Mielentila

Toivoisin vastauksia itselleni että mikä minua vaivaa? Lyhyesti kerrottuna minusta tuntuu koko ajan paskalta mitä pidemälle elän sitä paskempaa, olen lopussa. Olen monta vuotta kärsinyt tästä. Tunnen sisälläni suunnatonta ahdistusta ja surua, minun on vaikea nauttia enään mistään. Olen vittumainen ja ärtynyt kaikille. Minusta tuntuu että olen aivan yksin tässä maailmassa ja menetän kaikki. Minulla on nykyään agressivisiä ongelmia hakkaan seiniä enkä tunne kipua. Satutan välillä itseäni viiltelyä, kallioilta hyppäämistä, jalan murtamista. Tunne sisälläni tuntuu kuin söisi minut. Ennen itkin joka ilta , aamu , päivä ihan turhista asioista / ilman syytä. Itku se ei enään tule vaikka mitä tapahtuisi. En itke enään samoista asioista mistä ennen en kirjaimellisesti itke enään mistään. Minulla on erittäin pahoja nukahtamis vaikeuksia ja sitten kun nukahdan niin nukun todella pitkään. Ataraxia ja melatoniinia annettu mutta eivät toimi. Kun vasta suurella käytöllä. Minua ei enään ”nappaa” päivän menot tai muutkaan. Olen skipannut koulua jo 3kk vaikka tosi paljon tykkään siitä ja mennä sinne mutta kroppa ei vaan liiku lähellekkään koulua. Tuntuu kuin olisi helpompaa vain jäädä kotiin menemättä minnekkään. Kverit on kaikki kaikessa mutta tuntuu kuin he vain katoaisivat. On aikoja millon haluan pois täältä , haluan kuolla. Kuolema myös pelottaa minua erittäin paljon mietiskelen sitä todella usein. Se ahdistaa minua ja tuntuu aina että täytyy lopettaa ajattelu kuolemasta liikaa kerralla koska minusta tuntuu että käyn ”psykoosin porteilla”. Koska silloin koko kehoni ja mieli on mukana miettimässä sitä ja kokemassa sitä. Minulla on tiettyjä paniikki kohtauksia myös ja olen todella energinen. Minä myös sätkin todella paljon esimerkiksi jalka yhtäkkiä vain sätkähtää. Minusta tuntuu koulussa esim että kaikki menee ohi ja pystyn katsomaan yhtä pistettä seinässä miettimättä mitään. Minä en pysty keskittymään mihinkään ja olen maltiton. En saa mitään muutenkaan tällä hetkellä tehtyä. Minä tarvitsen apua . Käyn psykiatrilla mutta on helpompi kirjoittaa tunteistaan kun en tykkää puhua nimellisesti niistä. Haluan tietää mikä minua vaivaa en ole pitkään aikaan nauttinut mistään. Purkaan myös nykyään ongelmiani alkoholiin ja nikotiiniin. Perseiden vetäminen tuntuu hetkelliseltä hycältä idealta kunnes kännissä alan agressiiviseksi ja surulliseksi ja kaikki on vain niin paskaa. Minua autetaan monissa paikoissa mutta musta tuntuu että he eivät ota minua tosissaan tai en vain pysty kertomaan heille mitä oikeasti koen. Olen tunnoton , olen arvoton , olen mitätön. En nää enään syytä jatkaa täällä vaikka pelkäänkin kuolemaa. Minusta vain tuntuu että en kestä kauaa entäs vuoden päästä en tiedä missä kunnossa silloin olen, vai olenko edes täällä enään.. tulevaisuuden haaveet tuntuu toivottomilta minulla ei ole siellä mitään. Menneisyys se on ihan omaa laatuansa. Sekään ei ole mennyt hyvin. Oisi mukavaa jos joku ihana ihminen voisi auttamaan minua ja kertomaan mikä minulla on?