salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan

Pohjustusta.
Saksan kansallissosialismi alias fasismi varmisti valtansa 1 935 mennessä tuhoamalla tärkeimmät poliittiset vastustajansa. 1 933 perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, jonne ensimmäiset "asiakkat" olivat kommunistit. Perään sosiaalidemokraatit, ammattiliittoaktiivit ja porvarilliset demokraatit, jos uskalsivat vastustaa natseja. Kaikki muut puolueet kuin natsipuolue kiellettiin. Parlamentti kumottiin ja valta oli natsien käsissä.
Esko Riekin johtama EK harjoitti osittain samaa politiikkaa. Se vakoili ja vangitsi vasemmistolaisia mutta porvarillisten puolueiden järjestelmä säilyi. Yhteinen vihollinen, työväenliike ja sosialismi yhdistivät natseja ja Suomen porvaristoa.

30 luvun alkua leimasi lännessä kapitalismin siihenastisen kehityksen suurin talouslama. NL ensimmäinen viisivuotissuunnitelma loi maahan teollisuuden perustaa.
Natsien poliittiset linjaukset alkaen vihasta työväenliikettä kohtaan saivat lännessä suurta tukea. Taustalla leijaili tappio Venäjän kansalaissodassa, jota useat läntiset valtiot tukivat aseellisesti mutta myös sotilasosastoilla.
Italiassa fasismi oli vallassa. Euroopassa oli voimissaan useimmissa valtioissa avoin porvarillinen diktatuuri ja joissa (marxilainen) työväenliike oli virallisesti kielletty.

Marxilaisuuden näkemys on työläisten eduissa. Fasismissa ensisijaista on epämääräinen kansallinen etu "me ensin" ilman luokka-analyysiä ja joka pitää sisällään kapitalistien vallan.
Kommunististen puolueiden yhteisjärjestö Komintern arvioi aluksi väärin fasismin vaaran ja oletti sen olevan kapitalismin kuolinkamppailua. Teesi korjattiin ja alettiin rakentaa laajojen kansalaispiirien fasismin vastaista rintamaa.
Sittemmin natsien valtaamissa maissa sosiaalidemokraatit leimattiin kansan vihollisiksi ja ne myös toimivat natsien vastaisissa liikkeissä, partisaaniliikkeissä. Suomessa SDP mukautui natsien kylkeen eikä osallistunut vastarintaan. Toki puoluessa oli "kuutoset", kuusi kansanedustajaa, jotka vangittiin 1 941 lopulla. SDP perusti jopa oman natsijärjestön syksyllä 1 941.

Saksa alkoi valmistautua heti valtaantulonsa jälkeen sotaan. Kansantalouden keskiössä oli armeijan,teollisuuden ja infran rakentaminen sodan päämäärää vasten. Versaillesin rauhanehdot kumottiin ja asetehtaat alkoivat työllistää.

Vallassa oleva suomalainen porvaristo ei ajautunut vaan hakeutui myös kansalaisvakoilussa nopeasti Natsi-Saksan kylkeen.

Taustaa.
Porvaristolle sosialismi oli luonnollisesti myrkkyä.
Kirjailija Matti Kurjensaari on todennut. Suomessa vallitsi "reilu kommunismin vastainen demokratia" ja sillä hyvä ja vielä.... "Tuntui kuin keskellä Eurooppaa olisi ruvennut riehumaan kesytön luonnonvoima, joka tuntemattomaan päämäärään pyrkiessään raivasi kaikki esteet tieltään......jolloin ....lakattiin puhumasta pilkallisesti pyhistä asioista ja joku seurasta totesi, että Saksa pelasti sentään Euroopan bolsevismilta. Ja kaikki panivat kätensä ristiin ja vastahakoisimmatkin nyökäyttivät hartaasti päätään. Ja siihen keskustelu päättyi. Lukemattomat olivat ne voitot, joita Hitler näin niitti suomalaisten kahvipöytien ympärillä."

Etsivä Keskuspoliisi (sisäinen vakoilu) perustettiin 1919 ja sen päätehtävä oli Valpon osastopäällikö Urho Raevaaran mukaan: "Taistelu kommunismia ja Neuvosto-Venäjän kätyreitä (vasemmistolaiset/P) vastaan Suomessa uskottiin EK:lle, jonka nimi on myöhemmin muutettu Valtiolliseksi poliisiksi". Lausuttu 1 942. Valpo jatkoi samalla linjalla.
1930 luvulla vasemmistolaiset ja neuvostoliittolaiset leimattiin neuvostoryssiksi ja juutalaisbolsevikeiksi. Viholliskuva oli yksinkertainen.
Saksassa vallitsi Hitlerin valtaantulon jälkeen täsmälleen samanlainen ihmiskäsitys.
Porvarillinen Suomi oli luonnollisesti valtiollisissa suhteissa. Kulttuurisuhteet etenivät. Suomalaisia virtasi natsien yleiseurooppalaisiin kulttuurijärjestöihin. Saksan brutaalit toimet työväenliikkeen tukahduttamisessa rinnastettiin sisällissodan toteutumana Suomessa.

EK:n virkailija Bruno Aaltosesta tuli tärkeä yhdysmies vastaavan saksalaisen turvallisuuspalvelu Gestapon kanssa. Hän matkusti Saksaan joulukuussa 1 933 ottamaan selvää erään vakoilutapauksen johdosta saksalaista osapuolta. Kysymys oli NL:n vakoilun paljastumisesta Helsingissä. Vuodenvaihteessa myös EK:n päällikkö Esko Riekki kävi Gestapon vieraana solmissa yhteistyösuhteita. Saksasta Suomeen saapui rikospoliisineuvos Paul Opitz. Opitz toivoi saavansa tietoa NL:n ja Ranskan vakoilusta Saksassa.
Tässä yhdistettiin vakoilu "kansainvälistä kommunismia" kohtaan Kominternin toimet yhtenä osana. Historiasta tiedämme että Komintern oli kom.puolueiden yhteistyöelin eikä se harrastanut vakoilua.
Saksan ja Suomen yhteinen vakoilu työväenliikettä kohtaan seurauksineen olivat sovittu. Valtiolliset ja muut suhteet toimivat toisaalla.
Suomi turvautui vieraan vallan apuun sosialistisen liikkeen vastaisessa eliminointityössä.

Liitolle natsien kanssa kansan selän takana oli järjestetty perusta. Samanlainen maailmankuva yhdisti. Myös läntisessä Euroopassa yleisesti myönneltiin Hitlerin puheita "juutalaisbolsevismin" tuhoamisesta eikä Saksan rikkomuksiin Versaillesin rauhansopimuksen suhteen puututtu.

SKP:n äänenkannattaja "Työkansan Sanomat" 1946:
Kaksikymmentäkuusi vuotta Suomessa ylläpidettiin valtion varoilla laitosta, kuuluisaksi tullutta EK:ta, jonka tehtävät keskittyivät miltei yksinomaan kommunistien vainoamiseen ja puolueen toiminnan hajoittamiseen. Sadat ohranat nauttivat palkkaa siitä, että vahtivat kadunkulmissa ja kulkivat "epäiltyjen" perässä vuorokausi- ja kuukausimääriä ja siitä, että oikeudessa "todistivat" kiinni siepatun tehneen valtiopetoksen tai suorittaneen "maanpetokseen tähtäävää toimintaa". Ohranat saivat koroituksia jos osasivat hyvin rääkätä kommunisteja. Useat katuohranat koroitettiin kuulustelijoiksi, jos osoittautuivat "pystyviksi" kiusaamisessa tai osasivat hyvin "todistaa".

Lausuntoa ei yhtään paranna se, että Saksassa natsien kynsiin joutunutta pahoipideltiin säälimättä ilman minkäänlaista vastuuta teostaan. Hänet voitiin surmata ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä tai laittaa keskitysleiriin. Toimenpide kohdistui pelkkiin siviileihinkin ohi epäilystä kuulumisesta työväenjärjestöön, mm. homoihin, juutalaisuskoisiin, puhumisesta natseja vastaan

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/1827454-valpon-vaki-ei-suotta-paennut-venezuelaan

Kansan Uutiset lehdessä tuore kirja-arvio Silvennoisen väitöskirjasta "Salaiset aseveljet".
Kirjan loppupuolella käsitellään maata polttavien joukkopaosta ulkomaille kiertämään teoistaan vastuuta.

Natsit vahvistivat valtansa vuoteen 1 935 mennessä.
Työväenliike oli tuhottu. Parlamentti lakkautettu. Porvarillinen komento jatkui fasistisen Kansallissosialistisen puolueen toimesta. Sotateollisuus pyöri täysillä. Hitler pauhasi NL:n sosialismin tuhoamisesta. Kapitalismi ei koskaan ole esiintynyt raakalaismaisempana kuin Kansallissosialismin nimissä.
Talousjärjestelmä toimi natseista kootun hallituksen alaisena. Hallitus johti suoraan kaikkea erilaisina virastoina. Hallitus asetti johtajan, se alaisen ja tämä jälleen alaisen jne..
Näin natsit uudistivat myös oikeuslaitoksen poliisitoimen kera.

Poliisitoimi yhdistettiin pahamaineisen SS-järjestön alle ja jota johti Heinrich Himmler. Himmler johti mm. juutalaisten joukkotuhontaa.
Turvallisuuspalvelut irrotettiin valtiollisesta valvonnasta natsien valvontaan. SS:llä, Gestapolla, vastavakoilu Abverilla ja muilla laitoksilla oli oikeus vangita, tuomita, lähettää keskitysleirille tai teloittaa ilman oikeuden päätöksiä.
Riekin EK:n aikana toimi jonkinlainen "oikeuskäsitys" lakien puitteissa. Lakina oli vasemmistolaisten, marxilaisten liikkeiden tai niiksi kutsuttujen vainoaminen. Anthonin tultua EK:n johtajaksi se ja sittemmin Valpo irtaantui valvonnasta itsenäiseksi järjestöksi natsikäytännön Gestapon suuntaiseksi ja joka oli jatkosodan aikana lähes täydellisesti omatoiminen organisaatio. Suomalaiseksi osapuoleksi kohosi hiljalleen Bruno Aaltonen kielitaisoisena, sivistyneenä miehenä. Aaltonen ja Myller sovittivat sisäisen järjestyksen vakoilun ja tietojen vaihdon yhteen. Aaltonen mainitaan pyrkyriksi ja sotkeutui lopulta omiin jalkoihinsa mutta siitä myöhemmin.

