Mikähän diagnoosi tässä on kyseessä? Eli mulla on jotenkin pakonomainen tarve ajatella että kaikki on varmasti hyvin. kuvittelen niinkun kaikenlaista että vain minulle voi sattua sitä ja tätä eikä kellekään muulle ja että olisin jotenkin todella epäonnekas mutta sitten kun tulen järkiini niin ymmärrän että murehdin aika naurettavia asioita loppujen lopuksi..jotenkin vainoharhaisesti luultavasti teen kaikesta isoa ja kauheaa. olen samat asiat varmaan tuhanteen kertaan kelannut mielessä ja tullut aina siihen tulokseen että kyllä asiat on ihan hyvin mutta sitten mun aivot jotenkin unohtaa sen ja mun pitää taas vakuutella itseäni...joskus aivot uskoo sen ja tulee päiviä että ei tarvii stressailla noita mutta sitten joskus tuntuu että aivot muistaa nuo vakuuttelut korkeintaan puoli tuntia ja taas alkaa uus ajatus-kierros.
ajattelen samoja asioita uudestaan ja uudestaan
quuss
4459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaihda sahanpurusi kuivempiin
Vielä rasittavampaa on jos tuo tapahtuu unissa puoliunessa. Olet jo melkein hereillä, kun vielä kerran on nähtävä se sama uni uudestaan ja vielä.
Minulla on sama ongelma. Just tänään itseasiassa luin omaa blogia, mitä olin kirjoitellut puoli vuotta sitten. Ja votvon edellleen näitä samoja asioita.
Olen alkanut kirjoittamaan ylös asioita niin en votvo niin paljon. En enää usko omiin aivoihin, vaan tiedostan jo, että ne on aina väärässä. ..
Itsekö ajattelet? Vai tekeekö joku sen puolestasi?