palkansaajain tutkimuslaitos on tällä hetkellä erikoistunut vahvasti talouspoliittiseen keskusteluun. Jos se haluaisi olla vahvemmin mukana vaikuttamassa tulevaisuuden haasteissa, sen tulisi Koistisen mukaan kyetä laajentamaan tutkimusaluetta globalisaatiokysymysten suuntaan.
Sen tulisi tutkia suomalaisten yritysten asemaa globalisaatiossa ja kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n laajentumiseen, Venäjään ja sen markkoihin. Koistinen ei kuitenkaan usko, että PT:ta pystyttäisiin laajentamaan niin paljon, että se pystyisi paneutumaan kaikkeen tähän.
Siksi Koistinen päätyykin esittämään tutkijoiden ja tutkimuslaitosten laajempaa yhteistyötä, jotta yhteiskuntapoliittisia vaihtoehtoja syntyisi lisää ja jotta julkisuudessa ei keskusteltaisi vain evalaisista vaihtoehdoista.
Valistunut
näkee oleellisen
Mutta tutkimuksen tuottamat monet vaihtoehdot eivät vielä riitä. Niitä puntaroimaan tarvitaan valistuneita kansalaisia.
Koistinen viittaa ay-liikkeessä varsinkin 1970-luvulla vahvana eläneeseen uskomukseen siitä, että sivistyksen ja valistuksen kautta jäsenistö voidaan aktivoida ja saada se ajamaan yhteiskunnallisia uudistuksia.
- Minäkin uskon, että jos PT:ta ja sen verkostoja mm. ay-liikkeen koulutuslaitoksiin kehitettäisiin, voitaisiin palata siihen positiiviseen uskomukseen, että valistuksen avulla syntyisi vaihtoehtokeskustelua ja kritiikkiä, jolla mm. Jukka Tarkan ja Eva:n esittämä ideologinen maalailu saataisiin aisoihin.
Aiemmin ay-liike ja työväen omat sivistysjärjestöt hoitivat laajaa valitustyötä, joka tuki yhteiskunnallisia uudistuksia. Avoimessa keskustelevassa tietoyhteiskunnassa valistusprojekti on Koistisen mukaan ymmärrettävä laajemmin ja uudella tavalla. Siihen on myös liitettävä avoin keskustelu, koulutus ja tutkimus.
Vaikka siis olemme yhteiskunnallisen kiehumisen tilassa ja elinkeinoelämän edusmiehet harjoittavat vahvaa mielipidemuokkausta, professori Koistinen ei usko vastahyökkäykseen, vaan valistukseen.
- Yliopisto-opettajana uskon, että esimerkiksi soiaalipoliittista valistusta ja koulutusta voidaan tehdä monin eri keinoin. Voimme tehdä opiskelijoista valistuneempia, jotta he osaavat arvioida saamaansa tietoa.
Tässä on Koistisen mukaan kyse tutkimus- ja koulutusoptimismin uudesta haasteesta. On opittava katsomaan, arvioimaan ja näkemään asioiden läpi.
- Vain niin voidaan vaikuttaa. Silloin kansalaiset, poliitikot ja ay-ihmiset pystyvät näkemään, mikä on asiassa oleellista.
Valtaeliitin
irtiottoa
Professori Koistinen heittelee aineksia avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun nettisivuillaan. "Purtavien pähkinöiden" joukosta löytyy muun muassa valtaeliittikritiikkiä, jossa esitellään uusia näkökulmia myös kysymykseen, tarvitseeko maamme elinkeinopoliittisen valtuuskunnan vastapainoksi keskustelua yhteiskuntapolitiikan vaihtoehdoista ja siitä millaiseen tuhoon yhteiskuntamme mahdollisesti joutuisi jos sitä alettaisiin rakentaa valtaeliitin arvojen ja etujen pohjalta. (Ks. www.uta.fi/˜sppeko ja valitse Ajankohtaista)
Valtaeliittiin Koistinen laskee talouden, politiikan, byrokratian sekä sivistystoimen ja kulttuurin piirissä toimivat johtajat, joilla on asemansa tai resurssiensa puolesta valtaa määritellä yhteiskunnallisia asioita.