Natsien käytäntö poikkesi normaalista virastokäytännöstä ja EK sopeutui siihen. Vastapuoleksi molemmissa tuli virastojen päälliköt, Suomesta Esko Riekki ja Valpon aikana Arno Anthoni ja Saksasta Gestapon päällikkö Heinrich Myller (uun päällä pisteet/P).

Suomi ja Natsi-Saksa saattoivat alkaa puhdistaa väestöstä epäsuotavat ainekset, sellaiset jotka katsottiin olevan häiriöksi ja varsinkin tulevan sodan aikana. Saksa julisti ehdotonta NL:n tuhoamissotaa ja siirtomaiden hankkimista idästä. Jos syötti meni läpi lännessäkin, Suomessa taantumus,"suursuomiporukat", omaksuivat sen todellisena. Aattellinen natsiliitto solmiutui ilman kirjallisia sopimuksiakin itsestäänselvänä totuutena.

Miten s.p ajattelet kommunismin kuoleman lykkääntyvän jatkuvalla sota-ajan asioiden jankutuksella?

Eikö olisi viisaampaa siirtyä tähän päivään ja miettiä millaisia uudistuksia kommunismiin pitäisi saada aikaan jotta kansan luottamus lisääntyisi?

En usko, että prosentin kymmenysten suuruisella kannatuksellanne edes kannattaa pitää puoluetta pystyssä. Olisi teillekin viisaampaa muuttaa se rekisteröidykdi yhdistykseksi (ry) niin ei joka toisen vaalin jälkeen tarvitsisi nimen keruuta aina uudelleen aloittaa.

Ilman suuria uudistuksia ette nimittäin tule nousemaan, se on jo nähty monen vaalikauden tuloksista!

Liittoutuneiden sotarikostuomioistuin tuomitsi Himmlerin rikoksista ihmisyyttä vastaan kuolemaan.

Himmler järjesti Saksan poliisihallinnon uudelleen palvelemaan natsismin näkyä ristiriidattomasta yhteiskunnasta ja yhtenäisestä Saksan kansakunnasta. Käytännössä se tarkoitti erimielisyyden ilmausten tukahduttamista terrorilla ja kansruumiisen kuulumattomien osien poistamista. Näitä olivat vasemmistolaiset, liberaalisen älymystön edustajat, juutalaisten, irtolaisten, taparikollisten romanien, mielenterveyspotilaiden, homoseksuaalien ja kehitysvammaisten eristämistä ja fyysistä tuhoamista.
Tavoite toteutettaisiin yhdistämällä poliisivoimat ja SS yhdeksi kokonaisuudeksi.
Gestapo tuli osaksi tätä järjestelmää ja joka oli EK:n ja valkoisen Valpon vastapeluri Saksassa.
Näin poliittisesti ja rodullisesti puhtaana eliittinä kansallissosialistit saavuttaisivat valtiollisen turvallisuuden ja jatkuvuuden kauas tulevaisuuteen.
Poliisihallinnon järjestäminen SS:n alaisuuteen tuhosi kaiken laillisuuden. SS ja sen alaiset järjestöt olivat etsiviä, tuomareita ja teloittajia.

Suomen fasistiset järjestöt saarnasivat soveltuvin osin näitä oppeja ja EK - Valpo toimi niiden puolesta. Muutama näistä oli ryssänviha, jossa venäläiset leimattiin ali-ihimisiksi ja elintilaoppi sekä marxilaisuus. Valpo erkaantui jatkosodan aikana toimialallaan voimakkaasti SS:n suuntaan.

Bruno Aaltonen solmi 1 935 suhteet SS:n vaikutusvaltaisimpiin kuuluneeseen oikeusoppineeseen Werner Bestiin. EK sukelsi natsismin ideologiseen sekä toiminnalliseen keskukseen.
Liitto saksalaisen fasismin kanssa rakentui vuosien kuluessa poliitttisten ja turvallisuuspoliisin yhteyksien kautta tekemättä varsinaisia kirjallisia sopimuksia mutta niitäkin oli. Suomi yhtyi Antikomintern liittoon ja akselivaltoihin.

Myller, josta tuli saksalaispuolen edustaja, on vastuussa miehitetyillä alueilla suoritetuista joukkomurhista, on yksi juutalaisten kansanryhmän suunnittelijoista ja toimeenpanijoista mutta ei itse tahrinut käsiään uhrien vereen. Gestapo oli irti laillisuudesta, pidätti, tuomitsi ja teloitti oman trahtonsa mukaisesti.

EK ja Valpo, Esko Riekki, Bruno Aaltonen ja Arno Anthoni. Saksassa SS ja Gestapo, Heinrich Myller ja Heinrich Himmler.

Väinö Tannerin kaappaama sosiaalidemokraattinen työväenpuolue luopui hänen johdollaan marxilaisuuden keskeisestä opista kansainvälisyydestä. Kansallinen etu nousi päällimäiseksi ja se ilmeni mukautumisena porvariston ehtoihin saaden traagisen ilmenemisen 1 941 perustettuaan demareihin fasistisen yhdistyksen. Kaikkialla muualla Euroopassa sosiaalidemokraatit toimivat tavalla tai toisella fasismin vastaisissa liikkeissä.
Väinö Tannerin persoona edisti työväestöä suhtautumaan natseihin myönteisesti.
Tanneria voi aiheesta verrata Timo Soiniin ja Jussi Halla-ahoon. Kun perusta on "meidän väestön" etu, kansallinen etu ensin, niin se mahdollistaa kaikenlaisen kielteisen toisen maan työläisiä kohtaan.

Saksan turvaallisuuspoliisi käynnisti 1 936 neuvottelukierroksen siihen myötämielisten valtioiden kanssa järjestää yhteistyö Saksan johdolla poliisitoiminnallinen yhteisrintama kommunismia vastaan. Tulevaan sotaan valmistauduttiin puhdistamalla vaarallisin sisäinen vihollinen, kommunistit. Saksa lähestyi maailmankatsomuksellisesti samansuuntaisia valtioita.

Gestapo Myller, joka oli kohonnut turvallisuuspoliisihierarkiassa yhä korkeammalle, tutustui suomalaisiin läheisemmin 1 936. Näyttöä yhteistyöhaluista Suomen puolelta oli.
Esko Riekki matkusti Berliiniin heinäkuussa 1 936. Päämäärä oli sama kuin Italian kanssa; kommunismin vaikutuksen tuhoaminen ensisijaisena. Myllerin lisäksi Saksan puolelta neuvotteluihin osallistui SS-johtaja Himmler, RSHA:n päällikkö Heydrich (valtakunnan turvallisuuden päävirasto), Best, Karl Hasselbacher ja Reinhold Heller (korkeita ss-päälliköitä).
Riekki hallituksen puolesta sitoutui kommunismin vastaiseen taisteluun. Sitä se oli jo tehnyt omin voimin. Saksa solmi käytännössä Suomen kanssa aatteellisen liiton yhteistä vihollista Neuvostoliittoa ja kommunisteja (ynnä libelaariporvareita ym. vastaan.
Molemmat maat olivat yhtä mieltä saavuttaa kansallinen yhtenäisyys saattamalla poliittiset vastustajat pois tieltä. Molemmat maat tiesivät tarkoin Saksan natsien ulkopolitiikan pääpiirteet hankkia siirtomaita idästä.

Tästä lähtien Suomi oli virallisesti sidottu Saksan alamaiseksi, johon se itse pakottamatta alistui. Saksan johdolla muodostui kansainvälinen sisäinen vakoiluverkosto tuhota vasemmistolaiset, niiden valtioiden tietojen vaihto asian edistämiseksi ja yhteiset operaatiot toimepiteinä.
EK toimi Suomen hallituksen luvalla ja tahdosta. Valinta Saksan liittolaiseksi oli tehty.

Elias Simojoki (1899-1940). AKS:n perustajajäsen, IKL:n aktiivi, Sinimustien jäsen ja puheenjohtaja, pappi, fasisti.
Elämänkerrassa näkyy suomalaisen fasismin kehityskulku ja ideologinen sisältö.
Viitekirja: Mika Siironen, Mustan lipun alla (2017).

Verikaste lähti liikkeelle sisällissodassa valkoisten puolella. Myöhemmin se kehittyi heimosodissa Itä-Karjalassa Suur-Suomen teossa.
Sodasta tuli ihanne pyhänä sotana punaisia, bolsevikkeja ja sosialismia vastaan, ehdottomana totuutena ja jota Jeesus-Kristus tukee. Luterilainen kirkko asettui tuolloin valkoisten puolelle.

Verikasteen jälkeen 1918 hän ilmaisee Aktivistiliikkeen perusteesin runossa, jonka iskulauseesta tuli valkoisten lempilause: "Miehet, pirua ja ryssää vastaan."
Piru on kaikkea sitä mitä työväenliike, ateismi ja sosialismi edustaa. Punaroistoja ja kommunisteja ja jopa porvarillinen monipuoluejärjestelmäkin ja jotka kaikki olisivat isänmaan pettureita. Ryssällä puolestaan ei olisi ollut jumalallista oikeutta pitää itäkarjalaisia valtiossaan varsinkin kun Aunuksessa oli viljavat pellot ja metsiä. Yhtymäkohta Sinhufvudin (kokoomuslainen) Testamenttiin (1943) on selvä.

Julmuus voitettuja kohtaan lähtee raamatusta ja Mooseksen nimiin laitetusta kansalaistensa joukkomurhasta. Herra käski Mooseksen tappaa kaikki vääräuskoiset siten että leeviläisten täytyy kulkea leirin läpi ja tappaa kaikki vastaantulevat olivatpa syyllisiä mihinkään tai ei. Tämä eli sota ja tappaminen jalostaisivat ihmisen korkeammalle tasolle. Syntyisi yhtenäinen kansa ilman työväenliikettä ja sosialismin haavetta.
Tällainen kansa olisi Simojoen mukaan ollut valmis ottamaan ryssältä voimalla jos ei muuten saa.
Tiedämme, ettei tukeutuminen mahtaviin Saksan sotavoimiinkaan tuonut muuta kuin hautoja, kärsimystä ja traumaa useille sukupolville. Terroristinen, porvarillinen Aktivistiliike keksi tuhoisan ryssänvihan ja Suur-Suomi aatteen ja valtiovalta aikoinaan tukeutui näihin ulkopolitiikassaan.

