Kol. 2:16-17: Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. 17 Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.
Mitä tarkoitetaan tulevan varjolla? Onko "varjo" aikansa elänyt? Mistä sapatista on kysymys?
Mitä tarkoittaa tulevan varjo (Kol. 2:16-17)?
16
340
Vastaukset
´Laitan tähän vastaukseksi Bacchiocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai:
"Kaikkein uskottavin johtopäätös on se, että Paavali ei asettanut kyseenalaiseksi näiden uskonnollisten tapojen alkuperää, muotoa tai oikeutusta vaan päinvastoin tunnusti niiden arvon, koska hän epäilemättä tajusi niiden olevan ilmauksia ylevistä ja vilpittömistä – joskin harhaan johdetuista – hengellisistä pyrkimyksistä. Sen sijaan apostoli haluaa asettaa nämä tavat niiden oikeaan suhteeseen Kristukseen, suhteeseen joka on ilmaistavissa asetelmalla – varjo- ruumis”. Tästä näkökulmasta katsottuna Paavali toteaa, etteivät ainoastaan pyhäpäivät vaan myös tietyt syömiseen ja juomiseen liittyvät säännöt voi palvella varjona, valmistaen kristittyjä tulevan maailman todellisuutta varten. Vanhan testamentin juhlilla on sanoma kristityille. Pääsiäinen muistuttaa Kristuksen sovitusuhrista ja julistaa Hänen tuloaan (Mark. 14:25; 1 Kor. 11:26); happamaton leipä on vertauskuva puhtaudesta ja totuudesta (1 Kor. 5:8); helluntai kuvaa Pyhän Hengen vuodatusta (Apt. 2:4) ja sapatti, kuten olemme nähneet, pelastuksen siunauksia, jotka ovat esimakua Jumalan kansan ikuisesta levosta. Kuitenkin Paavali varoittaa, että varjosta ei saa tulla vastinetta todellisuudelle, joka on Kristus, ”ruumis” (jae 17) ja ”pää” (jae 19). William Barclay ilmaisee Paavalin ajatuksen sattuvasti kirjoittaessaan:
”Paavali sanoo, että --- uskonto, joka perustuu tietynlaisten ruokien ja juomien syömiseen ja juomiseen ja kieltäytymiseen muista, uskonto, joka perustuu sapatin ja muun sen kaltaisen noudattamiseen, on ainoastaan todellisen uskonnon varjo, sillä todellisen uskonto on yhteyttä Kristuksen kanssa.”
Me torjumme tällaisen vääristyneen arvojärjestyksen, mutta tämä ongelma on jatkuvasti vaivannut kristinuskoa. Aivan liian usein uskonnosta on tehty rituaaleja ja noudatettavia sääntöjä. ”Tällä kaikella”, Paavali selittää, ”tosin on viisauden maine itse valitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi” (2:23). Kaikki lainomaisen hurskauden suunnitelmat voivat tehdä kristitystä vain ”lihan” vangin, joka ”on lihallisen mielensä turhaan paisuttama” (2:18). Apostolin tarjoama ratkaisu askeettiseen ja kultilliseen legalismiin on tämä:
”Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siiten, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa ”(3:1-3)
Teemme sen johtopäätöksen, ettei Paavali Kol. 2:16:ssa tuomitse kieltäytymistä ruoasta tai juomasta tai pyhien päivien kuten sapatin käyttöä, vaan niiden noudattamiseen liittyvän väärän motiivin. Paavali torjuu näiden noudattamisen pelastuksen saavuttamisen välikappaleina ja keinoina hankkia suojaa ”maailman alkeisvoimilta.”
Sapatti ja Kol. 2:16. Väärien opettajien esittäminä pyhiä aikoina mainitaan juhla, uusikuu ja sapatti (2:16). Selittäjät ovat yksimielisiä siitä, että nämä kolme sanaa edustavat loogista järjestystä (vuotuinen, kuukausittainen ja viikoittainen aika), joihin sisältyvät kaikki pyhät ajat. Tätä näkemystä tukee se, että näitä nimityksiä käyttetään samassa tai päinvastaisessa järjestyksessä viisi kertaa Septuagintassa ja useita kertoja muussa kirjallisuudessa. Poikkeuksena on Jes. 1:13-14, jossa ”uusikuu” esiintyy luettelon alussa eikä keskellä, mutta tämä poikkeus ei kumoa yleistä käytäntöä.
