Pientä tarinaa nukkumisesta

Varhaista aamua nukkumisesta.
En ala analysoimaan mitään ennen tai jälkeen nukkumisen tapahtumiani, koska ilman muuta on selvää että aamukahvilla päivä alkaa, aikainenkin.
Nukkuminen taas onkin eri juttu.
Nukun erittäin vähän, liian vähän terveellisyyden kannalta,
Ensiksikään en saa illalla unta, unen pää on hukassa vetääpä sitä mistä suunnasta tahansa.
Kun se nukahtaminen sitten jossain vaiheessa tapahtuu, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Voin nukahtaa sohvalle mieliohjelmaani telkkarista katsoessa, tai voin heittäytyä sohvalle muuten vain mieliajanviettooni, mietiskelemään maailman menoa ja omaa vaikutustani sen yksittäisenä osasena.
Mietin mitä sain tänään aikaan sellaista joka vaikuttaisi ei vain minun, vaan läheistenkin elämässä. Usein en ole saanut aikaan mitään. Päivät vain kuluvat tekemättömiä töitä ja myymättömiä tavaroita miettiessä.
Olenhan minä innokkaasti tietokoneella, sellaisella joka ei ole yhteydessä nettiin. Se on vain kirjallista ja kuvallista työtä varten sähköverkossa, koska mikään ei nykyisin toimi sähköttä. Ei ole olemassa kaasulla toimivia tietokoneita, aurinkovoimalla kyllä voi akkuja ladata, mutta se on eri juttu se.
Kallis investointi tuo vanha kone, perus Windovs95 ohjelmalla, ja ostin sen vasta tänä vuonna. Uudemmilla Windovseilla eivät vanhat kuvankäsittely, kopiointi, tulostus ym ohjelmani toimi ja en voi heittää toimivia kalliita koneita roskiin ja hankkia ihan kertakäyttöisiksi muuttuneita uusia koneita. Ne eivät kestä, eivät kä toimi kuin vanhat hyvät laitteeni!
Keskusyksikkö vain piti uusia.
Nukkuminen siis häiriintyy, kun herään keskellä yötä, tai ennen nukahtamistani yritän saada tekemättömiä asioita tehdyksi.
Kun uni ei ole vielä tullut, tai, kun olen hetken torkahtanut ja herään ei aikani kulu vuoteella pyörien, kylkeä kääntäen ja unta odottaen, joten en nuku, vaan teen yötöitä.
Tällä netissä olevalla pienellä laitteella en hunolla näöllä varustettuna viitsi silmiäni paljolti rasittaa.
Kirjoittaminen varsinkin, kone tekee omat sanat ja paksut sormet jo muutoinkin sekoittavat valinnat näppäimistöllä. Tulee siansaksaa ja riikinruotsia joista en itsekkään selviä sekoilematta. Taitava lukija ohittaa väärät lyönnit!
Nukuin tänä yönä tunnin ennen kello 00.00 ja tunnin sen jälkeen, koska valvoin tuossa olohuoneen sohvalla lukien Eläkkeensaaja ja paikallis lehtiä.
Ei minua nukuta.
Ei ole mikään hätäkään, mutta tässä sohvalla istuessa otin pienen puhelimen käteeni ja internettipalvelusta hain tänne, löysin otsikon ja tässä nukkumisesta pieni tarina.
Oheistarinalla ei ole suurtakaan merkitystä.

Unettomuus on todella jo vakavasti otettava ihan laajsti puheena oleva sairaustila joka vaikuttaa koko kehoon ja sanovat jopa elinikään olevan vaikutuksia!
Ei nukkumatta voi olla aistit valppaina, mutta jollain tasolla luotan itseeni.
Yritän taas illalla löytää uninarun jota en suinkaa kiedo kaulaani, vaan otan päästä kiinni.

Nukutaan kun nukuttaa, kerrotaan pieni tarina kun valvotaan. Niin teen!

Monessa asennossa on tullut nukuttua, ei pekkä sänkykään aina ole ollut se paikka.
Lentokoneessa nukun istualtaan, pitää vain saada tyyny tukemaan jotain kohtaa, jalat on polvista koukistuneena, ja usein herätessä on pakko päästä käytävälle verryttelemään.
Laivamatkoilla hytti ja naapureista kuuluu jos jonkin laista? On vain laitettava tyymykin pään päälle ja uni tulee sittenkin, välttämättä päätä ei voi pitää tyynyllä.
Myrskyavillä reissuilla on joutunut nukkumaan vessan lattialla, lähellä pönttöä tietyistä syistä.
Junassa jos ei ole makuupaikkaa on nukuttava niin että pysyy istuallaa eikä mutkassa putoa lattialle.
Iänikuisena partiolaisena voisin kertoilla nukkumisesta luonnossa ja siihen on turha tässä yhteydessä avautua, ne oli silloin nuorena ja kaikki koettu on vain positiivista.
Makuupussi ja hyvä tasainen alusta!

Jospa näiden unensaantikertomusten jälkeen, uskaltaisin kertoa, miten
yöni kuluvat. Iltayöstä alkaa väkisin unentarve ilmoitella itsestään, väsymyksenä, silmien kiinni lupsahtamisena, oli sitten miten kiinnostavaa tv:ssä tai internetissä meneillään.

Samoin olen ihmetellyt matalapaineen vaikutusta joskus iltapäivisen. Silmät painuvat kiinni, taju kankaalle TV tuolin pehmeän mukavassa komfortissa.
Sitä edeltää tosin valvomista ed.yönä, joko unen loppumiseen 4 tunnin jälkeen. Sängystä kun tulee noustua, löytyy niin paljon mieltä kiehtovaa, että pari tuntia menee kuin siivillä kahvin ja parin voilevän avulla. Sitten voinkin pötköttää 6.30 TV1 uutisia katsellen vuoteesta käsin, ja....usein nukahtaa aamuyhdeksään,.. heh he.

Näin vanhemmiten tunnun pärjääväni paljon lyhyimmillä unijaksoilla, jos ei uni jää vain pariin tuntiin. Valtaosin nukun n. 5-6 tuntia, aamuöisin tosi vilkkaita unia kokien.
Tämäpä tuntuu sopivan nykyiseen elämänmenooni, joten Huomenia vaan 👋

Monikaa ikääntynyt ei sanoisi,että nukkuu vähän, jos olisi itselle ja muille rehellinen. Pitää laskea yhteen kaikki ne aamu päivä iltapäivä iltatorkut yöllä nukkumiset. Kas kummaa , siitähän kertyy helposti 7 tuntia,mikä on ihan ok meidän ikäiselle. Sivusta katsele ,kun ukko kuorsaa runsaan liikunnan jälkeen 2tuntia ja väittää kivenkovaan ,että nukkui vaan vajaan tunnin. Ei se ihme ole , kun yöksi riittää unta 5 tuntia.

Kun nukkuu yöt huonosti, eihän ole mitään järkeä mennä päivällä nukkumaan, valvoen niitä unettomien öiden lukumääriä pienennetään, ei päiväunilla ja iltatorkuilla.

Valvominen on tärkeämpää päivällä, kuin yöllä. Kesällä kyllä kelpaa valvoa öiden laululintuja kuunnellen.
Valvomisesta toiste enemmän, nyt leivotaan piirakkaa.

Unettomuus on ongelmani,
tänään juuri mietiskelin,
taidan jättää nukkumishaavet kokonaan unholaan,
keskityn vain valmomiseen,
ja kuinka sen ajan vietän,
voisin vaikka keskittyä öisin siivoukseen,
kontaisin pölyjen perässä niinkauna kuin selkä ja polvet kestää,
joka paikka huutaa siivoojaa,
kohta käy samoin kuin iltasanomissa 91 v mummolle, saa häädön kun koti on kuin kaatopaikka,
sillä erolla ettei minulla ole noita lemmikkieläimiä onneksi,
ei lutikoita, ei kirppuja ei täitä, eikä muita russakoita,
mutta
jokapaikkaikka huutaa putsausta, ikkunta seinät lattiat, komerot, aivan kaikki paikat,
on kamalaa jos ja kun kohta pitää kutsua viers ihminen siivoomaan oma koti,
kuinka sen häpeän kestää,
kun nuorena jaksoi kaiken kerran viikossa tehdä suursiivouksen ,
nyt sitä viikkosiivousta voi karehteerata suursiivoukseksi ,
kun matot oli jokaviikko ulkona,
petivaatteet vaihdettu,
luututtu jokapaikka,
nyt se ei olis mahdollista,
voimat ovat kadonneet jonnekki käsittämättömään paikkaa,

Ihan rinta rottingilla kutsun siivoajan, sitten kun sitä tarvitsemme..Eihän siinä ole mitään häpeämistä. 40-50vuotta itse on ollut ansiotyössä,niin on mukavaa ja oikein käyttää muiden palveluja ja sijoittaa kerääntyneitä euroja siihen.
Toistaiseksi kotini on täysin siisti omin voimin, on 6 ikkunaa (kussakin vielä 6 pintaa ja kirkaat ovat.) Keittiön pöydällä ei makaa koskaan mitään ylimääräistä ,vain leivän paahdin ja kahvinkeitin. Kumpikin olemme suht siistejä,ei kerätä roinaa,siten on helppo .
Mutta koska vain kaikki voi olla toisin ja silloin siivojat on paikallaan.
Olen illan virkku ja aamun torkku-tänäänkin heräsin kymmeneltä-,silti pari huushollia pystyssä pysyy ( vaikka se tapa talon hävittää,,,sananlaskun mukaan) . Mutta mihinpä koira karvoistaan pääsee,geeneissä tämä unirytmikin on.

Huumeet täytyy jättää, tavalla tai toisella, muuten ei uni tuu.

Hyvää huomenta varhaisaamuun.

Mikähän kun vaikka itse en joulun tuloa niinkään stressaa, (vieraiden ravaamista lukuunottamatta ) on kuin kokisin muiden sressejä enemmän kuin ennen.
Taidan olla vähitellen tulossa vanhaksi, vaikka lääkärini sanoikin: " tehän olette vasta 82". Just joo, vasta, ja minä kun kysyin ylilääkäriltä: "Koskas eläkkeelle on lähtö,...harmaapäinen herrasmies kun oli, ja väsyneen näköinen. Eipä taitanut tykätä siitä, kun ihan selvä naistenmies on kaikissa elkeissään 😂

No, raskas ammatti tosin, kliininen vanhuushan lasketaankin nyky lääketieteessä alkavan 85:stä,..kylläpä paljon kuolee sitten nuorena ennen pääsyä vanhuusikään, heh

Muutaman tutun miehen elämäntilanne on saanut miettimään heidän tulevaa elämäänsä, ja jopa valvottanut tajutessani miten suuria elämän tuomat muutokset voivat olla.
Muutokset ei aina koske ainoastaan vain yhtä, vaan perheittäin lapsineenkin. kokevat suvut olosuhteiden muuttamia tilanteita.
Meidän ikäpolvemme ei voi olla kuin samana pohjana tutulle ja turvalliselle pysyvyydelle, vaikeina aikoina.

Hyvää tekee selkeyttää ajatuksiaankin, eihän ne valvomisetkaan ilman tarkoitusta voi olla. Muistan jo nuorena, työelämän kiireisinä aikoina, oli hyvä saada rauhassa yöllä ajatella asioita.

Sanoinkin sitä aikanaan vinttikomeroideni siivoamiseksi, ja yhä se tuntuu minulla toimivan 😊

Taitaa jo aamukin päästä alkuun, kauempana puiden takaa näkyy jokunen auton valo ohittavan työmatkallaan.

Hyviä heräilemisiä Joulun 2017 alusviikon aamuun. 👩‍🍳