Ja hieman toisen puolen toiminnasta, josta vanhat kommunistit mielellään eivät puhu.

"Yli 11 000 suomalaista kuoli Stalinin vainoissa, heidän lapsiaan pidettiin Neuvostoliiton vihollisina – uusi kirja valottaa karuja kohtaloita"

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005467993.html


Vielä Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyöstä. Ei niin salaiset aseveljet.
Saattoi siinä NKVD ja Gestapo vähän asioita junailla.

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225702-nl-ja-natsi-saksa-aseveljetwaffenbrueder-1939-1941

Kiitoksia kannustuksesta. Itsekin vielä 10 vuotta sitten oletin, että itsenäisyytemme 25 ensimmäisen vuoden historiasta pelkästään kommunistit kirjoittavat oleellisen. Olin väärässä. Nykypolven tukijat ovat vahvistaneet kommunistien analyysin ja tuoneet uutta tutkimustietoa. Suomi oli kuin olikin lääpällään Saksan kansallissosialismiin. Ei ollut puhettakaan että he (suojeluskunnat, AKS, IKL, svinhufvudit, mannerheimit ym) olisivat hurahtaneet marxilaisuuteen tai pitäneet natseja kommunisteina. Natsit ja natsismi osuivat 30 luvun porvarin silmään lakki tatin päähän. Kiellettyjen natsijärjestöjemme perinnekerholaiset eivät ole tuoneet yhtään tutkimusta, jossa aikalaisen porvariston petos natsiliittoon paljastettaisiin. Jos olen väärässä, korjatkaa virheeni.
Suomi 100 juhlavuosi kehoittaa ottamaan esiin kipeätkin tapahtumat. On aika korjata vuosikymmeniä jatkunut puolitotuuksien tai suoranaisten valheiden esittäminen.

Veikko Huuska UU-blogissa on suosikkilukemistoani. Huuska yrittää puolitotuuksilla kääntää natsit huipetuiksi ja väärinymmärretyiksi. Se ei kelpaa.
Terveisiä Huuskalle. Stalin ei kieltänyt sodasta puhumista niinkuin Huuska väittää. Elokuvat, kirjallisuus, Voiton Päivän paraatit 9.5 muistuttavat NL:n kansojen kärsimyksistä natsien päällekarkauksen vuoksi olematta länsiliittolaisia vastaan. NL-sotakirjallisuutta on paljon suomennettu ja saatavissa. Nykyinen Venäjäkin kunnioittaa NL:n ponnisteluja natsien ja sen liittolaisten lyömiseksi. Mekin osallistuimme NL:n tukena Lapin Sodassa natsien peittoamiseen.
Kertokaa Huuskalle, että puolitotuuksien aika on ohi.

Ohessa neuvostoliittolainen "Isänmaallinen sota" hymni. Se sävellettiin ja sanoitettiin heinäkuussa 1 941. Ajatelkaa: Neuvostoliiton kansalaisillakin oli isänmaa ja sitä noustiin puolustamaan. Vaikka me saimme turpiin, ei muistella pahalla. Ei toisteta samaa virhettä.
https://www.youtube.com/watch?v=xLi0Fxfqtdk
Suomeksi saman esittää Raahen Laulutoverit nimellä Pyhä Sota. Löytyy youTubesta.

Eikö jo tähänastinen yhteistyö saksalaisten natsien kanssa osoita ajopuuteorian valheeksi, jossa muka ajauduttiin tahdostamme riippumatta olosuhteiden pakosta mukaan fasismin maailmanvalloitukseen.

Berliinin poliisikonferenssi vuonna 1 937.
Esko Riekki heinäkuussa 1 937: "On ruvettava vakavasti pitämään natsit mielessä ja huomiossa."
Riekin lausunto on laimea. Hallituksen tuella EK oli täydellisessä aviossa Saksan SS:n turvallispoliisitoimen kanssa.
Kesäkuussa Suomeen saapui sisäministeriön alaisen turvallisuuspoliisiviraston 2 virkamiestä
Gestapo Myller ja varapäällikkö Werner Best. Korkean tason kavereita. Saksalaisten tapa ei ollut laatia sopimuksia, kun asiat sujuivat luottamuksella. Suomen osalta se jo toimi. Tietoja vaihdettiin. Luultavasti tapaamisen aikana keskusteltiin tulevan konferenssin asialistasta.
Seuraavaa sovittiin: Gestapo ilmoittaa Suomeen saapuvista kansainvälisistä ja omista kommunisteista. Neuvostoliittoon matkustavista Suomen kautta tietoja vaihdettiin. EK suoritti omaa vasemmistolaisten jahtia Suomessa.

Berliinin konferenssi alkoi 30.8.1 937 SS-johtaja Himmlerin kutsusta. Kokoukseen osallistui 15 valtiota. Joukossa olivat Italia, Suomi, Bulgaria, Unkari, Puola, Jugoslavia. Suomesta mukana olivat Esko Riekki ja Bruno Aaltonen sisäministeri Urho Kekkosen luvalla ts. hallituksen päätöksenä. Himmlerin tavoite oli saada mukaan myös Baltian maat, Britannia, Espanja, Romania ja Egypti.
Kutsu sisälsi toiminnan suunnittelun yhdenmukaisin poliisitoimin taistelussa kommunismin vastustamiseksi Saksan johdolla.
Mainitut valtiot Britanniaa lukuunottamatta olivat joko yksi- tai monipuolueisia väkivaltaisia porvarillisia diktatuureja.
Saksa, vaikka julistikin arjalaisuuden erityistä herrarotua, pyrki sitomaan itseensä liittolaissuhteilla mahdollisimman monta tukijamaata. Samalla se viestitti muualle länteen, että Saksa haluaa tehdä sen mihin entente ei kyennyt 15 vuotta aikaisemmin eli tuhoamaan Neuvostoliiton, maailman ensimmäisen sosialismin.

Oula Silvennoinen: EK:ssa ei joko ymmärretty, mitä Saksassa tapahtui, tai -mikä on paljon todennäköisempää- siitä ei välitetty.
Yhteinen kommunismin vastainen taistelu voitti Jos jotain epädemokraattista Saksassa nähtiin ja varmasti oli tiedossa natsien toimet edellisen 4 vuoden aikana, niille ummistettiin silmät.

Bruno Aaltonen kohosi EK:ssa nuoremmaksi apulaisosastopäälliköksi. Esko Riekkiä ei erotettu mutta annettiin ymmärtää välttämätön. Vaikka hän jahtasi Suomessa pontevasti vasemmistolaisia niin seuraajan Arno Anthonin aikana Valpo kehittyi täysin Saksan tahtoa noudattavaksi järjestöksi.
Hallitus "erotti" Riekin ja nosti tilalle kovalinjaisen natsiystävän.

Hallitus ja turvallisuuspoliisi olivat tehneet ilman paperia liiton Natsi-Saksan kanssa ja joka kesti jatkosodan loppuun saakka. Mikään pakko ei olisi ollut mennä natsien kanssa "marjaan".

Suojeluskunnat tuhosivat 1918 fyysisesti joukkomitassa työväenliikettä.
Akateeminen Karjalaseura asetti 1922 kommunistien ja työväenliikkeen tuhoamisen päätehtäväksi aluevaltausten ohella Venäjästä. Venäläiset leimattiin epäkansaksi ja pakanajumalien palvojaksi. Venäläinen ortodoksinen kristinusko leimattiin paholaisuskonnoksi.
Suojeluskuntien ja AKS:n jäsenistöstä kohosi Lapuan Liike alias "Toimen miehet". 20 luvun lopulla alkoi uusi työväenliikkeen vainojen aalto. Sen lopputuloksena legaalinen demareista vasemmalla oleva työväenliike julistettiin laittomaksi SKP:n lisäksi.
Lapuan liikkeen raunioille kohosi Isänmaallinen kansanliike ja Sinimustat jäsenistöineen mainituista järjestöistä sekä Kokoomus puolueesta.
lähde:

Ennen Hitlerin valtaantuloa natsilaiset kansallissosialistit "kopioivat" Suomen oikeiston toimintalinjaa sekä fyysisesti että aatteellisesti. Valtaantulon jälkeen Natsit tuhosivat ensimmäisenä lailliset työväenliikkeen järjestöt seuraavaksi demokraattisen porvariston.
Hitlerin valtaantulon jälkeen Saksan ja virallisen Suomen sisä- ja ulkopolitiikka osuivat yhteen - ryssänviha, työväenliikkeen tuhoaminen, NL:n bolsevikkien tuhoaminen ja maan jakaminen Suomella ja Saksalle.
1930 luvulla Suomi liittyi faktisesti Saksan turvallisuuspoliisin kanssa tehdyn liiton mukana Saksan "ohranan" alaosastoksi ja Saksan sotilaspoliittiseksi liittolaiseksi hyläten Ranskan, Englannin, pohjoismaat ja muut läntiset Euroopan valtiot. Saksan natsismi nähtiin ainoana Suur-Suomen kätilönä.

Aikaisemmin tuli asiavirhe turvallisuuspoliisin johtajissa,
EK:n johtaja Esko Riekki vuoteen 1 938 saakka.
Seuraavaksi Paavo Säippä vuoteen 1 941.
Säipän seuraaja on Arno Anthoni elokuulle 1 944.

Tanska sotkeutui myös natsien kanssa heilasteluun.
Bruno Aaltosen matkakertomuksesta neuvottelukokouksesta Tukholmassa keväällä 1 939:
"Tähän herra Larsen huomautti, että Tanskan rikospoliisi on sangen läheisessä kosketuksessa Gestapon kanssa. Heiltä käy silloin tällöin joku virkamies joko Berliinissä tai Hampurissa ja vastaavasti on saksalaisia Gestapon virkamiehiä käynyt Kööpenhaminassa...... Herra Larsen pyysi, että hän saisi luovuttaa Gestapolle ainakin osan siitä aineistosta, jonka hän tulee saamaan Tukholman kautta tai suoraan Helsingistä, Oslosta tai Tukholmasta. Hän painotti nimenomaan sitä, että luovuttamalla silloin tällöin jotakin aineistoa näistä asioista Saksalle, Tanskan poliisi pysyy hyvissä väleissä Saksan kanssa ja saa Gestapolta sen tiedot asioista......" .

