Hyvä viisaushan se on että leipä ja liha ostetaan eri kaupoista, ja sitä olen koittanut noudattaa.
Ei nähty kuukauteen, ajattelin jo että ehtisin tässä ajassa päästä yli. Mutta eilen taas tavattiin, yritin olla cool mutta kuten aina pokka pettää ja vastapuoli kun sen huomaa lisää vaan vettä myllyyn. Itsellä parisuhde, jonka vastapuoli tiedostaa ja jonka kulahtanuuden näemmä aistii.
Mitäköhän perkelettä tässä pitää tehdä?
Ei nähty kuukauteen, ajattelin jo että ehtisin tässä ajassa päästä yli. Mutta eilen taas tavattiin, yritin olla cool mutta kuten aina pokka pettää ja vastapuoli kun sen huomaa lisää vaan vettä myllyyn. Itsellä parisuhde, jonka vastapuoli tiedostaa ja jonka kulahtanuuden näemmä aistii.
Mitäköhän perkelettä tässä pitää tehdä?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Niin. Keskustele kotona asioista ensin. Aika ikäviä on ne tilanteet, joissa petetään kulahtaneeseen parisuhteeseen vedoten. Toisaalta jos pystyt elämään itsesi kanssa noin, että haet piristystä vähän ja tarjoat sitten uutta virtaa suhteeseesi niin sitten niin. Riski, että joku saa pahasti siipeensä on suuri.
Mä oon myös ihastunut yhteen tyyppiin. Hän varmaan sen jo on myös vaistonnut, mutta mitään ei ole tapahtunut. Mulla menee vaan pasmat hänen seurassaan ihan sekaisin. Ja oon myös parisuhteessa, jossa tosin halut ei oo kohdanneet pariin vuoteen, eli siksikin koen olevani "altis" ihastumiselle. Tekis mieli sanoa tälle tyypille fiiliksistäni. Hän on myös parisuhteessa, ja voi kun ois helpotus, kun sais pakit :) eli toinen asettais rajat omille haluille ja fantasioille.
Olet ilmeisesti nainen?
Mulla on sama kuvio Naisen kanssa.
Minä olen työntänyt fiilikset syrjään vaihtelevalla menestyksellä.
Välillä se nainen vituttaa ihan kybällä kun on ajautunut tilanteisiin joissa nainen ei ole toiminut oletetulla tavalla.
Ihastuneena ei ole ihan skarppi vaan ihan pihalla.
Mutta nyt se helpottaa,kaiva paskat puolet esiin.
Oletko salannut tunteesi naiselta?
Keskitypäs vain hoitamaan omaa jo olevassa olevaa parisuhdettasi! Eikö järkeä sen vertaa ole päässä että pysyisi erossa ihmisestä, joka on myös varattu?
Niin, no, tämähän on ihan järkevä vastaus. Tässä parisuhteessa on kuitenkin nyt tosiaan sellainen tilanne että tarkkaavaiselle näkyy nämä ongelmat ihan päällepäin. Siipeen saamista on kyllä luvassa, kävi miten kävi. Toisekseen tämä työjuttu on ainakin toistaiseksi vielä aika hienovaraista, mutta pää siitä sekoaa silti. Kotona puhuminen on ihan hyvänkuuloinen idea, ehkä sen vielä teenkin jos joskus päästään puheväleihin.
No kyllähän sitä olemassa olevaa parisuhdettakin hoidetaan, tietysti! Mutta jos on 2-3 vuotta mennyt kun halut eivät kohtaa ja tulee usein torjutuksi, niin kummasti alkaa nähdä parisuhteen ulkopuolella kiinnostavia tyyppejä.
Vaikka oma suhteesi veteleekin viimeisiään, kunnioittaisit sen toisen suhdetta. Jos lähdet sille tielle, tuhoat miehen välit perheenjäseniin, miehen lapseen, miehen nykyisen läheiset kärsivät suunnattomasti ja ennenkaikkea kyseinen mies ja sinä itse tulet kärsimään. Rikotetun suhteen jälkimainingit ovat niin valtavat, että se hajoittaa myös sinun ja kyseisen miehen välit, koska syyllisyys on paha asuinkumppani uudessakin suhteessa.
