Syksyn lapseksi synnyit, tuot valoa pimeisiin iltoihin ja hämäriin aamuihin. Tulit myös lahjaksi minunkin elämääni, kaksikymmentä vuotta sitten.
Tänään katson paahteisiin, herskyviin, kivikkoisiin, upottaviin ja ilta-auringon kultaamiin yhteisiin hetkiin.
Kiitos, että olen saanut kasvaa rinnallasi vaivaiskoivun mittaiseksi. Olet antanut minulle kasvurauhan. Kiitos, ettet ole vaatinut yhtään enempää.
Kiitos, että kompuroidessani ja epäilysteni voittaessa et ole vetänyt minua täytteen mittaan kohti valoa. Et ole raivannut tieltäni kiviä, vaan olet tarjonnut matkasauvaa. Ylpeydessäni olen sen myös torjunut, olen yrittänyt omin voimin. Ja kompuroinut. Ja taas olet sitonut haavojani pyytämättä.
Kiitos, kun olet kantanut kuohuvien koskien yli, kun omat voimani ovat olleet vähäiset. Et ole mitannut kannettua matkaa etkä näyttänyt haavaisia jalkojasi, joita kosken kivet ovat karhaisseet.
Kiitos – olet kuin järkäle, jolle olen saanut purkaa tuskan ja kaiken aivan turhan päältäni. Kiitos rehellisyydestä, siitä, että olet turhan loan viskannut pois ja kiinnittänyt katseen siihen, missä meidän aikamme on ollut kasvaa. Kiitos rakentavista riidoista, joissa olemme molemmat voineet tuoda kaunispuheiden jälkeen syvimmät kipumme sovintopöydälle. En unohda hetkiä, jolloin olet valvonut kanssani pitkälle yöhön keskustellen, hiljaa odottaen, keskustellen, anteeksipyytäen, anteeksiantaen ja taas keskustellen. Kiitos kärsivällisyydestäsi. Sitä on tarvittu.
Toivon, että annan tilaa myös sinun heikkoudellesi. Etten vaatisi liikaa; en liikoja selityksiä enkä liiallista analyysiä. Antaisin sinun olla sinä – syödä sen jälkiruoan ennen ruokaa. Vaikeudet ovat tuoneet meitä lähemmäksi, olemme niiden keskelläkin nähneet kirkkaammin sen, mistä on tärkeä pitää kiinni.
Kiitos, että et ole tuonut minulle kultaa ja timantteja, kun en ole niitä toivonut. Mutta kiitos, kun olet tuonut kynttilöitä, joiden loisteessa olemme hämärinä iltoina tuoneet lähelle ne rakkaat, joita ikävöimme ja kaipaamme. Heidätkin, läheiset, ystävät, kummilapset ja kaikki ne, joiden kanssa rakkauden liekki on himmentynyt. Isä, anna rakkauden valosi voiman rakentaa yhteyttä sinne, missä se on rikkoutunut.
Kiitos, että olet antanut minulle aikaa. Olet antanut perheelle aikaa. Olet antanut läheisille ja vieraille aikaa. Olet antanut naapurin koiralle aikaa. Kiitos, että olet jakanut siitä, mitä sinulle on lahjaksi annettu.
Kiitos, että olet vaalinut kodissamme sitä, mikä on tärkeintä. Uskoa. Et ole tuominnut, et määrännyt tai käskenyt, et kieltänyt. Olet elänyt niin kuin uskot. Epäillen ja tahtoen. Rakkainta on, kun olet siunannut jokaisen meistä yölevolle.
Toivon, että jaksaisimme luottaa Jumalan johdatukseen syksyn ja tulevan talven hetkinä. Niin ettemme hyvinä hetkinä unohtaisi läheisiämme ja että myrskyssä jaksaisimme luottaa. Toivon, että Jumala kaikkivaltiudessaan osoittaa meille tarkoitetut tehtävät ja nöyrästi ne hoitaisimme. Niin ettemme omin voimin, omin viisauksin ja itsekkäin ajatuksin elämäämme rakentaisi. Toivon, että mielemme tyytyisi Jumalan tahtoon myös siinä, kun mietimme ja teemme ajallisia päätöksiä asumisen paikasta. Toivon, että Taivaallinen Isä osoittaa meille tiemme.
Suurin kiitos siitä, että olet syntitaakkojen alla armoevankeliumilla lohduttanut. Koettelemusten alla meitä on yhteen entistä vahvemmin liitetty. Kiitos läheisten, kiitos ystävien, kiitos heidän, jotka ovat meitä rukouksin kantaneet tähän hetkeen.
Syksyn lapsena kuljet edelleen, olet valoni pimenevissä illoissa. Onnea ja siunausta jokaiseen hetkeen, nelinelonen.
Onnea, syksyn lapsi
hennakinnunen
1
<50
Vastaukset
- jovaintähti
jouluksi kuitenkin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1501606Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671596Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä661296En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311292- 421125
- 172958
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik101904Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60744Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja42677Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke155666