Kissan tärkeys omalle voinnille

Olen ollut aika tarkkaan 5v kissan omistaja.
Tämä mun kissa on tällainen tyttöpuolinen, mustavalkoinen maatiainen, joka päätyi mulle mun työpaikan kautta.
Ilmestyi meidän piha-alueelle ja mä olin ainoa, joka päästi luoksensa ja antoi koskea. Muita meiltä ei halunnut lähellensä, joko juoksi karkuun tai sähisi heille. Niin pakkohan mun oli se omaksi ottaa, kun omistajia ei sillä etsimisestä huolimatta tuntunut löytyvän. Tai no pakko sitä ollut ottaa, mutta "pakko" kuitenkin:)
Olen aina ollut eläinrakas, kotona kuitenkin ollut kaikenlaisia elukoita kissoista hevosiin ja melkeinpä kaikkia muitakin siltä väliltä.
Nyt olen näiden vuosien saatossa huomannut, kuinka tärkeä, rakas ja iso apu jaksamiseen tämä mun kissani mulle on.
Mä olen ollut tässä pari kertaa leikkauksessa tänä aikana ja olen niiden jäljiltä molemmilla kerroilla ollut aika rajoittuneesti liikuntakykyinen useamman viikon, joten tän kissani avulla ne seinät ovat pysyneet "hyvin pystyssä".
Välillä muutenkin, jos elämä potkii päähän vähän turhan kovin, niin kyllä tuo kissa vaan saa hymyn huulille ja piristää muutenkin niillä omituisilla touhuillaan mitä nyt aina touhuaakin milloinkin. Vielä kun asutaan kaksistaan, niin mä olen tietysti se, kenelle katti ilveilee.
Nyt varsinkin taas on aika paha olo pitkästä aikaa.
Erään mulle läheisen ihmisen kuolemasta tuli juuri 10v täyteen, joten on aika ikävä olo tietysti senkin takia.
Ja erosin juurikin mun naisystävästä myöskin eikä nämä viimeiset pari kk olleet kyllä mitään kauhean mukavia enää. Sen takia(kin) ero tuli, kun en sit vissiin ollutkaan hyvä hänelle enkä mä taas jaksa olla kenenkään haukuttavana jokaisen olemattoman pikkuasiankin vuoksi. Milloin oli perseestä ja väärin, kun koskin ja sitten kun en koskenut, niin pidin häntä kuulemma jotenkin saastaisena/huonona jne jne. Ihan tällaista. Aina väärin, huonoa ja outoa.
Niin lukija ehkä ymmärtää tilannetta tuonkin puolesta.
Et sinänsä kyl hyvä et ero tuli, mutta tekee se kuitenkin kipeätäkin. Vielä kun on tosiaan näitä muitakin juttuja tässä pohjilla ja juuri joulun alla, vaikken joulumielinen sinänsä olekaan.
Kyllä tänäänkin jotenkin kuitenkin tuli parempi olo, kun itkuun purskahdettuani ja siinä hetken aikaa vollotettuani kissani hetken katseltuaan tuli vierelle kiehnäämään ja "juttelemaan". Eli kurnahtelee ja naukaisee ja mun sit aina pitää sanoa siihen jotain niin naukaisee uudestaan takaisin. Ja sitten hetken päästä saikin hepulin, mille aina alan nauramaan. Kun hulinoi kuin heikkopäinen kja sen ilmekin on ihan jotain omaansa, mallia varttihullu. Kissanomistaja ainakin tietää varmaan nämä tällaiset hetket..
Niin hyvähän se on, että on tuollainen karvainen kaveri pitämässä huolta kotona huonoinakin hetkinä:)
Ja kyllä varmasti lemmikki ylipäätäänkin auttaa omistajansa vointia. On se sitten kissa, koira tai vaikka muurahaismurmeli(mikä sellainen sitten ikinä onkaan....).
Muilla samanlaisia kokemuksia/ajatuksia?