Koistinen huomauttaa ironisesti, että tämä eliitti on huolissaan yhteiskunnan tilasta, vaikkapa eläkepommista, kun se samanaikaisesti on varmistanut itselleen jopa palkkatasoaan paremman eläketurvan.
Eliitti ja sen eturyhmät ovatkin Koistisen mukaan irrottautumassa sosiaalipoliittisista periaatteista ja kansallisesta edusta, koska ne tuntevat olevansa voittajia globaalissa kilpailussa.
Monista etuoikeuksista nauttiva eliitti on esimerkiksi innokkaasti ollut syyllistämässä köyhiä ja työttömiä, jotka "kuppaavat valtiota".
- Tämä on ollut työvoimapoliittisten ja sosiaalipoliittisten aktivointiohjelmien kantava ajatus.
Tällaista ideologista vyörytystä on Koistisen mukaan jatkettu vuodesta toiseen sen sijaan että olisi kysytty , mitkä ovat pitkittyvän työttömyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen todelliset syyt, vaikka asiasta on runsaasti tutkimustietoa.
- Se tieto on ristiriidassa eliitin poliittisten jorinoiden kanssa.
Koska eliitti tietää tämän, se harjoittaa omaa tilaustutkimuspolitiikkaansa.
- Sillä etsitään tukea niille argumenteille, joita eliitti asemastaan käsin pitää oikeutettuna, Koistinen selvittää.
Paras vastavoima Evalle ei Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistisen mielestä ole suinkaan Palkansaajain tutkimuslaitoksen politisoiminen.
Parempi olisi houkutella tutkijat myös yliopistoista yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen kehittelyyn ja käynnistää ay-väen keskuudessa valistuksen projekti.
SIRPA KOSKINEN
Sosiaalipolitiikan ja erityisesti työelämän muutosten tutkijana Koistinen on nähnyt läheltä, miten valikoivaa tutkimustiedon käyttö yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on.
Siksi Koistinen sanookin kyllä ymmärtävänsä huolestuneisuuden Evan ja Sitrankin harjoittamasta asennemuokkauksesta, mutta siihen ei hänen mukaansa kannata vastata valjastamalla Palkansaajien tutkimuslaitos PT samaan tehtävään.
Järkevämpää Koistisen mukaan olisi kehittää PT:ta siten, että se verkostoituisi yhä enemmän ja olisi yhteistyössä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa ja hakisi yhteistyökumppaneita myös kansainvälisesti.
- Ja että se houkuttelisi tutkijoita yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen kehittelyyn ja niistä käytävään keskusteluun, Koistinen lisää.
Palkansaajain tutkimuslaitos on tällä hetkellä erikoistunut vahvasti talouspoliittiseen keskusteluun. Jos se haluaisi olla vahvemmin mukana vaikuttamassa tulevaisuuden haasteissa, sen tulisi Koistisen mukaan kyetä laajentamaan tutkimusaluetta globalisaatiokysymysten suuntaan.
Sen tulisi tutkia suomalaisten yritysten asemaa globalisaatiossa ja kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n laajentumiseen, Venäjään ja sen markkoihin. Koistinen ei kuitenkaan usko, että PT:ta pystyttäisiin laajentamaan niin paljon, että se pystyisi paneutumaan kaikkeen tähän.
Siksi Koistinen päätyykin esittämään tutkijoiden ja tutkimuslaitosten laajempaa yhteistyötä, jotta yhteiskuntapoliittisia vaihtoehtoja syntyisi lisää ja jotta julkisuudessa ei keskusteltaisi vain evalaisista vaihtoehdoista.
Valistunut
näkee oleellisen
Mutta tutkimuksen tuottamat monet vaihtoehdot eivät vielä riitä. Niitä puntaroimaan tarvitaan valistuneita kansalaisia.
Koistinen viittaa ay-liikkeessä varsinkin 1970-luvulla vahvana eläneeseen uskomukseen siitä, että sivistyksen ja valistuksen kautta jäsenistö voidaan aktivoida ja saada se ajamaan yhteiskunnallisia uudistuksia.
- Minäkin uskon, että jos PT:ta ja sen verkostoja mm. ay-liikkeen koulutuslaitoksiin kehitettäisiin, voitaisiin palata siihen positiiviseen uskomukseen, että valistuksen avulla syntyisi vaihtoehtokeskustelua ja kritiikkiä, jolla mm. Jukka Tarkan ja Eva:n esittämä ideologinen maalailu saataisiin aisoihin.
Aiemmin ay-liike ja työväen omat sivistysjärjestöt hoitivat laajaa valitustyötä, joka tuki yhteiskunnallisia uudistuksia. Avoimessa keskustelevassa tietoyhteiskunnassa valistusprojekti on Koistisen mukaan ymmärrettävä laajemmin ja uudella tavalla. Siihen on myös liitettävä avoin keskustelu, koulutus ja tutkimus.
Vaikka siis olemme yhteiskunnallisen kiehumisen tilassa ja elinkeinoelämän edusmiehet harjoittavat vahvaa mielipidemuokkausta, professori Koistinen ei usko vastahyökkäykseen, vaan valistukseen.
- Yliopisto-opettajana uskon, että esimerkiksi soiaalipoliittista valistusta ja koulutusta voidaan tehdä monin eri keinoin. Voimme tehdä opiskelijoista valistuneempia, jotta he osaavat arvioida saamaansa tietoa.
Tässä on Koistisen mukaan kyse tutkimus- ja koulutusoptimismin uudesta haasteesta. On opittava katsomaan, arvioimaan ja näkemään asioiden läpi.
- Vain niin voidaan vaikuttaa. Silloin kansalaiset, poliitikot ja ay-ihmiset pystyvät näkemään, mikä on asiassa oleellista.
Valtaeliitin
irtiottoa
Professori Koistinen heittelee aineksia avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun nettisivuillaan. "Purtavien pähkinöiden" joukosta löytyy muun muassa valtaeliittikritiikkiä, jossa esitellään uusia näkökulmia myös kysymykseen, tarvitseeko maamme elinkeinopoliittisen valtuuskunnan vastapainoksi keskustelua yhteiskuntapolitiikan vaihtoehdoista ja siitä millaiseen tuhoon yhteiskuntamme mahdollisesti joutuisi jos sitä alettaisiin rakentaa valtaeliitin arvojen ja etujen pohjalta. (Ks. www.uta.fi/˜sppeko ja valitse Ajankohtaista)
Valtaeliittiin Koistinen laskee talouden, politiikan, byrokratian sekä sivistystoimen ja kulttuurin piirissä toimivat johtajat, joilla on asemansa tai resurssiensa puolesta valtaa määritellä yhteiskunnallisia asioita.
Koistinen huomauttaa ironisesti, että tämä eliitti on huolissaan yhteiskunnan tilasta, vaikkapa eläkepommista, kun se samanaikaisesti on varmistanut itselleen jopa palkkatasoaan paremman eläketurvan.
Eliitti ja sen eturyhmät ovatkin Koistisen mukaan irrottautumassa sosiaalipoliittisista periaatteista ja kansallisesta edusta, koska ne tuntevat olevansa voittajia globaalissa kilpailussa.
Monista etuoikeuksista nauttiva eliitti on esimerkiksi innokkaasti ollut syyllistämässä köyhiä ja työttömiä, jotka "kuppaavat valtiota".
- Tämä on ollut työvoimapoliittisten ja sosiaalipoliittisten aktivointiohjelmien kantava ajatus.
Tällaista ideologista vyörytystä on Koistisen mukaan jatkettu vuodesta toiseen sen sijaan että olisi kysytty , mitkä ovat pitkittyvän työttömyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen todelliset syyt, vaikka asiasta on runsaasti tutkimustietoa.
- Se tieto on ristiriidassa eliitin poliittisten jorinoiden kanssa.
Koska eliitti tietää tämän, se harjoittaa omaa tilaustutkimuspolitiikkaansa.
- Sillä etsitään tukea niille argumenteille, joita eliitti asemastaan käsin pitää oikeutettuna, Koistinen selvittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.