olet minua ns. parempi niin sinut on ihan hyvä unohtaa. Enhän minä voi tyytyä kuin samanvertaiseen. En parempaan enkä huonompaan vaan samaan tasoon kuin itse olen. Katsoit minua ihmeissäsi kun siinä yritin jotenkin selvitä pihdeistäsi. Jänistin ja pelkäsin, koska en tiennyt miten sinuun tulisi suhtautua. Sinulla vain on sellainen luonne, että haluat tulla arvostetuksi ja haluat paljon ihailua ja sitä olet saanutkin. Siksi otit minut kohteeksi samoin kun olet ottanut kaikki naiset vaikka et sitä silleen olisi tarkoittanutkaan. Hyvin epäreilua, että jätät kaikki sinuun ihastuneen kärsimään etkä itse kiinnostu kenestäkään. Sinä vain flirttailet ja olevinaan yrität iskeä niin kauan kun toiselle herää tunteita ja jätät sen siihen.
Jos sinä mies
tämätähänjaheihei
23766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Herätin kyl pari viimeistä kk ihan toisenlaisia tuntemuksia kuin ihailua ihmisissä tuolla, kuten tiedätkin. Varsinkin kun paskapuheilla on taipumus paisua/ värittyä matkalla. En välittäis oikeastaan nähdä niistä enää ketään.
PS. En missään vaiheessa pitänyt itseäni sua parempana. Palstalta kai sit sellaisen käsityksen imaisit. Täältähän se löytyy, totuus...
Olen väsynyt tähän tilanteeseen. Tämä epätietoisuus, tunteet ja muukin elämän tuoma stressi ja arvostelevat ihmiset väsyttää. On paljon odotuksia, mutta yhtä paljon pelottaa. Tuo kirjoituksesi muistuttaa myös minun elämääni. Saa olla koko ajan varpaillaan, koska ihmiset arvostelevat ja puhuvat paskaa. Tiedän hyvin ja en välittäisi nähdä enää ketään. Tein oman totuuden palstasta huolimatta ja huomasin sinun olevan paljon minua parempi ja suositumpi naisten joukossa kuin muutenkin. Itse olen tämmöinen ja sinä ihan toisenlainen. En voi kurkotella maasta taivaisiin ilman tikapuita...
Olen muuttunut tosi paljon tämän kaiken aikana. Omasta mielestäni parempaan suuntaan, muut ehkä toista mieltä en tiedä. En halua olla enää esillä, oikeastaan vain omissa oloissani. Yritän kuitenkin pitää edes jonkinlaiset välit kaikkiin, vaikken oikeasti voisi useimmista vähempää välittää. Olosuhteiden pakosta, siinä se. En edelleenkään ymmärrä miksi oletat mun asennoituvan sinuun noin, koska kuitenkin pidän susta edelleen ja myös arvostan sua, usko pois. En arvostanut alkuun mut mielipiteeni muuttui matkan varrella. Enää et tuolla ole, eikä mulle siis ole siel enää mitään. Ei yhtään mitään. Olisihan se tietysti ollut paljon parempi kun olisi voitu puhua kaikki tapahtunut selväksi. Se nyt ei vaan enää käytännössä ole mahdollista.
En jättänyt jäähyväisiä pikaistuksissa tms. ajattelin vain todeta tosiasiat miten ne ovat...
Et halua olla enää esillä? Jahtaatko enemmänkin kunniaa tai saavutuksia? En saanut sinusta oikein mitään selvää silloin. Ihmettelin, koska tiedän sinun muuttuneen paljon kaiken tämän aikana. Itsekin olen tietysti omalla tavalla kasvanut ihmisenä ja oppinut nöyryyttä ja sitä kuinka elämä voi olla julmaa ja silti on jaksettava eteenpäin. En niinkään halua olla esillä ollenkaan, mutta haluan rakentaa itselleni hyvän tulevaisuuden. Ei lopulta julkisuudella ole mitään väliä vaan sillä miten itse jaksaa eteenpäin. Itsekin pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja silti saa kuraa niskaan eikä se tunnu kovin hyvältä. On ollut hyvin vaikea unohtaa sinua vaikka kaikesta on jo aikaa enkä enää ole siellä. Mietin vain, että miten jakselet vaikka tiedän vain pintapuolisesti sinut ja elämäsi. Jotenkin pystyin samaistumaan sinuun kaikesta huolimatta ja ehkä sen takia on vaikea unohtaa. Pidän kanssa sinusta vieläkin ja arvostan kaikkea sinussa. Toivon hyvää jatkoa kaikkeen mitä teetkään olisi ollut niin hyvä, jos oltaisiin selvitetty kaikki asiat. Pidän kuitenkin toivoa yllä, milloinkaan ei ole liian myöhäistä <3
En tunteistani mihinkään ole päässyt enkä aikoihin pääsekään. Kunniaa/ saavutuksia, miksi ja mitä niillä tekisin? Ei noista porukoista kannata välittää, siel ei ole enää ketään jota arvostaisin tippaakaan ihmisenä ainakaan. Toivoisin tietysti et vielä törmätään jossain. En ainakaan väistele se on varma, iso ikävä sinua kuitenkin yhä...
