Eriseuraisten harhailua

Joona Korteniemi
17/12/2017 19:21

Paavalin mukaan nuo ”muutamat” julistavat ”kateudesta”, ”riidanhalusta” ja ”epäpuhtaalla mielellä”, haluten ”tuottaa murhetta Paavalille hänen kahleisiinsa” (Fil. 1:15-18). Raamatun mukaan vanhurskautetulla kristityllä on sen sijaan ”uusi sydän ja uusi henki” (Hes. 36:26), hänen ”sydämensä on puhdistettu uskolla” (Ap. t. 15:9), minkä myötä hän tuottaa Hengen hedelmiä, joista tärkein on rakkaus (Ap. t. 15:9). Johannes painottaa rakkauden merkitystä niin vahvasti, että toteaa jopa, että jokainen veljeään vihaava on murhaaja, jolla ei voi olla iankaikkista elämää (1. Joh. 3:15).

Eiköhän tämän vertailun valossa liene selvää, että Paavalin mainitsemat ”nuo toiset” eivät olleet siinä vanhurskauttavan armon tilassa, joka väistämättä saa aikaan ihmisessä reaalisen muutoksen. Silti Paavali iloitsee heidän julistuksessaan, koska siinä on kuitenkin (riittävästi) Kristus-sisältöä. Näin hän ohjaa huomion pois julistajan sisäisestä tilasta julistuksen sisältöön.

Voiko näin tehdä, jos ottaa vakavasti vanhoillislestadiolaisen Hengen virka-dogmin? Voiko vl-Hengen virka-dogmin allekirjoittava rehellisesti iloita siitä, että Kristusta julistetaan laajalti ja ahkerasti ympäri maailmaa? Voiko vl-Hengen virka-dogmiin uskova todeta, kuten Paavali: ”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.”

Mielestäni ei voi. Jos on johdonmukainen, on ajateltava, että ilman Hengen virkaa saarnattu Kristus-julistus eksyttää vain ihmisiä väärään uskoon ja väärään rauhaan, ja muodostaa näin vaikean esteen oikealle ”Jumalan valtakunnan evankeliumille”. 1960- ja 1970-lukujen SRK:n julkaisuissa tämä tuodaan erittäin selvästi esille. Niissä ilman Hengen virkaa saarnatusta Kristuksesta ei iloita vaan päinvastoin sitä pidetään yhtenä hirveimmistä synneistä. Se onkin Hengen virka-opin valossa perusteltua, koska sen mukaan ratkaisevaa ei ole julistuksen sisältö vaan julistajan sisäinen tila. Siksi epäpuhtaalla mielellä julistetusta evankeliumista ei voi iloita.

Mielestäni Fil. 1:15-18 on siis erittäin paljon relevanssia Hengen virka vs. Sanan virka-keskustelulle. Kirjoitan kysymyksestä myöhemmin perusteellisemmin.

Liked by 1 henkilö
Vastaus

Eudokimos
17/12/2017 20:29

Täsmälleen näin on, kuten Joona kirjoitti. Jeesuksen ’katoaminen’ SRK- lestadiolaisesta julistuksesta on silmiinpistävää. Muistan hyvin, että vielä 1960-luvun loppupuolella oli vanhoja saarnaajia, jotka saarnoissaan voimallisesti saarnasivat Jeesuksesta, hänen verihaavoistaan, orjantappurakruunustaan ja jopa puhuivat ylösnousseesta Siionin kuninkaasta! Sellaisen Jeesuksen minä opin tuntemaan kotikaupunkini rauhanyhdistyksellä. Sen aikaisissa Siionin lauluissakin laulettiin paljon Jeesuksesta.

1970-luvulla Jumalan valtakunta-puhe yleistyi. Oli tarvetta korostaa tätä koska oli menossa hoitokokousten aika, ja puhujille piti saada jumalallinen arvovalta näihin hoitoihin. Siitä saakka tämä Jumalan valtakunta-levy on pyörinyt seuroissa, ja Jeesus Kristus on jäänyt sivuun. Lahkoutumiskehitys on valitettavaa. ’Jumalan valtakunta’ eli nähtävissä oleva, rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa käyvä väki, on valitettavasti uskon kohde. Jumalan seurakunnan ’armoneuvot’ ja niiden noudattaminen on uskon mitta.

Tällä kaikella on hyvin vähän yhteyttä siihen lestadiolaisuuteen, joka syntyi Ruotsin Lapissa . Tällä kaikella on valitettavan vähän tekemistä kristinuskon kanssa, jonka keskushahmo ja uskon kohde on Jeesus Kristus.