Seventh-day Adventisti Bible Commentary tulkitsee tässä mainittujen sapattien (sabbaton) viittaavan vuosittaisiin seremoniallisiin sapatteihin eikä viikkosapattiin (3 Moos. 23:6-8, 15-16, 21, 24-25, 27-28, 37-38). On totta, että sekä sapatti että suuri sovituspäivä ilmaistaan hepreassa ilmaisulla sabbath, shabbathon, joka merkitsee ”sapatti, levon päivä” (2 Moos. 31:15; 35:2; 3 Moos. 23:3, 32; 16:31). Mutta tämä sanonta ilmaistaan Septuagintassa kreikaksi: ”shabbata sabbaton”, joka poikkeaa Kolossalaiskirjeessä käytetystä muodosta ”shabbaton”. On näin ollen kielellisesti mahdotonta tulkita viimeksi mainitun viittaavan suureen sovituspäivään tai muihin seremonallisiin sapatteihin, koska näistä ei koskaan käytetä yksinkertaista nimitystä ”shabbata”.
Mainittu kommentaari ei perusta tulkintaansa kuitenkaan sanan ”sdabbaton” kieliopilliselle merkitykselle vaan sapatin teologiselle tulkinnalle suhteessa Kol. 2:17:ssa mainittuun ”varjoon”. Väitetään, että ”viikkosapatti on muisto maailmanhistorian alkamisen tapahtumasta, --- sen vuoksi ne sapatinpäivät, joiden Paavali selittää olevan Kristukseen viittaavia varjoja, eivät voi tarkoittaa viikkosapattia, -- vaan niiden täytyy viitata seremoniallisiin lepopäiviin, jotka saavuttivat täyttymyksensä Kristuksessa ja hänen valtakunnassaan.”
Jonkin sanan merkityksen määrittely pelkästään teologisten olettamusten perusteella ilman kielellisten seikkojen tai tekstiyhteyden huomioon ottamista on vastoin hermeutiikan sääntöjä..."
jatkuu...Bacchiocchi jatkaa: "Sitä paitsi adventistikommentaarin sapatille antamaa teologista tulkintaa on vaikeaa puolustaa, koska olemme nähneet, että sapattia voidaan oikeutetusti pitää ”varjona” eli sopivana vertauskuvana pelastuksen nykyisistä ja tulevista siunauksista. Sen lisäksi olemme todenneet, että tässä tekstissä termiä varjo ei käytetä väheksyvässä merkityksessä osoittamassa aikansa elänyttä asetusta, jonka tehtävä on päättynyt, vaan ilmentämään sen tehtävää suhteessa Kristuksen ruumiiseen. Eräs merkittävä seikka, joka myös viittaa siihen, että kysymys ei ole vuotuisista seremoniallisista sapateista, on se tosiasia, että nämä on jo sisällytetty sanaan ”juhla”. Jos sapatti merkitsisi tässä samaa asiaa, kysymyksessä olisi tarpeeton toisto. Nämä seikat osoittavat vakuuttavasti, että sana ”shabbaton” Kol. 2:16:ssa ei voi viitata mihinkään vuotuisiin seremoniasapatteihin.
Voiko tekstissä käytetty monikkomuoto ”shabbata” viitata yksinomaan seitsemännen päivän sapattiin? Monikkomuotoa on käytetty kolmessa eri merkityksessä: 1. useita sapatteja (LXX Hes. 46:3; Jes 1:13; Apt 17:2), 2. yksi sapatti (monikollisuudesta huolimatta – LXX Hes. 20:11; Mark. 1:21; 2: 23, 24; 3:2-4) ja 3. koko viikko (vrt. Psalmien otsikoita Septuagintassa Ps. 23:1: 47:1: 93:1; Mark. 16:2; Luuk. 24:1; Apt 20:7). Tämä on johtanut jotkut uskomaan, että Kolossalaiskirjeessä sana ei tarkoita yksinomaan seitsemännen päivän sapattia vaan myös viikonpäiviä yleensä. Tämä näkemys ansaitsee huomiota, sillä teksti viittaa vuotuisiin, kuukausittaisiin ja viikoittaisiin juhliin. Lisäksi on huomattava, että Gal. 4:10:ssä (vrt. Room. 14:5), jossa Paavali vastustaa huomattavassa määrin samankaltaista väärää opetusta, joka vaatii päivien, kuukausien, juhla-aikojen ja vuosien noudattamista, luettelo alkaa päivillä (monikko), antaa aiheen ajatella, että Kolossalaiskirjeessä mainitut sapatit sisältävät viikkosapatin ohella muitakin päiviä. Tässä tapauksessa Paavali siis varoittaa vuotuisten, kuukausittaisten ja viikoittaisten pyhäpäivien vietosta yleensä (sapatti mukaan luettuna). Tätä tulkintaa tukee myös se, että pyhien aikojen vietto mainitaan syömisen ja juomisen yhteydessä. Sama on tilanne Roomalaiskirjeen 14. luvussa. On sen vuoksi täysin mahdollista, että Roomalais- ja Galatalaiskirjeen päivät ja Kolossalaiskirjeen sapatit ovat yhteydessä toisiinsa ja että sapatin lisäksi on kysymys muista viikonpäivistä, joihin liittyy luonteenomaisia paastoamis- ja ruokailusääntöjä.