Ilmoita

Joo mulla sama juttu kissani Aapo ei parjannut ei kysellyt ei mitään lohdutti suunnattomasti ku sai silitellä ja jutella nyt valitettavasti kuollut se jopa oli niin selvänäköinen ett toi esim. avaimet ku kiroilin missä hel*etissä ne on.Ja onhan se tieteellisestikin todistettu kuin tärkeitä lemmikit on fyysisen ja henkisen terveyden kannalta.Esim.kirja Hoivakodin kissa Oscar,kertoo hyvin miten tärkeitä kissat on potilaille ja kerran luin jutun syöpäpotilaasta jota lohdutti kesy liito-orava se tosin oli amerikkaa.
Ilmoita
Kun voitat kissan luottamuksen, kunnioituksen ja rakkauden olet hyvä ihminen sanoivatpa muut mitä tahansa!
Ilmoita
Juurikin niin.. ystävyys ei katso ihonväriä eikä karvan pituutta. Kissa voi olla, ja monelle onkin rakkain ja tärkein olento arjessa, eikä siinä ole mitään hävettävää saati paheksuttavaa. Meilläkin lapset itkivät katkerasti lemmikin kuolemaa, mummon kuolema ohitettiin vakavalla ilmeellä, eikä siinä mitään..rakkain on ihmiselle se jonka viereen iltaisin päänsä mieluiten oainaa
Ilmoita
Olo on jo huomattavasti parempi, et onneksi ei tarvitse kissan kanssa olla enää toisen haukuttavana.
Ja kyl kissakin on jotenkin erilainen, vaikka ei sitä ahdistanutkaan exän läsnäolo. Et joskus leikkikin sen kanssa ja näin. Mut huomasi kyllä että oli varautuneempi silloin hänen aikanaan, varsinkin loppuajasta. Et kai sekin jotenkin vaistosi, ettei ollut exälle kuitenkaan ihan se mieluisin juttu.
Kun eläin kuulemma kyllä vaistoaa hyvin, kuka on sen kaveri ja ketä ei.
Muistin edellisen exän aikaan, jonka kanssa pidetään kuitenkin vielä nykyäänkin yhteyttä, vaikka erosta ja viime näkemästä on jo 2-3v. Ollaan ihan ystäviä nykyään, sen verran eroa tämän viimeisemmän kanssa.
Niin tää mun kissa oli kyllä taas hänen perään aika kova, välillä huvittikin kun tuntui exän mun luona ollessa olevan enemmän hänen kuin mun kaveri:)
Joskus kuulemma aamustakin tuli vaivihkaa herättämään exää seurakseen, joka nauroi sitä että ihan kuin se olisi yrittänyt olla herättämättä mua samalla. Tyyliin että "Ollaan ihan tyttöjen kesken vaan ja antaa tuon körilään koisia vielä.."
Toinen oli se, että aina kun vein exän juna-asemalle ja tulin kotiin, niin mun kissalla jotenkin meni pasmat sekaisin. Saattoi olla parikin päivää vähän hukassa ja etsikin exää välillä pitkin kämppää. Ja ihan kuin olisi mököttänyt mulle, kun kai tajusi yhdistää sen siihen, että se oli mun "syy" että exä hävisi meiltä. Siis kun yhdessä lähdettiin ja yksin tulin kotiin.
Et tosiaan, kyllä elukat kanssa vaistoaa niille kiltit ihmiset.
Oltiin ehditty olla parisen kuukautta kimpassa, kun tuli tuo tilanne tosiaan, et mun täytyi päättää että otanko tuon kissan itselleni vai en.
Soitin vielä exälle sen tiimoilta ja hän oli heti että ilman muuta otat, mitä sitä häneltä kysymään.
Sitten vielä selvisi, että tämä exä oli allerginen kissoille, mutta oli kuitenkin kakarana omatoimisesti siedätyshoitanut itseään tuttujen kissaomistajien luona käydessään sen verran hyvin, että hän kestää nykyään aika hyvin olla kissojen kanssa tekemisissä.
Mutta tosiaan, kiva olla jo nyt tosiaan, kun ei ole mitään tuollaisia ylimääräistä stressiä enää.
Toivottavasti seuraava eukko, jos/milloin sellainen sitten tuleekin, olisi vähän helpompi tapaus meille kummallekin.
1 VASTAUS:
Siis tarkoitin tuota uusinta exää tällä ylimääräisellä stressillä, enkä tätä exää, kenen kanssa olin tuon kissan saadessani. Hän on mukava ihminen, vaikka onkin tosiaan exä myöskin.
Tarkennuksena vain:)
+Lisää kommentti
Kyllä vielä keski-ikäisenäkin kaipaan lapsuuden lemmikkejämme esim. kissa sisarukset tulivat meille imeväisikäisinä ja kovasti yritin korvata emon hellyyttä heille. Kiintymys, empatia ja luottamus oli täydellistä. Sain niiltä lohtua ja läheisyyttä pikkulikkana kun muilla oli kiire. Alkoivat kehräämään heti kun tulin viereen, muita väistelivät.
Nyt on hengityssairaus, lääkäri suositteli etten hanki kissaa.
Lisäksi painajaismainen naapuri, joka kiusantekona tekee valituksia joka suuntaan. Tämä sisällä tupakoiva taloyhtiön kyylä ei siivoa asuntoaan, hällä on pikkulapsia ja koiria. En voi ottaa riskiä että käyttäisi mahdollista kisun lemmikkinä pitämistäni taas uutena aseena yrityksessään päästä eroon. Kuulostaa tyhmältä, mutta tällaisiakin ihmisiä on. Eli jos tulisi erimielisyyttä jostain hän tekisi eläinsuojeluilmoituksen. Kun olen sairauksien uuvuttama yksinasuja, ei voimia enää tällaiseen ole. Tämä perustuu kokemaani, ei kuvitelmiin.
Haaveissa olisi kuitenkin ihmisrakas, suht rauhallinen, mielellään pitempi karvainen ja sinisilmäinen katti. Ehkä jos muutan, olisiko kissan tuoma ilo terveysriskejä suurempi.
Ilmoita
kissat aiheuttavat skitsofreniaa. kertomuksessasi on sairauteen viittavia piirteitä. toivottavasti aat yksinäisyyteesi ihmisistä apua.
5 VASTAUSTA:

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kenelle hoitsusetä oikein kirjoittelee?
Kannattaisi varmaan tutkituttaa se oma mieli ensin ja hakeutua oman terveydentilan vaatimaan hoitoon, ennen kuin alkaa haukkumaan muita. Ei muiden sairaaksi haukkuminen tee sairaasta itsestään tervettä, vaikka tämä itse kuinka kuvittelisi niin. Näin se vaan on.

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

ItsestäsiKirjoitit kirjoitti:
Kenelle hoitsusetä oikein kirjoittelee?
Kannattaisi varmaan tutkituttaa se oma mieli ensin ja hakeutua oman terveydentilan vaatimaan hoitoon, ennen kuin alkaa haukkumaan muita. Ei muiden sairaaksi haukkuminen tee sairaasta itsestään tervettä, vaikka tämä itse kuinka kuvittelisi niin. Näin se vaan on.
hoitsusetä ei hauku ketään sairaaksi. tutkituta sinä sitten se oma mielesi, sillä sairashan sinä olet, jos asioiden kertominen on sinulle noin loukkaavaa.
Hoitusetä teen loitsun ja siirrän syövän kasvamaan eturauhaseesi, vuoden päästä se löydetää, etäpesäke maksassa, 2 vuoden päästä olet vainaa
Noitakissa kirjoitti:
Hoitusetä teen loitsun ja siirrän syövän kasvamaan eturauhaseesi, vuoden päästä se löydetää, etäpesäke maksassa, 2 vuoden päästä olet vainaa
on tässä tietysti se lohtu, että tietää mitä on tulossa, eikä tulevaisuus ole epävarman päällä.
Typerät sytökset ja ennakkoluulot aiheuttavat luiden katkeilua ja nenän punostusta
+Lisää kommentti
Voi vittu mitä sakkia nämä "hoitoalan" ihmiset.
Lapsellisia. Vai oletteko elämänne ryssineitä reppanoita, jotka eivät muuta keksi kuin nillittää tuollaisia outoja kommentteja ihmisille?
7 VASTAUSTA:
tässähän on kysymys vain vastuun kantamisesta. hoitoalan ihmiset kertovat kissojen aiheuttavan skitsofreniaa. on hyvä kun ovat antaneet asiantuntemuksesnsa tänne käytettäväksi. hoitsusetä toivoo myös, että aloittaja saisi ihmisistä apua. mitään outoa ja haukkumista tässä ei ole. mielenvikainen voi ottaa kaiken loukkauksena.
Jaa niin, luinkin jonkun artikkelin, että olisi joku kattavakin tutkimus kissojen ja skitsofrenian yhteydestä. Ja siitä nyt tämä kissanvihaaja-yhteisö on saanut uutta pontta haukkumisilleen. Näitä riittää täällä kissapalstallakin.
Uskoisin kyllä, että oikeat terveyden-/hoitoalan ihmiset eivät kirjoittele näkemyksiään suomi24-palstalle. Oikeat ammattilaiset käyttävät ammattitaitoaan työpaikoillaan.
Eli hoitsusetä ym kaltaisensa tänne "ammattitaitoista asiantuntemustaan" kirjoittaneet ovat jotain ihan muuta, kuin oikeita ammattilaisia.
Toisekseen minulla on ihmisiäkin elämässäni, vaikka ei nyt tullut siitä erikseen sen tarkemmin mainittua aloituksessani. Osa on todella hyviä ja läheisiäkin mulle.
Eikä mun elämä nyt ole yhdestä naisesta kiinni, joka nyt ei kuitenkaan halunnut olla kanssani puheistaan huolimatta. Mikä nyt lienee ollut hänen motivaatio, ei kestä olla yksin muttei osaa olla kenenkään kanssa kimpassakaan..?
Lähinnä vaan vitutti kun tuli näinkin kauan aikaa haaskattua vaivaa tällaiseen turhaan kakkaan.
Mielenvikaiset muuten vielä aina leimaavat ja haukkuvat muita mielenvikaisiksi ja luonnesairaiksi. On varma oire tällaisen omasta terveydentilan avun tarpeesta. Sinänsä pitää paikkansa, kun sanotaan että hullu ei tiedosta omaa tilaansa vaan näkee sen ainoastaan muissa. En nyt ota kantaa kenenkään terveyteen, mutta näin sanotaan.
MuurahaisMurmeli kirjoitti:
Jaa niin, luinkin jonkun artikkelin, että olisi joku kattavakin tutkimus kissojen ja skitsofrenian yhteydestä. Ja siitä nyt tämä kissanvihaaja-yhteisö on saanut uutta pontta haukkumisilleen. Näitä riittää täällä kissapalstallakin.
Uskoisin kyllä, että oikeat terveyden-/hoitoalan ihmiset eivät kirjoittele näkemyksiään suomi24-palstalle. Oikeat ammattilaiset käyttävät ammattitaitoaan työpaikoillaan.
Eli hoitsusetä ym kaltaisensa tänne "ammattitaitoista asiantuntemustaan" kirjoittaneet ovat jotain ihan muuta, kuin oikeita ammattilaisia.
Toisekseen minulla on ihmisiäkin elämässäni, vaikka ei nyt tullut siitä erikseen sen tarkemmin mainittua aloituksessani. Osa on todella hyviä ja läheisiäkin mulle.
Eikä mun elämä nyt ole yhdestä naisesta kiinni, joka nyt ei kuitenkaan halunnut olla kanssani puheistaan huolimatta. Mikä nyt lienee ollut hänen motivaatio, ei kestä olla yksin muttei osaa olla kenenkään kanssa kimpassakaan..?
