Joulun perinteisiin kuuluu, että järjestetään lukuisia hartaus- ja joululaulutilaisuuksia, joihin ihmiset osallistuvat runsaslukuisesti. Myös monissa kodeissa luetaan jouluevankeliumi.
Jumalan sana on jouluna läsnä monien sellaistenkin ihmisten elämässä, jotka eivät sitä muulloin koe tarpeelliseksi.
Jumalan siunaus ja varjelus
Meillä suomalaisilla on tänä itsenäisyytemme ja uskonpuhdistuksen juhlavuotena ollut aihetta ja mahdollisuus pysähtyä tarkastelemaan kaikkivaltiaan Jumalan siunausta ja varjelusta. Se on ollut läsnä kansakuntamme vaiheissa sekä myös henkilökohtaisesti yksittäisen ihmisen elämässä.
Jumalan sanan perustalta nousevat arvot ovat pitkään olleet yhteiskunnassamme ohjaavina tekijöinä. Tällä on ollut kansakunnallemme suuri siunaus.
Rukouksen voima
Jumalaan turvaavan ihmisen elämässä rukous on usein mukana arkipäivänkin keskellä. Rukouksen merkityksestä ja siunauksesta on tarpeen kuitenkin muistuttaa.
Jumalan salliessa vaikeita aikoja kansakuntien keskuudessa kuulemme, kuinka rukous nousee ihmisten mieliin aivan kuin automaattisesti. Samoin moni ihminen kertoo rukoilevansa omien vaikeuksiensa keskellä.
Usein myös kirkkomme jumalanpalveluksissa kuulee rukoiltavan seurakuntalaisen puolesta, kun joku on pyytänyt esirukousta. Ilmentääkö rukouksen tarve syvällisesti ihmistä Jumalan luomistekona?
Henkilökohtainen usko
Paavali muistelee, kuinka hän aikaisemmin epäuskoisena eläessään oli pilkkaaja, vainooja ja häpäisijä, mutta sai Jeesuksen tähden syntinsä anteeksi ja uuden suunnan elämälleen. Hän oli itse saanut kokea löytäjän ilon.
Paavali tahtoi myös neuvoa Timoteuksen kautta niitä uskoon autettuja, jotka olivat vaarassa eksyä pois kaidalta tieltä, että he pysyisivät lujina. Oli esiintynyt vieraita oppeja levittäneitä, jotka pyrkivät eksyttämään uskon käsittäneitä efesolaisia. (1. Tim. 1:1–11.)
Paavali puhuu omasta kohdastaan, kuinka hän on saanut uskon lahjan kautta pelastuksen. Se kertoo siitä, että uskon lahjan vastaanottaminen ja säilyttäminen on henkilökohtainen asia.
Tämä henkilökohtaisesti uskolla vastaanotettavaksi tarkoitettu sana kutsuu tänäkin jouluna jokaista henkilökohtaisesti. Sana kutsuu säilyttämään uskon lahjan. Se kutsuu syntiensä vaivaamaa ja murheellista ihmistä armon osallisuuteen.
Pelastuksen sana
Enkelit välittivät paimenille jouluevankeliumin sanoman lupauksen lapsen syntymästä. Jouluevankeliumi on aina yhtä virvoittava ja uskoa vahvistava.
Sanoma siitä, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, on varma ja vastaanottamisen arvoinen. ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim 1:15).
Uskon kautta autuaat
On suuri kiitollisuuden aihe, että Jumalan siunaus on ollut läsnä kansakuntamme vaiheissa. Kuolemattoman sielun kannalta kaikkein tärkeintä on se, että maailmaan tulleen Kristuksen syntien sovitustyö on uskon kautta henkilökohtaisesti omana.
Jumalan sanan alla voi kokea Paavalin tavoin olevansa syntisistä suurin. Kuitenkin uskomalla Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalle ihminen on autuas.
Jumalan sana on jouluna läsnä monien sellaistenkin ihmisten elämässä, jotka eivät sitä muulloin koe tarpeelliseksi.