On hyvin tunnettua, että eivät ainoastaan juutalaiset vaan myös varhaiskristityt paastosivat tiettyinä päivinä. Juutalaisessa lahkoissa paastoaminen oli vieläkin ankarampaa. On huomattava, että saadokilaisessa asiakirjassa paastoaminen liitettiin pyhäpäiviin: ”Pitäkää sapattia kaikilta osin ja juhlia ja paastoja sen käytännön mukaisesti, jonka alkujaan perustivat ne miehet, jotka astuivat uuteen liittoon ”Damaskoksen maassa” (CD 6:18). Tiedämme kuitenkin, että paastoamista ei sallittu sapattina, ei juutalaisten eikä myöskään alkukristittyjen keskuudessa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli, kuten jotkut uskovat, Kolossalaiskirjeessä ja Roomalaiskirjeessä mainittu ruoasta pidättäytyminen on oikeutetusti rinnastettavissa päiviin ja sapatteihin, viimeksi mainittu sanonta ei voi viitata suoranaisesti seitsemännen päivän sapattiin vaan viikon tiettyihin paastopäiviin.
Jos oletamme, että Kolossalaiskirjeessä mainitut sapatit viittaavat viikkosapattiin tai sisältävät sen, meidän on kysyttävä: Minkä kaltaista sapatin viettoa nämä väärät opettajat tahtoivat? Kolossalaiskirjeessä esitetyt tiedot ovat liian vähäisiä voidaksemme vastata tähän kysymykseen lopullisesti. Kuitenkin tämän harhaopin luonne antaa aiheen joihinkin johtopäätöksiin. Ilmeisesti tiettyjen ruokasäännösten ankara korostaminen heijastuisi myöskin sapatin viettoon. ”Maailman alkeisvoimien” palvonta vaikuttaisi myös sapatin ja muiden pyhien aikojen viettoon, koska yleisesti uskottiin, että astraaliset voimat, jotka ohjaavat tähtien kulkua, hallitsevat sekä ajanlaskua että ihmiselämää. Günther Bornkamm huomauttaa tästä:
Paavali mainitsee uudenkuun ja sapatin (Kol. 2:16), päivät, kuukaudet, juhla-ajat ja vuodet (Gal. 4:10), eli toisin sanoen kussakin tapauksessa kysymys on ajoista, jotka eivät liity pelastushistoriaan vaan luonnossa ilmeneviin kiertoaikoihin, jotka vastaavat tähtien liikkeitä. Näin siis ”maailman alkeisvoimat” antavat niille sisällön ja merkityksen.”
.."
jatkuu...Yksi_usko kirjoitti:
Bacchiocchi jatkaa: "Sitä paitsi adventistikommentaarin sapatille antamaa teologista tulkintaa on vaikeaa puolustaa, koska olemme nähneet, että sapattia voidaan oikeutetusti pitää ”varjona” eli sopivana vertauskuvana pelastuksen nykyisistä ja tulevista siunauksista. Sen lisäksi olemme todenneet, että tässä tekstissä termiä varjo ei käytetä väheksyvässä merkityksessä osoittamassa aikansa elänyttä asetusta, jonka tehtävä on päättynyt, vaan ilmentämään sen tehtävää suhteessa Kristuksen ruumiiseen. Eräs merkittävä seikka, joka myös viittaa siihen, että kysymys ei ole vuotuisista seremoniallisista sapateista, on se tosiasia, että nämä on jo sisällytetty sanaan ”juhla”. Jos sapatti merkitsisi tässä samaa asiaa, kysymyksessä olisi tarpeeton toisto. Nämä seikat osoittavat vakuuttavasti, että sana ”shabbaton” Kol. 2:16:ssa ei voi viitata mihinkään vuotuisiin seremoniasapatteihin.
Voiko tekstissä käytetty monikkomuoto ”shabbata” viitata yksinomaan seitsemännen päivän sapattiin? Monikkomuotoa on käytetty kolmessa eri merkityksessä: 1. useita sapatteja (LXX Hes. 46:3; Jes 1:13; Apt 17:2), 2. yksi sapatti (monikollisuudesta huolimatta – LXX Hes. 20:11; Mark. 1:21; 2: 23, 24; 3:2-4) ja 3. koko viikko (vrt. Psalmien otsikoita Septuagintassa Ps. 23:1: 47:1: 93:1; Mark. 16:2; Luuk. 24:1; Apt 20:7). Tämä on johtanut jotkut uskomaan, että Kolossalaiskirjeessä sana ei tarkoita yksinomaan seitsemännen päivän sapattia vaan myös viikonpäiviä yleensä. Tämä näkemys ansaitsee huomiota, sillä teksti viittaa vuotuisiin, kuukausittaisiin ja viikoittaisiin juhliin. Lisäksi on huomattava, että Gal. 4:10:ssä (vrt. Room. 14:5), jossa Paavali vastustaa huomattavassa määrin samankaltaista väärää opetusta, joka vaatii päivien, kuukausien, juhla-aikojen ja vuosien noudattamista, luettelo alkaa päivillä (monikko), antaa aiheen ajatella, että Kolossalaiskirjeessä mainitut sapatit sisältävät viikkosapatin ohella muitakin päiviä. Tässä tapauksessa Paavali siis varoittaa vuotuisten, kuukausittaisten ja viikoittaisten pyhäpäivien vietosta yleensä (sapatti mukaan luettuna). Tätä tulkintaa tukee myös se, että pyhien aikojen vietto mainitaan syömisen ja juomisen yhteydessä. Sama on tilanne Roomalaiskirjeen 14. luvussa. On sen vuoksi täysin mahdollista, että Roomalais- ja Galatalaiskirjeen päivät ja Kolossalaiskirjeen sapatit ovat yhteydessä toisiinsa ja että sapatin lisäksi on kysymys muista viikonpäivistä, joihin liittyy luonteenomaisia paastoamis- ja ruokailusääntöjä.