Toivon oikeasti että olet järkevä päätöksessäsi. Sitä niin usein unohdetaan kolmoisdraamoissa se kärsivien ihmisten suuri määrä ja usein käykin niin että kun kaksi varattua ihastuvat toisiinsa, hajoittavat omat perheensä ja ihmissuhteensa, ei se enää olekaan niin hyvä asia vaikka olisikin saanut sen miehen tai naisen itselleen koska pohja on rakennettu hatarasti.
Siihen kaikki muu sotku päälle ja ne itsesyytökset, niin katastrofi on taattu!
Jos sinun on ihan aidosti paha olla oman puolisosi kanssa, etsi uusi kun olet vanhan ensin lopettanut. Pidä huoli myös siitä että etsit seurasi vapaasta miehestä. Silloin voit vielä selvitä.
Varatun kanssa aloitettu rakennustyö jää heikkoihin kantimiin lähes aina!
Sinulla on siis paljon omakohtaista kokemusta aihepiiristä? Montako perhettä olet hajottanut tai ollut ottavana osapuolena?
Niin, tiedä sitten näistä. Ihmiset on hirveän tuomitsevia toisilleen ja on niin tietävinään kuinka voimakkaita jonkun toisen tunteet on ja kuinka voimakkaita ne saa olla. Itse lueskelin juttua missä nelikymppinen nainen kertoi äitinsä ja isänsä aikanaan tavanneen ulkomailla, missä olivat töissä. Viettivät paljon aikaa yhdessä, rakastuivat syvästi, suunnittelivat yhteistä elämää yhdessä syntyvän lapsensa kanssa. Tuo mies, naisen isä oli juuri eroamassa/eronnut entisestä kumppanistaan. Hänen vanhempansa ottivat eron raskaasti, eivätkä hyväksyneet uutta suhdetta. Mies päätyi sitten heittäytymään junan alle ja lapsi ei koskaan oppinut tuntemaan isäänsä. Äiti kuitenkin lämpimästi toi muistoja isästä lapselle koko lapsuusajan. Mutta niin, itsestä tuo tuntui kauhean pahalta ja oikeasti käsittämättömältä kuinka muut ihmiset ohjailee toisten elämää. Tietää paremmin toisen tunteista, mikä on kenellekin parasta, pimitetään tietoja. En voi ymmärtää.
En ole itse harrastanut moista typeryyttä. Olen sen verran järkevä ihminen etten tuollaisiin lähde. Olen kyllä sivusta seurannut useampaakin vastaavaa tilannetta, osittain myös työni vuoksi ja koen että ihmiset, jotka moiseen lähtevät eivät ole psyykkisesti ihan terveitä.
Ahaa. Eli sinähän oletkin moralisti ja ylemmyydentuntoinen vieläpä. Kaltaisesi aina tietävät miten muiden ihmisten tulisi elämäänsä elää. Itse he ovat kerrassaan täydellisen järkeviä ja kunnioitettavia kansalaisia. Tunteettomia jopa, heristelemässä sormea niille, jotka eivät käyttäydy siten kuin heidän mielestään kuuluisi.
Niinpä olen minäkin. Sen kanssa on vain elettävä, musta on tullut rohkeampi ja elän nykyään enemmän itseäni ajatellen. Uskallan muiden seuraan ja puhua tuntemattomillekin. Ehkäpä ihastus menee ohi ja tämä muu positiivinen vire jatkuu.
Älä anna sen mennä ohi. Mihin kaikkeen tuo vire vielä yltääkään, kun lähennytte vielä tuosta.
Kauniisti sanottu, mulla on luottavainen ja hyvä olo. Ensimmäisen kerran en pelkää menettäväni ketään tai sitä etten uskalla.
