Mikä on voitinne?

yllätä itsesi ja lopeta se röökaaminen
tai vähennä edes

vierotusoireet kestää noin vuoden ja kroppa turpoaa vähän - mut se laskee kun jaksaa kärvistellä

ja jos sä olet addiktioon taipuvainen, korvaa rööki
tekemällä terveellisen elämän plääni

Ja Plussahaasteena > pitää ne kohtuullisella tasolla

Tästä tiedät olevasi feministi
1. Tiedät, ettei feminismi koske vain naisia.

2. Tiedostat, että tasa-arvon toteutumisessa on yhä ongelmia.

3. Uskot, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa, sukupuolesta riippumatta.

4. Sukupuoli ei ohjaa ammatinvalintaasi.

5. Sinusta jokainen saa elää juuri haluamallaan tavalla, sukupuolesta riippumatta.

6. Uskot, että naisella on oikeus ansaita omaa rahaa.

7. Sinusta naisella on oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan vapaasti, siinä missä miehilläkin.

8. Sinusta naiset (ja miehet) saavat pukeutua juuri parhaaksi katsomallaan tavalla.

9. Koet suuttumusta ajatellessasi niitä maailman naisia, joilla ei ole vapautta päättää itse elämästään sen sijaan.

10. Et allekirjoita väitettä, että naisen heikko asema olisi kulttuurillinen perinne ja siksi hyväksyttävää.

11. Kun näet kaupassa ”prinsessasatuja tytöille” ja ”seikkailusatuja pojille” -nimisiä kirjoja, ärsyynnyt.

12. Rohkaiset pikkutyttöä, halusi hän sitten ballerinaksi tai poliisiksi.

13. Rohkaiset pikkupoikaa, halusi hän sitten ballerinaksi tai poliisiksi.

14. "Älä pillitä kuin tyttö, senkin neitimäinen ämmä, hame päälle!" Sinun suustasi ei tällaisia sammakoita pääse, sillä et ymmärrä miksi naiseuteen viittaaminen olisi halveksuntaa

15. Feminismi tarkoittaa sinulle, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Tiedostat, että sekä naiset että miehet voivat olla feministejä.

16. Mielestäsi kukaan nainen ei tarvitse korkokenkiä, stringejä, tekoripsiä, suihkurusketusta – ellei nainen itse niitä halua.

17. Ihailet vahvoja naisia, kuten esimerkiksi Minna Canthia, Sofi Oksasta, Virginia Woolfia, Caitlin Morania, Marie Curieta. Lista voisi vain jatkua ja jatkua!

18. Tavatessasi uuden ihmisen et tuijota sukupuolta tai ulkonäköä, vaan olet kiinnostunut ihmisen sisimmästä.

19. Feminismi ei tarkoita sitä, että nostaisit naiset miesten yläpuolelle, polttaisit rintaliivejä tai vihaisit miehiä – nämä kliseet ovat mielestäsi naurettavia.

20. Kirjailija Caitlin Moranin neuvo osuu ja uppoaa sinuun:

Tässä onkin näppärä tapa selvittää, oletko feministi. Työnnä käsi housujen kauluksesta sisään.

a) Onko sinulla vagina?

b) Haluatko päättää mitä sillä tehdään?

Jos vastasit myöntävästi molempiin kysymyksiin, niin onneksi olkoon! Sinä olet feministi!

https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/tasta-tiedat-olevasi-feministi-20-selkeaa-merkkia/4919022#gs.o0rLrs8

Niin.. minustakin feministi ajaa asiaa että naisella on oikeus: työntekoon, päättää omista asioistaan, pukeutumisestaan ja seksuaalisesta käyttäytymisestään eikä tartte kuunnella jonkun äijän huorittelua ja alistamista.

Jos mennään vuosia taakse päin nainen raiskattiin tasan tarkkaan silloin kun mies halusi sitä nussia ja sitä ei naiselta kysytty halusiko hän.