On hyvin tunnettua, että eivät ainoastaan juutalaiset vaan myös varhaiskristityt paastosivat tiettyinä päivinä. Juutalaisessa lahkoissa paastoaminen oli vieläkin ankarampaa. On huomattava, että saadokilaisessa asiakirjassa paastoaminen liitettiin pyhäpäiviin: ”Pitäkää sapattia kaikilta osin ja juhlia ja paastoja sen käytännön mukaisesti, jonka alkujaan perustivat ne miehet, jotka astuivat uuteen liittoon ”Damaskoksen maassa” (CD 6:18). Tiedämme kuitenkin, että paastoamista ei sallittu sapattina, ei juutalaisten eikä myöskään alkukristittyjen keskuudessa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli, kuten jotkut uskovat, Kolossalaiskirjeessä ja Roomalaiskirjeessä mainittu ruoasta pidättäytyminen on oikeutetusti rinnastettavissa päiviin ja sapatteihin, viimeksi mainittu sanonta ei voi viitata suoranaisesti seitsemännen päivän sapattiin vaan viikon tiettyihin paastopäiviin.
Jos oletamme, että Kolossalaiskirjeessä mainitut sapatit viittaavat viikkosapattiin tai sisältävät sen, meidän on kysyttävä: Minkä kaltaista sapatin viettoa nämä väärät opettajat tahtoivat? Kolossalaiskirjeessä esitetyt tiedot ovat liian vähäisiä voidaksemme vastata tähän kysymykseen lopullisesti. Kuitenkin tämän harhaopin luonne antaa aiheen joihinkin johtopäätöksiin. Ilmeisesti tiettyjen ruokasäännösten ankara korostaminen heijastuisi myöskin sapatin viettoon. ”Maailman alkeisvoimien” palvonta vaikuttaisi myös sapatin ja muiden pyhien aikojen viettoon, koska yleisesti uskottiin, että astraaliset voimat, jotka ohjaavat tähtien kulkua, hallitsevat sekä ajanlaskua että ihmiselämää. Günther Bornkamm huomauttaa tästä:
Paavali mainitsee uudenkuun ja sapatin (Kol. 2:16), päivät, kuukaudet, juhla-ajat ja vuodet (Gal. 4:10), eli toisin sanoen kussakin tapauksessa kysymys on ajoista, jotka eivät liity pelastushistoriaan vaan luonnossa ilmeneviin kiertoaikoihin, jotka vastaavat tähtien liikkeitä. Näin siis ”maailman alkeisvoimat” antavat niille sisällön ja merkityksen.”
.."
jatkuu...jatkoa...
Bacchiocchi jatkaa: "Kolossalaisten harhaopin yhteydessä näyttää siltä, että sapattia ei siis vietetty merkkinä luomisesta, valinnasta tai lunastuksesta vaan, kuten Eduard Lohse huomauttaa, ”maailman alkeisvoimien” vuoksi, jotka ohjaavat tähtien kulkua ja myös määräävät tarkalleen kalenterijärjestyksen”. On huomattava, että tällainen asrtologinen taikausko ei vallinnut vain hellenistisissä piireissä vaan myös juutalaisuudessa. Esimerkiksi Qumranin yhteisö pohdiskeli enkeleiden, tähtivoimien ja pyhien aikojen tarkan noudattamisen välisiä suhteita. Myös juutalaiskristillinen elkesaittien lahko (n. 100) tarjoaa esimerkin siitä, miten astraalivoimien palvonta vaikutti sapatin viettoon. Hippolytos kertoo:
”Eikhasai puhuu näin: ”On olemassa pahoja, jumalattomia tähtiä - - varo näiden tähtien hallitsemien päivien voimaa äläkä ryhdy mihinkään yrityksiin niiden päivien hallinnan aikana. Älä myöskään kasta miestä äläkä naista näiden tähtien hallitsemina päivinä, jolloin kuu nousee niiden keskeltä, kiertää taivaalla ja matkaa niiden mukana. - - Mutta ennen kaikkea kunnioita sapatin päivää, koska se on yksi niistä, joiden aikana näiden tähtien voima vallitsee.”