Jos minun yksityisasioita käsitellään töissä, se on aina miinusta. Työ on pelkkää työtä ja haluan että minua arvostetaan työkaverina eikä ihmisenä jonka tapaa elää ei hyväksytä.
Selvää on, että jos lähdet toimimaan tunteen viemänä, siinä koittaa niin yksityisessä kuin työelämässäkin pitkäksi aikaa melkoinen hässäkkä. Vaikka tuntemus on kenties huumaava kyllä se yhtälailla stressistä käy.
Ei oo oikeeta tai väärää tapaa toimia, näin ajattelen. Erilaiset teot ja valinnat johtaa vain erilaiseen lopputulokseen.
Sehän näissä tilanteissa on veemäistä, kun vaikka miten järkeilee, tunnemyräkkä sotkee kuitenkin kaiken jotenkin. Helpolla ei pääse mitenkään.
Ite en pidä minään pätevänä ratkaisuna sitä että työpaikkaihastuksen innoittamana päättää jättää vanhan suhteen uuden huuman kynnyksellä. Ja tämä siksi vain, että siinä on vuodeksi tai pariksi sellaista tunnekaaosta, etten ite ainakaan moista hässäkkää ja stressiä lähtis tieten tahtoen luomaan.
Mieluiten niin, että ei tuossa ihastumisen tunnekuohussa lähtis tekeen mitään isoja liikkuja. Kun tilanne rauhoittuu, kenties voi pohtia nykyistä suhdetta ja toimet sen mukaan. Mutta en suosittele tunnekuohussa pöljäilyä. Siinä repii itsensä ja muut aivan turhaan riekakeiksi pitkäksi aikaa.
Kiitos näkemyksestäsi.
Työkaverisi on tulossa
No on sulla avaaja satanalliset olot. Tuosta ei ihminen voi päästä yli ilman itsemurhaa?
Tartuppa nuoraan.
Liha ja leipä eri kaupoista? Kosheriako?
Ei se värkki siitä kulu jos välillä antaa työkaverillekin ja työilmapiirin takia on hyvä esim. pikkujouluissa antaa kaikille halukkaille.
Itse tulin petetyksi ja sattui niin xxxxx paljon. Vuosien jälkeen tajuan, että mikään ei ole varmaa tässä elämässä. Joskus ihminen on heikko. En ole jäänyt katkeruuteen rypemään, mutta en ole aloittanut uutta suhdetta.
Työpaikka on vähän kaksipiippuinen paikka. Jos suhteella menee hyvin, niin hienoa, mutta jos tulee säröjä, niin millaista on olla samassa paikassa. Entä jos ko. henkilö alkaa tapailla jotain toista. Minua ainakin harmittaisi.
Mutta paha mennä toisia neuvomaan, kun löysin tuon pettäneen hepun juuri töistä ja oltiin yhdessä 8 vuotta. Se on melkoisen pitkä aika.
Voitko tutustua kaverina, koska joskus mielikuva voi olla ihan muuta mitä henkilö oikeasti on. Voisitko yrittää tehdä töitä parisuhteesi eteen? Kaikki suhteet kulahtavat aikanaan, jos suhdetta ei hoida.
Eli mieti hyvät ja huonot puolet ja ole kantamaan seuraukset, ne voivat olla positiivisia tai jotain muuta- kuka tietää.
olipa hyvä kirjoitus, kiitos
Työpaikka, harrastus- tai mikä tahansa paikka missä usein tapaisitte on huonompi juttu. Sitten kun pois otetaan tinderit ynnä muut turhanpäiväiset netti, kertakäyttösuhteen etsintä paikat niin jäljelle jää baarit ja yökerhot, joista jonkun pysyvän löytäminen voi myös olla haastavaa eli yksin oleminen taitaa vanhemmiten olla se vaihtoehto. Vaihtoehto siis hyvinmeneetaitipahtaa on siis itelläni ainakin sekä pitkän perhe-elämän päättyminen että muallekin suuntautuvien tunteiden kuolettaminen. Jotenkin vaihtoehtona tuntuis sit lasten jättäminen vaikkakin isälle, jonka ongelmat lasten kanssa on yksi eron syy. Laittais ittensä ihan palasiksi kokonaan uudessa paikassa kaikesta vanhasta luopuen. Sitähän se uskaltaminen ja elämä olis.
