Pelkään sydänkohtausta!

Hei!
Olen 15 vuotias poika. Olen erittäin herkkä, joten olen todella stressaantunut ja stressaan muiden asioista. Olen käynyt kohta jo vuoden koulupsykologilla, koska minulla on ahdistus/paniikkihäiriö. Olin 8 vuotias, kun ensimmäisen kerran minulle tuli paniikkikohtaus. Se oli hirveää luulin, että kuolen. Ensin ahdistus/paniikkikohtauksia tuli n.kaksi kertaa viikossa ja koko ajan paheni, kun en uskaltanut puhua kenellekkään. Itkin melkein joka ilta vessassa. Pelkäsin, että tämä on jokin sairaus aina kun pienestikkin tuntui vaikka rinnassa niin heti tuli mieleen, että voi ei nyt tulee lähtö varma sydänkohtaus. Osaan varmaan joka sairauden oireet läpi, koska olen yhdistänyt kaikki sairaudet itseeni 8 vuoden sisään. Valitin, joka ilta äidille ja isille erillaisista vaivoista. Olen valittanut erinlaisista vaivoista varmaan enemmän, kun monet koko elämänsä aikana. 3 vuotta sitten kaikki alkoi selkiintyä aloin käymään koulupsykologilla ja kerroin kaiken esim: sen, että pelkään että itse kuolen. Kävin siellä 3 kk huomasin, että oireita ei ole. Olin sillon onnellinen. Tuntui niin kuin oisi elämä alkanut uudestaan. Mutta puoli vuotta niin samat kohtaukset alkavat. Olin niin väsynyt silloin, että kun tulin koulusta menin nukkumaan ja saatoin nukkua aamuun asti ja lähdin kouluun. Aloitin taas koulupsykologin 2 kk sitten olen alkanut hyväksymään sen, että mulla ei ole mitään sairautta ja olen terve, mutta vieläkin on yksi pirullinen ongelma. Pelkään sydänkohtausta. Tämä on päivittäistä. Pieni pisto rinnassa niin tulee heti sydänkohtaus mieleen. Stressi aiheuttaa rytmihäiriöitä ja yksi muljahdus sydämmessä tai kovempi lyönti niin heti aivan heti tulee mieleen sydänkohtaus. Nykyään se tulee jo refleksinä. Miten saan ajatukset pois tuosta? Sitten toinen juttu: minulla on vain kaksi luotettavaa kaveria. Kavereita on, mutta kolme vaan haukkuu rumaksi ja sitten ensin haukkuu vaatteita ja sit sanoo seuraavat 2kk, sillain vammasesti ja vinoillen, että on tuo oikeesti hieno. Olen niitä kolmea paljon isokokoisempi niin olen välillä heittänyt kenttään heidät. Tiedän, että se on väärin, mutta asialle en voi mitään. Kaikki kolme aliarvioivat jatkuvasti. Mulla on tällä hetkellä niin huono itsetunto, että haukun nykyään itseäni rumaksi ja läskiksi. Hyvä kaverini kertoi eilen, että minä ja yksi tyttö oltais hyvä pari. Vastasin sille, että mulla ei ole mitään mahdollisuuksia häneen, koska hän on kaunis ja minä erittäin ruma. Haluaisin sulkea ne huonot kaverit mun elämästä, mutta en vaan voi. Elämän laatu on alkanut parantua, mutta vieläkin on ongelmia. Teksti voi olla epäselvää, koska kirjoitin aika nopeasti ja en tarkistanut, mutta auttakkaa!!!!!