Ihmeen ruusuisia kuvitelmia joillakin on palkka-armeijan tehokkuudesta. Ilmeisesti amerikkalaisilla elokuvilla on suuri vaikutus mielipiteisiin. Tosiasiassa vain pieni osa maailmalla mellastavista palkkasotilaista on saanut kunnollisen koulutuksen jos sitä verrataan esim. suomalaisen asevelvollisen saamaan koulutukseen. Mm. USA:n joukoista vain hyvin pieni osa on näitä terroristien torjuntaan käytettäviä vahvasti koulutettuja iskujoukkoja, jotka näyttävästi liikkuvat supervarusteissaan uutiskuvissa. Loppuporukka on ns. "viikonloppusotilaita", joilla ei paljon koulutusta ja kokemusta ole. USA:lla on jo nyt vaikeuksia Irakissa, koska sillä ei meinaa riittää vapaaehtoisia sotimaan lähtijöitä. USA on kuitenkin hiukan eri kaliiberin valtio kuin Suomi, joten miten sitten täältä löytyisi riittävästi väkeä ammattiarmeijaan?
Palkka-armeija on muutenkin hyökkääjän väline, eikä se sovellu puolustukseen. Puolustajalla pitää olla pieniin itsenäisesti toimiviin yksiköihin jakautunut massa-armeija (alueellinen puolustus), joka on mahdollista toteuttaa vain yleisellä asevelvollisuudella. Suomella ei ole tarvetta hyökätä mihinkään, vaan ainoastaan puolustaa omaa maataan. Siihen soveltuu kaikkein parhaiten varusmiespalveluksen suorittaneista kansalaisista koostuva reserviläisarmeija.
Palkka-armeija on muutenkin hyökkääjän väline, eikä se sovellu puolustukseen. Puolustajalla pitää olla pieniin itsenäisesti toimiviin yksiköihin jakautunut massa-armeija (alueellinen puolustus), joka on mahdollista toteuttaa vain yleisellä asevelvollisuudella. Suomella ei ole tarvetta hyökätä mihinkään, vaan ainoastaan puolustaa omaa maataan. Siihen soveltuu kaikkein parhaiten varusmiespalveluksen suorittaneista kansalaisista koostuva reserviläisarmeija.
Vastaukset 18
Vanhimmat
..tämän ha olen täysin samaa mieltä. Lukuisissa eri vertailuissa SA varusmiehet on todettu paremmiksi kuin vastaavat palkkasotilaat. Ja, että palkka-armeija on hyökkäysarmeija, koska sillä ei olisi edes kykyä puolustaa maa-alueita kunnollisesti.
Varusmieskoulutus on suhteellisen laadukasta (yksiköstä riippuen) ja ulkomailla pärjätään vertailuissa... Mutta tässä mennään vain hieman harhaan kun käytetään varusmiehiä esimerkkeinä: 90% prosenttia PV:n sodanajan joukoista koostuu reserviläisistä joten tehokkuutta mitattaessa pitäisi vertailut tehdä oikeastaan näiden suoritusarvoja käyttäen. Mitenkähän mahdettaisiin pärjätä silloin?
Lisäksi pitää aina muistaa se, että ammattisotilaalla on vuosikausia aikaa sisäistää oppimansa ja kehittyä. Varusmies taas oppii kaiken 6-12kk aikana ja sen jälkeen mennäänkin vain alamäkeä...
Tottahan se toki on, että asiat unohtuvat. Sen takia järjestetään kertausharjoituksia ja vapaaehtoista koulutusta. Ei sotaankaan ilman kertausta lähdetä, ellei se ihan yllättäen syty. Suomen armeijan suunniteltu sodanajan vahvuus on 350000 sotilasta, joka koostuu valikoiden noin 20 ikäluokasta (20-40-vuotiaat). Kyllä ne asiat suhteellisen hyvin pysyvät mielessä 20 vuoden ajan, jos välillä kerrataan. Loppuosa reservistä otetaan sotaan mukaan vain pakon edessä.