Saksa sai vapaaehtoisia valtiollisia vakoilijoita jotka vakoilivat/tuhosivat oman maan työväenliikettä sekä välittivät vakoilutietoja Neuvostoliiton tekemisistä. Tanska ja Norja saivat kylmää vettä joutuessaan natsien mihittämäksi. Suomi teki saman tempun alistumalla vapaaehtoisesti Saksan vasalliksi.
Voidaan olettaa, että Helsingissä vilisi tuolloin kuten nytkin monien valtioiden vakoilijoita myös neuvostoliittolaisia. Suomalais-saksalainen vakoilu vaihtoi tietoja ja Suomi luovutti tietoja Neuvostoliitosta saatuja tietoja.
Ohessa molemmat valtiot puhdistivat selustaansa fasismin vastaisista voimista kunnes tuli syksy 1 939 ja hetkellinen ryppy rakkauteen tai paremminkin Saksan SS ei kertonut todellisia aikeitaan hölösuusuomalaisille vaikka olivatkin fasismiin hurahtaneita.

Liberaalis-porvarillisilla valtiollisilla ihanteilla ei fasistienkaan näkökulmasta voinut olla muuta kuin satunnaista välineellistä arvoa, sillä valtiollisen elämän päämäärä ei ollut ihanteiden tavoittelu, vaan kilpailu elivoimaisimman katsontokannan asemasta.
Saksan kansallissosialistien johtajan Adolf Hitlerin ja 1920-luvulla esittämän määritelmän mukaan kansallissosialismi oli "periaatteellisen marxilaisvastainen, myrskyinen ja valloitushaluinen uusi maailmankatsomus". Vain sellainen aate kykenisi viemään voittoon taistelun kommunismia vastaan, jota ei voitaisi voittaa porvarillisen demokratian keinoilla.
Italialaisen fasismin ja saksalaisen kansallissosialismin kaltaiset liikkeet saivat tärkeän osan poliittisesta käyttövoimastaan nimenomaan äänekkäästä Neuvostoliiton- ja kommunisminvastaisuudestaan. Neuvostojärjestelmään kriittisesti suhtautuvat kansalaiset ympäri Eurooppaa löysivät usein vähintäänkin jotakin myönteistä Hitlerin uudesta Saksasta, joka puhui kovin sanoin Neuvostoliittoa vastaan ja toimi vielä rajummin omien kommunistiensa tukahduttamiseksi.

Suomalainen porvaristo hurahti kommunismivihassaan fasismiin hirvittävin seurauksin. 100 000 sodissa kuollutta, suurempi määrä vammautuneita. Liittoutuneille aiheutetut tuhot. Keskitysleirit omille kansalaisillemme sekä valloitettuilla alueilla. Juutalaisuskoisten luovutukset natsien tuhoamisleireille. Henkinen valehteluun perustuva trauma sotien jälkeen ehkä suurempana kuin fyysinen vammautuminen. Maaperän luovuttaminen saksalaisen fasismin sotatukikohdaksi liittoutuneita vastaan.
Syytelista porvaristomme tekemisistä valkoisen vallan aikana on pitkä kuin nälkävuosi.

Syyskuussa 1 939 Saksa teki taktisen hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Pelkona oli kahden rintaman sotaan joutuminen. Puolan valloittaminen varmisti tukikohdan NL:n keskeisille alueille hyökkäämiseksi.
Kenraali K.M.Wallenius loppuvuodesta Saksan sotilasasiamies Horst Rössingille:
"Te olette myyneet meidät kuten Juudas Iskariot ja saatte kantaa vielä seuraukset."

Kiukunpurkaus oli keinotekoinen. Saksan aikeista ei ollut epäselvyyttä. Diplomatian takia Saksa ei voinut julkisesti kuuluttaa että sotavalmistelut itää kohti olivat valmisteilla. Englanti oli julistanut sodan Saksalle. Saksa varmisti ensin, kesällä 1 940, länsirintaman uhkan pois valtaamalla mannermaan ja sen lisäksi Tanskan ja Norjan.
Ennen Saksa-NL sopimusta Englanti-NL sopimusta ei syntynyt. Länsi ehkä odotti Hitlerin suoraa hyökkäystä Neuvostoliittoon eikä osannut arvata natsien toimia vuonna 1 940.

Turvallisuuspoliisien yhteistyö oli muutaman kuukauden jäissä lokakuun 1 939 jälkeen - näin arkistotiedot kertovat. Valpoa vaivasi epätietoisuus. Syksymmällä Valpo ryhtyi vangitsemaan vasemmistolaisia turvasäilöihin. Saksan SS:llä riitti töitä Puolan "epäsuotuisten ainesten" tuhoamisessa. Niitä olivat luonnolliseti ne, joihin Suomen-Saksan turvallisuuspoliisit toimensa kohdistivat. Mikään ei siltä osin muuttunut.

Valpon johtaja Säippä vieraili Saksassa ennen Puolan valtausta. SS rakensi kiireellä Einsatzgruppen ryhmiä, joiden tehtävä oli rintaman edetessä tuhota selustasta kommunistit, demokraatit, juutalaiset ym..

Turvallisuuspoliisien yhteistyö jatkui jo talvisodan kuluessa. Natsit kehoittivat rauhan tekoon ja lupasivat lähiaikoina kaiken tulevan takaisin.
Bruno Aaltonen piti yhteyttä Gestapo-Mylleriin.
RSHA:n päällikkö Werner Best vakuutti toukokuussa 1 940 yhteistyön jatkumista ja että Englanti olisi ollut syypää ongelmiin, koska se asettui vastustamaan välttämätöntä suursiivousta eli sillanpään valtaamista Puolasta ja Tsekkosslovakiasta. Suursiivoukseen kuului myös maan puhdistaminen natsismin vastaisista voimista.

Turvallisuuspoliisien suhteet olivat palanneet ennalleen ja siitä alkoi valmistautuminen NL:n vastaiseen sotaretkeen ja varautuminen sen aiheuttamiin seikkoihin.
Suomen porvaristo antautui vapaaehtoisesti Saksan fasismin kelkkaan ja sotasopimus tehtiin syyskuussa 1 940 muutaman Rytin ja muutaman hallituksen ministerin toimesta.
Suomen porvarien eliitistä muutamat tiesivät vuorenvarmasti jo talvisodan aikana että todellinen sota NL.n tuhoamiseksi alkaa pian.

Nestori Parkkari 30 luvun ilmapiiristä:
"....vapaus oli noina vuosina työväenluokalle Etsivän keskuspoliiisin varjostamaa vapautta, jota lisäksi synkensivät Euroopan taivaalle nousevat sodan pilvet. Ehdonalaisuuspassia oli käytävä näyttämässä poliisille joka kuukausi. Muutenkin valvonta näytti olevan tiukkaaa, sillä Paavo Kivikosken maalarinverstaalle, jonne olin vapauduttani päässyt "säälistä", tunkeutui myös sellaisia "asiakkaita", joiden jäljet johtivat valtiolliseen poliisiin. Iltaisin asuntomme lähettyvillä liikuskeli tyyppejä, joiden olemuksesta ja esiintymisestä saattoi päätellä heidän edustavan silloisen "demokratian" vartiostoa. "

Suomen porvari odotti sotaa. Sotaa, jon ka yhteydessä se voisi toteuttaa rajojensa siirtämiseksi idempään.
Saksa valmistautui Hitlerin esitysten mukaan kaikessa kansantaloudessa tulevan sodan varalle.
Vuonna 1935 kommunistien Komintern tajusi fasismin vaaran ja lähti rakentamaan kansanrintamaa demokraattisten porvareiden kanssa fasismin torjumiseksi.
Saksa huomasi suomalaisen porvariston aluevaltaushaaveet. Ne sopivat täysin yksiin Saksan natsien kanssa.
Yhteiseksi viholliseksi todettiin NL, sosialismi ja kommunistit, juutalaiset, demokraattinen sivistyneistö, ammattiliitot.
Yhteistyö- ja liitto syntyi sitä kansioihin merkkaamatta. Se syntyi näköjään sisäisen vakoilun yhteistyön nimissä ja kiinni jäätyään Suomen porvarin kädet olivat sidotut. Ulkoisesti näyteltiin itsenäisiä valtioita.
Vuodesta 1935 saatettiin vain odottaa milloin sota katastrofi alkaa. Molempien maiden turavallisuuspoliisit jahtasivat selustaa puhtaaksi sodanvastustajista ja saadakseen kansojensa näyttämään yksimielisyyttä rosvosodan suhteen.

Talvisota saattoi tulla Saksalle ja porvaristollemme yllätyksenä. Sota osoitti NL:n sotataidon täysin ala-arvoiseksi. Sota-aseistuksen tekniikka osoittautui Saksan suhteen alle arvostelun. Suomalaisten täytyi, karkeasti sanottuna, vain odottaa puun takana lämpimissä vaatteissa ja ampua hyökkääjiä. NL:n vainoissa oli tuhottu suuri osa kokenutta korkean tason upseeristoa.
Saksa ei kuitenkaan ollut vielä valmis suureen sotaan ja natsit kehoittivat rauhaan lupauksella, että kohta saatte kaiken takaisin. Saksa saattoi saada kuvan, että NL on helposti lyötävissä ja kesäkuun 22.6.1 941 jälkeen muutaman viikon ajan niin näyttikikin.

Virkaveljistä aseveljiksi.
Bruno Aaltonen Valposta lähestyi Gestapo-Mylleriä. Myller vastasi:
"Oltiinpa jopa niin röyhkeän tietämättömiä, että tämä bolsevismin vastainen taistelu kytkettiin saksalaisvastaiseen propagandaan, jossa häikäilemättä selitettiin Saksan pyrkivän vain hankkimaan itselleen ylivalta-aseman bolsevismin kustannuksella...Voit kuitenkin olla varma siitä, että myös me saman uskon ja luottamuksen vallassa toivomme, että paremmat ajat koittavat jälleen myös Suomelle".

Bruno Aaltonen kirjoitti ensimmäisen kirjeen Werner Bestille ja Heinrich Myllerille 26.2. 1 940. Kirjeen sisältö ei ole säilynyt.

Voidaan olettaa muutaman porvariston eliitistä tienneen todellisen asianlaidan, koska jo syyskuussa 1 940 Rytin hallituksen sisäpiiri solmi kauttakulkusopimuksen nimellä Suomen armeijan aseistamisen ja saksalaisen armeijan ryhmittämisen Kuusamosta ylöspäin. Tällaisia operaatioita ei päivässä eikä viikossa suunnitella.
Myllerin kirje viestii myös sitä, että Saksa tarvitsee Suomen sotatoimiinsa. Myller vierittää syytä Englannin niskaan. Englannin ja Ranskan valtuuskunnat neuvottelivat Moskovassa Saksan vastaisesta liitosta Englannin ollessa jo sodassa Saksan kanssa vaikka sotatoimia ei näkynyt.

Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä, maalaisliittolainen aitonatsi, tiesi lausua toukokuussa 1 940:
"Nähdäkseni valpon työn Lapin Läänissä on mukauduttava uusiin oloihin. Ajat, jolloin tuijotettiin sokeiksi kommunisteihin, ovat tällä kertaa ohi ja valvottavien pääosan muodostavat ainakin tällä kertaa ulkomaalaiset ja heidän kanssaan seurustelevat epäilyttävät ainekset. Tämä asettanee uusia vaatimuksia myös valpon täkäläisen työn organisoinnille, ehkäpä uutta, uuden työn mukaista työvoimaakin on saatava tänne."

Saksalaisten kauttakulun täytyi näyttäytyä siltä mutta 200 000 saksalaisen armeijan sijoittaminen hyökkäysasemiin Kuusamosta Jäämerelle täytyi salata eikä siihen sen työn suojaamisessa tavalliset katukytät pärjänneet.

Valpo asettui suhteellisen itsenäisyyden sijasta Saksalle alisteiseksi vastavakoilujärjestöksi estämään tiedot ulkomaille sotaan valmistautumisesta. Sodan aikana mukaan tuli uutena velvoitteena sotavankien "rotuerottelu", tutkinta ketkä teloitetaan heti ja ketkä saavat armon pakkotyöhön.
On muistettava, että vaikka Valpolla työssään oli suhteellinen itsenäisyys, hallitus määritteli suuret linjat ja vuorossa oli jatkosodaksi nimetyn hyökkäyssodan valmistelun mahdollisimman hyvä salaaminen.

Rytin puhe 25.6.1941 on irvokasta petosta väittää NL:n hyökänneen petollisesti Suomen kimppuun ja että olisi oltu puolustussodassa.

Virkaveljistä aseveljiksi.

Kesällä 1 940 Saksa valloitti Länsi-Euroopan, Tanskan ja Norjan. Länsirintaman syntyminen oli vaikeutettu. Saksa valmistautui päätehtäväänsä itäisen Euroopan alistamiseksi Saksan elintilaksi. Sitä nimitettiin termillä lebensraum. Suomessa elintilaoppi tarkoitti rajojen siirtämistä siten että Leningradin alue, Itä-Karjala ja Kuola kuuluisivat Suur-Suomeen.
Saksalaista sotaväkeä alkoi siirtyä maahan ja ryhmittyä pohjoiselle rintamaosuudelle.
Rytin hallitus yhtyi Saksan sotasuunnitelmaan syyskuussa 1 940.
20 ja 30 lukujen fasistijärjestöjen opista, Suur-Suomesta, tuli hallituksen ohjelma. Sen tooteutuminen nähtiin liitossa saksalaisen fasismin kanssa yhteisen sodan avulla.

Hetken aikaa kateissa ollut turvallisuuspalveluiden yhteistyö lisääntyi ennätysvauhtia ja sai uutta ulottuvuutta. Kommunisti- ja demokraattijahti, sodanvastustajien ajojahti, säilyi mutta lisäksi tuli valmistautuminen sodan olosuhtesiin.
Saksan ja Suomen sisävakoilu rantautui Suomeen kun se aikaisemmin oli maiden välistä tietojen vaihtoa.
Suomen Valpo kehittyi Saksan SS:n alaiseksi osastoksi ja toteutti Saksan etua estää kaikenlainen vastarinta. Rytin hallitusta ei hankkeeseen tarvinnut pakottaa. Se suostui vapaaehtoisesti. Eduskunta luopui vallastaan muualla tehdyistä päätöksistä. Suomi vietiin Silvennoisen mukaan Saksan rinnalle Rytin, ulkoministeri Rolf Wittingin ja armeijan päämajan toimesta. On muistettava, ettei muutkaan hallituksen ministerit kyseenalaistaneet natsiliittoa ja Berliinin suurlähettilään Kivimäen osuutta.

Laatokan Karjalan evakoiden tutkinta ja Lapin muuttuminen sota-alueeksi työllistivät Valpoa.
Lapissa alkoi Saksan SS:n ja RHSA:n yhteinen väestön seulonta ja jossa Valpo avusti saksalaisia tuhoamaan Pohjois-Norjan isänmaallista vastarintaliikettä.

Sosiaalidemokraatit oli ostettu tammikuun kihlauksella 1 940 porvariston puolelle. "Kihlauksessa" porvaristo näennäisesti hyväksyi ammattiliittojen toimintaoikeudet sodan tukemisen puolesta.
Saman vuoden elokuussa suojeluskuntajärjestö ja SDP solmivat sovun, jossa demareita luvattiin ottaa suojeluskuntien jäsenyyteen. SDP:n ja porvareiden yhteinen "Aseveljien liitto" solmittiin. Porvaristo sai puolelleen ja natsien tueksi demaripuolueen. Myöhemmin syksyllä 1 941 SDP perusti oman natsijärjestön sisälleen.

Valpo jatkoi suorassa kosketuksessa Saksan SS:n kanssa suomalaisten ja pohjoisnorjalaisten puhdistamista epäsuotuisista aineksista, lähinnä sodanvastustajista tai vastarintataistelijoista. P-Norjassa toimi natseja vastaan myös suomalaisperäisiä kommunisteja, vasemmistolaisia ja porvarillisia demokraatteja.
Syksyllä 1 940 Rytin hallitus operoi täysillä Saksan mukana sen NL:n vastaisen sodan valmistelun tukena.

Kommunistien yhteisjärjestö Komintern tuki Espanjan tasavaltaltalaisten taistelua.
Komintern oli julistanut 1935 fasismin sosialismin, työväenliikkeen ja demokratian pääviholliseksi.
Saksan Gestapo vastasi:
"Mikä 20. vuosisadan valtio (viittaus Neuvostoliittoon) pyrkii toteuttamaan tarkoitusperiään tällaisin keinoin? Vastauksia on vain yksi: maailmanbolsevismi. Maailmanrauhan horjuttamiseen tähtäävä anarkistis-bolsevistista tuhoamistyötä vastaan on noustava taisteluun"

Sitä Saksa oli jo tehnyt omassa maassaan natsien valtaannoususta lähtien. Viesti oli lähetetty ulkomaisille yhteistyökumppaneille mm. Suomen EK:lle.

Virkaveljet ja aseveljet.
Saksan turvallisuuspoliisin toimintaryhmä, Einstzgruppe der Sicherheitspolizei und des SD, lähti 25.2.1 940 Etelä-Norjaan. Einsatzgrubben tehtävä esiintyy parhaiten myöhemmin itärintamalla. Sen tehtävä vakoilun lisäksi oli kulkea rintaman jäljessä ja tuhota asukkaista sekä vangeista välittömästi epäsuotuisat ainekset kuten komunistit, juutalaiset, isänmaanystävät jne.. Norjassa sen apulaisena toimivat natseille myötämieliset norjalaiset.
Kesäkuussa 1 940 Saksa miehitti Pohjois-Norjan. Tavoite oli harkittu. Norjan Ruijasta voitiin suoraan hyökätä Suomen Petsamon kautta Muurmanskiin. Saksalaisten joukkojen ryhmitys Lappiin laajensi rintamaa Muurmannin radan katkaisemiseksi, mikä tosin ei koskaan onnistunut.

Saksan ei tarvinnut uhata Suomea. Rytin hallitus suostui avuliaasti yhteistyöhön. Samaan aikaan Suomen hallitus vahvisti Valpoa Lapissa ja Petsamossa.
Keväällä etsivä Arne Tammelander lähetettiin tutustumaan Norjan Ruijan olosuhteisiin.
Valpon etsivä Heliara matkusti Petsamoon Salmijärvelle 19. kesäkuuta 1 940 ja solmi yhteydet Saksan SS:n alaiseen turvallisuuspalveluun Einsatzgrubbeen. Elokuussa Petsamoon lähetettiin lisää Valpon edustajia. Tietojen vaihto alkoi välittömästi saksalaisten kanssa oman väen vakoilun lisäksi.

Turvallisuuspoliisien yhteistyöstä on sovittu kuukausia aikaisemmin kuin syyskuussa 1 940 hallituksen päätöksenä syntynyt liittosuhde valmistautumisesta sotaan.

Kesäkuulle 1 941 saakka Valpo auttoi Ruijan partisaaliikkeen tuhoamista Norjan Ruijassa. Ruijassa mukana oli paljon Suomesta muuttaneita ja jotka liittyivät norjalaisten partisaanien mukaan. Valpo puhdisti Lappia ja Petsamoa saksalaisvastaisista voimista. Jokaisessa kunnassa olevat suojeluskuntalaiset olivat silminä, korvina ja ilmiantajina vähäisistäkin fasisminvastaisista puheista. Mainitaanpa, että Lapissa olisi ollut pienimuotoinen sotakin Valpon ja partisaanien välillä.

Keväällä 1941 suomalaisista muodostettiin Valpon ryhmä seuraamaan "voittoisaa" Saksan armeijaa Muurmanskiin. Se olisi seulonut saksalaisille ensi alkuun tuhottavat vankiainekset ja samaa voitetussa Muurmanskissa.

Valpon ja saksalaisten yhteisvakoilu tähtäsi mahdollisten partisaanien ennalta ehkäisevään tuhoamiseen ja siten kansan "yksimielisyyden" luomiseen sekä myös lähinnä Ruijassa olevan partisaaniliikkeen tuhoamiseksi.

