Vai onko teidän lautasellanne ollut, tai onkokaan ehkä koskaan?
Tarkoitan näitä uusia proteiini lähteitä, mitä lienevätkään lajejaan.
Tämmöistä kysyn näin enne lanttulaatikkoa :)
Tarkoitan näitä uusia proteiini lähteitä, mitä lienevätkään lajejaan.
Tämmöistä kysyn näin enne lanttulaatikkoa :)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Minulle on opetettu että kaikki pitää kuoria, ottaa nahka pois ja sisäkaluja, eikä sienetkään ole tarpellisia. Joten en syä sirkkoja, en muikkuja, toki niistä hyvää saisi mausteilla.
Itse en kyllä käytä oikeastaan mitään mausteita ja kun siitä pahasta tavasta pääsi eroon, lähti myös 15 kg aivan huomaamatta eikä ole takaisin tullut.
Kaikki ruoka on sittenkin oikesti hyvää kun ei sekoiteta keskenän eikä mausteta.
Siis et syö muikkuja nahan takia, sehän siinä on lähes parasta kun hyvin runsaassa voissa ruskistaa :)
Miites niiltä sirkoiltakinsiduskalut otta suolineen ne pitää syödä, se arveluttaa .
Voissa paistetut muikut, sen parempaa ei olekaan nam, mutten kuori niitä enkä ota häntiä pois, Mieheni eisyö kalan pyrstöjä ensinkään, onneksi :).
Ei ole koskaan ollut ötököitä lautasella, ei vaan mitenkään pysty syömään. Tuo proteiinien hankinta tuntuu olevan nyt tapetilla, luin jostakin että se saattaa aiheuttaa myös munuais- ja maksasairauksia. Tiedä sitten, kun kaikkihan ne jotain epätoivottua aiheutta, eikä oikein uskaltaisi mitään suuhunsa laittaa.
Ai, empä ole saanutkaan sellaista tietoa eteeni, mikähän se prosessi voisi olla, mikä käy munuaisiinkin...hmmm.
Tuosta sitä sattumalta luin:
https://www.is.fi/terveys/art-2000001215928.html
Kiitos linkistä, munusaisvaurion syy oli hyvin ymmärrettävässä muodossa selostettu.
Toivottavasti muu ruoka riittää loppuelämäni ajan, en välittäisi syödä mitään minkä sisällä on peräsuoli ja sen sisus.
Niin, vaikka ei niitä ihania neulamuikkujakaan suolisteta, siis niitä joita on tarjolla kesän toritapahtumissa, esim.
Onks niitä "markkinamuikkuja" pakko syödä, kerran maistoin (en suolta), ovat ihan liian suolaisia ja vanhassa rasvassa kristettyjä, yöks, eivät maistu tuoreelta. Omat pikkumuikut napsasen kurkusta ja vedän sisäkalut ois ennen paistamista.
Syökööt muut kakkaputkia
Mikä ero on muikulla ja neulamuikulla?
Neulamuikku on semmoinen pikkurillin pituinen laiha muikku, ja sitä eivät suolistanu aikoinaan kun laittoivat suola kalaksi, sitten syödessä pään kanssa tai mukana vetivät suolen pois.
Minen tiiä onko ne oma lajinsa vai vain lapsimuikku :).
On minulla ollut aika iso ötökkä...sarvet pystyssä.... hyvämaineisessa lounasravintolassa....iso etana... vai onko se mikään ötökkä....mutta ihan vakavasti puhuen en voisi pitää ainakaan herkkuruokana....aika vastenmieliseltä tuntuu....
Ei sirkkoja lautaselleni hevin tule. Ruokahaluni on mennyt joskus kärpäsestä ja yöks jonkun henkilön hiuksesta. Lautasellani.
Niin....ei se hiuksikaan tunnu ruuassa kovin miellyttävältä....varsinkin jos se on jonkun muun ...tunnistaa väristä...
Oliko salaatin salamatkustaja , etanoita tosin on syöty vaikka kuin, mutta tuskin raakoina :).....
No ei todellakaan.
Isä kertoi aikoinaan kyläreisustaan,; kahvia juodessaan hän huomasi kahvikupissa torakan, mutta tilanne oli ollut sellainen ettei sitä voinut mitenkään salakujettaa kupista pois, ettei talonvälki olisi sitä nähnyt ja emännän nolostumiselta pelastaakseen isä kertoi vain nielaisseen russakan kahvin mukana. :)
hormigas culonas elikkä isopersieisiä muurahaisia uunissa paahdettuina Kolumbiassa jossain menneessä ajassa. Ei lautasella tosin, vaan ruskeasta paperipussista. Ei ne pahoja olleet.
Olivatko tarhattuja, vai luonnosta ryöstettyjä?
Maistuiko yhtään muurahaiselle, eli oliko muurahaishappoa mausteena?