Tottakai asioita käydään kertaamassa aina välillä. Omalle kohdalle tuo mahdollisuus osui kaksi vuotta intistä pääsyn jälkeen. Kyseessä oli viikon mittainen ilma-ammuntaleiri ja paikalla olleista yli puolet oli samaa saapumiserästä loppujen ollessa vanhempaa ikäluokkaa (ikähaitari 22-40v). Tuloksista puhuttaessa voisi todeta suoritustason laskeneen lähes olemattomiin: tykkiä kyllä osattiin jotenkuten käyttää mutta osumatarkkuus/tehokkuus oli vain murto-osa varusmiespalvelusaikaisesta... Ja tämä siis jo kahden vuoden kuluessa...
Kertausharjoitukset eivät vain ole määrällisesti riittäviä saavutetun tason ylläpitämiseen, koska suurimalla osalla edes 1 krt/5 vuotta ei toteudu.
Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on hyvä juttu, mutta ongelma siinä on juuri tuo vapaaehtoisuus: itse taitoja ylläpitävänä en enää missään nimessä haluisi joutua kriisiaikana osaksi porukkaa jossa kukaan muu ei ole tehnyt reservissä mitään "hyödyllistä". Tuloksena on liian suuri tasohaitari jossa pieni osa treenaa tosissaan ja suurin osa ei tee elettäkään, mikä on kyllä ymmärrettävääkin.
Ja noista määristä vielä: kaikki edellä kirjoitettu koskee myös näitä 350000 sotilasta, ei pelkästään sijoittamatonta reserviä.
Ja tuo kertausharjoitusten vähäisyys johtuu siitä tutusta kaverista...rahapulasta..budjettia senkun lasketaan ja sitten ihmetellään, miksi niitä harjoituksia on niin harvoin..mutta palkka-armeija tulisi viemään minimissäänkin saman verran rahaa kuin nykyinen järjestelmä ja vielä enemmänkin.
Kyllä ammattiarmeijan tehosta jotain kertoo se, että sellainen on selviytynyt voittajana jokaisessa kahinassa mikä on käyty toisen maailmansodan jälkeen: Falklandit ('82), Irak ('90 & '03) plus pienemmät konfliktit.
Suurvaltojen tappiot tänä aikana on kärsitty myös asevelvollisjoukoin: Indokiina(50's), Algeria (60's), Vietnam (70's), Afganistan (80's), Tsetsenia ('96).
Eli siis ammattimies on aina ammattimies, sodassakin. Se, osaako hän lukea tai kirjoittaa on aivan toisarvoista - ammattinsa hän kuitenkin näyttäisi taitavan
Että Argentinan ja Irakin armeijoiden tasoa ei voi kehua kovinkaan hyväksi. En tiedä paljoa Argentiinan koulutustasosta, mutta Irakin armeijan koulutustaso oli ainakin tässä 03 sodassa erittäin heikko. Katsoin dokumenttia, jossa Irakin armeijan sotilas sai 3viikon koulutuksen..lisäksi Irakin armeija oli varustettu 70-80-luvun kalustolla ja sen aikaisella koulutustyylillä. Tätä armeijaa ei voi mitenkään verrata Suomen armeijaan.
ja tuu sitten arvioimaan uudestaan jookos? Voi olla että tällaset kommentit "Tätä armeijaa ei voi mitenkään verrata Suomen armeijaan." kokee pienen inflaation.
Irakin armeija oli täysin verrattavissa Suomen vastaavaan:
tarvittaessa Suomessakin annettaisiin pikakoulutusta niille miehille, jotka eivät ole armeijaa käyneet.
Reilusti yli 90% PV:n kalustosta on 70-80 luvuilta, myös nämä "uudet" Leopardit. Erityisesti kaluston ikä näkyy pst- ja it- aseissa joista iso osa on jopa 40 vuotta vanhoja (raskaat singot ja Sergeit)! Kalustoa on vielä selvästi vähemmän kuin Irakilla oli.
Irakin armeija soti koko 80-luvun täysimittaisesti Irania vastaan. Lisäksi tuli sitten vielä ensimmäinen Persianlahden sota 90-luvun alussa. Heillä siis oli sekä kokemusta nykyaikaisen sodan vaatimuksista että sodan kokeneita miehiä armeijassaan. Suomella on ainoastaan teoreettisia oppeja eikä mistään voi tietää, miten oikeaan pääesikunta on päätelmissään osunut. Viimeiset taistelukokemuksetkin ovat 40-luvulta eikä veteraaneja ole enää tietenkään miehistössä. Ainoa etu Irakiin verrattuna on puolustukselle edullinen maasto; Irakin asevoimat teurastettiin avomaastossa lähinnä ilmasta käsin, Suomessa voi sentään paeta metsiin.
kun joukot on koordinoimattomia pitkin metsiä, ja isoveli hakkaa ilmasta käsin rautaa koko ajan niskaan. Metsä on taktikon paratiisi, mutta huollon helvetti.