Myöhemmässä kristillisessä polemiikissa juutalaisia vastaan havaitsemme lisätodisteita uskosta tähtien vaikutukseen pyhien päivien kuten sapatin viettämiseen. Kirjeessä Diognetukselle luemme esimerkiksi nämä terävät nuhteet:
”Juutalaiset ovat perin arkoja sen suhteen, mitä syövät, noudattavat taikauskoisesti sapattia, kerskailevat ympräileikkauksesta ja seuraavat tekopyhästi paastosääntöjä ja kuun vaiheita. Tämähän on kaikki naurettavaa ja joutavaa, eikä käsittääkseni minun ole tarpeen sinulle siitä opetusta antaa.”
Katkelma apokryfisesta Pietarin saarnasta sisältää tämän suorasukaisen varoituksen:
”Älkää myöskään palvelko häntä niin kuin juutalaiset, sillä he, vaikka luulevat yksin tuntevansa Jumalan, eivät häntä tunne, vaan palvelevat enkeleitä ja arikkienkeleitä, kuukautta ja kuuta. Ellei kuuta näy, he eivät vietä niin kutsuttua ensimmäistä sapattia eivätkä pidä uuttakuuta eivätkä happamattoman leivän päiviä eivätkä (lehtimajan?) juhlaa eivätkä suurta sovituspäivää.”
Pakanamaailmassa, kuten olemme todenneet, lauantaita pidettiin onnettomuuden päivänä, koska tuo päivä oli yhteydessä Saturnus-planeettaan. Kun otamme huomioon vallinneet asrtologiset taikauskoiset käsitykset, jotka vaikuttivat erilaisten päivien viettoon sekä juutalaisten että pakanoiden keskuudessa, näyttää aiheelliselta otaksua, että kolossalaisten askeetikko-opettajien ajama sapatin vietto – nämä opettajathan olivat tunnettuja maailman alkeisvoimien palvonnan edistämisestä – saattoi olla luonteeltaan vain hyvin ankaraa ja taikauskoista. Apostolin varoitus tämänlaatuista sapatin pitämistä vastaan ei ollut ainoastaan sopiva vaan myös toivottava. Myös tässä tapauksessa Paavali ei hyökännyt sapatin pitämisen periaatetta vaan sen vääristämistä vastaan. On huomattava, että apostoli ei vastusta näiden päivien muotoa vaan niiden vääristynyttä tarkoitusta. Se tapa, jolla kristitty syö, juo ja viettää päiviä ja juhla-aikoja, on henkilökohtaisen vakaumuksen asia, jota on kunnioitettava (kuten esitetään Room. 14:5), mutta niiden viettämisen motiivi ei enää olekaan henkilökohtainen mielipidekysymys. Niiden vieton tulee olla ja pysyä varjona, joka viittaa Kristuksessa olevaan todellisuuteen, eivätkä ne saa koskaan muuttua tuon todellisuuden korvikkeiksi. Paavali ei siis vastusta näiden pyhien aikojen vieton muotoja tai tapoja vaan niiden vieton vääristynyttä tarkoitusta ja motivaatiota, joka hämärsi pelastuksen perustukse. Tätä johtopäätöstä tukee se informaatio, jota vastaavat kaksi muuta raamatunkohtaa (Room. 14: 5-6 ja Gal. 4:8-11) tarjoavat."
Tuo Bacchiocchin kirja on todella hyvä ja mielenkiintoinen. Bacchiocchi on itsekin adventisti, mutta tuosta tulevan varjo-termin käytöstä, on eroja. Bacchiocchi kirjoittaa, että tuossa kohdassa juhlasapatit sisältyvät juhla-termin alle ja sapatti tarkoittaa viikoittaista sapattia.
Bacchiocchi on sitä mieltä, että adventistein tulkinta on virheellinen. Hän on sitä mieltä, että sapattia voidaan oikeutetusti pitää "varjona" eli sopivana vertauskuvana pelastuksen nykyisistä ja tulevista siunauksista. Hän kirjoittaa myös, että varjo-termiä "ei käytetä väheksyttävässä merkityksessä osoittamassa aikansa elänyttä asetusta, jonka tehtävä on päättynyt, vaan ilmentämään sen tehtävää suhteessa Kristuksen ruumiiseen" .
Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia niiden seurakuntalaisten kannalta, jotka haluaisivat viettää Herran juhlia. Monet adventistit "tyrmäävät juhlat sen vuoksi, että ne olisivat jotenkin varjoja tulevasta ja siksi aikansa eläneitä. Bacchiocchi mielestäni todistaa että näin ei ole, vaan niin kuin sapatti, niin ovat myös Herran juhlat voimassa tänä päivänäkin.