Suomalaisen osapuolen pakottamisesta ei näy merkkiäkään. Lähes välittömästi talvisodan rauhan jälkeen valmistauduttiin Saksan johdolla tulevaan sotaan vapaaehtoisena liittolaisena. Mikäli Suomi ei olisi solminut natseihin liittosuhdetta, natsi-Saksa olisi joutunut lähtemään Muurmanskin valloitusretkelle Suomen alueen läpi. Saksa ei myöskään olisi saanut yli 200 000 sotilaan armeijaa sijoitetuksi Kuusamo-Jäämeri linjalle.
Suomen sotavoima olisi aivan hyvin voinut puolustaa aluettaan, mikäli Saksa olisi yrittänyt hyökäystä Suomen kautta itään.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/presidentti-rytin-puhe-jatkosodan-alussa
Risto Rytin puheen referaatti 26.6.1941:
(0:00) Kansalaiset, rauhaa rakastava kansamme, joka toista vuotta on jännittänyt voimansa äärimmilleen rakentaakseen maansa edellisen sodan jäljiltä on taas joutunut raa'an hyökkäyksen kohteeksi. Jälleen on vihollinen tunkeutunut alueellemme surmaten lentoaseellaan rauhallisia kansalaisia. Jo heti Neuvostoliiton ja Saksan sodan puhjettua tapahtui Neuvostoliiton taholta lukuisia rajaloukkauksia. Eilisestä alkaen on Neuvostoliitto ilman antamaamme aihetta suorittanut säännöllisiä, laajoja sotatoimia maamme kaikissa osissa ja tapansa mukaisesti kohdistanut ne siviiliväestöä vastaan. Näin on alkanut toinen puolustustaistelumme. Neuvostoliiton uusi hyökkäys Suomeen on ikäänkuin päätepiste politiikalle, jota se on Moskovan rauhanteosta lähtien harjoittanut ja jonka tarkoituksena on ollut maamme itsenäisyyden tuhoaminen ja kansamme orjuuttaminen.

Lukija huomaa Rytin valehdelleen kansalle päin naamaa.
Mannerheimin päiväkäsky samalta ajalta mukanluettuna toteutettavasta Suur-Suomesta on sentään rehellisempi ja asettaa Rytin valehtelijaksi.

Saksan ja Neuvostoliiton suhteet lämpenivät jo vuonna 1922 solmitun Rapallon sopimuksen seurauksena.

"Neuvostoliitto-yhteistyössä mukana olleet saksalaiset olivat toisen maailmansodan jälkeenkin vaitonaisia tapahtumista. Mutta yhteistyön kannalta keskeinen hahmo, kenraali Ernst August Köstring, on todennut, että ilman Neuvostoliitossa tapahtunutta aseiden kehittelyä ja asekoulutusta ilmavoimat eivät olisi 1939 olleet siinä iskussa kuin olivat.

Länsirintaman salamasotaa johtaneen kenraali Heinz Guderianin mukaan sama päti panssarivoimiin. Saksan näennäinen varusteluihme Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen ei olisi ollut mahdollinen ilman yhdentoista vuoden ennakkovalmisteluja Neuvostoliitossa."

https://vasenkaista.fi/2016/09/saksan-ja-neuvostoliiton-sotilasyhteistyo-maailmansotien-valilla/

Adolf Hitlerin valtaan nousu katkaisi suhteet Saksan puolelta, mutta Josif Stalin, joka piti natseja aivan normaalina kapitalistipuolueena, olisi halunnut jatkaa hyvin edennyttä yhteistyötä, mikä sitten Molotov-Ribbentrop sopimuksen myötä elokuussa 1939 onnistuikin, palauttaen suhteet lämpimiksi, ja sopimuksen kuuluneen etupiirijaon osalta takasi Neuvostoliitolle kuuluviksi Suomen, Baltian maat, puolet Puolasta ja Romanian.

Syyskuun 22. 1939 Saksa ja Neuvostoliitto pitivät onnistuneiden hyökkäystensä juhlistamiseksi yhteisen voitonparaatin Puolan Brestissä.

https://youtu.be/K3Q29kHPA3w

Suomalaisten kommunistien tolskaamista siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto jo huojui savijalkaisena jättiläisenä, vain odottaen historian hautaan rojahtamista.

https://seura.fi/asiat/tutkitut/mihin-skpn-valtava-omaisuus-katosi/

Sotaan valmistautuminen.
Petsamossa, Lapissa ja Ruijassa turvallisuuspalvelut tekivät yhteistyötä sotaan valmistautumisessa. Siitä laadittiin suunnitelmia aina aikakauteen joilloin Muurmansk olisi ollut vallattu. Leningradin valloituksen jälkeisistä puhdistamisesta yhteistyössä oli sovittu.
Hallitus solmi kauttakulkusopimuksen varjolla sopimuksen Saksalaisen armeijan ryhmittymisestä itärajalle.
Hallitus antoi valtuudet Päämajalle laatia sotasuunnitelmia suomalaisten joukkojen osalta.
Baltian maiden liittyminen Neuvostoliittoon aiheutti sieltä pakolaisvirtoja ja Valpo seuloi pakolaisen taustat yhteistyössä Saksan SS:n kanssa.
Sodan aikana vähätkin siveelliset pidäkkeet murtuivat. AKS-läinen propaganda yksistään tuli sodan alkuvuosina voimansa tuntoon vaikka vankien kohtelu Suomessa työvelvollisina suomalaisten taholta ei niin raakaa ollut kuin saksalaisilla vankileireillä. Hyrynsalmen- Kuusamon ratatyömaata ei suotta paikallisen nimittäneet "Kuoleman radaksi" puhumattakaan ennakolta teloitettaviksi määrätyt väestöryhmät.

Turvallisuuspalvelujen yhteistyö jatkui heinäkuulle 1 944 saakka, jolloin se alkoi vaimeta.
Säippä Valpon johtajana (liian lepsu) sai kenkää ja Arno Anthoni nimitettiin 31.1.1 941.
Anthoni sai kenkää 29.2.1 944 ja tilalle palkattiin Paavo Kastari. Johtajan vaihdos enteili sodassa muuttunutta tilannetta ja valmistautumista rauhantekoon.
2.9.1 944 Mannerheimin hallitus katkaisi suhteet Saksaan ja Paavo Kastari määräsi samana iltana vangittavaksi 4 suomalaista ja 6 saksalaista kansalaista. Uusi sodanjälkeinen aikakausi oli alkamassa.

Silvennoisen väitöskirjan pääanti on tullut esille. Suomi sitoutui natsilaisen Saksan kylkeen vapaaehtoisesti heti natsien valtaantulon jälkeen ja EK-Valpo omaksui natsi-ideologian lähes täysin. Virkailijat olivat enimmäkkseen luotettuja AKS-IKL linjan miehiä.
Teoksessa on lukusia mielenkiintoisia yksityiskohtia saksalaisten vankimurhat mukaanlukien.
Väitöskirjassa ei käsitellä Itä-Karjalan suomalaistamista. Siitä ja suomalaisten rakentamista keskitysleireistä sekä slaavilaisten tuhoamisista (tulevista suunnitelmista) on hankittava tieto muualta.

Tähdenvälejä.
Valpon Bruno Aaltonen 4.9.41 Saksan SS Werner Bestille.:
"Enemmän kuin mitkään paperille kirjoitetut sopimukset, sitoo tämä aseveljeys kansakuntiamme yhteen. Yhteisen taistelumme tavoitteena on uusi Eurooppa...."

Suomen kenraali Erik Heinrichs 3.6.1 941 saksalaisille aseveljille 18 päivää ennen idänretken alkua:
"Idea (NL:n tuhoamisesta), joka on Saksan ylimmän johdon elinten (Mannerheimille) tekemien ehdotusten pohjana, on herättävä iloa suomalaisen sotilaan sydämessä ja sitä pidetään täällä historiallisena merkkinä suuresta tulevaisuudesta."

Pääministeri Johan Rangel lausui sykyllä 1 941 Neuvostoliitosta valtion, ettei siinä mikään ole totta ja että menossa on kamppailu ihmisyyden puolesta maailmanvallankumoukseen, yleiseen tuhoon ja terroriin tähtäävää bolsevismia vastaan.
Liittoutuneissa NL:n kumppanit viittasivat kintaalla Rangellin propagandalle. Liittoutuneet sotivat fasismin kukistamiseksi. Mannerheim sai vihiä liittoutuneiden muodostumisesta kuukautta ennen jatkosodan alkua.
Englannin pääministeri Churchill 22.6.1 941 radiopuheessa ilmoitti kaikkien Saksan vihollisten olevan Englannin ystäviä. Englanti painosti Suomea irrottutumaan sodasta jo syksyllä 1 941.

Valpo oli huolestunut, että sodan aikana kommunistit ja länsimieliset porvarit löytäisivät toisensa, liittyisivät toimintaan fasismia vastaan demokratian puolesta. Valpo alkoikin luokitella väestöä länsimielisiin ja muiksi. Sisävakoilua kohdistettiin demokraattisiin porvaripiireihin.
Valpon etsivä Vilho Tolppanen oli kuulusteltavanaValpossa "länsimielisyydestä".

Suora lainaus -Salaiset aseveljet - sivulta 193:
" Hyökkäyssodan menestysten seuratessa toistaan Kemin poliisilaitoksellakin oli ryhdytty hahmottelemaan tulevan Suomen poliittisen elämän järjestämistä. Siihen kuuluivat vastustajien ja pettureiden eliminointi ja uuden poliittisen eliitin luominen aiemman puolueuskollisuuden perusteella."
Juttu liittyy siihen, oliko Tolppannen luotettava fasisti tulevassa Suomessa vai eliminoitava.
Tässä on kirjan nimeäkin tärkeämpi tieto. Kotikunnassanikin on kulkenut suullinen tieto nimismiehen hallussa olleesta teloitusluettelosta mikäli Saksa voittaa sodan. Tällaiseen olisi varauduttu jo 1 941 syksyllä kun voitto häämötti lähiaikoina. Oliko toimenpide suunniteltu käskystä kaikissa Suomen kunnissa. Tutkijoille tämä olisi erittäin tärkeä tutkimusvihje.

Tähdenvälejä.
Petsamossa jatkosotaan valmistautuminen heijastaa tilannetta koko maassa.
Toukokuun 5.1 941 saksalaiset Ruijasta lähestyivät Valpon Heliaraa. Esillä oli kaksi asiaa: Petsamon miehitys ja siellä olevien vakoilijoiden ennalta pidättäminen. Kyse oli NL:n ja Iso-Britannian edustustojen henkilökunnasta ja muistakin tiedetyistä vakoilijoista. Molempien maiden edustajat näkivät Salmijärven läpi kulkevat sotilaskolonnat Norjan puolelle.
Petsamon miehitys tarkoitti myös Lapissa olevien saksalaisten joukko-osastojen siirtymistä hyökkäysryhmitykseen. Petsamossa Schlemmerin 2. vuoristodivisioona saattoi hyökätä Muurmanskia kohti vain Suomen alueen kautta ja sitä ennen ulkomaiset vakoilijat tuli vangita.
Päämaja tiesi jo noina päivinä hyökkäysajankohdan.