Lisäisin siis vielä edelliseen, että työpaikka, harrastus tms.paikka missä useammin liikut on huono paikka löytää rakas ihminen, sillä et todellakaan voi tietää millainen kusipää se toinen on, jos kaikki ei mene niinkuin haluaisi. Ihmisen perusluonne voi aiis olla ihan erilainen, vaikka muuten vaikuttaisi kohteliaalta, ystävälliseltä, mukavalta ja huomioivalta. Tuollaista riskiä ei todellakaan kannata ottaa.
No kyllä lapset ovat yksi syy miettiä asiaa. Siksi en ole uutta suhdetta hakenut, koska olen huolehtinut lapsesta ihan pienestä lähtien ja monesta syystä johtuen aikaa ei ole jäänyt työn ja lapsen hoidon lisäksi muulle. Lapseni menee omassa arvomaailmassani rakastetun edelle.
Ehkä kun lapsi on vanhempi, niin virtaa löytyy suhteeseen tai useampaan, en ehkä pysty yhteen isoon juttuun koskaan. Myönnän, on ollut yksinäistä välillä, mutta ihme kyllä tähänkin alkaa tottua.
Hyviä oloja saa niin monesta asiasta liikunta, sauna, sooloseksi : ) jne. Omaan vilkkaan mielikuvituksen, niin ei tule tylsää päivää. Vielä opettelen itsestäni huolehtimaan ja yksi asia on nukkua - hyviä öitä siis! zz
Tiedätkö mun lapset on jo teinejä ja poikani, joka on aikas fiksu ihmissuhdeasioissa totesi, että äiti jos eroat niin pitäisi nyt pian erota, sillä uuden kumppanin löytäminen parin vuoden kuluttua on jo paljon vaikeampaa. Toki hän sanoi, että kumppanin löytäminen jo nytkin päälle nelikymppisenä on vaikeaa, mutta viisikymppisenä jo mahdotonta. Poikani sanoikin, että elämänkumppani pitää löytää pari-kolmikymppisenä. Että silleen. Ehkä tosiaan on parempi vaan totutella elämään yksin, koska vapaita ei oo. Oon vielä siinäkin erikoinen, että en minä ketään välttämättä seksiin tartte. Onhan oma apu ja maksullisia miehiäkin, mutta kyllähän sellanen kumppani, jonka kanssa olisi kiva puuhata väliin kaikenmoista, jutustella ym.luotettava sydänystävä olis tärkee ei se mun mielestä oo sama juttu kuin ystävät ja kaverit ja niiden tapaaminen, koska niilöäkin on se itselle tärkein ihminen. Mutta oikeessa lapseni oli, olisi pitänyt erota kun lapset oli pieniä niin olis vielä löytänyt kumppanin. Ei olis pitänyt tuhlata aikaa mihinkään pariterapioihin. Täytyy sanoo, että ite en kyllä mihinkään suhdeasioihin aio panostaa jatkossa, siitä ei oo kpskasn ollut mulle mitään hyötyä. Tässä iässä en myöskään usko mihinkään rakkaushömpötyksiin. Naiset ja miehet on niin erilaisia, miehille riittää pelkkä säännöllinen seksi eli suhde jonkun kanssa jossa on joku jonka kanssa hyvä olla ja huolehditaan kummankin tarpeisya sitten.