Tämä oli itselleni todella löydös Bacchiocchin loistavasta kirjasta Sapatti ja sunnuntai.- poikapelastaa
Tarkoittaa ettei kaikki pelastu .
Tietenkin tämä on pointti, että Poika pelastaa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei viikkosapattia tai Herran juhlia tulisi viettää.
1.) "Sapateiksi" nimitettiin kaikkia juhlapäiviä. Kaikenlainen näennäinen sapatin mitätöiminen ei liity 10- "käskyn" lain jokaisen käskyn olevaisuuden velvoitteeseen. Lepopäivä on yksi lain käsky.
Lepopäivän merkitys on laaja, jossa on kyse ihmisen hyvinvoinnin ja ihmisen jumala-suhteen asioista. "Käsky" on hiukan harhaanjohtava termi rakkauden hyvistä asioista, mutta 10-käskyn laki on sellaiseksi nimitetty.
Jos meillä olisi "sapatti" termi käytössä suomenkielessä, niin se tarkoittaisi että allakan jokainen juhlapäivä joita on kymmeniä vuodessa nimitettäisiin "sapatiksi." Meillä on kai "pyhäpäivä" lähin termi.
- > Viikottainen lepopäivä siis pitää erottaa tässä asiayhteydestä. Lepopäivää ei mitenkään mitätöidä.
2.) "Syötte tai juotte?" -- Siihen aikaan oli suuri määrä erilaisia paastomääräyksiä, joista ihmisille tuli taakka.
3.) "Varjo" -- Merkitsee jonkunalaisten heikkojen ääriviivojen näkymistä siitä mikä on todellista.
Omin sanoin kuvailen.
>>>>>>>>>>>> Jeesus Kristus on siis kaiken vanhan liiton profetian päämäärä.
Jeesus Kristus saa monin tavoin sitten täyttymyksen "evankeliumin Kristus missiossa" uuden liiton aikana, kun Jeesus Kristus on itse läsnä paremmin, ja Jeesus Kristus antaa kaiken ohjeen.
Kristuksessa Jeesuksessa täyttyy kaikki mistä kaikki "esikuva/varjo" seremoniamenoineen ja -juhlineen oli vain hajua ja varjoa.
>> Jeesus Kristus ihmisen elämässä henkilökohtaisella tavalla (vanhan liiton aikana oli ylipappi -Aaronin jälkeläinen välittäjä) -Uuden liiton aikana kun vanhan liiton varjot ja esikuvat päättyivät on uuden liiton aikana täyttymys Jeesuksessa Kristuksessa -Jeesus on välittäjä ja Ylipappi, joka on itse läsnä uuden liiton ihmisen kanssa.
>>>>>>>>>>>>>>>> Kaikki huipentuu Raamatun keskushenkilöön Jeesukseen Kristukseen konkreettisesti -mistä oli varjo ja esikuva.Kannattaa lukea nuo laittamani linkit läpi. Bacchiocchi nimenomaan todistaa sapatin puolesta! Mutta tässä hän kyllä mielestäni todistaa myös Herran juhlien puolesta.
Varjolla ei tarkoiteta sitä, että sapatti ja Herran juhlat olisivat aikansa eläneitä. Päin vastoin.
Tämä varjo-käsite on opetettu adventisteille virheellisesti.
<< Kaikenlainen näennäinen sapatin mitätöiminen ei liity 10- "käskyn" lain jokaisen käskyn olevaisuuden velvoitteeseen. Lepopäivä on yksi lain käsky.>>
Tässä Raamatun kohdassa ei ole kyse viikkosapatin mitätöimisestä, vaikka tämä Raamatunpaikka koskee myös viikkosapattia. Raamatunpaikka ei myöskään mitätöi Herran juhlasapatteja.
"miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. 17 Ne ovat vain sen varjoa"
Mutta tosiasia on se, että juhlasapatit sisältyvät tuohon "juhla-aikoja" -termiin ja viikkosapatti "sapatti"-termiin.
Bacchiocchi kirjoittaa: "Kolossalaisten harhaopin yhteydessä näyttää siltä, että sapattia ei siis vietetty merkkinä luomisesta, valinnasta tai lunastuksesta vaan,... ”maailman alkeisvoimien” vuoksi, jotka ohjaavat tähtien kulkua ja myös määräävät tarkalleen kalenterijärjestyksen”. On huomattava, että tällainen astrologinen taikausko ei vallinnut vain hellenistisissä piireissä vaan myös juutalaisuudessa. Esimerkiksi Qumranin yhteisö pohdiskeli enkeleiden, tähtivoimien ja pyhien aikojen tarkan noudattamisen välisiä suhteita. "
<<- > Viikottainen lepopäivä siis pitää erottaa tässä asiayhteydestä. Lepopäivää ei mitenkään mitätöidä.>>
Tuo Raamatunpaikka koskee myös viikoittaista sapattia. Bacchiocchi kirjoittaa: "teksti viittaa vuotuisiin, kuukausittaisiin ja viikoittaisiin juhliin". Raamatunpaikka ei suinkaan mitätöi näitä juhlia (viikkosapattia, uudenkuun juhlaa tai juhlia). Tämä on opetettu adventisteille virheellisesti siten, että tuo Raamatunkohta mitätöi jotakin. EI mitätöi. Sen sijaan Paavali tuomitsee ne virheelliset tavat, jolla näitä juhlia (viikoittaisia, kuukausittaisia ja vuosittaisia) oli vietetty ja muuta kuin virheelliset tavat viettää näitä päiviä, joita Kolossalaiset valheopettajat olivat opettaneet.
