Itselle on ehdotettu kotikuntoutusta psykiatrian poliklinikalta. Onko jollain täällä kokemuksia asiasta? Haluaisin kuulla minkälaista se on ja täytyykö siinä olla kuinkakin tiiviisti tekemisissä jonkun tukihenkilön kanssa?
Ahdistaa ihan pirusti.
Ahdistaa ihan pirusti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tarvitse. Olla höllöttele vaan. Kaikki järjestyy itsestään. Siunausta
hah..jos otat kotikuntoutuksen et ikinä enää pääse siitä eroon...oot sen kanssa vankilassa koko ikäsi
Onko näin? No sitä juuri pelkäänkin. Pitää sitten varmaan kieltäytyä riittävän jämäkästi jos sekään nyt enää auttaa kun minua ollaan laittamassa sellaiseen ilman että on edes kysytty minun mielipidettä koko asiasta.
Kotikuntoutus kuulostaa kotihoidolta, joka taas on laitoshoitoa eli pakkohoitoa lopulta. Kotihoidosta saattaa olla vaikea irtautua tai sitten vain ilmoitat ettet halua olla enää kotihoidossa ja toivot parasta että eivät mieti sen jälkeen laitoshoitoa.
http://akukopakkala.fi/hyva-tietaa-skitsofreniasta/
https://nonpsychiatry.wordpress.com
Ilman lääkityksiä elät tutkimusten mukaan paremman elämän ja sinulla on vähemmän psykooseja. Lääkityksen lopetus kuitenkin helposti laukaisee psykoosin. Vastusta ongelmiesi medikaalisaatiota!
Ei minulla ole koskaan mitään psykoosia ollut joten en ymmärrä miksi minulle syötettäisiin psykoosi lääkkeitä?
Mulla se on sellasta, että joku tulee parin viikon välein käymään kotona ja katsoo että kaikki on ok. Katsotaan vaan että pärjäät kotonas. Ihan turhaan koet ahdistusta asiasta.
mulle henkilokohtaisesti ei oikein sopinut se mutta kyl maa olen nyt siita irtipaassyt et ei sita ny iha vankilaan voi verrata.. jos uhkailevat pakkohoidolla ni se voi tuntuu vankilalta todellakin.. nimimerkilla kokemusta on
Uhkailiko joku kotihoitaja pakkohoidolla vai joku muu psykiatrinen henkilö?
Mä oon kotikuntoutuksen piirissä, mutta ei mun hoitaja käy kotona ollenkaan. Aikanaan pari kertaa kävi kotona ja totesi, etten tarvitse kotiin apua. Näemme hoitajan kanssa kerran viikossa yleensä jossakin kaupungilla, ihmisten ilmoilla. Ihan vaan vaikka kahviloissa, museoissa yms. Minun ongelma kun on sosiaalisten tilanteiden pelko niin yritetään altistaa minua ihmisten joukossa olemiseen. Ei ole kotikuntoutuksessa mitään pelättävää, itse oon ollut tyytyväinen.
No ei kuulosta kovin pahalta tuo kotikuntoutus sitten mutta tuo sosiaalisille tilanteille väkisin altistaminen ainakin vain lisää ahdistusta ja pahaa oloa minulla. Oikeastaan joka kerta se tuntuu yhtä vaikealta ja väkinäiseltä vaikka sitä toistais kuinka usein hyvänsä. Voi toimia tuo altistaminen joillakin mutta ei minulla.
Itse toivoisin pysyvää eläkettä mutta Kelalta on tullut vastaus että ei voida myöntää tämän ikäiselle kun olen nyt 29-vuotias.
Ei kotikuntoutus pakota eikä velvoita mihinkään. Minä ainakin saan aina perua ajan jos tuntuu etten kykene lähtemään kotoa, eikä siitä mitään maksuakaan tule. Saan itse päättää, missä tavataan hoitajan kanssa vai tavataanko missään. Ja aina jos alkaa jossain tilanteessa ahdistamaan, voin sanoa sen ja tilanteesta lähdetään pois ja saan mennä kotiin.
Se olikin nimellä tuettu asuminen mutta en tiedä onko kyseessä sama asia kun ei ole ennestään kokemusta tällaisesta jutusta.