Silvennoinen, s. 176: Heliara sai Saksan upseerilta tietoon kesäkuun alussa, että hyökkäys alkaa piakkoin ja "Tässä yhteydessä Saksa tulisi miehittämään Suomen, jonka sitä ennen olisi vain rauhassa odotettava sopivaa ajankohtaa ajankohtaa eikä ryhdyttävä omin päin sotimaan Neuvostoliittoa vastaan."

Saksan SS:n edusmies Ruijassa, Lagua, selosti Valpon Heliaralle 6.6.1 941 sotasuunnitelmaa ja siihen liittyviä ennakkopidätyksiä turvasäilöön:
"Järjestelmän mukaan on kullekin poliisipiirille jaettu sinetöity kirjekuori, jonka avaaminen saadaan suorittaa salakielellä tulleen käskyn jälkeen. Kirjekuori sisältää kolme erillistä suljettua kuorta, jotka taasen kukin sisältävät luettelon piirissä pidätettävistä henkilöistä."
Merkinnällä "Sonne" kuoressa merkitsi välittömästi teloitettavia, "Mona" tarkoitti vaarallisia vangittavia "Stern" vähemmän vaarallisia mutta kuitenkin vangittavia.
Hyökkäävän armeijan perässä tulee Saksan sekä Suomen avustavat turvallisuuspoliisin yksiköt.
Ennalta vangittavien listat on laadittu yhteistyössä Saksan turvallisuuspoliisin kanssa ja koskettivat koko Suomea.

Tämäkin riittänee osoittamaan katteettomaksi Rytin vuodatuksen NL:n aloittamasta sotatoimesta. Päämaja tiesi jo alkuvuodesta 1 941 Barbarossasuunnitelman toteutuvan tulevan kesän aikana.

Sodanaikuinen presidentti Risto Ryti Neuvostoliiton petollisesta hyökkäyksestä kesäkuun 22. 1941 Suomeen. Puhe 26.6.1941.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/presidentti-rytin-puhe-jatkosodan-alussa
" Eilisestä alkaen on Neuvostoliitto ilman antamaamme aihetta suorittanut säännöllisiä, laajoja sotatoimia maamme kaikissa osissa ja tapansa mukaisesti kohdistanut ne siviiliväestöä vastaan. Näin on alkanut toinen puolustustaistelumme. "

Vastaväite Saksasta.
Saksalainen kenraali Valdemar Erfuth lähti 12.6.1941 Hitlerin päämajan käskystä ja Suomen armeijan päämäjan suostumuksella Suomeen koordinoimaan Suomen ja Saksan armeijan yhteistä hyökkäystä NL:n tuhoamiseksi. Päätös on tehty kaksi viikkoa ennen Rytin puhetta.
Pekka Visuri on kirjoittanut Erfurthin muistelmiin nojaten mainion kirjan "Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941". Visurin tutkimus kertoo Erfurtin omaan sotapäiväkirjaansa kirjaamiin muistioihin.

Rytin hallitus teki sotaan liittymispäätöksen jo syyskuussa 1940. Natsien tuella Suursuomi toteutuisi ja bolsevismi murskattaisiin.
Ryti on osoittautunut mestarivalehtelijaksi mutta jäi kuitenkin kiinni.

Tähdenvälejä.
Jo EK:n johto ja etsivät koostuivat suojeluskuntahenkisistä ja EK:n päätehtävä oli valvoa suomalaista työväenliikettä.
Anthohin tultua Valpon johtoon 1 940 se heijasti muuttunutta poliittista tilannetta. Vuonna 1 937 syntynyt atteellinen natsilitto sai lihaa luiden ympärille.
Valpo muuttui aatteelisestikin avoimeksi fasistiseksi järjestöksi kuten aikaisemmista viesteistäkin voi huomata. Valpon tehtäväksi tuli turvata fasismin voitto ja uusi eurooppalainen järjestelmä.

Valpoa siivitti vuodesta 1 940 kolme pääteemaa, kolme viholliskuvaa. Ne olivat olleet ennenkin olemassa mutta nyt muuttuivat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Ensimmäisenä oli aktivistiliikkeeltä saatu ryssänviha. Tietoisesti viljelty pelon- ja halveksunnansekainen inho.
Ryssävihan yhteyteen liitettiin epä-älyllinen kommunisminvastaisuus.
Kolmantena ja uutena piirteenä mukaan tuli juutalaisviha. Ryssät ja juutalaiset Suomen pahimmat viholliset. Juutalaisbolsevikit ja kommunistit ja jotka tulisi raivata pois Suomen onnen tieltä.
Nämä kolme elementtiä esiintyvät pappien levittämässä sotapropagandassa voittoisan sodan alkuvaiheissa mutta jotka alkoivat laantua saksalaisten kärsittyä tappion Stalingradissa.
Ryssänviha, kommunisminvastaisuus ja antisemitismi loivat käsityksen "neuvostoryssistä".

Valpo muuttui poliittiseksi järjestöksi Saksan SS-mallin mukaisesti ja irti oikeudellisista ja yleishumaaneista käsityksistä.
Voi vain kuvitella keskitysleirien määrää mikäli Hitlerin Saksa olisi voittanut sodan ja valkoinen valta olisi alkanut rotuyhtenäistää Suomen kansaa.

Valpona Valpon virkailijat muuttuivat poliittisiksi rotupoliiseiksi ja samalla pidäkkeet kuulusteltavien kohtelusta höllentyivät.

Näitä kolmea elementtiä esiintyy edelleen uusnatsien piirissä ja soveltuvin osin perussuomalaisten keskuudessa puoluekentästä eniten. Kiellettyjen natsijärjestöjen perinnekerhot jatkavat ryssän ja kommunisminvastaisuudella.

Tähdenvälejä.
Valpo ja hallitus valmistautuvat rosvoiksi.
Rytin puhe 22.6.1 941 NL:n hyökkäyksestä rauhanomaisen Suomen kimppuun!!!!

Keäskuussa 1 941 ennen Saksalais-suomalaisen rintaman hyökkäystä Valpo valmistautui Gestapon, Päämajan ja hallituksen kanssa Murmanskin ja Leningradin aineellisen omaisuuden ryöstämiseen. Vielä lokakuussa kuviteltiin Leningradin kukistuvan ja Saksan voittavan sodan. Murmanskin oletettiin kukistuvan muutamassa päivässä. Rauhansopimusta ei tehtäisi. Saksa ja Suomi tekisivät maalle tahtonsa mukaan. Pidäkkeet kaikenlaiseen realismiin katosivat. Valpo seuloisi ensin molemmista kaupungeista suomalaissyntyiset kommunistit ammuttavaksi. Niin tehtiin sotavangeille saksalaisrintamilla. Tekikö suomalaiset niin, siitä kirjassa ei kerrota. Luultavasti ampuivat - seikka olisi joka tapauksessa tarkemman tutkimuksen aihe. Totuuden vuoksi.

Rytin hallituksen ministeriöt neuvottelivat saalisosuuden jakamisesta ja Suomeen kuljettamisesta. Teollisuuslaitosten koneet olivat esillä. Voidaan olettaa että mukana oli suomalaisyhtiöiden omistajia. Jopa Leningradin eäintarhan eläinten kuljettamista Korkeasaareen suunniteltiin. Leningradin taideaarteita hamuttiin. Kirjastot ja museot olivat kiinnostuksen kohteita. Päämajan alaisen tiedonantotoimiston päällikön Yrjö Kareksen kirjeestä selvisi, että vallattu Leningrad olisi kuulunut valvontaelin 2:n käyttöön.

Arno Anthoni antoi lausunnon vangittuna kuulusteluissa lokakuussa 1 944 Saksan SS:n RSHA:n ja Valpon keskinäisistä neuvotteluista:
"valtiollinen poliisi oli aikanaan yhteistoiminassa Gestapon (saksalainen murhapoliisiyksikkö ja vakoiluelin!) kanssa ja ennakolta yksityiskohtaisesti Pietarin valloituksen tapahduttua ottamaan nopeasti kiinni kaikki ennakolta tiedetyt suomalaiset kommunistit."

ps. Rytin hallitus ei voinut olla tietämättä myöskään Saksan suunnittelemista joukkomurhista ja joita SS ja Valpo yhdessä suunnittelivat ja toimeenpanivat Suomen rintamalla ja Saksan rintamaosuuksilla.
Näistä on tarkempaa Silvennoisen teoksen sivulta 200 lähtien edellä sanotun lisäksi.

Kaikki tässä esitetty suunniteltiin alkaen vuodesta 1 940 ja Ryti puhuu salakavalasta NL:n hyökkäyksestä Suomeen 22. 6. 1 941.

Eräs vastaväittäjä kysyy, että miksi kaivella menneitä.
Siksi että totuus tulisi esiin ja saavuttaisi mahdollisimman suuren osan väestöä ymmärtämään mistä sodissa oli kysymys. Sen takia tutkijat penkovat arkistoja ja kirjoittavat tutkimustuloksia kirjoiksi. On luonnollista että silloisten oikeistolaistemme ja natsien aateperilliset haluaisivat haudata menneet ja että valkoinen valhe jäisi väestölle todellisuudeksi.
Yksittäiset sotatapahtumat ja niistä romaaneja väsänneet kirjailijat eivät kerro muusta kuin niistä. Syy-yhteydet jäävät pimentoon - pintaan jää kuva hyvin tai huonosti onnistuneista taistelutapahtumista. Poliittiset tarkoitusperät ja yhteydet ovat ensisijaisia.

Koko vuoden porvarillinen media on tuonut esiin yleisiä näkemyksiä valkoisen Suomen historiasta. Joissain kohdissa myönnetään aikaisempi valehtelu mutta koko totuutta ei kerrota vieläkään.
Tämä Silvennoisen "Salaiset aseveljet" kertoo seikkaperäisesti Suomen porvariston antautuneen vapaaehtoisesti saksalaisen fasismin syliin . Vastako 1 940? Ei suinkaan. Kuhertelu alkoi 1 933 natsien tultua valtaan. Sana "kansallissosialistinen" ei suojeluskuntaporvaristoa hätkäyttänyt lainkaan. Mitään sosialismipelkoa ei tunnettu. Natsien poliittiset tavoitteet ja Suur-Suomi aate sopivat yhteen kuin vakka ja kansi. Suomalainen fasismi sai esikasteensa terroristisessa Aktivistiliikkeessä ryssänvihapolitiikkoineen ja verikaste fasismiin syntyi vuoden 1918 joukkomurhissa.
Eliittiporvaristo antautui saksalaisen fasismin kelkkaan viimeistään 1 937 SS:n ja silloisen EK:n yhteistyösopimuksena. Talvisota ei porvaristoamme hämännyt kuten yritetään väittää. Jotkut saattoivat olla ihmeissään mutta huipulla oleva porvarien piiri tiesi mitä tuleman pitää. Tähän seikkaan rytiläiset luottivat, pelasivat pokeria kansan verellä ja kieltäytyivät tulevien liittoutuneiden liittolaisuudesta.

Entäpä jos arkistot olisivat sodan jälkeen olleet avatut ja olisi saatu se tieto mikä nyt on! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Suomalaisen fasismin olemus ennen sotia ja niiden aikana avautuu eteemme kaikessa karmeudessaan.

Hahmottelen yleistä aloituksen tutkimuksen nojalla. EK:n ja Valpon kautta tapahtunut valtiollinen fasistisoituminen heijastaa yksi yhteen näkyvän valtiollisen toiminnan olemusta ja antaa tehdyille päätöksille takuun. Suomen porvaristo päämäärissään tukeutui yhä syvemmälle fasismiin ja liittoon Saksan kanssa isänmaan edun vastaisesti. Poliittisen poliisin toimet antavat lihaa hallitusten päätöksille ja jotka lopulta johtivat maamme tuhoisiin sotiin.

Osa I
Esitän joitakin teesejä kutakuinkin "Salaiset Aseveljet" tutkimuksen aikavanassa.
- Tsaarin aikana Venäjän kapitalistiluokka halusi Suomeen tuotaville tuotteille tullivapauden joka oli suomalaisille tuotteille Venäjälle (nykyisen EU:n kaltainen olemus). Tsaarin hallinto halusi pidempään Suomessa asuneille venäläisille oikeutta anoa kansalaisoikeutta. Nämä olivat pääsyy näkemyksiin Suomen venäläistämisaikeista. Terroristinen Aktivistiliike oletti poliittisilla murhilla ja muilla terroriteoilla saatavan itsenäisyyden. Aktivistiliike otti ohjelmistoonsa rasistisen "ryssänviha" aatteen oletuksella saatavan näin työväestön tuen teoilleen.
- Ryssänviha alkaa muuttua rotuoppiseksi kansallisuusvihaksi, jossa venäläiskansallisuus leimataan epäinhimilliseksi väestöksi.
Suojeluskunnat otti aatteen omakseen ja sen jälkeen lukuista porvarilliset järjestöt kuten AKS, Lapuan Liike, IKL ym. ym..
- Valkoiset oppivat reaalisfasismia kansalaissodan jälkimainingeissa keskitysleirien muodossa ja totaalisessa vasemmistolaisuuden tuhoamisessa.
Ryssänviha kulminoitui 1 918 - 1922 epävirallisiin sotiin itärajan taakse ja joista porvaristo sai lisää aatteellista ainesta suomalaiskansallisuuden erinomaisuudesta venäläiseen kansallisuuteen nähden.
- Valkoisten voiton jälkeen valtio perusti poliittisen poliisin EK:n normaalin poliisin rinnalle ja jonka tehtävä oli estää työväenliikkeen ja etenkin marxilaisuuden olemassaolo. Sen henkilökunta muodostui pääosin suojeluskuntalaisista tai niiden johdannaisista AKS, IKL ym järjestöjen jäsenistä.
EK ja myöhemmin sen jatkona valkoinen Valpo toimi ensisijaisesti luokkapoliisijärjestönä työväenliikkeen tukahduttamiseksi.
- Saksassa natsien päästyä valtaan 1 933 EK solmi yhteydet natsien turvallisuuspoliisiin. Yhteisenä momenttina toimi työväenliikkeen tukahduttaminen. Natsien kaikki poliisitoimi keskittyi SS-järjestön alaisuuteen ja se toimi tutkijana, syyttäjänä, tuomarina, ja teloittajana.
Erityisesti EK ja SS yhdisti kommunistijahti mutta myös demokraattiset porvarit olivat valvonnan kohteena.. Tietojen vaihto ja vakoilu kulki tämän ympärillä.
- EK:n muututtua Valpoksi hallituksen ohajus (laillisuus) vähenee SS järjestön suuntaiseksi itsenäiseksi toimijaksi. EK/Valpo alkaa syyllistyä väkivaltaan ja jopa kuulusteltavien murhiin. Valpo luovuttaa Suomeen saapuneita vasemmistolaisia ja juutalaisia SS:lle Saksaan.
- Valpolle Saksan edut olivat yhtä kuin Suomen edut. Valpo muodostui viimeistään sotien aikana Saksan SS:n alaiseksi järjestöksi kaikkine ihmisoikeuksien vastaisuuksineen. Valpo toimi silti hallituksen toiveiden mukaisesti erityisesti keväästä 1 940 lähtien, jolloin alkaa valmistautuminen tuhoamissotaan Neuvostoliittoa vastaan Saksan vasallina ja suursuomi tähtäimessä.

....jatkuuu

jatkuu.....

Osa II
- Valpon ideologiaksi Anthonin päällikkyyden aikana tuli: Saksan edut ovat yhtä kuin Suomen edut. Sen mukaisesti Valpo osallistui Viron ja ja norjalaisten kommunistien ja vastarintaliikeiden jäsenten etsimiseen ja niiden henkilöiden tai tietojen luovuttamiseen saksalaisille. Varsinkin norjalaiset kärsivät fyysisesti Valpon toimista. Juutalaisia luovutettiin Saksaan mutta siinä luultavavsti hallitus oli päätöksentekijänä!!
- Stalingradin tappion jälkeen Valpo mutta myös porvarilliset piirit alkoivat epäillä Saksan voittoa mutta toimissa ei tapahtunut suuriakaan muutoksia.
- Valpo toimi tutkija-apuna saksalaisten rintamaosuudella erotella vangeista hetituhottavat ja muut. Luultavasti sama tapahtui Suomen rintamaosuudella! Salaiset Aseveljet teos ei anna siitä selvää kuvaa.
- Erityistehtävä ennakkoon oli valloitettujen Murmanskin ja Leningradin väestöstä ainakin suomalaisten vasemmistolaisten tuhoamiseen tähtäävä tutkimus.
- Jatkosodan aikana varsinkin voittoisan alun kautena siveelliset pidäkkeet murtuivat. Kuulusteltavia pahoinpideltiin jopa kuolemaan saakka. Valpon tutkimusten (konttorityö kuulustelut) seurauksena Saksan SS teloitti vankeja sadoissa ellei tuhansissa. Tarkkoja lukuja ei löydy. Tietoa teloituksista mm. Sallan tuhoamisleireiltä löytyy.
- Valpo otti jatkosodan aikana ryssänvihan, kommunistivihan ja suursuomiaatteen lisäksi ohjelmistoonsa juutalaisbolsevikkien epäihmisyyden eli juutalaisvastaisuuden. Etsivien kuulustelijoiden edellytettiin mieltävän "neuvostoryssät ja juutalaisuskovaiset" epäihmisiksi.
- Riekin EK nojasi antikommunismissa jollain tavalla säädettyihin lakeihin. Anthonin Valpo irtaantui lakipykälistä. Anthonin Valpo mukautui moraalissa SS-moraaliin (ryssä, juutalainen, komu ei ole ihminen).
- 1 944 alkaa jälkien kätkeminen. Asiakirjoja poltetaan tai piilotetaan. Aselevon 4.9.1 944 jälkeen alkaa raakuuksiin syyllistyneiden tai pahimpien natsien joukkopako ulkomaille. Pelkäsivät vastuuta teoistaan. Osa siirtyi SS:n tuella järjestettyyn kapinahankkeeseen varastamaan aseita armeijalta ja heistäkin monet pakenivat hankkeen rauettua. Osa vaikeni tekosistaan ja aatteestaan vuosiksi kunnes 1 950 luvulta lähtien alkoi syntyä natsijärjestöjen perinnekerhoja ja siirtyivät siellä pitämään aatetta yllä, tosin hiljaisen metodin avulla.

Väitöskirja "Salaiset Aseveljet" on sisällöltään selkeä ja ymmärrettävä mutta aika useinkin samaa asiasisältöä linkitetään pitkin teosta. Se vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista.
Pienellä miettimisellä ja muistiinpanoilla kokonaisuus hahmottuu. Yleinen linja niin tässä kuin "Suomalaiset fasistit" teoksessa tulee esiin valkoisen Suomen fasistisoitumisen kehitystrendinä. Siihen liittyy oleellisesti Saksa. Ensin Valkoisen kaartin apurina työväen vallankumouksen tukahduttajana ja sittemmin natsien valtaantulon jälkeen suursuomiaatteen nousuna ja tulemista ulkopoltiikan keskiöön ja sen seurauksena ajatuminen sotiin fasistisen Euroopan pystyttämiseksi Saksan natsien tukena.

Ehkä toimenpiteissä suomalaiset hallitukset eivät niin suoran vaakaviivaisia fasismin vastustajien tuhoamisessa olleet mutta matka sitä kohti kulki kuin vankkurit myötämäessä.
Fasismin voittokulku maassamme eteni suht. vakaasti vuoteen 1 943 saakka. Saksan tappio Stalingradissa ennakoi tulevaa ja 1 943 liittoutuneet moukaroivat natseja ja sen vasalleja kaikilla rintamilla. Toinen rintama avautui Normandiassa kesällä 1 944 ja NL:n hyökkäys sen tueksi Kannaksella sinetöivät natsismin kohtalon.

Suomella oli kaiken aikaa toinen vaihtoehto ja ehkä useampiakin. Puoleettomuuspolitiikka Sveitsin tavoin olisi estänyt sodan. Onnistuihan Ruotsikin pysyttelemään sen ulkopuolella. Tai Suomi (sekä Ruotsi) olisivat asettuneet liittoutuneiden puolelle alun alkaen. Tämä olisi edellyttänyt luopumista suursuomiaatteesta tai sitä ei koskaan olisi tullut luoda, Kun se luotiin, porvaristo löysi sen toteutumiselle oivan liittolaisen saksalalaisesta fasismista. Se sokaisi porvarieliitin ja tuotti kansalle valtaisat kärsimykset.