Nainen oli niin pohja kastia ettei hänellä ollut oikeutta koulutukseen. Naiset eivät siis osanneet lukea. Naista huoriteltiin ja hakattiin ja äijä hyppäs vieraissa. Nainen tiesi, mutta jos siitä valitti niin turpaan tuli äijältään ja äijänsä petti silti.

Naisen pukautumisesta ja menoista päätti aviomies. Ei nainen itse.

Nämä ovat asioita joita feminismi liike on ajanut eteenpäin. Naisen itsemääräämisoikeuksia.

Naista ei panna väkisin. ei määräillä mitä se pukee päälle ja missä se kulkee milloinkin. eikä naisen oikeuksia kouluttautumiseen rajoiteta. Naisilla on oikeus oppia lukeen siinä missä miehelläkin. Naista ei saa väheksyä siksi että he ovat fyysisesti heikompi rakenteisia ja tappelussa miehelle häviäviä

Kirjoitin Virginia Woolfista omalle FB-sivulleni 14.12.2016 seuraavaa: Minä pidän Virginia Woolfin lukemisesta. En pätemisen takia, vaan siksi, että niitä tekstejä lukiessa tulee jotenkin sellainen pehmeän melankolinen fiilis. Se nainen selvästi koki maailman täysin uniikilla tavalla.
Alkanut vaan pänniä se, että lähes kaikissa kirjailijaa käsittelevissä jutuissa läväytetään mielenterveysongelmat heti naamalle. Kuinka Virginia kärsi koko elämänsä hirvittävistä mielen kivuista ja kuinka lopulta traagisen säälittävästi hukuttautui...

Kuitenkin suosittelen tätä podcastia: http://loveandradio.org/…/eternity-through-skirts-and-wais…/ . Siinä käsitellään mm. Woolfia ja mielenterveysjuttuja ei-alentuvasti. Sisältää muutenkin kiehtovia pohdintoja identiteetistä, ynnä muusta.

Musta on muuten sangen kieroa, että vedetään jotain #oletkosinut -kampanjoita, kun samaan aikaan olen aistivinani yhteiskunnassa sellaista viestiä, että mielenterveysongelmista kärsivät ovat epäilyttäviä - kontrolloitavia, silmällä pidettäviä, toimenpiteiden kohteita. En usko, että läheskään aina toimenpiteistä edes neuvotellaan kohteidensa kanssa. Ehkä "hulluillakin" olisi parempi itsetunto ja olisivat vähemmän katkeria, jos kokisivat olevansa edes jonkinasteisen rehellisyyden arvoisia.

Toki feminismissä ja alitajuisissa asenteissa on mullakin varmaan vielä tekemistä (feminismin teoriaa voisi lukea enemmänkin, olen välillä huomaamattani heteronormatiivinen), mutta kyllä mä voin allekirjoittaa noi kaikki Maikkarin luettelemat jutut :)

