Ihailusta ghalluppi
Mitä ihailette
Gallupisti_
16450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä ihailen sitä tunnetta, mikä voi näin sitkeästi elää edelleen.
Erittäin kaunis iho ja silmät, sekä ryhdikäs tanssijatyttö-tyyppinen kävely.
Pitäisi olla mahdollisimman isot tissit. Tykkään myös sukkamehusta.
Älykkyys, viisaus ja sydämellisyys, ihailen kaikissa ihmisissä sitä samaa. Aitous, ilman mitään egoilua ja pöhötystä. Tässä ajassa tuntuu, että jokainen yrittää pönkittää aina jotakin jonnekkin, ihan kyllästynyt kaikkeen sellaiseen. "Minä minä maailma on tosi rasittavaa". Olisin voinut syntyä 1800-luvulle :D
Joululahja-kysymyksissä oli hyvä, mietin ja mietin, mikä olisi viisain vastaus että mitä haluaisi saada tai antaakin joululahjaksi:
Täysin pyyteetön lahja joka tekisi toisen iloiseksi, olisi vastaukseni.
Miestä. Olen sen verran tuittupää ja niin omapäinen, että harvoin menen kenestäkään tai mistään sekaisin muuten kuin hetkellisesti. Olen tottunut siihen, että kaikki menee silleen, kun olen suunnitellut. Mutta sitten kohtasin sellaisen ihmisen, joka teki poikkeuksen. En tiedä miten sen kuvailisi, mutta sai pakkani tosi sekaisin. Yritin ja yritin, mutta mitään en saanut irti enkä pystynyt ennakoimaan mitään mitä hän voisi tehdä tai ajatella. Tulin melkein hulluksi, koska olen tottunut tietämään. Siksi kai ihailin, koska kohtasin sellaisen ihmisen joka ei ollut helppo ja kerrankin itse olin jollekin avoin kirja. Se on myös todella pelottavaa, koska se on uusi asia olla toisen luettavissa. Olen ainakin jonkin verran sulkeutunut yksityiselämästäni ja tunteistani. Jotenkin pystyin aistimaan, että hän tiesi kaiken tai pystyi lukemaan minua, mutta ei antanut itsestään mitään takaisin. En tiennyt miten hänet olisi pitänyt tavata oikein tai miten hänelle olisi voinut puhua. Tyydyin vain katsomaan ja annoin hänen mennä, koska minua pelotti niin paljon.
Oli sellainen tuossa vuosi pari vuotta sitten
nainen jonka kanssa en edes enemmin jutellut. Silti tuntu että sen kanssa oli niin hyvä olla. Vähän niinkun olisin koko ikäni tuntenut. Päästin menemään koska tuli sellaset vibat että pelkäsi. En olis halunnut antaa mitään kriipper kuvaa ittestäni. Sitä en tiedä vieläkään mitä musta ajattelee, ehkä sekin joku päivä selvenee jos kohdataan.
Siksi täälläkin sitä haikaillaan
Tuskin oli oma tarinasi annat vain vastauksen kirjoitukselleni. En oikein luota siihen, että hän olisi todella täällä. Monet kerrat olen jankuttanut samoja tunnisteita ja mitään vastauksia ei ole tullut. Sittenkö yhtäkkiä ne tulee tuosta noin vaan? En usko ehkä yrität vain huijata minua.
No en täällä kauheasti käy. Joskus osuu aika hyvin jotkut niinkun tuo sinun. Ehkä vaan kaksi samanlaista kokemusta eikä sen ihmeempää? Niin ja Helsingistä
Helsingistä minäkin, mutta meitä on moneen. Hyvää jatkoa sinulle kuka oletkin ehkä törmäillään tai sitten ei.
Kerro missä me tavattiin?
Ihailen? Ei ketään, ei mitään!
Lemppari satuni oli lapsena. Tuhkimo. ihailin sen sadun esille nostamia piirteitä: sydämen kauneutta, kiltteyttä,hyvyyttä, avoimmuutta muille ihmisille, erilaisuudelle.
Ne ovat ihailemiani arvoja edelleen. Itsensä likoon laittaminen ja itsensä ylitys jossain asioissa joka ehkä ei ole itsestä ollut kovin mieluista tehdessää, on myös yksi ihailemani asia.
Esim. pelkojen ylitys. Ihmiset hakevat aina vain mukavuutta ja niin usein näkee että asioihin jotka nostaa epämukavia fiiliksiä suhtaudutaan kielteisesti ja ne delegoidaan muille taikka jätetään kohtaamatta. Minusta se on ihailtavaa itsensä likoon laittamista, sinnikkyyttä. luonteen vahvuutta kun tekee /kohtaa asioita epämieluisista tunteista huolimatta. Ei mene sieltä mistä aita on matalin vaan haastaa itseään ja kestää myös epämieluisia fiiliksiä saavuttaakseen jotain itselleen tärkeää.
Täällä lukee paljon diipadaapapäläpälää ulkonäön ihailusta, "komea" "söpö" "kaunis"
Kyllähän minäkin kommentoin jos joku on nätti, mutta se ei ole arvo jota kohotan kovinkaan korkealle.
Kerran selasin jonkun palstalla olleen gallupin takia jossa kyseltiin naisilta millainen nainen on heistä kaunis googlen kuvia hakusanalla "most beautiful woman in the world" ja sain paljon kauniita kuvia naisista eteeni, mutta kuvat olivat vain kauniita. Niissä ei ollut sitä jotain joka olisi minut rullailut hiirellä alaspäin pysäyttänyt ihasteleen kuvaa.
Kuvat olivat sitä samaa massaa. Ihan perus kauniita mutta ei silti mitenkään poikkeuksellisia. Meni perus kauraa kastiin.. kunnes sitten yksi kuva sai minun rullailut hiirellä pysähtymään ja toteaan että tuossa on jotain erilaista. Poikkeuksellista kauneutta. Erottui joukosta.
Kuva oli tämä
http://fashionexprez.com/wp-content/uploads/2017/02/Russia-Most-Beautiful-Women.jpg
Ja syy oli se että silmissä oli jotain herkkyyttä. Ehkä luonteesta jotain näkyi katseesta joka sai minut pysähtymään.
tietty sitten ihailen kaikkea mikä kimaltaa. Kivikoruja, vaatteita, mekkoja, mutta sekään ei ole sellaista korkealla arvottamista vaan hetken ihailua sitä esinettä kohtaan joka kimaltaa.
Tähtiä kuuta, luonnonilmiöitä jne
Sanoisin että: minulle ainakin naiset ovat antaneet kaikenlaisia lahjoja paljonkin, varmaankiin siitä syystä että olen kunnioittanut heitä ja yrittänyt auttaa.
Naisista eli siis tytöistä saa hyviä kavereita jos kunnioittaa heitä, eikä aina vain mies-tyylillä lähesty.
Suoraselkäisyyttä, rohkeutta, toisen kykyä luoda turvallinen olo. Huolehtivaa, mutta jämäkkää perusluontoa, hyviä arvoja, miehekkyyttä, heittäytymistä, hyvää huumorintajua ja uskallusta olla oma itsensä. Yhdessä ihmisessä nämä kaikki, en voi vieläkään uskoa...
Naista joka osaa ottaa syvälle ja nielee.