En minäkään ole päässyt. Epätietoisuuden takia olen yrittänyt joskus unohtaa, mutta en ole pystynyt siihen. Luulin vain sinun haluavan jotakin kunniaa tai huomiota. Ehkä vain omia totuuksiani olen yrittänyt muodostaa, mutta todellisuus on toista. Kai sinä arvostat joitakin läheisiä kavereita kuitenkin? En välitä niistä, mutta olen vain luullut niiden takia, että en voisi mitenkään kelvata sinulle. Ajattelin, että miten sinä voisit minusta pitää, koska varmasti parempia ja sopivampiakin saisit helposti. Olisi mukava kohdata en vain tiedä miten reagoisin. Haluan vain, että kaikki sujuisi hyvin ja hyvin huonona päivänä saatan näyttää ties miten väsyneeltä ja silloin en haluaisi näyttäytyä kenellekään. Hyvänä päivänä taas voin olla helposti esillä ja tuskin lähtisin sinua karkuun kuin ehkä vähän jos pelko yllättää. Ikävä on sinuakin...
Niiden takia? Et kai usko niiden löpinöitä, ethän? Arvostan muutamia tuolla kyllä ammattitaidosta, kädentaidoista ja oppimiskyvystä. Tarkoitin sitä et ihmisenä en arvosta ketään eli eivät ole mun silmissä hyviä ihmisiä. Inhimillisiä siis. Todellakin kelpaat minulle hölmö :)!, miten niin parempia ja sopivampia? Sen mitä noita oppinut tuntemaan olet todennäk. 10 kertaa parempi kuin tollaiset! Vielä uudelleen, mitä teen kunnialla/ huomiolla? Se ei elätä ja kenelle sit paukuttaisin henkseleitä, koiralleni vai? Yritän pysyä tuolta pois mahdollimman paljon, ei mulle ole siellä enää mitään kun et säkään siellä enää ole. Toki muutaman kanssa tulen hyvinkin juttuun mut ei se siitä hyvää paikkaa tee! Ikävä sua, enemmän kuin edes voit kuvitella...
Ajattelin, että et voisi kiinnostua minusta, koska en ole sellainen normaali iloinen esillä oleva puhuja. Pikemminkin vähän sellainen omanlainen hiljaisempi ja turvallisella tiellä kulkeva. Ja sitten kun sinä olet sellainen kuin olet muiden naisten mieleen niin miten se voi onnistua. Mietin myös, että ehkä et pitänytkään minusta ja katsoit vain omaksi huviksesi minua. Niin en tiedä ehkä vain pelkäsin, että kaikki mahdollisuudet ovat menneet. Jos on aikaa mennyt ja muutenkin hyvin epätietoinen niin helposti alkaa luulemaan ja tekemään omia totuuksia. Ei voi mitenkään unohtaa ja tulee melkein hulluksi kun ajattelee, että nyt kaikki on menetetty.
En mä mitään naisten mieleen ole, ihan vain huvikseen vittuilin, kiusoittelin ja flirttailinkin niille. En edes osaa sanoa miksi niin tein, olin kai tylsistynyt tai jotain. Sen enemmän menin ymmälleni kun "palkkioksi" vittuilemisesta tulinkin suosituksi! No, naisten logiikka ei ole kyl koskaan oikein auennut mulle. Sait musta ehkä alkujaankin väärän kuvan koska en oikeasti edes tykkää olla esillä. Oikeastaan aika ihme miten musta tuli tollainen tuolla... Paremminkin erakkoluonne aina ollut, ei mulla ole kovin montaa kaveriakaan. Sun luonteisesta (mitä kuvailit) pidän todellakin enemmän kuin jostain helvetin loputtomasta hölöttäjästä jolta ei suunvuoroa saa ja joka tietää kaikesta kaiken! En halua ajatella et kaikki menetetty, liian raskas ajatus. En vain pysty, joka ikinen päivä olet mielessäni. Ihan joka ikinen!
