Sairaalafyysikko

atomiorbitaali

Valmistun ensi keväänä ylioppilaaksi ja pitäisi alkaa hiljalleen miettimään jatko-opiskeluja ihan tosissaan. Olen pitkään pitänyt lääkistä aivan selkeänä ykkösvaihtoehtona itselleni mutta alkanut kohti lukio-opintojen loppua enenevässä määrin kyseenalaistamaan sitä, onko lääkärin työ asiakaspalveluammattina kaikkine inhimillisine puolineen sittenkään sitä mitä oikeasti haluan. On nimittäin alkanut tuntumaan siltä, että todellisuudessa minua kiinnostavat paljon enemmän lääketieteen taustalla olevat luonnontieteet sekä matematiikka ja lääketieteen hyödyntämä tekniikka kuin itse lääkärinä toimiminen ja potilastyö.

Näin ollen olen alkanut aktiivisesti kartoittamaan vaihtoehtoisia, todennäköisesti paremmin intressejäni vastaavia koulutusaloja ja niiden mahdollistamia uravaihtoehtoja. Sairaalafyysikon ammatti vaikuttaisi itselleni sopivalta tavalta yhdistää luonnontieteet, matematiikka sekä lääketiede ja samalla ansaita mukiinmenevää palkkaa, mutta nyt kysynkin, mikä olisi paras väylä varmistaa itselleen tuohon koulutukseen pääsy? Puhdas fysiikka yliopistolla ja mahdollisesti erikoistuminen johonkin hyvät pohjatiedot antavaan kuten biolääketieteelliseen fysiikkaan (missähän tämä onnistuisi parhaiten?) vaiko kenties teknillinen fysiikka ja matematiikka? Olen myös kuullut Itä-Suomen yliopiston sovelletusta fysiikasta, jossa maisterivaiheen erikoistumisvaihtoehtona on lääketieteellinen fysiikka. Sivuilla sanotaan, että koulutuksen pitäisi antaa hyvät pohjat sairaalafyysikoksi erikoistumiselle. Ottaako kukaan tosissaan tuolta valmistuneita kun tuo vaikuttaisi olevan vähän tuommoinen paikka, jossa melkeinpä kaikki opiskelijat haluaa oikeasti lääkikseen? Toisaalta tuo lääketieteellinen fysiikka kuulostaa kyllä juuri siltä, mitä haluaisin opiskella.

Koulumenestykseni on ollut hyvää, kirjoitin syksyllä biologiasta L:n ja englannista E:n. Keväällä ovat vuorossa kemia, fysiikka, pitkä matematiikka ja äidinkieli, joista kyllä kaikista ehkä äidinkieltä lukuun ottamatta tavoitteena laudaturit. Ei siis haittaa, vaikka alalle olisi pääsykokeet, mutta toisaalta en kyllä panisi suoravalintaakaan pahakseni. Pitemmittä puheitta, saisikohan täältä joitain vakavasti otettavia neuvojakin?

2

5015

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • safy

      Hyvä että tuollaiseen ammattiin intoa löytyy. Itse olen sairaalafyysikko ja olen koulutukseni saanut Kuopiossa. Vaikka kyse on haastavasta ammatista on se monipuolinen työ ja mahdollistaa oman innovatiivisuuden toteuttamisen samalla kun voi parantaa potilaita ja kehittää lääketieteellisiä tutkimusmenetelmiä. Jos itseäsi yhtään luonnontieteiden lisäksi tekniset asiat kiinnostavat, niin niitä pääset toteuttamaan sairaalafyysikon ammatissa. Sairaalafyysikoiden työllistymisnäkymät ovat erinomaiset ja palkkakin on melko mukava, pitkälti julkisen sektorin erikoislääkäreiden tasolla. Työpaikoista valtaosa on julkisessa terveydenhuollossa yliopistollisissa sairaaloissa ja keskussairaaloissa sekä mm. Säteilyturvakeskuksessa ja yksityisellä sektorilla.

      Suomen sairaalafyysikoista erittäin suuri osa valmistuu juuri Itä-Suomen yliopistosta ja erikoistumisaikahan suoritetaan pääosin yliopistollisessa sairaalassa ja pienemmissä määrin myös koulutusoikeuden omaavissa keskussairaaloissa. Sen sairaalan ei tarvitse olla samalla paikkakunnalla, josta teoreettista koulutusta saa. Toisaalta sairaalafyysikkokoulutukseen voi päästä myös muista yliopistoista saadulla soveltuvalla maisteri- tai DI-koulutuksella.

      Sairaalafyysikkokoulutukseen haetaan yleensä maisterivaiheen päätyttyä ja se yhdistyy jatko-opintoihin. Sinun valmistuessa maisteriksi / DI:ksi ei varmaan lisensiaattitutkintoja enää ole vaan väitöskirja pitäisi tehdä sairaalafyysikkokoulutuksen yhteydessä. Tämä kannattaa pitää mielessä. Eli koulutus on pitkä. Itä-Suomen yliopistosta tosiaan on hyvä tie sairaalafyysikkokoulutukseen, sillä moni maisterivaiheen kouluttajistakin on sairaalafyysikoita ja kouluttaa myös sairaalafyysikoita, itseni mukaan lukien. Itä-Suomen yliopiston sovelletun fysiikan koulutukseen tosiaan ei ole yleensä yhtä vaikea päästä kuin lääketieteelliseen koulutukseen, joten se alentanee kynnystä koulutuksen alkuvaiheessa. Osa sovelletun fysiikan opiskelijoista on kiinnostunut nimenomaan sairaalafyysikon koulutuksesta ja jonkinlaista kilpailua erikoistumispaikoista on kun siirrytään maisterivaiheesta jatko-opintoihin. Yleensä aktiivisimmat, menestyneimmät ja motivoituneimmat opiskelijat pääsevät erikoistumaan sairaalafyysikoksi ja Itä-Suomen yliopiston sairaalafysiikkaa edistävissä tutkimusryhmissä tuo on helpointa osoittaa jatko-opintojen alkaessa.

      • atomiorbitaali

        Okei, kiitoksia kattavasta ja laadukkaasta vastauksesta. Harkitsen vakavissani yhtenä vaihtoehtona tuota Itä-Suomen yliopiston sovellettua fysiikkaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      24
      4636
    2. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      88
      3724
    3. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      48
      3095
    4. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      54
      2667
    5. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      51
      2599
    6. Mitä haluaisit sanoa

      Nyt kaivatullesi?
      Ikävä
      205
      2597
    7. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      32
      2390
    8. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      152
      2328
    9. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      31
      1945
    10. Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa

      Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok
      Maailman menoa
      108
      1529
    Aihe