Jumalan siunaus ja varjelus
Meillä suomalaisilla on tänä itsenäisyytemme ja uskonpuhdistuksen juhlavuotena ollut aihetta ja mahdollisuus pysähtyä tarkastelemaan kaikkivaltiaan Jumalan siunausta ja varjelusta. Se on ollut läsnä kansakuntamme vaiheissa sekä myös henkilökohtaisesti yksittäisen ihmisen elämässä.
Jumalan sanan perustalta nousevat arvot ovat pitkään olleet yhteiskunnassamme ohjaavina tekijöinä. Tällä on ollut kansakunnallemme suuri siunaus.
Rukouksen voima
Jumalaan turvaavan ihmisen elämässä rukous on usein mukana arkipäivänkin keskellä. Rukouksen merkityksestä ja siunauksesta on tarpeen kuitenkin muistuttaa.
Jumalan salliessa vaikeita aikoja kansakuntien keskuudessa kuulemme, kuinka rukous nousee ihmisten mieliin aivan kuin automaattisesti. Samoin moni ihminen kertoo rukoilevansa omien vaikeuksiensa keskellä.
Usein myös kirkkomme jumalanpalveluksissa kuulee rukoiltavan seurakuntalaisen puolesta, kun joku on pyytänyt esirukousta. Ilmentääkö rukouksen tarve syvällisesti ihmistä Jumalan luomistekona?
Henkilökohtainen usko
Paavali muistelee, kuinka hän aikaisemmin epäuskoisena eläessään oli pilkkaaja, vainooja ja häpäisijä, mutta sai Jeesuksen tähden syntinsä anteeksi ja uuden suunnan elämälleen. Hän oli itse saanut kokea löytäjän ilon.
Paavali tahtoi myös neuvoa Timoteuksen kautta niitä uskoon autettuja, jotka olivat vaarassa eksyä pois kaidalta tieltä, että he pysyisivät lujina. Oli esiintynyt vieraita oppeja levittäneitä, jotka pyrkivät eksyttämään uskon käsittäneitä efesolaisia. (1. Tim. 1:1–11.)
Paavali puhuu omasta kohdastaan, kuinka hän on saanut uskon lahjan kautta pelastuksen. Se kertoo siitä, että uskon lahjan vastaanottaminen ja säilyttäminen on henkilökohtainen asia.
Tämä henkilökohtaisesti uskolla vastaanotettavaksi tarkoitettu sana kutsuu tänäkin jouluna jokaista henkilökohtaisesti. Sana kutsuu säilyttämään uskon lahjan. Se kutsuu syntiensä vaivaamaa ja murheellista ihmistä armon osallisuuteen.
Pelastuksen sana
Enkelit välittivät paimenille jouluevankeliumin sanoman lupauksen lapsen syntymästä. Jouluevankeliumi on aina yhtä virvoittava ja uskoa vahvistava.
Sanoma siitä, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, on varma ja vastaanottamisen arvoinen. ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim 1:15).
Uskon kautta autuaat
On suuri kiitollisuuden aihe, että Jumalan siunaus on ollut läsnä kansakuntamme vaiheissa. Kuolemattoman sielun kannalta kaikkein tärkeintä on se, että maailmaan tulleen Kristuksen syntien sovitustyö on uskon kautta henkilökohtaisesti omana.
Jumalan sanan alla voi kokea Paavalin tavoin olevansa syntisistä suurin. Kuitenkin uskomalla Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalle ihminen on autuas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun sitä nyt siellä lestapuolella jaksetaan korottaa sitä kuinka sitä ollaan syntisiä, ja siihen haetaan aina Paavalin lausuma kuten tuossa ylläkin, niin laittaa kysymään että eikö ole ihme kun se suurin syntisyys ei ollenkaan haitannut Paavalia vaan hän evankelioi puoli silloist amaailmaa melkkein yksinään!
täällä taas tuntuu että korkein saavutus mihin " syntinsä anteeksi uskova" voi päästä on seurapenkissä kieriskely ja valitus kun on niin kurja ja suuri syntinen.
huomaako kukaan mistä tässä puhutaan ja missä on ristiriitaa!?