<<2.) "Syötte tai juotte?" -- Siihen aikaan oli suuri määrä erilaisia paastomääräyksiä, joista ihmisille tuli taakka. >>
Bacchiocchi kirjoittaa: "On hyvin tunnettua, että eivät ainoastaan juutalaiset vaan myös varhaiskristityt paastosivat tiettyinä päivinä. Juutalaisessa lahkoissa paastoaminen oli vieläkin ankarampaa. On huomattava, että saadokilaisessa asiakirjassa paastoaminen liitettiin pyhäpäiviin: ”Pitäkää sapattia kaikilta osin ja juhlia ja paastoja sen käytännön mukaisesti, jonka alkujaan perustivat ne miehet, jotka astuivat uuteen liittoon ”Damaskoksen maassa” (CD 6:18). Tiedämme kuitenkin, että paastoamista ei sallittu sapattina, ei juutalaisten eikä myöskään alkukristittyjen keskuudessa. "
<<3.) "Varjo" -- Merkitsee jonkunalaisten heikkojen ääriviivojen näkymistä siitä mikä on todellista.
Omin sanoin kuvailen.>>
Bacchiocchi kirjoittaa: " Niiden vieton tulee olla ja pysyä varjona, joka viittaa Kristuksessa olevaan todellisuuteen, eivätkä ne saa koskaan muuttua tuon todellisuuden korvikkeiksi. Paavali ei siis vastusta näiden pyhien aikojen vieton muotoja tai tapoja vaan niiden vieton vääristynyttä tarkoitusta ja motivaatiota, joka hämärsi pelastuksen perustuksen."
- adventisti
Se tarkoittaa sitä, että täällä maassa semmoisilla ihmisilla, jotka ovat valinneet juhlia noita juhlia ja sapattia, on mukavaa ja kivaa niiden johdosta ja ne tuottavat iloa ja tyydytystä niille, jotka niitä haluavat viettää mutta niiden tuottama ilo ja autuus ei ole mitään verrattuna taivaan juhlien tuottamaan iloon.
Näin yksinkertaista!
Noissa jakeissa ei käsketä juhlimaan mitään. Niissä ei kielletä juhlimasta mitään. Sanotaan vain, että älkää tuomitko, jos joku niitä viettää. Olen myös kuullut tulkinnan, jonka mukaan meidän olisi elettävä niin hyvin, että kukaan ei pääsisi sanomaan meille, että sinä et nyt sitten viettänytkään sitä sapattia. Eli et nyt sitten elänytkään niin kuin väitit, jolloin joku sinut siitä tuomitsee. Elä niin hyvää elämää, ettei sinua voida tuomita.. mutta näin siinä ei sanota!
Ja jos sisälukutaito riittää, voi tekstissä nähdä viittauksen siitä, että niiden viettäminen/juhliminen/pyhittäminen on turhaa koska vasta taivaassa todella pääsemme aitoon juhlatunnelmaan.<<Ja jos sisälukutaito riittää, voi tekstissä nähdä viittauksen siitä, että niiden viettäminen/juhliminen/pyhittäminen on turhaa koska vasta taivaassa todella pääsemme aitoon juhlatunnelmaan. >>
Tämä on kyllä täysin omaa tulkintaa. Teksti ei vähättele näitä juhlia. Ei sapattia, ei uudenkuun juhlaa eikä juhlia. Kaikki nämä pitäisi olla voimassa tänäkin päivänä.- adventisti
Yksi_usko kirjoitti:
<<Ja jos sisälukutaito riittää, voi tekstissä nähdä viittauksen siitä, että niiden viettäminen/juhliminen/pyhittäminen on turhaa koska vasta taivaassa todella pääsemme aitoon juhlatunnelmaan. >>
Tämä on kyllä täysin omaa tulkintaa. Teksti ei vähättele näitä juhlia. Ei sapattia, ei uudenkuun juhlaa eikä juhlia. Kaikki nämä pitäisi olla voimassa tänäkin päivänä.Enhän minä niin sanonut, että siinä käskettäisiin viettää jotakin tai että jonkin pitäisi olla voimassa, päin vastoin: teksti ei ota siihen suoraan kantaa. Minä vastasin kysymykseen, en tehnyt oletuksia juhlien voimassa olosta. Pitää vielä tarkentaa, että kyse ei ole viikkosapatista. Kun Paavali sanoo, että "todellista on Kristuksen ruumis", hän tulee samalla sanoneeksi, että nuo JUHLAT eivät ole TODELLISIA. Jos joku tämän jälkeen pystyy vielä sanomaan, että juhlia pitäisi, niin onhan se Raamatun vastaista.