Veikkaan, että sillä suosituksi tulemisella myös ulkonäöllä ja sillä, että olit kohteliaan oloinen on vaikutusta. Vai olitko vain minun lähelläni kohteliaan oloinen? Kyllähän sinä minullekin omalla tavallasi flirttailit vaikka molemmat oltiin aika hämmentyneitä siitä tilanteesta meidän välillä. Ei minullakaan mitään suuria kaveripiirejä ole. Vain harva kaveri jäänyt matkaan. Sinusta saa ainakin tuntemattoman silmin aivan erilaisen kuvan jos siis olet suht. samanlainen kuin minäkin ainakin joltain osin. En minäkään halua, että kaikki olisi vaan tässä. Mietin tänään koko päivän mitähän voin vastata ja tietysti ikävöin. Hirveesti kysymyksiä ja ajatuksia mitä jakaa.
Sun suhteesi mun kelkka tosiaan kääntyi 180 astetta ja sitä tapahtuu harvoin. 2 eri naiselta ja 1 mieheltä kuulin millainen olet josta alkuperäinen kuva. Loppujen lopuksi kun näin millaisia nää tyypit on niin aloin puolustaa sua noissa tilanteissa. Ei vois uskoa millaisia ihmiset voivat olla. Eli lopulta ymmärsin et sussa ei vikaa ja sympatiat vaihtui totaalisesti sun puolelle. En sitä sanonut mut kai se huomattiin kun sun mollaaminen mun kuullen loppui kuin seinään. Ja toisaalta vaikka viettäisitkin vilkkaita baari- iltoja (sinkkuhan sä olet?) niin mitä helvettiä se kellekään kuuluu!! Pikkukaupungit on just tällaisia. Musta myös tuntuu et sun kanssa olis todella kiva jutella ihan kaikesta. Alkuun ajattelin et oos täys ääliö, nyttemmin että älykäs nuori nainen. Jos varsinkin noista pidemmistä kirjoituksista aiemmin mitä oletin et sulta edes osa tosiaan oli niin et tyhmä ole ainakaan. Kaikkea muuta (en mä ääliöitä jaksakkaan) , niin ja tosi rakas muutenkin :))
Milloin kuulit tuon alkuperäisen sanomisen minusta? Ymmärrän, jos siitä on jo aikaa. Olen tottunut siihen, että mitä tahansa teenkään tai jätän tekemättä tulee joskus jonkun suusta vääristeltynä. En yhtään ihmettele, jos ovat halunneet juuri sinut saada ajattelemaan, että olen sitä ja tätä. Eihän ne kestäisi sitä, että joku voisi minusta oikeasti välittää. Tiedän millaisia ovat ja olen varsin hyvin sen nähnyt. Mutta ne ovat vain puheita ja sellaisina pysyvätkin. Tiedän itse, että olen kunnollinen ja niin tietävät minun läheisetkin. Jos tuntemattomat tai entiset tutut tietävät muuta niin sillä ei ole väliä mitä ne ajattelevat. Eivät ne tule olemaan kanssani missään väleissä. On vaan niin hullua ajatella, että sinullekin on yritetty puhua minusta vaikka mitä vaikka et vielä kunnolla minua tunne... Ajattelin olevani harmaa ruusu seinällä, mutta ilmeisesti ne ajatukset elää yhä... Olisi mukavaa tutustua sinuun, koska tämänkin ajan jälkeen välitän ja ikävöin yhä...
Tuossa kesällä noita kuulin, tää mies edelleen meidän porukassa (oli nähnyt sut baarissa lähtemässä ulos jonkun tosi kännisen ukon kanssa). Kysyin et ootko nyt ihan varma niin vastaus oli et ainakin samantyyppinen tatska kädessä. Voi helvetti! Sanoinkin et kyl kevyillä perusteilla ihmisiä leimataan näissä pikkupaikoissa. Niiden kahden naisen puheita en viitsi edes laittaa tarkemmin. En vain ymmärrä tollaisia ihmisiä, miksi helvetissä pitää olla tollainen ja jopa vielä esittää ystävääkin.
En ole lähtenyt kenenkään ukon kanssa. Ihme puheita kyllä... En edes haluaisi tietää enempää. Satun nyt olemaan vähän sellainen, että minusta voi uskoa ja kuvitella melkein mitä vaan vaikka olen tosi kunnollinen, välittävä ja myös herkkäkin ihminen. Ehkä moni näkeekin sen haavoittuvaisuuden ja käyttää sitä hyväkseen, että tuntisi itse paremmaksi oloaan.
