mitään menetetty.. aina voi tehdä uuden keskustelun tänne ja usein hän käykin täällä, koska ei meillä ole muutakaan paikkaa missä puhua. Ei vaan ole tällä hetkellä mitään kysymyksiä vielä mielessä, mutta ehkä se mietityttää, että miksi minusta tulee niin onneton ja menen itse sekaisin ellen usko meihin? Saatan edellisenä päivänä haukkua hänet miehen ihan kokonaan ja seuraavana sitten ikävöin ja olen taas normaalisti..?! Sitten taas odotin hänen vastausta ja petyin. Mutta tajusin, että mitään ei ole menetetty, koska voi aina tehdä uuden keskustelun.
Eihän tässä ole
mikääneivielä
34326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ja mistäs sä tiedät koskaan kenen kanssa täällä heität läppää. et mistään.
Tunnisteista.
niin, mutta oikeesti muualla saattaa olla mahdollisuuksia keskustelemiseen
Niin saattaa ja JOS kohdataan. Ei voi kuitenkaan olettaa, että se tapahtuu aivan varmasti.
Paree pitää kone kiinni, välttyy aivojen ylikierroksilta.
Ehkä puran sitä kiukkua väärin häneen tai tänne. Pitäisi opetella purkamaan se vaikka johonkin muuhun tekemiseen.
Tämä siis aloittajalta sekaannuin nimimerkin kanssa.
Ap on mies. Aina uusi keskustelu.
Aamuyön vittuilija ja joka arkipäivän vikisijä.
Aina asiat huonosti.
Tissimaito pentuna loppunut.
Nainen olen. En kuitenkaan yöllä täällä ole vaan nukun. Iltaisin ja päivällä yleensä.
Mistä tunnistat?
Tulee vain sellainen tunne, että tämä on häneltä. Tunnistaa tuntemattomien keskeltä omaksi.
Iltaa naiselle vaan! Syyllistyn itsekin tuohon samaan vi...uilemiseen, olen kuitenkin siistinyt kieltäni täällä selkeästi kuten ehkä olet huomannutkin... En enää myöskään sorru alatyyliin ja ihan typeryyksiin jotka sit taas pian kaduttaa. Mun mielestä se on kuitenkin puolin ja toisin ihan ymmärrettävääkin kun tilanne turhauttaa ja tosiaan sitä muuta väylää ei ole. Ehkä se myös kertoo tunteiden syvyydestä kun tuntuu et pää hajoaa tähän! Luulisin ainakin näin... Et edes usko montako unetonta yötä olen sun takia viettänyt, en kuitenkaan siis syyllistä.
Iltaa tai päivää kummin vaan miehelle. Sinuakin näkee täällä taas. Minä jossain vaiheessa ajattelin, että kaikki on nyt mennyttä kun et vastannut, mutta sitten tajusin, että eihän se niin ole. Tämä paikka elää koko ajan vaikka keskustelut menisi pois. Mutta tuosta vittuilemisesta... Muuten paha olo tullut tai huono päivä ja sitten toisesta ei kuulu mitään niin alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Sitten siinä yrität keksiä kaiken mahdollisen siitä toisesta minkä takia ei pitäisi kaivata ja sitten vähän ajan päästä kaikki kääntyy taas hyvin ja alat kaipaamaan uudestaan. Kuluttavaa vuoristorataa sanon minä.
On kuluttavaa, ihan tosi. Olis se kyl ihan mahtavaa nähdä sut taas pitkästä aikaa "livenä" eikä vaan arpoa tätä palstalottoa jossa ei koskaan kuitenkaan tiedä kuka vastailee. Uskoisin kuitenkin et aika hyvin sut täältä tunnistan, se vaan toisen tapa kirjoittaa jää selkäytimeen...
Mekin on kuitenkin jo viestitelty täällä sen verran kauan ettei ihme jos kohtuudella tunnistaa.
Niin se jää ja kaikki sanatkin, kun tietää, että ne ovat toiselta. Sekin on, että mitä merkittävämpi ihminen niin sitä enemmän kaikki toisen piirteet ja sanatkin syöpyvät mieleen. Ikään kuin toisen sanat kertoisivat jotakin lakia, että näin sen kuuluu mennä. Sen näkee siitä, että pariskunnat alkavat matkia toista tai tekemään joitakin asioita samalla tavalla. Jopa äänensävytkin (kun pääsisi edes puhumaan) muistuttaa toistaan. Lisätään siihen se, että kaikesta tulee mieleen hän ihan jokaisesta ihmisestä ja toivoo vielä näkevänsä hänet. Täällä tämä on lottoa ja onneksi nyt on päässyt edes vähän viestittelemään. Tuskainen epätietoisuus ja hiljaisuus ei tee enää hyvää ainakaan minulle.
Juu, laittelen parhaillaan ruokaa. Tai siis oikein Gourmettia :) eli kalapuikkoja paistan. Ei viittis käristää mustaksi...