Lähinnä vaan vitutti kun tuli näinkin kauan aikaa haaskattua vaivaa tällaiseen turhaan kakkaan.
Mielenvikaiset muuten vielä aina leimaavat ja haukkuvat muita mielenvikaisiksi ja luonnesairaiksi. On varma oire tällaisen omasta terveydentilan avun tarpeesta. Sinänsä pitää paikkansa, kun sanotaan että hullu ei tiedosta omaa tilaansa vaan näkee sen ainoastaan muissa. En nyt ota kantaa kenenkään terveyteen, mutta näin sanotaan.
Pitää erottaa kissafriikit ja he, jotka pitävät kissaa maaseudulla esim. tuholaisten pyytäjänä. Olen omassa tuttavapiirissäni havainnut, että kaupunkiasunnoissa kissaa pitävät ovat järjestään mielenvikaisia.
hyväntahtoinen kirjoitti:
tässähän on kysymys vain vastuun kantamisesta. hoitoalan ihmiset kertovat kissojen aiheuttavan skitsofreniaa. on hyvä kun ovat antaneet asiantuntemuksesnsa tänne käytettäväksi. hoitsusetä toivoo myös, että aloittaja saisi ihmisistä apua. mitään outoa ja haukkumista tässä ei ole. mielenvikainen voi ottaa kaiken loukkauksena.
Onhan se totta, loinen voi vaikuttaa ihmisen mieleen.Mutta, jos huolehtii kisun laatikon siisteydestä, käyttää siivoushanskoja.Ja kissa ei ole tekemisissä ulkokissojen ja niiden ulosteiden kanssa, riski pienenee.Lapsilla, joiden perheissä ei edes ole kissaa, on suuri riski saada se hiekkalaatikoilta, jos ulkokissat on siellä käyneet.
Kaikki on siis itsestä kiinni.Kissat pitäisi saada poiskuljeksimasta luvattomasti pihoilta ja leikkipaikoilta, niin se jo auttaisi asiassa paljon.Nykyään voi aitauksia tehdä, niin kissa ei saa tautejakaan niin helposti.Ulkokissat, ovat lakienkin vastaisesti pidettyjä eläimiä, ja tosiaan täysin turha terveysriski.
Hiiret ja rotat on näppärillä helppo torjua, sähköinen loukku on myös helppo, toimiva, tehokas ja luontoa säästävä.
Tarhaanluukusta kirjoitti:
Onhan se totta, loinen voi vaikuttaa ihmisen mieleen.Mutta, jos huolehtii kisun laatikon siisteydestä, käyttää siivoushanskoja.Ja kissa ei ole tekemisissä ulkokissojen ja niiden ulosteiden kanssa, riski pienenee.Lapsilla, joiden perheissä ei edes ole kissaa, on suuri riski saada se hiekkalaatikoilta, jos ulkokissat on siellä käyneet.
Kaikki on siis itsestä kiinni.Kissat pitäisi saada poiskuljeksimasta luvattomasti pihoilta ja leikkipaikoilta, niin se jo auttaisi asiassa paljon.Nykyään voi aitauksia tehdä, niin kissa ei saa tautejakaan niin helposti.Ulkokissat, ovat lakienkin vastaisesti pidettyjä eläimiä, ja tosiaan täysin turha terveysriski.
Hiiret ja rotat on näppärillä helppo torjua, sähköinen loukku on myös helppo, toimiva, tehokas ja luontoa säästävä.
voithan sä panna sitä kissaa, kun et sille muutakaan käyttöä keksi.
Jaahas, limupitäjän idiootteja liikenteessä vissiin...
Aika naurettavaa, säälittävyydestä puhumattakaan.
Eräs tuttu mimmi oli just tuollainen samanlainen idiootti. Ei nyt sentäs väittänyt just tuollaisia lemmikkiini liittyen muttei varmaan ollut paljostakaan paitsi että olisi. Mitenköhän hänen omat touhut oman uroslemmikkinsä kanssa..?