Olet aivan oikeassa tuolla kommentilla. Suomen armeijalla ei ole mitään mahdollisuuksia käydä menestyksekkäästi tehokasta liikuntasotaa johtuen etenkin ilmapuolustuksen puutteista (vastustajalla aina ilmaherruus, ellei hyökkääjä ole Mongolia). Tuloksena tästä on samanlainen tilanne kuin Saksalla oli lännessä Normandian maihinnousun jälkeen: liike lopahtaa, joukot jumiutuvat paikoilleen, huolto romahtaa ja tuloksena on saarrettuja hujan hajan olevia yksiköitä joita ei voida kontrolloida. Yksittäiset vastarintapesäkkeet voivat taistella menestyksekkäästi puolustustaen mutta vastahyökkäyksistä ja aloitteellisesta toiminnasta on turha puhua. Oman maan puolustamisessa tällainen tilanne on jo katastrofi (vrt Suomen alueellinen puolustus).
Sissitoiminnan suosio Suomessa perustuu juuri tähän: vihollista ei voida pysäyttää vaan se on pakko päästää etenemään ja toivoa että pitkäaikainen häiriköinti saa sen kyllästymään sotaan. Tuloksena vain on infrastruktuurin muuttuminen Tsetsenian kaltaiseksi, mutta kansa saa mitä se haluaa...
..käydäänkö nykyään asevelvollisuuden aikana läpi v.1982 tilannetta ja pohditaan muiden armeijoiden tasoa?=P ilmankos sitä koulutusta haukutaan jos vaan istutaan luennoilla kuuntelemassa ulkopoliittisia asioita. Kyllä Suomessakin on vanhaa tavaraa, mutta sentäin jotain uutta. Ja kyllä asiaa tietämätönkin tajuaa mitä eroa on 3viikon pikakoulutuksen ja 6-12kk koulutuksen välillä.
Mistä ihmeestä sinä olet keksinyt, että hyökkääjällä olisi automaattisesti ilmaherruus? Ainoastaan muutamalla suurvallalla on resursseja lähettää tänne kerrallaan niin paljon hävittäjiä, että niitä ei pystyttäisi torjumaan. Sekin edellyttäisi tilannetta, jossa Suomi sotisi yksin tätä suurvaltaa vastaan. Sellaista tilannetta tuskin tulee.
"Sekin edellyttäisi tilannetta, jossa Suomi sotisi yksin tätä suurvaltaa vastaan. Sellaista tilannetta tuskin tulee."
Ei tulekaan jos liitytään Natoon.
se että Suomea ei varmaankaan tule uhkaamaan muu kuin suurvalta tai NATO? Lähinaapurit nyt kun sattuvat olemaan NATO-maita ja lisäksi vielä on Venäjä. Avun varaan on turha alkaa laskeskella, sitä kun ei nyt vaan näyttäisi olevan saatavilla (puolueettomuus).
Kun tarkastelet näiden ilmavoimien vahvuuksia, niin huomaat kyllä minkälainen ylivoima odottaa ilmassa joka tapauksessa. 63 Hornetin lukumääräinen voittaminen ei tarvitse ihmettä, jo kolminkertainen määrä riittäisi varmaankin helposti (ja Ruotsiltakin löytyy yksinään ne 200 konetta). Kun vielä on olemassa mahdollisuus että vihollinen voi tuhota koneet myös maassa, alkaa tilanne mennä vaikeaksi.
Hävittäjätorjunnan puutteita ei pysty korvaamaan nykyisellä ilmatorjunnalla joka koostuu liiaksi vanhasta tykkikalustosta. Ohjukset ovat ihan laadukkaita, mutta niitä on aivan liian vähän.
Ilmaherruuden riistämiseen ei siis tarvita ihmetekoja viholliselta. Ja sen menettäminen taas tekee puolustajan olon varsin tukalaksi, niinkuin voidaan nähdä nykyaikaisista koflikteista.
