Ajattelin tähän kertoa jotakin rohkaisevaa. Olin masentunut ja laiminlyöty lapsi, sitten masentunut aikuinen. Oli keskivaikea masennus, lääkkeillä hoidossa, vain yksi pitempi sairausloma. Muuten työura on ollut hyvä, lähestyn nyt eläkeikää. Keväällä 2010 oli vakava masennusjakso. Itsemurhasuunnitelmat ja -valmistelut (tapa valmisteltu ja ajankohta päätetty, sitoumusten purkamista, omaisuuden jakamista pois) olivat jo hyvin pitkällä.
Äitienpäiväaamuna 2010 lähdin keräämään valkovuokkoja puolisolleni. Silloin tapahtui jotakin: halusin hakea apua ja elää. Sain taas tehokkaan lääkehoidon ja elämä korjaantui. Myöhemmin korjattiin testosteronivajaus, joka ei varmaankaan ollut aiheuttanut masennusta mutta pahentanut sitä. Vajaan vuoden kuluttua luovuin masennuslääkkeistä, eikä masennus palannut. Nyt on kulunut yli 7 vuotta ja masennus on edelleen poissa. Se on poikkeuksellista elämässäni. Toivon, että olisin lopullisesti parantunut.
Jälkikäteen on vaikea ymmärtää, mistä kaikki toivottomuus kumpusi. Vaikeasta lapsuudestani huolimatta aikuiselämä on ollut hyvää: hyvä koulutus ja ammatti, yksi avioero, mutta ei muuten mitään ylipääsemättömiä vastoinkäymisiä. Olen miettinyt miksi toivuin. Varmaan turvallinen ja hyvä parisuhde ja menestys työelämässä auttoivat. Iän myötä vaikea lapsuus jää kauemmaksi ja ikääntyessä kai ihan yleisestikin ihmisten henkinen hyvinvointi lisääntyy. Kaikkien masentuneiden olosuhteet eivät ole varmaan yhtä hyviä kuin minun ja monella masennus on syvempää kuin minulla, mutta haluaisin silti valaa uskoa: on mahdollista kulkea parempaan suuntaan. Niidenkin, joilla masennus jää pysyväksi, on mahdollista parantaa elämäänsä. Kokonaan toimuminenkin on mahdollista.
Äitienpäiväaamuna 2010 lähdin keräämään valkovuokkoja puolisolleni. Silloin tapahtui jotakin: halusin hakea apua ja elää. Sain taas tehokkaan lääkehoidon ja elämä korjaantui. Myöhemmin korjattiin testosteronivajaus, joka ei varmaankaan ollut aiheuttanut masennusta mutta pahentanut sitä. Vajaan vuoden kuluttua luovuin masennuslääkkeistä, eikä masennus palannut. Nyt on kulunut yli 7 vuotta ja masennus on edelleen poissa. Se on poikkeuksellista elämässäni. Toivon, että olisin lopullisesti parantunut.
Jälkikäteen on vaikea ymmärtää, mistä kaikki toivottomuus kumpusi. Vaikeasta lapsuudestani huolimatta aikuiselämä on ollut hyvää: hyvä koulutus ja ammatti, yksi avioero, mutta ei muuten mitään ylipääsemättömiä vastoinkäymisiä. Olen miettinyt miksi toivuin. Varmaan turvallinen ja hyvä parisuhde ja menestys työelämässä auttoivat. Iän myötä vaikea lapsuus jää kauemmaksi ja ikääntyessä kai ihan yleisestikin ihmisten henkinen hyvinvointi lisääntyy. Kaikkien masentuneiden olosuhteet eivät ole varmaan yhtä hyviä kuin minun ja monella masennus on syvempää kuin minulla, mutta haluaisin silti valaa uskoa: on mahdollista kulkea parempaan suuntaan. Niidenkin, joilla masennus jää pysyväksi, on mahdollista parantaa elämäänsä. Kokonaan toimuminenkin on mahdollista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sen pituinen satu se. Onneksi et kertonut että aloit nuorena viiltelemään ja isä oli juoppo ja äiti huora ja olit koulukiusattu jne jne
Löydäpä itsesi, räkätuutti. Sitä odotellessa... ;)
Kiitos kirjoituksesta, harva masennuksesta toipunut palaa tälle palstalle, joten onnistumistarinat jäävät pääosin kuulematta.
Sanomalehdestä juuri luin hyvän artikkelin masennuksesta: siinä todettiin, että masennus johtuu jostakin kesken jääneestä prosessista. Eli ihminen on juuttunut jonkinlaiseen välitilaan eikä henkinen kasvu etene. Ehkäpä siitä syystä henkinen hyvinvointi lisääntyy iän myötä, kun yhä useampi on saanut kriisivaiheensa päätökseen.
