Olen miettinyt lukiessani näitä juttujanne, avauksia ja viestejä.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihastunut ihminen on hyvin epävarma omista mahdollisuuksistaan toista kohtaan. No, tuohan on nyt kaikille päivänselvä asia.
Usein kuitenkin se ihastuksen kohdekkin on vain ihminen kaikkine heikkouksineen.
Itse ihastun ihmisessä ensimmäisenä yleensä tunneälyyn ja empatiakykyyn. Asiallisuus on myös hieno piirre, joka vetää puoleensa. Pieni huumorin poikanen. Ulkonäkö liittyy vahvasti luonteeseen, samoin sairaudet. Niillä ei ole yhtä suurta merkitystä.
Hänellä voi olla sellaisia piirteitä, joista en yhtään pidä, mutta joita siedän.
Mitä mieltä olette, ovatko ihmiset aika lailla samanlaisia, käyttäytyvät samoja kaavoja noudattaen ihastuessaan?
Olen tullut siihen tulokseen, että ihastunut ihminen on hyvin epävarma omista mahdollisuuksistaan toista kohtaan. No, tuohan on nyt kaikille päivänselvä asia.
Usein kuitenkin se ihastuksen kohdekkin on vain ihminen kaikkine heikkouksineen.
Itse ihastun ihmisessä ensimmäisenä yleensä tunneälyyn ja empatiakykyyn. Asiallisuus on myös hieno piirre, joka vetää puoleensa. Pieni huumorin poikanen. Ulkonäkö liittyy vahvasti luonteeseen, samoin sairaudet. Niillä ei ole yhtä suurta merkitystä.
Hänellä voi olla sellaisia piirteitä, joista en yhtään pidä, mutta joita siedän.
Mitä mieltä olette, ovatko ihmiset aika lailla samanlaisia, käyttäytyvät samoja kaavoja noudattaen ihastuessaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sulla ei oo kaavaa ollenkaan.
Totta :D Johtuu siittä, että tunteiden ja järjen ristiriita saa aivoni tilttaamaan. Kadotan loogisuuden ja asuan ytimen ja koko homma leviää arvoitukselluseksi sotkuksi, josta en ota itsekkään selvää, kuten tämä aloitus.
Ihan älytön, hajanainen...
Ei suinkaan ole samanlaisia. Toiset on tosi tilannekohtaisia ja toisilla on ehkä jotain kaavaa, mutta vaikea sanoa mikä on ihmisen sisäinen kokemus ulkoisesta käytöksestä ja ilmaisusta riippumatta, Kaiken tuon ymmärtäminen ja havainnointi vaatisi toisinaan jo syvällisempä tuntemusta. Toiset on tietysti kuin avoimia kirjoja ja saat just sitä mitä luet.
Eivät todellakaan ole samankaltaisia, vaan kaikista eniten elämän kokemukset vaikuttavat tuollaisiin asioihin. Eli on aina yksilöllistä.
Pitäisi muuten kokeilla joitain uusia hauskoja pelejä, kun mainostavat, konekivääriauto-peli ja lentokone-pelikin, kun mainostavat.
Eiköhän se aikapitkälle noin ole.
Tietty elämäntilanteet ratkaisee jonkun verran.
Minä en ollut epävarma käytökseltäni koska menin juttelemaan kaipaamani miehen kanssa monta kertaa, mutta hän ei joko ollut kiinnostunut minusta tai sitten meillä oli eri toiveet suhteesta, koska hän ei halunnut jutella.
No voi :(
Sellaista itsekkyyttä sitten, naisilla voi olla myös miehiä kohtaan samanlaista "ei kiinnosta", tyyliin, mutta tuollainen on itsekkyyttä vain.
Monestikin käyn juttelemassa kadulla kaljaukkojen kanssa, että mistähän keskustelevat, niiltä voi kuulla hyviä asioita, että mitä kadulla yleensäkin tapahtuu.
Ihmiset on lopulta hyvin samanlaisia, mutta reagoivat eri tilanteisiin, eri tavoin.
kyllä sinun kommenttisi kuulostaa paljon järkevämmältä :D Ei minulla taida oikein järki pelata.
Mutta hei, pelastaako yhtään se, kun osaan tehdä hyvän perunamuusin : D
Kylhän se vähän auttaa, mut nykyään on paljon valmisruokia ja pikaruokapaikkoja.
Auts :D hah hah hah....
