Uusiutunut paniikkihäiriö/ahdistuneisuus ja Paroxe

Itse vasta "tuore" näissä asiossa mutta nuo tuntemukset oli juurikin samanlaisia ja yhtä ahdistavia. Minullakin annettiin opamox alkuun . Oletko varma tuosta annoksesta kun itsellä ei tuo 15 mg antanut suurtakaan helpotusta. Lääkäri sanoi että voin ottaa kaksikin jolloin selkeästi alkoin noista apu. Ihmettelen vaan että jos sinulla on noita rivatreleja ja ne auttaa niin miksi et käytä ja pyydä noita lisää lääkäriltä? Opamoxeissa selkeästi sellainen haitta että ne vaikuttaa vain vähän aikaa ja pitkällä viiveellä minulla meni ainakin 2 tuntia että helpottui kunnolla ja sitten taas 5 tunnin päästä vaikutus alkaa häviämään. Itse aloitin setraalin käytön ja alku aiheutti pahensi ahdistusta ja teki siitä vielä jollain tavalla erillaista tuolloin meni taas opamoxeja aikalailla eli voi kai osa johtua tuosta uudesta lääkkeestä. Itselle piti ainakin löytyä alkuun kovakin määrä rauhoittavia jotta pystyi ajattelemaan edes vähän järkevästi ja tulevaisuuteen katsoen ja alkaa asiaa työstämään.

hassuja ootte. menisitte töihin.

Tässä olen nyt 5 päivää syönyt uutta mielialalääkettä ja kyllä olo on hieman helpottanut ja se kaikista pahin ahdistus on pois. Opamoxeja en ole vieläkään ottanut vaan vain rivatrilia yötä vasten.
Kävin kerran jo psykoterapian luona ja huomenna uudestaan.

Kaikista pahin olo on aamulla kun herää tai jos sattuu nukahtamaan päiväunille. Päiväunien jälkeen on todella sekava ja kauhea! Onko muilla tälläistä? Myös kauhea väsymys koko aika päällä.

Minulla siis setralin aloituksen pari ensimmäistä viikkoa todella tuskaisia eli taitaa olla aika tyypillistä tämän alan lääkkeille lääkkeestä riippumatta. nyt kolmas viikko niin huomattavasti olo helpottanut joko lääkkeestä johtuen tai jostain muusta. Myös noita mielenhallintakeinoja olen "harjoitellut" ja vaikka vähän humpuukkina pidinkin niin noistakin taitaa oikeasti olla apua.
Ja juurikin tuo aamun herääminen oli minullakin se vaikein.

Juu nuo mielen harjoitukset ja ajatusmallin muuttaminen ovat kyllä tärkeitä mutta hankalia hommia. Olen niitä ennenkin harjoitellut terapiassa vuosia sitten mutta ovat unohtuneet tai niitä on vaikea tässä ahdistuineisuudessa ottaa käyttöön. Välillä tekee ja puuhailee jtn kunnes koska kohta taas huomaa että "hei enhän olekaan 5min ajatellut oloani tai paniikkia"...ja siitä se taas lähtee.

Juu juurikin näin se toimii että hei enpäs olekaan ajatellut pakkoajatuksia ja eipäs ahdista eli alanpa taas pyörittämään mitä hulluimpia ajatuksia ja ahdistumaan niistä... Tuntuu niin ihmeelliseltä ja pirun turhauttavalta että tuosta ei pääse eroon aikuinen ihminen joka muuten ajattelee hyvinkin loogisesti. Juu tosiaankin eipä noista ajatteluharjoituksista silloin pahimmissa ahdistuksissa mitään tullut. Nyt kun on parempi olo niin tuosta on tullut eräänlainen uusi mielenkiinnon kohde ja toivottavasti jatkossa "Harrastus". Kroppaa on tullut kyllä treenattua mutta kai se on sitten niin että pääkin vaatii omat harjoituksensa.
Kyllä sieltä on tulossa parempiakin päiviä !