Koitereen.ketku kirjoitti:
Pitää erottaa kissafriikit ja he, jotka pitävät kissaa maaseudulla esim. tuholaisten pyytäjänä. Olen omassa tuttavapiirissäni havainnut, että kaupunkiasunnoissa kissaa pitävät ovat järjestään mielenvikaisia.
Pätee varmasti kaikkiin lemmikkiä kaupunkiasunnossa pitäviin ihmisiin. Eli lemmikin lajilla ei sinänsä ole mitään merkitystä edes asiassa. Jos nyt asian haluaa nähdä noin tai vääntää asian siihen malliin.
Koitereen.ketku varmaan on kaupunkiasunnossa asuva, "onnellinen, vastuullinen ja todella järkevä/henkisesti terve" koiranomistaja?
+Lisää kommentti
6 VASTAUSTA:
Juu, ainahan sitä kehitetään josttain kova mekkala, mikä myöhemmin kumotaan.
Ja siitähän se on kiinni, kuinka tutkimusten tuloksia tulkitsee. Kuten tuossakin kirjoituksessa todettiin.
Jos ottaa satunnaisesti asian sieltä, toisen täältä, niin niitä yhdistelemällä voi saada aika yllättäviäkin "tuloksia", joilla ei kuitenkaan ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
ei yksi lontoolainen tutkimus kumoa mitään tutkimuksia.
skitsonkissastasaanut kirjoitti:
ei yksi lontoolainen tutkimus kumoa mitään tutkimuksia.
No etköhän sinä ole freniasi jollain muulla tavoin hankkinut...?
Todennäköisemmin huumeita vetämällä kuin kissankakkaa tonkimalla.
OletHuumeSkitso kirjoitti:
No etköhän sinä ole freniasi jollain muulla tavoin hankkinut...?
Todennäköisemmin huumeita vetämällä kuin kissankakkaa tonkimalla.
ei sitä kisankakkaa tarvitse tonkia, niin kuin sinulla on tapana. sairastumiseen riittää, kun on tekemisissä kissan kanssa asuvan henkilön kanssa. se, että näet ihmisten vetävän huumeita tyhjästä kertoo luulotaudistasi, jota sinun tulee hoitaa huumeiden tavalla vaikuttavilla lääkkeillä.
fghjkjo kirjoitti:
ei sitä kisankakkaa tarvitse tonkia, niin kuin sinulla on tapana. sairastumiseen riittää, kun on tekemisissä kissan kanssa asuvan henkilön kanssa. se, että näet ihmisten vetävän huumeita tyhjästä kertoo luulotaudistasi, jota sinun tulee hoitaa huumeiden tavalla vaikuttavilla lääkkeillä.
Onko minulla, ystävilläni ja perheenjäsenilläni siis skitsofrenia kun meillä on kissoja aina ollut ja tulee aina olemaan? Mistä sen itsessään ja läheisissä tunnistaa?

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

fghjkjo kirjoitti:
ei sitä kisankakkaa tarvitse tonkia, niin kuin sinulla on tapana. sairastumiseen riittää, kun on tekemisissä kissan kanssa asuvan henkilön kanssa. se, että näet ihmisten vetävän huumeita tyhjästä kertoo luulotaudistasi, jota sinun tulee hoitaa huumeiden tavalla vaikuttavilla lääkkeillä.
En mä sitä tongikaan.
Ja onhan se tieteellisesti todettu, että huumeidenkäytön yksi seuraus on mielenterveysongelmat, kuten psykoosit ja skitsofrenia.
Ja on oikeaksi varmennettuja tutkimuksia, toisin kuin tuo skitsofrenia kissankakasta-lööppi.
Eli edelleenkin, olet todennäköisemmin saanut skitsofreniasi huumeita käyttämällä.
+Lisää kommentti
Ihmeesti näitä eläintenvihaajia riittää joka ketjuun.
Monet varmaan samoja, jotka kiertelevät joka ketjussa haukkumassa lemmikkejä ja niiden omistajia.
