Ajatukset muualle

No, ajatukset johtuvat jostakin mitä olet tehnyt ja mihin olet nyt sitoutunut. Kun irrottaudut niistä asioista ja purat niitä pois, niin ahdistavat ajatuksetkin kaikkoavat koska niiltä häviää perusta. Voit myös tehdä jotain positiivisia ajatuksia, joista myöhemmin tulee kumpuamaan hyviä ajatuksia.

Voit myös tarkkailla ohikiitäviä ajatuksiasi. Jokaisella ajatuksella ja tunteella on aina alkuvaihe, keskivaihe ja poismenovaihe. Ahdistavat tunteet syntyvät mielikuvistasi. Kun mieleesi tulee joku siihen liittyvä ajatus tai mielikuva niin samassa tunteet leimahtavat liekkiin. Kun huomaat yhteyden tähän ajatukseen tai mielikuvaan, niin tunteet eivät pääse samalla tavoin leimahtamaan ikävästi. Tiedän että joskus harvoin voi tulla niin voimakas ajatus ja tunne jostain ikävästä, ettei sille voi mitään ja joutuu kokemaan ne repivät vihan yms. tunteet. Nekin ovat seurausta silti ajatuksista. Ajattele: "Jos en koskaan ajattelisi tätä tiettyä ajatusta, niin millaista elämäni olisi?"
Siitää huomaat että se ei ole todellisuutta mitä koet mielessäsi, vaan mielikuvitusta.

Jos olet viime aikoina käyttänyt esim. monena päivänä alkoholia tai muita huumeita, niin sitten nekin heittävät bensaa liekkeihin ja tuultakin perään kuin palkeet. Eli jos haluat ahdistuksista eroon, pitää muuttaa elämäntapoja terveellisemmiksi. Mieti että miten voit tehdä omasta mielestäsi mahdollisimman rauhallinen, koska se on kuitenkin kaverinasi koko päivän...

Erittäin hyvä tapa on puhua ja kirjoitella mieltä ahdistavista asioista. Alussa voi olla että ei itsekään tunnista mikä ahdistaa, mutta sitten kun alkaa kirjoittelemaan niin niitä asioita nousee pintaan ja käsitteleminen helpotta. Voitko nyt tunnistaa minä mieltäsi puristaa?

Hanki keskusteluapua ja puhu ahdistuksestasi. Voi olla ystävä, lääkäri, terapeutti tms. Ei usein onnistu kerralla vaan tarvitsee useampia keskustelukertoja. Terapeutti ehkä paras.

Minulta taannoin psykiatrinen sairaanhoitaja kysyi, että mitä sinulle sitten tapahtuu, jos vain olet siinä (ahdistuskohtauksessa) ja annat sen olla. Olin vähän hämmästynyt ja vastasin hänelle, että ei mitään! Nyt pitkän ajan kuluessa tuo on auttanut minua. Siis totean, että voinkin olla rauhassa, vaikka mieleen sattuu, ei minulle käy kuinkaan. Tässä kai oli kyseessä se asian kohtaamisen, sitä päin menemisen 'taika'. Auttaa.

Tähän kuin jatkoksi sain jostakin tiedon, että paha ahdistustila kestää maksimissaan vain 25 min ja sitten se itsekseen lähteen lievittymään pois. Ensin en käsittänyt, kuinka se noin voi olla, mutta havaintoni onkin nyt, että noin se menee. Jospa rohkeasti ollaan vaan siinä hätääntymättä, niin kärsimys ei kestä kauan. Ei ole varsinaista hätää.

Tosi paljon auttaa, kun / jos löytää niitä tekijöitä ja syitä, että mihin minä tällä ahdistuksella reagoin. Kannattaa eritellä syitä ja jos mahdollista pyrkiä niitä poistamaan elämästään. Meidän lapsuus- ym. taustojen tapahtumat myös herkistävät meidät reagoimaan just tiettyihin ärsykkeisiin ja ajatuksiin korostuneesti ahdistuksella.