Saanko kysyä, kuinka kauan olette viestitelleet keskenänne? Ihan vaan mietin sitä, kun minun mielestä on aika vaarallista tunnistaa toista, toisinaan. Voi näet saada sellaisia käsityksiä siitä toisesta, mitkä ei sitten kuitenkaan ole ollenkaan totta. Itse sorrun tänne, kun yhteys livessä on mennyt melkoisen monimutkaiseksi. Selvyyden vuoksi tulisi pitää kuitenkin keskustelut siellä irl, jos oikeasti haluaa, että saa sen toisen kanssa ystävyyden aikaan. God pless You.
Niin kyllä se sitten ärsyttää, jos mustaksi käristyy... Ollaan jonkin verran erilaisia siinä, että itse en kirjoita tänne oikean elämän tapahtumista vaan enemmänkin tuntemuksia ja muita päässä tulkittuja huomioita. :)
Jonkin verran. Mitä ne käsitykset haittaa? Voi meidän välillä olla niinkin, että kaikki jää vain tälle tasolle. Ei enää kohdata ja ei päästä puhumaankaan. Silti toivon todella, että jotain tapahtuisi meidän välillä. Tulevaisuus kuitenkin edessä ja uskon tämän olevan molemminpuolista.
No sehän se vasta pelottavaa onkin, jos tunteista puhuu ja sitten sattuisi kuitenkin menemään vääriin osoitteisiin. Kun ihminen on aika pitkälti luonteeltaan kuitenkin sen summa miten käyttäytyy ja tunteitaan ilmaisee... :))
Mitä sitten? En ymmärrä miksi tunteita pitää pelätä. Ymmärrän, että tämä on vain palsta, mutta kaipaan miestä paljon ja haluan sen hänelle kertoa ja ilmaista, että välitän hänestä vaikka en tunnekaan niin hyvin. Kun en sitä irl pysty kertomaan niin sanon sen täällä. Vielä parempaa, jos hän saa sen viestin ja vastaa minulle vielä takaisin. Sitähän täällä kaikki kaipaajat hakevat ja itse olen löytänyt hänet vihdoin.
Kirjoitinkin vain siksi kun aloin sitten hetken päästä syömään ja aattelin et ihmettelet kun ei mitään kuulu. Tääl on taas jotain ihme säätäjiä, ihan kun meidät olis taas tunnistettu. Tiedän, olen vieläkin harhaisempi kuin sä ja se taitaa kai olla aika paljon se :))
Ajattelinkin, että varmaan aloit syömään. Ei meitä ole tunnistettu. Tuskin kukaan meitä täältä etsisi. Täällä on aika monikin harhainen meidän lisäksi, mutta kaikki saavat tehdä elämällään mitä haluavat.
En tiedä, ihan tuntuis siltä et se olet oikeasti sinä. Mut on kyl mennyt pieleen aiemminkin kun on sit alkanut kyselemään muutaman pienen tunnisteen pitkän keskustelun jälkeen. Onhan tää palsta myös terapiaa, moni haluaa ajatella juttelevansa tääl tosiaan sen kaivattunsa kanssa. Taitaa se kuitenkin yleensä olla utopiaa, useimmat varmaan sisimmässään tietävätkin sen...
Niin minullakin on mennyt ties monet kerrat pieleen. On ollut toki jo pieniä viitteitä alusta lähtien, että tämä ei tunnu häneltä tai jotenkin vieraalta itselle. Nyt on todella tunne, että voisit olla hän. Tunnistit aikaisemminkin kirjoituksistani tämän tilanteen. Mahdollisuuksia on ja hyvää terapiaa senkin lisäksi. Ihmettelen vain, että miksi ei olla törmätty täällä aikaisemmin? En ole ainakaan tunnistanut kuin nyt vasta tämän kuukauden puolella.
Kuinka kauan me on tunnettu (tai siis paremminkin tiedetty) toisemme? Entä koska nähtiin viimeksi n. (mä oletan muistavani tarkankin päivämäärän sattuneesta syystä) nähtiin vilaukselta?
Noin pari vuotta suunnilleen. Viimeksi nähtiin vilaukselta joitakin kk sitten.
Vuosi tunnettu, karvan vajaa. Siinäpä se, harhojen palsta. Täällä on turha elätellä toiveita yhtään mistään...
Me ei tunneta. Tiedän vain hänet. Olen vähän sellainen, että olen avoin kaikille mahdollisuuksille. Jos hän ei ole täällä niin ainakin sinä olet. En edes tiedä miksi kaipaan juuri sitä tiettyä miestä, mutta en olisi tässä kirjoittamassa ellen kaipaisi. Uskon, että kaikella on tarkoitus.
Aloittajan kaltaiset ovat oikeesti harhaisimmasta päästä. Siis kuinka pahasti voi viirata päästä??
Pahasti voi viirata, jos oikeesti tykkää siitä miehestä ja on syviä tunteita....
Usko pois, että minä ymmärrän. Mutta parilla pienellä kysymyksellä selviäisi tuokin, onko hän nyt se.. Ja sitten saattaisi tulla hieman skeptisemmäksi näiden kirjoitusten suhteen. Ihmisen pää on kummallinen "laitos" se saattaa valita niitä kirjoituksia, mitkä ovat balsamia omille haavoille..
Millä kirjaimella sen miehen nimi alkaa??
No ei se sulle ole kuitenkaan. Ootte oikeesti tosi harhaisia, takerrutte oljenkorsiin, hukkuvat.