Jatkan vielä, että vaikka edellinen ihminen ajattelee uhrata itsensä lasten vuoksi ts.ajattelee että suhde jonkun miehen kanssa on pois suljettu niin kauan kuin lapset on kotona niin itse en niin aio tehdä enkä sitä haluakaan. Älä tuputa minulle omia mallejasi. Jotkut on parisuhdeihmisiä ja jotkut on sinkkuihmisiä. Se mikä on yhdelle hyväksi ei välttämättä ole toiselle hyväksi. Joku kärsii, jos joutuu parisuhteesern ja joku riutuu, jos joutuu elään sinkkuna. Itselläni esimerkiksi mummoni ei montaa kuukautta vastin kuoleman jälkeen elänyt ja hän yksinkertaisesti menehtyi sudänsurujen vuoksi.
Mutta näkeehän sen esim jos pakit antaa miten reagoi, jos antaa olla ja on edelleen tolanen niin tuskinpa esittää ja jos mielikuvitus antaa vallan että ei voi noin olla, jos on tottunut että miehet ovat käyttäytyneet huonosti ton johdosta niin voi alkaa kuvitteleen varsinkin jos vielä vaivaa muttei puhu asiasta niin voi olla että ei ne kaikki käyttäydy huonosti ja kyllä ite ainakin oon töissä suunnillee samanlainen kuin kotona, tottakait tietyt asiat kuten esim kaksmielinen huumori niin ei sellasta töissä heittää jos on tottunu koti oloissa läheisten kans.
Tuntuu että osa, enkä väitä että juuri sinä mutta osa ei sillonkaan usko että ihminen on esim kiltti vaikka kuinka näyttää ja todistaa ihan olemall aoma ittensä ja reagoimalla kohteliaasti ja aikuisesti. On kerran ainaki käyny itelle niin että nainen kaikesta huolimatta luuli etät olen joku narsisti tai sekopää vaikka hyvin käyttäytyi senkin jälkeen ku ei mitään tullu, en tiiä sitten että puhuko joku hänelle jotain valheita mutta ei kertonu koskaan syytä.
Mietipä asiaa kahdelta kannalta, jos joku käyttäytyy kusipäisesti hän on kusipää syvimmiltään ja ihan kaikille, mutta jos hän käyttäytyy kusipäisesti vain sinua kohtaan niin sinä olet hänen mielestään viallinen, alempi ihminen ja mulkku.
Kyllä minä mietin loogisesti ja ketään kohtaan en ole kusipäissti käyttäytyny edes pakkien jälkeen, kait meni pointti ohi kun ei osaa kirjottamalla kaikkea ilmasta niin hyvin ku suoraan puhumalla.
Itse en ole muita parempi, olen aikuinen mies ja oma itteni, ehkä jotkut ajattelee liian stereotyppisesti tai sitten ei viitsi myöntää jos oli väärässä, itse kyllä myönnän virheeni ja vikani, vaikea se on toista vakuuttaa kun ei suostu avautuun mikä hätänä vaikka kuinka kohteliaasti yrittää asian ilmaista ja vaikka toinen huomaa että sattuu kun jätetään asiat puhumatta kokonaan ja jätetään pätietozsuuteen, kuitenkaan en yleistä että kaikki naiset.
Ja jos esittää toiselle vaan mukavaa niin se se vasta alhasta on, pitäs sen verran olla aikuisissa miestä tai naista että perustelee senkin jos leimaa kusipääksi eikä esim usko vaan esim sellasten puheisiin jotka ei edes tunne ihmistä kunnolla vaan katkeruuden tai kateuden takia mustamaalaa, kyllä minä selvitän asian asianomasen kans jos seläntakana joku hänestä asioita puhuu koska se on reilua.
Jos olisit hän jota tarkotan niin en ois kyllä alun käytöksen perusteella ikinä uskonut että noin ilkeä ihminen. Ristiriidassa tietyt asiat mitä itse puhunu ja se on huono homma jos ei muista ja esim minä muistan paremmin koska se loukkaa jos on ollut toista kohtaan kohtelias ja mukava ja aikuinen mutta kiitokseksi saa sitten epäilyjä ja sen että ei viititä edes avata suuta jos joku vaivaa. Sen ymmärrän ja otan huomioon jos toisella elämässä paskaa koska ei se itelläkään ole helppoa ollut. Vaan enpä ole viittiny liikaa valittaa enkä varsinkaan turhasta.