Feminismin lisäksi mä haluaisin vielä puhua mielenterveyspalveluista maassamme. Mulla oli siis vuoden 2014 lievähkö elämän kriisi (psyykkisesti väkivaltaisen kasvuympäristön aiheuttamat ongelmat, joita en ollut kunnolla käsitellyt). Kävin pari kertaa yksityisellä psykiatrilla, koska olin silloin töissä ja oli rahaa ja julkinen puoli ei oikein ollut aikataulujen kannalta mahdollinen. Kyseessä oli naispsykiatri, joka mielestäni tunnisti ongelman aika heti (siis epävakaa äiti), ja oltiin sovittu, että käyn hankkimassa häneltä lähetteen Kelan tukemaan psykoterapiaan sitten, kun olen pitemmän aikaa samalla paikkakunnalla. En ollut puhunut tästä aiheesta kovin monelle, koska olin tosiaan aika herkässä tilassa silloin. Kuitenkin syksyn mittaan juorut mun selän takana alkoi aika ilmiselvästi levitä (kyllä sen nyt ihminen huomaa), ja aloin ahdistua tästä yhä enemmän. Lopulta olin niin ahdistunut (ja ilmeisesti mun selän takana oli jo levitelty aikamoisia valheita), että mut toimitettiin Tampereen julkisen puolen mt-palvelujen piiriin.
Siellä kävin miespsykiatrilla, joka alkoi heti tyrkyttää lääkkeitä, painostaa mua terapiaan yhdessä äitini kanssa (kun olin sanonut tajunneeni hiljattain, että äiti on huomattavasti epätasapainoisempi, kuin olin edes tajunnut) ja syyllistää mua siitä, että olen taloudellinen taakka äidilleni. Ilmeisesti kys. psykiatri oli erikoistunut vasta aivan hiljattain, oli aikaisemmin ollut erikoistunut nefrologiaan ja saanut määräyksen ammattioikeuden rajoittamisesta. Valviralta oli aika työlästä saada tästä tietoa - käskettiin soittaa milloin kellekin, joka oli juuri silloin jossain kokouksessa tms. Selvisi, että kys psykiatrilta oli kielletty määräämästä itselleen jotain keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
Musta tämä ei kerro yksityisen puolen paremmuudesta vaan siitä, että julkiset palvelut ovat joiltakin osin tosi surullisella tolalla ja tämä on aivan tietoisen politiikan tulosta. Katsoin juuri uutispätkän, jossa psykologin mukaan ammatti-ihmisillä on "velvollisuus varoittaa" potilaista, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa ympäristölleen. Ehkä asia toimii myös toisin päin. Musta olisi tosi ikävä ajatella, että kys. psykiatri hoitaisi muitakin psyykkisen väkivallan kohteita. Ja mä en mitenkään kykene näkemään, miten olisin ollut niin suuri turvallisuusuhka, että jonkun psykologin tai psykiatrin mielestä on perusteltua levittää mun yksityisasioita laajalle joukolle ihmisiä. On aika ilmiselvää, että sitä ei oikeasti tehty auttamistarkoituksessa. Mulle tulee mieleen esim yksi asematunnelissa aika usein pyörivä, selvästi mieleltään järkkynyt nainen, joka tulee usein pyytämään rahaa. Ei sen "taltuttamiseksi" ole olemassa mitään yleistä kampanjaa. C'mon. Mun ongelmat vuonna 2014 oli sellaisia, jotka oli täysin käsiteltävissä, ja luultavasti tällä hetkellä psykoterapia olisi jo päättynyt. Nyt mulla on aika paljon isompi trauma käsiteltävänä, ja kaiken lisäksi menetin pitkäksi aikaa täysin luottamukseni mt-palveluihin (ja ihmisin noin ylipäänsä, muuten).

Also, ei varmaan olisi yhtään pahitteeksi perehdyttää mt-työntekijöitä vielä enemmän esim narsistiseen persoonallisuushäiriöön ja etenkin siihen, miten pitkälle narsistit ovat valmiita menemään. Samoin voisi tehdä viranomaisille noin yleensä, medialle ym.

Pps. Mua on nyt aika pitkään kohdeltu kuin olisin aivan käsittämättömän tyhmä, siis ei tiedä, kuinka mennään junaan -tyhmä. Myönnän, että tämä on ehkä aiheuttanut tarvetta vastata samalla mitalla ja myönnän, että olen jopa nauttinut siitä. Olen pahoillani, yritän olla tekemättä niin enää.

UPDATE_11782580 kirjoitti:

Feminismin lisäksi mä haluaisin vielä puhua mielenterveyspalveluista maassamme. Mulla oli siis vuoden 2014 lievähkö elämän kriisi (psyykkisesti väkivaltaisen kasvuympäristön aiheuttamat ongelmat, joita en ollut kunnolla käsitellyt). Kävin pari kertaa yksityisellä psykiatrilla, koska olin silloin töissä ja oli rahaa ja julkinen puoli ei oikein ollut aikataulujen kannalta mahdollinen. Kyseessä oli naispsykiatri, joka mielestäni tunnisti ongelman aika heti (siis epävakaa äiti), ja oltiin sovittu, että käyn hankkimassa häneltä lähetteen Kelan tukemaan psykoterapiaan sitten, kun olen pitemmän aikaa samalla paikkakunnalla. En ollut puhunut tästä aiheesta kovin monelle, koska olin tosiaan aika herkässä tilassa silloin. Kuitenkin syksyn mittaan juorut mun selän takana alkoi aika ilmiselvästi levitä (kyllä sen nyt ihminen huomaa), ja aloin ahdistua tästä yhä enemmän. Lopulta olin niin ahdistunut (ja ilmeisesti mun selän takana oli jo levitelty aikamoisia valheita), että mut toimitettiin Tampereen julkisen puolen mt-palvelujen piiriin.
Siellä kävin miespsykiatrilla, joka alkoi heti tyrkyttää lääkkeitä, painostaa mua terapiaan yhdessä äitini kanssa (kun olin sanonut tajunneeni hiljattain, että äiti on huomattavasti epätasapainoisempi, kuin olin edes tajunnut) ja syyllistää mua siitä, että olen taloudellinen taakka äidilleni. Ilmeisesti kys. psykiatri oli erikoistunut vasta aivan hiljattain, oli aikaisemmin ollut erikoistunut nefrologiaan ja saanut määräyksen ammattioikeuden rajoittamisesta. Valviralta oli aika työlästä saada tästä tietoa - käskettiin soittaa milloin kellekin, joka oli juuri silloin jossain kokouksessa tms. Selvisi, että kys psykiatrilta oli kielletty määräämästä itselleen jotain keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
Musta tämä ei kerro yksityisen puolen paremmuudesta vaan siitä, että julkiset palvelut ovat joiltakin osin tosi surullisella tolalla ja tämä on aivan tietoisen politiikan tulosta. Katsoin juuri uutispätkän, jossa psykologin mukaan ammatti-ihmisillä on "velvollisuus varoittaa" potilaista, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa ympäristölleen. Ehkä asia toimii myös toisin päin. Musta olisi tosi ikävä ajatella, että kys. psykiatri hoitaisi muitakin psyykkisen väkivallan kohteita. Ja mä en mitenkään kykene näkemään, miten olisin ollut niin suuri turvallisuusuhka, että jonkun psykologin tai psykiatrin mielestä on perusteltua levittää mun yksityisasioita laajalle joukolle ihmisiä. On aika ilmiselvää, että sitä ei oikeasti tehty auttamistarkoituksessa. Mulle tulee mieleen esim yksi asematunnelissa aika usein pyörivä, selvästi mieleltään järkkynyt nainen, joka tulee usein pyytämään rahaa. Ei sen "taltuttamiseksi" ole olemassa mitään yleistä kampanjaa. C'mon. Mun ongelmat vuonna 2014 oli sellaisia, jotka oli täysin käsiteltävissä, ja luultavasti tällä hetkellä psykoterapia olisi jo päättynyt. Nyt mulla on aika paljon isompi trauma käsiteltävänä, ja kaiken lisäksi menetin pitkäksi aikaa täysin luottamukseni mt-palveluihin (ja ihmisin noin ylipäänsä, muuten).

Hyvin nyt, mutta kerran ei ollut. Minulla oli kerran asiat vähän pielessä. Sain silloin suoritettua riittävästi opintotukeen menevällä lukukaudella ja myöskin seuraavalla. Elämäni oli pielessä, vaikka ulkoisesti olin työkykyinen. Sitten päätin ensimmäisen kerran mennä Joensuussa psykologille. Lopputulos oli se, että tämä psykologi alkoi itkemään minun juttujani, sillä ilmeisesti häneltä oli kuollut joku äiti ja hänelläkin oli kokemusta onnettomasta rakastumisesta. Sitten kerroin jostain tosivaikeasta asiasta, mikä saattoi olla psykologille liikaa.