Elämänkokemus ja -viisaus myös auttanee asioiden jäsentämisessä...
(Sori, tiedän että yksi oma kommenttini yllä ei välttämättä ole "elämänviisas", mutta minä nyt vaan tykkään vähän "opettaa" tuollaisia paskoja, joita joskus aina kävelee vastaan... Kusipäät eivät tarvitse muuta kuin puhkovaa kärkeä, viisaus tulee myöhemmin...)
Hyvä tarina, kiitos kun tulit tänne kirjoittamaan! Vaikuttaa että olet saanut apua ongelmien ratkomisen ja itse elämän kautta. Joillekin se toimii noin.
Itse uskon "syiden ja syntyjen" vatvomiseen, mutta teitä on niin monia... Ei ole yhtä oikeaa.
Parisuhde ja ihmissuhteet yleensä ovat valtava "voimavara". Niiden merkitystä ei voi mitata.
Kiitos ihanasta ja kannustavasta kirjoituksesta.Antaa ajattelemisen aihetta meille kaikille elämän vaikeuksissa kamppaileville.
No ei nyt mennyt käsikirjoituksen mukaan!
Kuka s""tana lukee positiivìsia kirjoituksia näillä palstoilla?!
Ei Ei! Mitä surkeampi ja katkerampi nyyhkytarina, sitä enemmän saa kommentteja.
Älä enää IKINÄ kirjoita mitään positiivista!
Aivovamma tekee masennuksen
Önko aloittaja Juhani Tami Tamminen, Matti Esko, aku hirviniemi vai joku muu höyrähtänyt. Kyllä niin on jos masentuu niin ei ole leikkiä. Se tappaa ja varmasti. Ei taivasalla ole aikaa leikkiä muotisairaudella joka on vakava asia. Lopettakaa leikkiminen ja ryhtiä.
Jos on sairas, täytyy hakeutua oikealle sektorille, josta saa avun.
Täytyy päästää irti ja antaa tulla hoidetuksi. Annetaan muiden hoitaa itseä, ei tarvii enää itse vaivata päätään.
Muusta ei enää tarvitse välittää, ensin hoidetaan itsensä terveeksi, ollaan sairaslomalla.
Muut saavat arvioida hoidon ja ssairasloman tarpeen.
Hmmm. Mielenkiintoinen tarina. Ihmisen elämä voi muuttua niin pienestä asiasta suuntaan tai toiseen. Valkovuokot toimivat tässä tarinassa sytykkeenä paranemiselle. Hyvä juttu.
Apua voi saada jos sitä jaksaa periksi antamattomasti etsiä mutta se ei ole itsestään selvyys. Yhteiskunta ei välitä yksilöstä. Nykyinen politiikka on osoitus siitä, että voit rauhassa suunnitella vaikkapa itsemurhaa ja toteuttaa sen, kenenkään siihen puuttumatta. Eihän siitä Juice Leskistä lainaten jää puista ristiä kummempaa. Ei niitä masentuneet ja syrjäytyneet ja huono osaiset kiinnosta vaan rikkaat joilta saa paljon verotuloja ja muita tuloja. Esimerkiksi jokainen hylätty eläkepäätös on masentuneelle riippumatta keneltä haetaan on osoitus emme välitä, mitä jos kuolisit pois. Jos yhteiskunta välittäisi masentuneista ja niistä joilla ei ole mahdollisuuksia kilpailla terveiden kanssa aktiivimallin ehtojen täyttämisestä niin ne olis rajanneet ne pois aktiivimallin piiristä. Nyt käytännössä vain kannustavat ihmisiä erilaisiin epätoivoisiin tekoihin. Siihenhän tämä yhteiskunta valitettavasti menee. Kohta ollaan siinä pisteessä, että muutettava suomesta pois tai valittava se ikävin ratkaisu.
En näkisi tätä tilannetta kovinkaan positiivisena.
Se on sitä priorisointia.
Sairastin syöpätaudin 55vuotiaana, paranin ja sairastuin uudelleen 66vuotiaana.
Kysäisin lääkäriltä, että josko kolmannen kerran sairastun
Lekuri tuumi, että yli 70v potilasta hoidetaan ylläpitohoitona...
Siis ettei pyritäkkään parantamaan.
Makustelin asiaa hetken aikaa..kuitenkin olen muutoin perusterve.
Elinikäodote 85v.
Joten ikäihmiset ovat rasite kansantaloudelle.
"Kolmas valtakunta" on tosiasia...
Aion piruuttani elää satavuotiaaksi!