Olin ullakkohuoneessa ja edessäni tuolilla istui pieni tyttö. Hän heilutteli jalkojaan ja selitti kaikkea hyvin viisaan tuntuista. Olin yllättynyt, miten hänellä oli jo omia ajatuksia, pohdintoja ja mielipiteitä. Hän oli oppinut lukemaan juuri, sellainen neljävuotias veikeä lettipää.
Välillä hän nauraa kihersi ja jatkoi selittämistään. Olin hänestä hyvin onnellinen ja puristin hänet kyynelsilmin syliini. Siinä samalla tajuten, että hän on "viimeinen" lapseni. (Muut ovat oikeasti jo lähes aikuisia.) Heräsin haikeuden kyyneliin.
Välillä hän nauraa kihersi ja jatkoi selittämistään. Olin hänestä hyvin onnellinen ja puristin hänet kyynelsilmin syliini. Siinä samalla tajuten, että hän on "viimeinen" lapseni. (Muut ovat oikeasti jo lähes aikuisia.) Heräsin haikeuden kyyneliin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omat ajatukset itsestäsi, oman elämän ohikulkemisesta värittävät tätä unta. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämään oman arvoistaan elämäänsä, miksi elää elämää tyyliin, että sitten olen onnellinen kun, ja sitten teen sitä ja sitä, kun.. Nauti elämästäsi tässä ja nyt, ettei sitten tule tunnetta vanhana, että jäi elämä elämättä ja on vain katkeruus. Uni koittaa havahduttaa sinua huomaamaan oma viisautesi, elämän kokemus, elämänilo tässä ja nyt. Sekä rakastamaan itseäsi sellaisen kuin ole, vilpittömästi.
Kiitos tulkinnastasi Nukkumaija.
Uskon sinun olevan oikeilla jäljillä. Siksi rohkenen kertoa sinulle myös viimeöisen uneni:
Kuljeskelin valtavan suuren antiikinajan rakennuksen/rakennusten raunioissa. Kaikki oli ikivanhaa kiveä. Paljon portaita, ikkuna-aukkoja ja missään ei kattoa.
Katselin aurinkoista sinitaivasta. Oli lämmin. Ylätasanteella näin jonkun naisen menevän puhelinkopinnäköiseen nurkkaukseen, joka sekin oli kivestä, ei moderni. Hän oli selin minun ja kuulin, kun hän puhui puhelimeen jotain mumisten. Lähdin alas rappusia, koska en halunnut hänen ajattelevan, että salakuuntelen häntä. Yritin mennä portaita alaspäin, mutta se oli mahdotonta, sillä en jaksanut ottaa askeltakaan. Jalat tuntuivat juuttuvan kivetykselle. Ahdisti.
Yhtäkkiä olin merenrannalla. Olin menossa uimaan ja puin korsettimaista uimapukua ylleni. Joku mies käveli helteistä hiekkatietä pitkin minua kohti. Yritin ehtiä luolamaisesta tunnelista ennen häntä, mutta oli vaikea juosta, kun yritin samalla pukeutua uimapukuun. Kaaduin tunnelissa maahan, mies pysähtyi kohdalleni. Katsoi minua, joka yritin leikkiä kuollutta. Sanoi minulle: Heiluta edes vähän kättä tai päätäsi, että tiedän sinun olevan elossa.
Heräsin. Mitä tämä voisi kuvata?
Mieli askartelee tässä unessa vanhoissa asioissa.
Eteenpäin meno elämässä tuntuu nyt vaikealta johtuen jostain vanhasta tapahtumiasta. Yrität saada yhteyttä unessa siihen mikä voisi ahdistaa, ahdistava asia on kuitenkin niin syvällä, että sitä ei voi edes "kuulla", on kuin muminaa vain ja sitten jos sitä alkaisi tarkemmin kuuntelemaan (salakuuntelemaan) voisi saada jotain selvää ja se pelottaa, kuulla se asia, joka vaivaa. Se on taakse jätetty ja unohdettu, mutta alitajuisesti se on nyt nostamssa päätään ja aiheuttaa pahaa oloa.
Haluaisit siis helpotusta tähän tilanteeseen ja uiminen onkin virkistävää unessa. Mutta jotain tässäkin pakenet. Miksi et voi kohdata tuota asiaa rehellisesti. Tuntuuko kuin sinulla ei olisi oikeutta olla onnellinen nyt vaan pitäisi näytellä uhria koko elämänsä (viitaten edelliseen uneesi, että olen onnellinen vasta sitten kun...kuin ei olisi oikeutta olla, että pitää elää kärsiäkseen). Mieskin unessa kehoittaa sinua vapautumaan mielesi vankilastasi, vanhoista kaunoista. Anna anteeksi itsellesi ja sille jonka koet esim. loukanneen sinua. Vapaudut siten, eikä tarvitse enää paeta omia alitajuisia tunteitaan. Elämä on liian lyhyt, jos vain odottaa että kaikki menee ohi. siis ongelmat. Elämä on tässä ja nyt. Ei mennyt eikä tuleva.