Menin seuraavan kerran toista kertaa samalle psykologille. Hän ei suostunut vastaanottamaan minua. Ilmoitti vain vastaottovirkailijan kautta ei ota vastaan, sillä ei voi auttaa. Sen jälkeen samana päivänä menin kaupungin mielenterveyspalveluihin. Siellä vastaanottava miesvirkailija alkoi nauramaan jutuilleni. Hän sanoi, että ei voi muuta kuin nauraa, kun jollain on asiat niin paljon päin mäntyä kuin minulla oli.

Jälkikäteen tulin siihen tulokseen, että minulla oli asiat oikeastaan melko hyvin. Tunne-elämässä vain mätti pahemman kerran. Ei ollut mitään sairauksia sillä hetkellä ellei laktoosi-intoleranssia sellaiseksi lasketa. Sain opintoja riittävästi edelliseltä lukukaudelta ja seuraavalta. Teoriassa olisin voinut vakavasti sairas, mutta sain elää akateemisesti vapaata elämää yliopisto-opiskelijana.

Nyt oikeastaan tuntuu hyvältä siihen verrattuna, kun sain naispsykologin itkemään ja toisen terveysviranomaisen nauramaan. Vähän kirkossa pyörytti tänään, mutta kaikki muuten aika hyvin.

Joskus elämä voi tuntua erityisesti vaikealta tunnetasolla, mutta huomenna huominen ja se huono päivä on lopulta menneisyyttä. :)

Nuo luetellut asiat ovat varmasti suurimmalle osalle ihmisistä itsestäänselvyyksiä kulttuurissamme jo vahintäänkin toista sukupolvea lukuunottamatta tiettyjä (onneksi äänekkäitä niin voi kiertää kaukaa) yksilöitä ja marginaaleja sekä tietyistä toiskulttuurisista piireistä tulevia maahanmuuttajia. Itselleni on puolestaan ollut todellinen järkytys havaita feministeiksi itseään isoon ääneen kailottavien henkilöiden taholta jäätävää käytöstä ja asennetta juuri minun kohdallani esiintyvien epäkohtien kohdalla. Näitä ovat olleet mm. ja erityisesti naisten väkivaltaisuus miehiä ja lapsia kohtaan.

Näilläkin palstoilla kokemuksistani johtuvia arvostuksia, arvostelua ja näkemyksiä on nimitetty sairaiksi tai "kipeiksi", eli varmaan sitten hoitoa tarvitseviksi? Sehän onkin sitten jännä kun toimitetaan vääräuskoisia hoitoon vääristä arvoista ja kokemuksista.

Se, että sinusta tehdään valeprofiileja, yksityisyyteesi tunkeudutaan, levitetään tietoja ja juoruja on rikollista toimintaa, joka ehkä loppuu kun poliisi kolkuttelee ovella. Jossain hesarissa oli että jotkut jästipäiset kiusaajatyypit ei ehkä ymmärrä muuta kuin väkivallan kieltä... sitten lopulta. Kenellä mahtaa olla ja miksi sinua kohtaan sellaista kaunaa että viitsii oikein vaivautua ja ihanko ovat täysi-ikäisiä?

Aika hyvää ja ilma on kyllä hyvä.

Ei kannata ihan leikillä heittää mitä tahansa tajunnanvirtaa universumiin, se voi oikeasti kalahtaa siihen omaan nilkkaan, ei mihinkään muualle. Ajatuskin merkitsee todella paljon!!

Siit si johtu taas toi läski itkus XD Aika pitkään on noi pmässäs kestäny.

kai nyt... naiseuden iloja.. olla kaksi viikkoa läski ilmapallo.. jippii. en edes syö juuri mitään enää kun tuntuu ettei pysty tai on entistä läskimpi.

"Todellisuudessa kyse ei ole painonnoususta, vaan turvotuksesta ja nesteiden kertymisestä kehoosi. Ilmiö on tuttu monille naisille noin viikkoa tai kahta ennen kuukautisten alkamista”, Lulla aloitaa.

”Hormonaaliset muutokset saavat nesteet kertymään vartaloosi. Tämän takia monet naiset kokevat, että heidän painonsa nousisi kuukautisten aikaan.”

https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-139777