Nyt luovutetaan jo

Meneehän tää aamuyö näinkin....analysoiden toisen käytöstä.. Ja vielä kun päätin, että en anna tilaa tyypilliselle naisten taudille ruotia ja dramatisoida kaikkea.

Tekee vaan pahaa seurata toisen mielen vaihteluita ja sitä että selvästi jo yrittää karistaa tunnetta ulos. Välillä jopa tuntuu että rakentaa vihamuuria ympärilleen, ettei vaan sattuisi.

Kyseessä siis miespuolinen työkaveri. Hyvin vahva paino sanalla Mies.... hu-uh.
Selvää sähköä ollut ilmassa pitkään ja lähennyttykin jo. Keskinäinen läpän heitto sujuu ja molemmat näyttää hallitsevan flirtinkin, ihme kyllä. Ollaan vaan molemmat jonkintason reppanoita, elämässä kolhunsa saaneita onnettomia säätäjiä. Niin, luonteemmekin kohtaa pelottavalla tavalla.

Mutta... itselläni alkaa jo olla voimat loppu. Haluaa jatkaa muuta elämää, ja kiitos sillä samalla ilolla kuin ennenkin. En enää jaksa valvoa öitä ja miettiä jotain sellaista mikä ei voi tapahtua. Tiedän, ettei kumpikaan halua riskeerata työtään, eikä toista selvästi kiinnosta edes lähteä siviiliin katsomaan mitä tapahtuisi... riskejä, pelkoja, epävarmuutta vaan liikaa.

Ja ....lopulta miettii... kuvittelinko sittenkin vain kaiken?
076
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


BladeofThinIce kirjoitti:

Meneehän tää aamuyö näinkin....analysoiden toisen käytöstä.. Ja vielä kun päätin, että en anna tilaa tyypilliselle naisten taudille ruotia ja dramatisoida kaikkea.

Tekee vaan pahaa seurata toisen mielen vaihteluita ja sitä että selvästi jo yrittää karistaa tunnetta ulos. Välillä jopa tuntuu että rakentaa vihamuuria ympärilleen, ettei vaan sattuisi.

Kyseessä siis miespuolinen työkaveri. Hyvin vahva paino sanalla Mies.... hu-uh.
Selvää sähköä ollut ilmassa pitkään ja lähennyttykin jo. Keskinäinen läpän heitto sujuu ja molemmat näyttää hallitsevan flirtinkin, ihme kyllä. Ollaan vaan molemmat jonkintason reppanoita, elämässä kolhunsa saaneita onnettomia säätäjiä. Niin, luonteemmekin kohtaa pelottavalla tavalla.

Mutta... itselläni alkaa jo olla voimat loppu. Haluaa jatkaa muuta elämää, ja kiitos sillä samalla ilolla kuin ennenkin. En enää jaksa valvoa öitä ja miettiä jotain sellaista mikä ei voi tapahtua. Tiedän, ettei kumpikaan halua riskeerata työtään, eikä toista selvästi kiinnosta edes lähteä siviiliin katsomaan mitä tapahtuisi... riskejä, pelkoja, epävarmuutta vaan liikaa.

Ja ....lopulta miettii... kuvittelinko sittenkin vain kaiken?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu