Lutherin kirjoitusta liittyen Mark. 1: 15: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!
”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannus on siis se, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja täten luonnostaan vihan lapsi ja iäisen kadotuksen ansainnut. Hän tunnustaa, että kaikki teot ovat tässä mitättömiä ja tekevät asian vain pahemmaksi, kun niillä pyritään toteuttamaan sitä, mikä kuuluu yksin Kristukselle, ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on anteeksiantamus. Muulla tavoin et koskaan pääse vapaaksi synnistä, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi.
Oikea parannus on siis sitä, että uskon Jumalan sanan, joka näyttää minun olevan Jumalan edessä kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun sitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja etten koskaan ole pitänyt arvossa enkä tutkinut hänen käskyjään, saati sitten täyttänyt suurinta tai pienintä niistä! Oikeassa parannuksessa en kuitenkaan jää epätoivoon, vaan annan johdattaa itseni Kristuksen luo etsimään häneltä armoa ja apua ja lujasti uskon sen löytäväni.”
Tarvitaanko siis maallista välimiestä antamaan anteeksi ne rikkomukset, joita olen tehnyt Jumalaani vastaan? Eikö se ole oikein, että anon syntejäni anteeksi häneltä, jota vastaan olen rikkonut? Eikö se ole oikein, että menen rippi-isäni luo puhumaan kompasteluistani Tiellä?
Joskus tunsin, että minä menen seurakunnan edessä pyytämään saarnaajalta (en kaikilta saarnaajilta) anteeksi syntejäni. Samalla saan vahvistusta seurakuntaani ja uskooni. En mennyt siksi, että saan seurakunnalta samalla todistusta uskostani.
”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannus on siis se, että ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja syntynyt ja täten luonnostaan vihan lapsi ja iäisen kadotuksen ansainnut. Hän tunnustaa, että kaikki teot ovat tässä mitättömiä ja tekevät asian vain pahemmaksi, kun niillä pyritään toteuttamaan sitä, mikä kuuluu yksin Kristukselle, ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle sovittajalle, jonka kautta meillä on anteeksiantamus. Muulla tavoin et koskaan pääse vapaaksi synnistä, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi.
Oikea parannus on siis sitä, että uskon Jumalan sanan, joka näyttää minun olevan Jumalan edessä kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun sitä, että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja etten koskaan ole pitänyt arvossa enkä tutkinut hänen käskyjään, saati sitten täyttänyt suurinta tai pienintä niistä! Oikeassa parannuksessa en kuitenkaan jää epätoivoon, vaan annan johdattaa itseni Kristuksen luo etsimään häneltä armoa ja apua ja lujasti uskon sen löytäväni.”
Tarvitaanko siis maallista välimiestä antamaan anteeksi ne rikkomukset, joita olen tehnyt Jumalaani vastaan? Eikö se ole oikein, että anon syntejäni anteeksi häneltä, jota vastaan olen rikkonut? Eikö se ole oikein, että menen rippi-isäni luo puhumaan kompasteluistani Tiellä?
Joskus tunsin, että minä menen seurakunnan edessä pyytämään saarnaajalta (en kaikilta saarnaajilta) anteeksi syntejäni. Samalla saan vahvistusta seurakuntaani ja uskooni. En mennyt siksi, että saan seurakunnalta samalla todistusta uskostani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
" Mannaa Jumalan lapsille "
-
Joulukuun 13 pv, kertoo juuri siitä .!
Kristallikirkas virta vuotaa istuimesta koko ajan ilman välimiestäkin. Anteeksi pyytäminen seurakunnan edessä ja yksityinen rippi saarnaajalle ovat uskon vahvistukseksi ja siinä tärkeässä roolissa. Seuroissa ja kirkossa luetaan synninpäästö, joka riittää.
Lutherin opetuksen mukaan rippiä on kolmen laista, joista kaksi on pakollista ja kolmas on salainen rippi, joka on vapaaehtoinen. Luther kiittää siitä, että on päästy pois paavilaisesta pakosta salarippiin, joka onkin lahja, jota voi käyttää, jos jokin synti tulee uskon esteeksi. Näin Luther ja luterilaisuus opettaa.
Jos henkilökohtainen salainen rippi on pakollinen tai jopa uudestisyntymisen ehto, ollaan syvällä paavilaisuudessa.
Miten on tämän päivän esikoislestadiolaisuudessa, onko salainen rippi pakollinen autuuden ehto vai vain lahja, jota voi käyttää, jos jokin tulee uskomisen esteeksi?
Jos LV sanoo saarnassaan, että masturbointia ei saa anteeksi uskomalla vaan täytyy tehdä salainen rippi, niin opettaako hän luterilaista vai paavilaista oppia?
Mitä sen rinnalla ovat jotkut kaavamuodot muka osoituksena paavilaisuudesta?
Eräs vanha saarnaaja sanoi, että jos on vaikka sata vuotta opetettu väärin, se on korjattava.
Hän sanoi saarnassaan myös, että olemme vain yhden päivän kristittyjä.
Vieläkö tämä kelpaa vai uuttako tarvitsemme?
Niin sanoi niin, kyllä kelpaa.
-
Voit olla varma. Ettei L V ole noin sanonneet. kirkkis valehtelee täällä minkä kerkee. Ei vaan itse saaa masturdoinnilleen l sielun rauhaa
Mutta GJ. sanoi nuo sanat aikanaan .
-
Jos joku tai kaikki on saarnanneet sata vuotta väärin,
se on heti oikaistava kun oikea tieto tulee. . .
-