No juu, tota jätkää en ole sietänyt ensihetkestä (ihan on tästä pikkukaupungista). Yritti viime viikolla tosissaan saada mun kans yhteenoton aikaan mut en sit kuitenkaan provosoitunut (vaikka mieli teki), koska tiesin et jos oikein yhteenotto tulee niin kuka siitä taas syyn saa eli itselleni vain olisin ongelmia hankkinut. Susta saa kieltämättä ensivaikutelmalta kuvan et oot "pahis". Et sä mitään ole, ihan liian ujo/ epävarma siihen rooliin :) Uskon et ihan kiltti ja kunnollinen olet (paitsi ehkä oikeassa seurassa :D) Ei vaan haluaisin tosiaan päästä suns kans juttelemaan kaikesta mahdollisesta. Uskon kaikista vastoinkäymisistä huolimatta et kohtalo meidät vielä yhdistää. Niin sen vain kuuluu mennä, niin on tarkoitettu...
Ja kun aattelin, että olen ainoa joka uskoo tuohon kohtaloon ja siihen, että on tarkoitettu.. En tiedä, olen ollut niin epäluuloinen, että en ole tiennyt mihin uskoa. Vähän hullujakin ajatuksia välillä. Jotenkin tuntuu niin tyhjältä ellei jossakin ajatuksessa ole mukana sinua, koska sillä ei ole muuten mitään merkitystä. Olen aatellut, että tässä tapauksessa mikään ei ole vielä alkanut paitsi meidän kohtaaminen ja tunteiden herääminen ja sen takia kaikki on vasta alussa eikä lopussa. Ja on hyvä ajatus pysyä kaukana sellaisista ihmisistä joista on vain haittaa itselle. En edes ymmärrä mistä sen kuvan saa minusta.. Ehkä siitä, että olen välillä aika salaperäinen synkkäkin? Varsinkin jos en voi näyttää sitä iloista puolta itsestäni. Sekin vähän riippuu päivästä ja tilanteesta pyrin kuitenkin olemaan ihan se oma itseni koko ajan, mutta se on vaikeaa välillä. Voi kun olisi koko ajan sellainen tasainen ja herättäisi ihmisissä vähemmän kysyttävää tai epäilyksiä. Ainakin sinussa tuntuu olevan sitä. Harvemmin näin sinusta mitä tunsit tai ajattelit. Sen takia kaikki mennyt arvailemalla ja omaa intuitiota kuuntelemalla...
En pidä esiintymisestä ja annan huomiota ihmisille joissa näen "jotain". Ihailu on aivan väärä sana. Hyväksytyksi tuleminen omana itsenään on lähempänä totuutta. Flirttiä tai ystävällisyyttä.. Mihin sen rajan vetää?
Hän haluaa olla esillä ja varmasti pitää siitä. Tuskin olet siis hän.
Missä hemmetin maailmassa te elätte? Haloo! Herätkää jo todellisuuteen. Aivan älyttömiä juttuja
Kuulostaa aika julmalta: "... Siksi otit minut kohteeksi samoin kun olet ottanut kaikki naiset..." OK, ei varmaan kannata sit kattoo kehenkään päin ettei "me too"...
En ymmärrä miksi ihmisiä pitäisi jaotella eri kategorioihin, aivan älytöntä! Tietty jos on huono itsetunto tollaseen saattaa sortua, mutta narsistit on kuulemma tosi herkkiä hierarkioiden ja arvoasemien suhteen huomioiden ne. Unohda tollanen, sairasta... kaikille pitää olla ystävällinen.
Ehkä joku saattoi ihmetellä jos yhtäkkiä käyttäydyit eri lailla ja kuin kiusaten... ehkä odotukset sua kohtaan erilaiset kuin muita kohtaan..?
En oikein tiennyt kuinka olisin voinut ilmaista tuon asiani paremmin ja oli niin paljon epäselvyyksiä :/ Ajattelin vain, että en kelpaa ja kaikki mitä tapahtui oli hänelle vain siinä hetkessä ja ei yhtään sen enempää.. En voinut tietää, että siinä oli jotakin muuta. Vaikea sanoa, kun on ystävällinen kaikille ja saakin olla. En ole ikinä kiusannut ehkä vain ujostellut.
Huoh ja voi hyvänen aika, ääliö älä lyö, ööliä läikkyy