Nainen ja mies ovat erilaisia, samat ominaisuudet, siinäpä se onkin sitten se ihmisten yhtäläisyys.
Eläintasolta ja feromoneista löytyypi yhtäläisyydet.
Mutta toisaalta jos olet saanut ensimmäisen kiväärisi jo 9-vuotiaana isältä, niin, eiköhän se elämä silloin monestikin mene sitten kokemusten suuntaan :D
Tämäkin menee tuohon vaikeaan kysymykseen, että kumpi oli ensin: mieli vai muisti?
Muisti. Miten peura osais muuten karhua varoa? Se on koodattu sen dna:han.
Niin, eikö ensin synny mielikuva vaaratekijästä, kokemuksen kautta?
Voi olla, mutta miksi ihmiset pelkää käärmeitä? Se on alitajunnassa jossain muistissa.
Alitajuinen biologinen reaktio on eri asia kuin henkilökohtainen muisti. Biologiset, tai atavistiset kammot on nekin yksilökohtaisia ja erilaisia. Esim. suhtautuminen toiseuteen tai "rotuun" saattaa olla joillakin vahvasti biologista, samoin kuin vieraan siittämän/synnyttämän jälkeläisen sietäminen lähipiirissään. Fobiat on myös hyvin yksilöllisiä. Säikähdysreaktio nyt vähintäänkin voidaan sallia joka asiassa Mutta tietyissä valintatilanteiksi katsotuissa (Mahdollisuus vaikuttaa omalla toiminnallaan) lääniä riittää ja moraalinen IHMINEN toimii tietysti moraalisesti oikein, eli häipyy lääniin, kun sitä ihan riittää, eikä ollenkaan lähde yritelmiin joihin ei koe kykenevänsä tai on epävarma niistä.
Mieli oli ensin.
Ajattelin jo paljastaa oikean vastauksen kysymykseeni, mikä on mielikuvan ja muistikuvan ero?
Mutta tulin toisiin ajatuksiin, koska kysymys on ilmeisesti hauska pohdittava sitten, en paljastakaan vielä :)
Joo siis ihan totta aika hyvä. Ja vähän jumppaa on pohtia sitä ihan itse ilman avustusta/lunttausta. Kyllähän kognitiotieteilijöillä on tietysti selkeät määritelmät varmaankin..
Eikä huvita paljastaa vastausta, koska sitten joutuisin keksimään uuden yhtä vaativan kysymyksen ennen joulua arvaus- ja pelitytöille, joiden kanssa on ollut hauskoja juttuja.
Ja sitten jos paljastaa vastauksen, niin pohdinta loppuu turhaan, koska mielestäni tuollainen pieni pohdinta on aika terveellistäkin.
Jännä oli semuistaakseni kadonnutta aikaa etsimässä -teoksessa kuvailtu havainto kommunismiin siirtymisen ajasta kuinka kirkonkellot olivat vaienneet... Joku toinen olisi pitänyt merkityksellisenä jotain muuta.
Pääosin mielenkiintoista pohdiskelua koko ketjussa. Harvinaisen asiallistakin. Aloituksessa oli jotain "löysää", jota en ymmärtänyt: "Ulkonäkö liittyy vahvasti luonteeseen, samoin sairaudet. Niillä ei ole yhtä suurta merkitystä."
Olen pakattu täyteen tunneälyä ja empatiaa, mutta eivät riitä tuon lauseen ymmärtämisee.... :)
Se oli yhtä söheröä minustakin. Hah hah, aivan älytön lause! hah hah..tarkoitin, että...naurattaa itseänikin tuo kirjoitukseni....
Siis tarkoitin, että ulkonäkö onminullesama, kuin luonne eli kaunis mieli kaunistaa koko ihmisen.
Sairaudet eivätmyöskään vaikuta siihen, ettenkö voisi ihastua ihmiseen, mieheen.
Joskus tunteet jajärki sekoittuvat päässäni ja ajatus lähtee hukkaan, kuten tuossa kävi.
Nyrkin ja hellan välistä karanneena, narsisteihin ja liian omistushaluisiin törmänneenä minun olisi jo korkea aika oppia uusi kaava ihastumisessani. Olen tavannut myös monia aidosti kilttejä miehiä, mutta jostain syystä juttu ei ole edennyt alkua pidemmälle, vaikka itse olisin halunnut. Eli herää kysymys olenko itse liian "vaikea"?