Sinänsä säälittävää jos ei ihmisillä muuta ole elämässään kuin tuollainen ihme nillitys.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kissan tärkeys omalle voinnille

Olen ollut aika tarkkaan 5v kissan omistaja.
Tämä mun kissa on tällainen tyttöpuolinen, mustavalkoinen maatiainen, joka päätyi mulle mun työpaikan kautta.
Ilmestyi meidän piha-alueelle ja mä olin ainoa, joka päästi luoksensa ja antoi koskea. Muita meiltä ei halunnut lähellensä, joko juoksi karkuun tai sähisi heille. Niin pakkohan mun oli se omaksi ottaa, kun omistajia ei sillä etsimisestä huolimatta tuntunut löytyvän. Tai no pakko sitä ollut ottaa, mutta "pakko" kuitenkin:)
Olen aina ollut eläinrakas, kotona kuitenkin ollut kaikenlaisia elukoita kissoista hevosiin ja melkeinpä kaikkia muitakin siltä väliltä.
Nyt olen näiden vuosien saatossa huomannut, kuinka tärkeä, rakas ja iso apu jaksamiseen tämä mun kissani mulle on.
Mä olen ollut tässä pari kertaa leikkauksessa tänä aikana ja olen niiden jäljiltä molemmilla kerroilla ollut aika rajoittuneesti liikuntakykyinen useamman viikon, joten tän kissani avulla ne seinät ovat pysyneet "hyvin pystyssä".
Välillä muutenkin, jos elämä potkii päähän vähän turhan kovin, niin kyllä tuo kissa vaan saa hymyn huulille ja piristää muutenkin niillä omituisilla touhuillaan mitä nyt aina touhuaakin milloinkin. Vielä kun asutaan kaksistaan, niin mä olen tietysti se, kenelle katti ilveilee.
Nyt varsinkin taas on aika paha olo pitkästä aikaa.
Erään mulle läheisen ihmisen kuolemasta tuli juuri 10v täyteen, joten on aika ikävä olo tietysti senkin takia.
Ja erosin juurikin mun naisystävästä myöskin eikä nämä viimeiset pari kk olleet kyllä mitään kauhean mukavia enää. Sen takia(kin) ero tuli, kun en sit vissiin ollutkaan hyvä hänelle enkä mä taas jaksa olla kenenkään haukuttavana jokaisen olemattoman pikkuasiankin vuoksi. Milloin oli perseestä ja väärin, kun koskin ja sitten kun en koskenut, niin pidin häntä kuulemma jotenkin saastaisena/huonona jne jne. Ihan tällaista. Aina väärin, huonoa ja outoa.
Niin lukija ehkä ymmärtää tilannetta tuonkin puolesta.
Et sinänsä kyl hyvä et ero tuli, mutta tekee se kuitenkin kipeätäkin. Vielä kun on tosiaan näitä muitakin juttuja tässä pohjilla ja juuri joulun alla, vaikken joulumielinen sinänsä olekaan.
Kyllä tänäänkin jotenkin kuitenkin tuli parempi olo, kun itkuun purskahdettuani ja siinä hetken aikaa vollotettuani kissani hetken katseltuaan tuli vierelle kiehnäämään ja "juttelemaan". Eli kurnahtelee ja naukaisee ja mun sit aina pitää sanoa siihen jotain niin naukaisee uudestaan takaisin. Ja sitten hetken päästä saikin hepulin, mille aina alan nauramaan. Kun hulinoi kuin heikkopäinen kja sen ilmekin on ihan jotain omaansa, mallia varttihullu. Kissanomistaja ainakin tietää varmaan nämä tällaiset hetket..
Niin hyvähän se on, että on tuollainen karvainen kaveri pitämässä huolta kotona huonoinakin hetkinä:)
Ja kyllä varmasti lemmikki ylipäätäänkin auttaa omistajansa vointia. On se sitten kissa, koira tai vaikka muurahaismurmeli(mikä sellainen sitten ikinä onkaan....).
Muilla samanlaisia kokemuksia/ajatuksia?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta