Kulunut rengas pitää paremmin

Kuivalla kelillä paljaalla asvaltilla ei juuri millään renkaalla ole ongelmia pidon suhteen. Slikseillä pito on paras.

Vaikeudet ilmenevät tienpinnan ollessa liukas tai märkä. Soratiellä tai sateessa asvaltilla ei slikseillä voi ajaa kuin reipasta hölkkävauhtia ilman hallitsemattoman luisun vaaraa.

Suomen asvalttitiet ovat paitsi karkeat, myös hyvin usein uraiset, jolloin sateella tiessä on kaksi pitkittäistä ojaa, joihin ajaminen johtaa sileällä renkaalla välittömään vesiliirtoon.

Kyseessä eivät siis ole slicksit vaan renkaat joissa kulutuspinnan syvyys on laillinen.

Soratiellä ajettaessa suurimman ongeman muodostavat leveät renkaat.
Leveät renkaat hakevat ja mikäli tiellä in irtosoraa toimii se kuten laakerinkuulat.
Sen sijaan kuvion syvyydellä on vähäisempi merkitys.

Karkeus selittää sen ettei kuluneillakaan renkailla ole suurta merkitystä onneetomuuden syynä edes märällä tienpinnalla.

Kaatosateessa kaikilla renkailla kannattaa laskea nopeutta.

Useimmiten onnettomuuden syynä on se rengas jota kuljettaja pitelee, tai tarkemmin siinä kuinka sitä rengasta pidellään.

Selvähän se, että mitä matalammat urat, sen parempi pito kuivalla puhtaalla asfaltilla. 0mm uralla pitäisi vielä paremmin kuin 2mm:llä. Paljon mielenkiintoisempaa olisikin nähdä eroja muissa oloissa? Muissa oloissa kuluneempi taitaa aina hävitä uudelle, mutta kuinka selvästi ja millaisia merkki- ja tyyppikohtaisia eroja kulumisen vaikutuksella mahdollisesti on? Onko esimerkiksi Michelin kuluneena parempi kuin Hankook? Ainakin kovat ovat puheet Michelinillä.

Se, ettei renkaan kuluminen juuri näy onnettomuustilastoissa johtunee pääasiassa siitä, että kuskit osaavat huomioida renkaansa.

Sekin on totta, että kuivalla asfaltilla huonoimmat talvirenkaatkin pitävät kohtalaisen hyvin, joten sitä voisi sinänsä pitää merkityksettömimpänä alustana rengasta valittaessa. Toisaalta kuivalla asfaltilla yleensä ajetaan paljon enemmän kilometrejä kuin vaikka jäällä, joten se pienikin ero kuivalla asfaltilla voi koko vuoden ajoja katsoessa vaikuttaa turvallisuuteen yhtä paljon kuin merkittävämpi ero jääpidossa. Kuivalla asfaltilla myös nopeudet ovat kovimmat ja turvavälit suhteessa nopeuteen lyhimmät, tai ainakin pitäisi olla.

Testissä mainitut CrossClimatet varmaan paranevat kuivalla asfaltilla jopa keskimääräistä kesärengasta enemmän johtuen kuvioinnistaan, mutta omasta kokemuksesta täytyy sanoa, että jäällä niiden pito tuntuu romahtaneen nyt reilut 10tkm ajettua.

Tottamaar ain vanhemmat on tienny paremmin.

Testi on hieman ongelmallinen vastaamaan tosielämän olosuhteita siinä suhteessa että testin kuluneita renkaita ei ilmeisesti ole ajettu kuluneiksi vuosien mittaan, vaan ne on jyrsitty uutena parimillisiksi jolloin ne eivät vastaa kumin ominaisuuksiltaan oikeassa arjen tieliikenteessä käytettäviä vanhoja kuluneita renkaita. Kumi kun kovettuu kemiallisesti myös sisältä kun siihen muodostuu molekyylisiä ristisidoksia. Testi siis on ehkä antanut liian positiivisen kuvan kuluneiden renkaiden pito-ominaisuuksista.

Kuluneillakin renkailla pärjää kun asian osaa ottaa huomioon. Vaan mihin on hävinnyt perinteinen suomalainen perstuntuma? Tuntuu että talviajotaito on kuoleva ominaisuus joka osataan paremmin pohkoisemmassa ja maaseudulla kuin etelässä jossa on vaativampien kelien lisäksi vähemmän kaikenmaailman ajonhallintoja ja muuta autoissa.