en jaksa tätä kun aina välillä oon hyväntuulinen ja teen innoissani asioita, laulelen ja suunnittelen seuraavia päiviä. kuitenki sitte seuraavassa hetkessä oon siinä pisteessä että vihaan itteäni yli kaiken, oon ihan loppu, fyysisesti ja henkisesti, ja haluaisin vaan kuolla pois, myös itkupotkuhuutoraivariahdistukset on tulleet tutuiksi.
esimerkkinä nyt vaikka sillain että aamulla herään ihan hyvällä päällä, mutta jos joku yksikin asia menee pieleen tai ei onnistu niin oon valmis heittämään huonekaluja pitkin seiniä ja muuta vastaavaa. välillä mulla menee parikin päivää hyvällä päällä, välillä se kestää vaan hetken, ja taas paha olo valtaa mielen. eli siis tunteet, mielialat vaihtelee laidasta laitaan todella vauhdikkaasti. mulla on ollu masennusta, syömishäiriökäyttäytymistä ja ahdistusta, mitään ei oo diagnosoitu kylläkään.
onko muilla tämmösiä mielialan vaihteluja, onko tämmönen ihan normaalia ?
oon parikymppinen naisen alku
esimerkkinä nyt vaikka sillain että aamulla herään ihan hyvällä päällä, mutta jos joku yksikin asia menee pieleen tai ei onnistu niin oon valmis heittämään huonekaluja pitkin seiniä ja muuta vastaavaa. välillä mulla menee parikin päivää hyvällä päällä, välillä se kestää vaan hetken, ja taas paha olo valtaa mielen. eli siis tunteet, mielialat vaihtelee laidasta laitaan todella vauhdikkaasti. mulla on ollu masennusta, syömishäiriökäyttäytymistä ja ahdistusta, mitään ei oo diagnosoitu kylläkään.
onko muilla tämmösiä mielialan vaihteluja, onko tämmönen ihan normaalia ?
oon parikymppinen naisen alku
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo minulla on kans. Kerran löin päätäni seinään. Oli kauhea kokemus! Tuntu että aivot laattana lentää! Mut yks tuttu tältä palstalta kerto, et tee mielikuvaharjotus: oo muka lyöväs päätä seinään. No mä tein. Kaupan kassajonossa pätkin muka päätä seinään...niin helevetti vieköön!tuli piipaaauto ja vei suljetulle!
Mielialan vaihtelu on normaalia. Vapautta tunteista ei ole kellään elävällä ja ajattelevalla. Avain on siinä miten niihin suhtautuu ja reagoi, vai jättääkö reagoimatta ja katsoo vaan...
Pitää ymmärtää tunteet sellaisina kuin ne on. Ne on väliaikaisia. Ne ei perustu yleensä mihinkään todelliseen, vain pelkästään omiin mielikuviin ajatuksissa. Kuin unissakin suutumme. Väliaikaisia. Ei niistä kannata huolehtia. Ne on vaan tunteita. Nuorena suurimmat myllerrykset on. Vältä lääkkeitä mutta käy terapiassa jos voit. Puhuminen ahdistuksesta antaa ja tunteistaan auttaa aina.
Hei! Sulta unohtu yks asia: viiltely! Tämä terävä asia
Kun näitä kirjoituksia lukee, niin ei voi kuin nauraa. Onko se aikuiseksi kasvaminen tosiaan noin vaikeeta?