Ja siinä olet väärässä, että teksti ei vähättele. Nimittäin jos nuo mainitut juhlat ovat vain varjo taivaallista, niin ovathan ne selkeästi silloin vähäisempiä kuin taivaalliset juhlat. adventisti kirjoitti:
Enhän minä niin sanonut, että siinä käskettäisiin viettää jotakin tai että jonkin pitäisi olla voimassa, päin vastoin: teksti ei ota siihen suoraan kantaa. Minä vastasin kysymykseen, en tehnyt oletuksia juhlien voimassa olosta. Pitää vielä tarkentaa, että kyse ei ole viikkosapatista. Kun Paavali sanoo, että "todellista on Kristuksen ruumis", hän tulee samalla sanoneeksi, että nuo JUHLAT eivät ole TODELLISIA. Jos joku tämän jälkeen pystyy vielä sanomaan, että juhlia pitäisi, niin onhan se Raamatun vastaista.
Ja siinä olet väärässä, että teksti ei vähättele. Nimittäin jos nuo mainitut juhlat ovat vain varjo taivaallista, niin ovathan ne selkeästi silloin vähäisempiä kuin taivaalliset juhlat.<< Pitää vielä tarkentaa, että kyse ei ole viikkosapatista. >>
Kyse on tuossa Raamatun kohdassa myös viikkosapatista. Kyse on viikkosapatista, uudenkuun juhlasta ja juhlista, joihin sisältyvät vuosittaiset juhliin liittyvät sapatit.
<<Ja siinä olet väärässä, että teksti ei vähättele. Nimittäin jos nuo mainitut juhlat ovat vain varjo taivaallista, niin ovathan ne selkeästi silloin vähäisempiä kuin taivaalliset juhlat. >>
Raamatunkohta ei väheksy näitä. Päin vastoin.
Bacchiocchi kirjoittaa: "Kun otamme huomioon vallinneet asrtologiset taikauskoiset käsitykset, jotka vaikuttivat erilaisten päivien viettoon sekä juutalaisten että pakanoiden keskuudessa, näyttää aiheelliselta otaksua, että kolossalaisten askeetikko-opettajien ajama sapatin vietto – nämä opettajathan olivat tunnettuja maailman alkeisvoimien palvonnan edistämisestä – saattoi olla luonteeltaan vain hyvin ankaraa ja taikauskoista. Apostolin varoitus tämänlaatuista sapatin pitämistä vastaan ei ollut ainoastaan sopiva vaan myös toivottava. Myös tässä tapauksessa Paavali ei hyökännyt sapatin pitämisen periaatetta vaan sen vääristämistä vastaan.
On huomattava, että apostoli ei vastusta näiden päivien muotoa vaan niiden vääristynyttä tarkoitusta. Se tapa, jolla kristitty syö, juo ja viettää päiviä ja juhla-aikoja, on henkilökohtaisen vakaumuksen asia, jota on kunnioitettava (kuten esitetään Room. 14:5), mutta niiden viettämisen motiivi ei enää olekaan henkilökohtainen mielipidekysymys. Niiden vieton tulee olla ja pysyä varjona, joka viittaa Kristuksessa olevaan todellisuuteen, eivätkä ne saa koskaan muuttua tuon todellisuuden korvikkeiksi. Paavali ei siis vastusta näiden pyhien aikojen vieton muotoja tai tapoja vaan niiden vieton vääristynyttä tarkoitusta ja motivaatiota, joka hämärsi pelastuksen perustuksen. "
Alkukielessä ei ole tuossa jakeessa sanaa "vain", joten sapatti ja juhlat ovat todella varjo tulevasta.
- Exap
"sapatti ja juhlat ovat todella varjo tulevasta."
Mnjoo. Elämässä on varjopuolensa.
- lomalehmä
Turhaa saivartelua! Noilla kaiken maailman kirjanoppineilla ei näytä olevan muuta hommaa kuin käännellä ja väännellä sanoja ja selitellä vanhoja kirjoituksia sekoittaen märehtimisellään ihmisten päät ikään kuin heidän selityksillään olisi mitään merkitystä. Menisivät kunnon töihin mokomat: pöllimetsään tai lastaamaan proomuja halkosatamaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2959606
- 672173
- 411970
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä311817- 791808
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1611746Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei401308- 161262
Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau481175Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(481164