Venäjä ei Suomeen hyökkää, ellei se ole jo muutenkin laajassa sodassa. Silloin sillä ei ole varaa lähettää suurta määrää hävittäjiä tänne. Pienempi maa ei varmasti halua ottaa sitä riskiä, että se menettäisi koko kalustonsa kerralla. Suomen vähäiseltä tuntuva Hornet-kalusto siirtyy kriisiaikana sa-tukikohtiin, joita on rakennettu ympäri maata. Olet varmaan joskus ajanut ns. lentokoneiden varalaskupaikan läpi autolla. Nämä ovat oikeasti sodanajan lentotukikohtia. Hajautettuna Hornetit ehtivät hyvin nopeasti mihin tahansa Suomen kolkkaan, eikä niitä ole mahdollista tuhota suuria määriä kerrallaan, vaikka vihollinen löytäisikin niiden sijoituspaikan. Ilmatorjunta on ripoteltu tärkeiden kohteiden suojaamiseen, joten silläkin saadaan tulosta aikaan, vaikka kalustoa ei valtavan paljon olekaan. Muistuttaisin vielä, että Maavoimilla, Ilmavoimilla ja Merivoimilla on kaikilla omat ilmatorjuntajoukkonsa ja kalustonsa. Se mitä maavoimilta löytyy tähän tarkoitukseen, ei kerro koko totuutta.
Asiaa puhut. Konekanta hajauttamalla saadaan koko maa torjunta-alueeksi ja todellakin pienennetään hyökkäysten tuhoja.
Ongelmana on kuitenkin se, että koneiden siirtäminen näihin varatukikohtiin ei todellakaan estä vihollista löytämästä niitä. "Varalaskupaikat" on varmasti havaittu myös naapurimaiden tiedusteluraporteissa ja suurvaltojen mahtavilla vakoilukoneistoilla niihin sijoitetut hävittäjät löytyvät helposti (satelliitit, lentotiedustelu, desantit jne). Suuri määrä tukikohtia tarkoittaa myös suurta ilmatorjunnan tarvetta ja toistan edelleen että sitä Suomelta ei tarpeeksi löydy, vaikka kaikkien aselajien kalusto laskettaisiin yhteen. Aluetorjuntakalusto on sidottu pääkaupunkiseudun puolustukseen (BUK), kohdetorjunta on Crotale-yksiköiden varassa (vain 20 kpl) ja lähitorjuntakalustoa on riitettävä myös kenttäarmeijan joukoille (Igla). Lisäksi samoja ohjuksia tarvitaan myös strategisten kohteiden suojaksi. Tykistöaseista tehokkaita 35mm aseita on vain vajaa 20 kpl ja Marksmaneja 6. Sergeitä kyllä löytyy (700-1000kpl), mutta niistä kokemusta omaavana ei voi puhua hyvää. Lisäksi on muistettava että tykkikaluston teho perustuu laajalti pelotevaikutukseen ja sillähän ei tietysti ole vaikutusta risteily- tms. ohjusiskuihin. Suojattavaa Suomella kyllä riittää (teollisuus, voimalat, satamat, linnakkeet, kuljetusreitit jne), sopivaa kalustoa ei vain ole siihen riittävästi.
Taistelutaktiikkana ilmaylivoimaisella vihollisella on aina ensin vastustajan ilmapuolustuksen tuhoaminen. Tähän pyritään 24h aggressiivisella partioinnilla, ilma- ja ohjushyökkäyksillä lentokentille, saattohävittäjillä sekä erikoisjoukkojen tuhoamisiskuilla. Jatkuvat taistelut aiheuttavat pakostakin kaluston ja henkilöstön kulumista, ja pienessä lukumäärässä ne tuntuvat aina pahemmin. Ja tappioitahan Suomi ei näillä näkymin kykene korvaamaan
Ja tämä resurssiongelma johtuu taas siitä, että puolustusbudjettia lasketaan kokoajan ja maamiinat, joilla olisi hyvä suojata tärkeitä kohteita noilta mainitsemiltasi erikoisjoukkojen iskuilta kielletään ja miehiä, jotka voisivat suojata noita kohteita otetaan pois kenttäarmeijasta..eivät he ole varmasti erikoiskoulutettujen miesten tasoa, mutta parempi kuin ei mitään.