Ei olleet happamia. Rapeita ja rouskuteltavia olivat. Pähkinänmakuisia. Tarhattuja? Thaa...eiköhän se koko Amazonia ole täynnä erikokoisia ja näköisiä muurahaislajikkeita, riittää raksuiksikin. (Gabriel García Marquezin kirjassa muurahaiset kuljettivat kirjanlopussa Aureliano Buendian suvun viimeisen edustajan joka syntyi ennustusten mukaan sian saparon kera koska suvussa oli liikaa insestiä, siis muurahaiset kuljettivat vauvan mukanaan pesäänsä viidakkoon)
http://www.colombia.travel/sites/default/files/styles/ctb_article__full/public/barichara-act-5-hormiga-culona-flcikr-jack-zalium_4.jpg?itok=1RCB1B-4
Hui, kasvatiksiko vai ruoaksiko ne lapsen vei?
Just tuolla kirjoitin että sisko kehui jotain lajia ötököitä syönyt, sirkkako lie ollut, vai mikä, mutta hyvää kuulemma.
Jos niitä olisi syöty lapsesta asti, eihän ne inskulta tuntuiskaan, mutku jotenkin sitä mieltää ne ei syötäviksi, likaisiksi sittasontiaisiksi :/.
Kehossani on ollut kärpänen ja leivälläni mäkäräinen.
Siis keitossani😁
Asiat olisikin jo pahemmin, jos kehossa jne.
Mäkäräinenkään ei pysy leivällä, on tosi kova hiihtämään.
Oon minä joskus vahingossa nielaissu kärpäsen, yök. Nauraa hohotin niin lensi suuhun.
Mäkäräinen pysyy hyvin leivällä, jolla on paljon voita päällä :).
Ei ole vielä ollut sirkkoja, ainakaan tietääkseni, mutta kyllä syön sitten kun kohdalle sattuu. Kaippa noissakin on että erilaisilla valmistustavoilla tulee eri makuista. Vaan en nyt varata vasten lähde mihinkään noita erityisesti maistamaan, mutten ole mitenkään ennakkoluuloinen ruuan suhteen.
No niin pysyy, mutta joskus ollu Lapissa niin paljln sääskiä että joka sisäänhengitys kerralla oisi saanut jo kerta aterian, suun kautta hengittäissä.
Yleensä elokuussa ei niistä paljoa ole riesaa, mutta silloin oli, kylläkin Norjan puolella oltiin.
Niin, olen mieki kärpäsen vetäny henkeen, siis paree pitää suu kiinni .
Joku sai kärpäsen korvaansa. Saatiin pois vasta kun valolampulla näytettiin sille ulos tietä :).
Veikkaanpa, että on ollut, kun tuolta kasvimaalta on jotain salaattia suoraan lautaselle hakenut.
Muutoin kuin vahingossa ei ötökät ihan pian lautaselleni pääse. Mutta ötökänsyöjille voisin suositella marjaludetta, siinä sitä on makua. Joskus pensaasta suoraan suuhun marjojen mukana sellainen eksynyt, ihan pian ei toista kertaa eksy.
Aika inhottava ylläri makeassa marjassa, sylkästä pitää.
Olen samoilla ajatuksilla, tuskin vapaaehtoisesti sirkkoja ja muita ötököitä syön, tietysti jos nälkä pakottaisi, jos sellanen tilanne tulisi..
Eläimilläkin on mieli ja paljon tunteita
- olen mnäkin joskus niellyt marjojen mukana metsäluteen....
- kammottavan oloista on ruoanlaitossa se että mitenkään tainnuttamatta jotkut elolliset oliot tiputetaan kuumaan rasvaan tai veteen kiehumaan.
Kuten ravut. Kuumaan veteen punertumaan. Skål.
Ravustin aikoinaan, mutten pystynyt syömään tai katselemaan keittämistä.
Fillaroidessa ei kannata ajella haavi auki. Ties, mikä harvinaisuus tulee
syötyä. Voi mennä yökkimiseksi.
Voisitko kertoa kivuttomamman tavan ravun päiviltä päästämiseksi?
Pikkuhiljaa lannoitteilla, suovedellä yms. saastutettu järvi ja rapurutto.
Muutaman vuosikymmenen kuluttua....muisto vain...
Valitettavasti.
Juhlissa oli tarjolla, niin tietenkin muutaman maistoin. Tuli perunalastut mieleen, mureni suussa ja oli hyvänmakuinen. Ehkä joskus rupean itse kasvattamaan, kunhan neuvoja saan. Elukoita siinä missä muutkin.
Kun ötökät määriteltiin tai hyväksyttiin elintarvikkeeksi, alalle on tullut useampia yrittäjiä, ja mikäs siinä, helpothan nuo elikot on hoitaa, ei tarvia nousta lypsyllekään puolilta öin.
Sisko kertoi jossain ulkomailla syöneensä niitä ja hyvälle olivat maistuneet, mantelille kuulemma.
Loviisassa avataan ens keväänä ötökkätehdas.