Lasten hoitaminen yksin kun sairastat epilepsiaa?

Onko tämä kyseinen ihminen sairaslomalla päivittäisten epilepsiakohtausten takia?
Ihan tavallisissa perheissä voi vanhemmalla olla epilepsia ja hän hoitaa lapsia.
Epilepsian takia voidaan rajata autoilua ja vaarallisten työkoneiden käyttöä. Osa rajauksista on määräaikaisia, kunnes hoitotoimet saavat kohtaukset vähenemään.

Laista en tiedä, mutta eiköhän se ole yksilökohtaista kenen nähdään olevan kykenevä hoitamaan pieniäkin lapsia sairaudesta huolimatta.
Itse olen hoitanut vajaa vuoden vastasyntynyttä lasta tuttavaperheessä, olin tuolloin sairauslomalla omasta työstäni. Edelleen hoidan silloin tällöin niin pienempiä kuin isompiakin lapsia.
Koskaan ei ole tullut mitään, päinvastoin! Lasten kanssa jos tykkää olla, niin se voi olla merkittäväkin voimava arjessa jaksamisessa.

Olin raskaana sairastuessani ja sain ihan itse hoitaa synnytyksen jälkeen lastani sekä hänen isompia sisaruksiaan.

Et kerro naisen kohtaustilanteesta mitään tai millaisia kohtaukset on. Epilepsia ei ole.
Perheestämme molemmilla vanhemmilla on epilepsia. Isällä kohtaukset on,minulla vaikehoitoinen /ei hallussa.
Itse olen lapseni hoitanut,tästäkin huolimatta.

Epilepsia ei todellakaan ole este lasten saannille tai niiden hoidolle, saati laitonta(!). Melkosia vääristyneitä käsityksiä näyttää vielä tälläki vuosikymmenellä olevan. Kyllä sosiaalihuolto/neuvola tietävät heidän tilanteensa eikä asia kuulu sinulle. Jos hänellä on kohtausalttiutta niin varmana on myös omat keinonsa siihen, esim.soittaa jollekin henkilölle, jonka kanssa sovittu kun kohtaus on tulossa ja hän tulee paikan päälle. Tai hetkellisen poissaolon jälkeen voi "jatkaa elämistä" ilman ongelmia eikä lapsi ole edes tietoinen tilanteesta.

Monesti kohtaus ennakkoitavissa tai semmoinen mikä ei edes näy ulospäin. Itse tajuttomuuskohtaukset (mikä on näkyvin) ovat vain _YKSI_ niistä monista epilepsian ilmenemismuodoista. Todennäköisesti hänen tilansa on vakaa ja lääke toimii.

Suosittelen sinulle ja tutuillesi lukeen epilepsiasta faktatietoa yleisiltä terveyssivuilta ihan yleissivistyksenkin vuoksi.

Kukaan ei ole kyseenalaistanut lasten hankintaani eikä epilepsia ole milläälailla vaikuttanut lasten hoitooni. T. 10vuotta kohtauksetonta elämää

Vanhat "tarinat" kulkevat sukupolvelta toiselle ja sitten ne leviää netin keskustelupalstoilla entistäkin hurjempina. Edelleenkin puhutaan kaatumataudista. Pienempiä poissaolokohtauksia ei ulkopuolinen välttämättä edes huomaa tai sitten niitä pidetään muuten vain outona käytöksenä.

Ei ole mielestäni reilua arvostella tai rajoittaa lastenhoitoa sairauden perusteella. Vastaavasti voitaisiin sitten esimerkiksi diabeetikoilta oikeus evätä. Voihan niilläkin heilahtaa sokerit ja lastenhoito on vähän niin ja näin.

Wikipedia kertoo Epilepsian historiasta:
----
Epilepsia luokiteltiin psykiatriseksi sairaudeksi vielä 1950-luvulla, jolloin epilepsiaa sairastavia saatettiin jopa sulkea laitokseen. Terapeutit väittivät 1950-luvulla parantaneensa epilepsiapotilaita psykoanalyysin avulla.Suomessa epilepsia, joka ei johtunut ulkoisesta syystä, oli vielä 1960-luvulla este avioliitolle, mutta tasavallan presidentti saattoi antaa epileptikolle poikkeusluvan avioliiton solmimiseen."
----

Nykyään meitä ja meidän tautia kohtaan on ympäristö jo huomattavasti suvaitsempaa. Suurin osa ymmärtää sentään, että tämä ei ole tarttuva tauti. Jossain piireissä kuitenkin tuntee tulevansa hyljityksi. Näkemykseni on, että oikea käsitys tästä taudista on pitkälti sen varassa, että jollain läheisellä tai tuttavalla on epilepsia. Muuten tietää vain asioita isovanhempien ajoilta tai nettikeskusteluista, jotka toisinaan ovat yliampuvia tai jopa täysin valheellisia.

Pitäiskö sitten epilepsiaa sairastavilta ottaa lapset pois jos ei saa hoitaa yksin? Melkoisen syrjivää ajattelua et olis laitonta