Mike Tyson, lihaksikkuus...

Muutama vuosi sitten oli kunnon lihassa.
https://images.vingle.net/upload/pcfahnwccznzubo3y00n.jpg

Tasan kaksi vaihtoehtoa joko huippugeenit tai sitten douping tosin doupigia voi vetää kukavaan eikä niistä kuitenkaan tule tysonin tasosia.

Tyson oli fysiikaltaan jo 12-vuotiaana ihan omassa sarjassaan. Olisi helposti pystynyt tekemään samanlaisen uran, kuin Mayweather, jos olisi ollut samanlainen taustatiimi.

Joo Tysonhan oli lapsesta saakka kuin pyhäkoulupoika. Eikä koskaan syönyt mitään lääkkeitä, eikä
tehosteita.

Tysonilla on ollut ihan maksimaaliset huippugeenit ja jos olisi ollut kunnon valmennuksessa Gusin kuoleman jälkeen, niin tuski olisi sortunut mihinkään isompaan paskaan.
Varmasti on vetänyt yhtä ja toista, mutta ne jotka ovat nähneet Tysonin treenaamassa esimerkiksi Tampereella -84 ovat kaikki sitä mieltä, ettei sellaista ole ollut ja tuskin tulee toista.

Pelkällä dopingilla ei pärjää kukaan. Muutenhan tyson ei olisi ollut ylivoimainen ja joku tony halme olisi takuulla voittanut kaikkien liittojen mestaruuden. Ei se nyrkkeilyssä ratkaisevasti auta vaikka vetäisi steroideja 24h

Ei se nyt sen lihaksikkaampi ollut kuin monet muutkaan vittu.

Douppia nuoresta, kirjastaan voi rivien välistä lukea tämän.
Sit taas kun menee lihakset tietyn rajan yli ni ei hyötyä vaan haittaa kuten Tysonilla vankilatuomion jälkeen.
Ei muuten pitänyt itseään lahjakkaana vaan treenin tulosta. Sanoisin silti että molempia.

Aika monta Tysonin haastattelua olen katsellut netistä ja missä niitä on nähnytkään. Mulle on tullut niiden perusteella käsitykseksi seuraavaa: Fyysisesti Tyson oli poikkeuksellisen lahjakas. Jos se olisi ihan sama ollut, kenet Gus D'Amato otti tuotantoputkeensa, niin olisikohan Tyson kuitenkaan ollut se ensimmäinen ja miellyttävin vaihtoehto kenen kanssa tehdä hommia? Eli kyllä Tysonissa itsessäänkin joku syy oli, miksi Gus halusi alkaa tekemään mestaria nimenomaan hänestä nähtyään hänen sparrailevan alle 15-vuotiaana. Tyson itse on sanonut, että alkuun piti D'Amatoa hulluna, kun tämä alkoi höpistä, kuinka hänestä tulisi maailman mestari. Jossain haastattelussa Tyson tuumi, että "Well... I might as well try this boxing shit." kun D'Amato oli tolkuttanut hänelle, että pääseehän sinne kaduille takaisin jos nyrkkeilyhomma ei ala mennä eteenpäin. Mulle on tullut sellainen käsitys, että Tyson piti D'Amatoa aikalailla ehdottomana auktoriteettina ja halusi olla tälle mieliksi ja se onnistui parhaiten, kun voitti nyrkkeilymatseja. Yhdessä haastattelussa muutaman vuoden takaa Tyson sanoi, että jos D'Amato eläisi, niin hän nyrkkeilisi vieläkin. Muistaakseni samassa haastattelussa hän sanoi, että jos D'Amato olisi käskenyt hänen tappaa jonkun, niin hän ilmanmuuta olisi niin tehnyt.

D'Amato teki Tysonista poikkeuksellisen nyrkkeiljän, mutta mun nähdäkseni se touhu vei Tysonin myös varsin kauas totaalisen pihalle melkeimpä kaikesta sellaisesta, mikä yleensä ihmisten elämässä on "normaalia". Kun D'Amato kuoli, niin mun nähdäkseni Tyson joutui pois siitä tietyllä tavalla "turvallisesta" kuplasta, missä oli elämäänsä D'Amaton eläessä elänyt. Ja kyllähän Tyson monet aika synkät vaiheet sai käydä läpi, ennenkuin sai elämänsä nykyisin ainakin ulkoa päin katsoen ja itsensä mukaan paremmille ja normaalimmille raiteille. Ehkä Tyson on tässäkin mielessä poikkeuksellinen yksilö. Kieltämättä hänellä on kyllä varmaan ollut saatavilla apua ja tukeakin ongelmiinsa ratkaisevasti enemmän kuin keskiverto Jonnella, jonka elämä pyörähtelee rappiokierteessä. Kun katsoo tuolla aiemmin tässä keskustelussa olevan linkin takaa löytyvää Tysonin kuvaa tuhdissa kunnossa, niin suurimmalla osalla ihmisistä ei koko elinaikan onnistu edes laittaa kroppansa kuntoon laittaminen tuollaisesta pisteestä, missä Tyson oli. Tietenkän sitäkään ei tiedä, kuinka paljon siinä lääkinnällisillä asioilla on roolia. Mutta kai sekin on vaikuttanut, kun Tyson on sanonut heittäytyneensä kasvissyöjäksi.

Hyvin kirjoitit hyvää vuotta 2018.Onko ikinä kielltänyt roinan käyttöö....

Semmonen asia jäi vielä sanomatta, viime yönä kun taas yhden Tyson dokkarin kattelin (mahd. olen nähnyt sen tai siitä osia ennenkin, kun siinä hän nimenomaan puheli siitä "boxing shitistä"), ja siinä mainittiin sitä asiaa (vai luinko jostain?), että tämä Cus D'Amato oli kuulemma nimenomaan hokassut Tysonista jo varhain sen asian, että hänestä saa tehtyä loistavan "peek-a-boo" -tyylin ottelijan. Eli tässä tyylissä, sen sijaan että seisottaisiin pystyasennossa ja tökitään suoria, ollaan matalampana, liikutellaan kroppaa, väistellään, pyritään vastustajaa suorastaan ärsyttävän lähelle ja lyödään koukkuja kroppaan ja päähän. Kuka raskssarjalainen tuollaisen tyylin osaa ja sitä reuhaamista jaksaa, niin on paha vastus melkeimpä kelle tahansa. Nykyraskassarjalaisista hyvin harva tuota tyyliä harrastaa, koska siinä pitää treenata jalkoja ja kroppaa ihan tosissaan, sekä lisäksi itse sitä ottelutyyliäkin. Lisäksi, sellaisella tyylillä amatöörikehissä on tullut tuomarilta helposti sanomista pään painamisesta alas, niin ehkä sitä ei aloittelevillekaan nyrkkeilijöille saleilla oikein opeteta. Ja onhan se tyylinä vaikeampikin toteuttaa. Mutta kuka sen oppii ja jaksaa sillä kyykkimisellä ja kiikkumisella otella, niin vastustajat ovat vähän pallo hukassa, kun sen tyylin vastustajia tulee vastaan niin vähän, ettei sen tyylin vastustajiin oikein pääse tottumaan. Ja Tysonihan lisäksi painoi päälle sellaisella vimmalla, että ei siinä suorien tökkimiseen tottuneet kaverit oikein ehtineet saada edes liikkuvia taakse kun alkoi korvissa soida.

Dokkarissa lisäksi Tyson sanoi, ettei oikeastaan v. 1990 jälkeen enää rakastanut nyrkkeilyä. Ei treenannut enää samalla tinkimättömyydellä kuin aikaisemmin, eikä asennekaan ollut sama. Kuulemma Douglas-tappiota edeltävät päivät olivat menneet naisten kanssa pelehtiessä.

Noniin.. että tämmöstä.

no,kyllä sitä voi olla.sellanen elämän tarina on totta kaikki.älä ihmettele.