Ihastuksella ei oo mitään väliä jos se ei anna vakituista seksiä.
Riisuudu alasti aina kun näet ihastuksesi ja esittele sille alaston vartalosi ja sano: "Että kelpais varmaan sullekin." :D
Menee heti huomenna kokeiluun 😆
amaam, niinpä luottamus on tärkeää. Itselläni heti eron jälkeen oli kyllä kaipuu löytää seuraa, mutta ei ollut mahdollista. Muutaman vuoden yksin olon jälkeen kynnys kasvaa isommaksi. Sitä pelkää liikaa ja suojelee itseään, koska kun ihastuu voi tulla ja tulee pettymyksiä. Ja niin epäilee toisen tarkoitusperiä, mutta onhan niitä hyviäkin tyyppejä.
Joo olen romantikko. Kaveri kuitenkin kannustaa, että en luota vain sattumaan, vaan teen asialle jotain. Ja on nyt ollut ilmoitus deittipalstalla ja käyn kahveilla tai kaljalla jonkun kanssa silloin tällöin. Yksi lyhyt tapailusuhde kuuden vuoden aikana. Ei sen isompaa. Virtaa ei paljon riitä tällä hetkellä. Muu arki vie voimat.
Mutta mutta en ole mitään päättänyt, enkä elämästä pois sulkenut. Tänään viimeksi flirttailin eli pidän silmät auki ja pää on nostettu ylös. Eli tilanne voi muuttua nopeasti tai ei. Kuka tietää.
Oon miettiny että työpaikkaihastumisissa ei kauheesti oo mitään todellisuuspohjaa. Sitä ikään kuin ihastuu siihen ihastumiseen ja jännityksen tunteeseen eikä niinkään ihmiseen vaikka kuinka ihastuttava hän olisikin. Siitä saa niin hyvät kiksit, että se siinä lähinnä pitää liekkiä yllä.
Todellisuuspohjaa ei ole ainakaan jos vain katselee ja ihastelee toista omassa päässään. Eihän sitä tiedä välttämättä toisen elämäntilanteesta mitään.
Yksi katseli niin kovasti, että pyysin kahville juttelemaan työpaikan ulkopuolella. Avasi sitten tilannetta se paljon. Hänellä oli tarve puhua tilanteestaaan. Työkavereita ollaan edelleen, ei enempää.
Lisään vielä, että ollaan molemmat eronneita ja sinkkuja, niin siinä kahvittelussa ei ollut moraalisesti mitään pahaa.
Naikaa pari kertaa keskenänne niin kyllä se siitä selviää mitä kannattaa tehdä - kokemusta on!
Meille tuli selville sen kahvittelun jälkeen, ettei ole tulevaisuutta parina. Ollaan liian erilaisia, halutaan eri asoita. Olisi ollut vetovoimaa, mutta olisi jäänyt siihen parin kerran seksiin, joten anti olla.
Rakastuin myös pitkä aikaiseen työkaveriini,tunne on molemmin puolinen ja molemmilla myös omat suhteet.yhteistä ihanaa suhdetta takana nyt puoli vuotta ja jotain ratkaisevaa olisi tehtävä.on tietysti väärin suhteiden muita osapuolia kohtaan,mutta onko väärin rakastua ja kysyttiinkö meiltä mitään..
kyl mää ainaki rismasta ostan kaikki :0
Nyt on kotona päästy puheväleihin. Ero seurasi täysin erillisistä syistä, mikä oli tosin jo päivänselvää kuten kerroinkin.
Töiden alkaessa katsotaan siis puhtaalla omalla tunnolla josko tämä työpaikkahurmaaja vielä tästä lämpenisi. Syteen tai saveen, olen toiminut omantuntoni ja palstan ohjeiden mukaan joten onni olkoot myötä!