Outo tunne, miten kaikki ajatukset

vain oikenee kun ultrassa katselee vauvan sydänääniä ja pientä oudon näköistä ihmisen alkua.
Silloin oikenee kaikki järjettömyydet suoraksi ja näkee selvästi missä on mieltä ja missä ei. Ongelmat selkenee ja kaikesta tulee yhtäkkiä hyvin yksoikoista. Loppuu se tunteilu ja katselee asioita enää vain järjellä ymmärtäen katsella asiaa siltä kannalta mikä on lapselle hyväksi.

Silloin katselee elämäänsä ja suhdettaankin hyvin selkeällä kuvalla ja tajuaa ettei asiat ole vaikeita. Ne vain pitää hyväksyä sellaisena kuin ne ovat ja tehdä raakoja päätöksiä enää vain kylmin faktoin eikä enää sekoittaa mukaan omia turhia toiveita ja tunteita. Kun kyse ei olekaan enää itsestään vaan nyt täysin viattomasta ihmisen alusta jota haluaa suojella kaikelta. silloin suojelee lastaan myös elämältä jossa saattaa elää jos kokee itse siinä elämässään elämisen raskaana, vaikeana ja ahdistavana. Kaikki vain selkenee kerrasta. Ymmärtää että jos haluaa suojella lastaan tältä, niin miksi ei sitten välitä itsestään yhtä paljon?
1094
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Tuo on ihanaa aikaa. <3
Mikään tässä maailmassa ei ole muuttanut minua yhtä paljoa kuin oman lapsen syntymä. Olen ehdottomasti parempi ihminen nykyään ja niin kiitollinen, että olen saanut kokea kaiken sen.

Sitten myöhemmin kun lapsi kasvaa sitä saattaa herätä huomaamaan, että onkin työntänyt omat ajatukset, tarpeet ja tunteet syrjään lapsen/perheen tähden ja huomaa voivansa huonosti. Nyt täytyy ottaa uudestaan selkoa siitä kuka oikeastaan olen ja mitä haluan. :)

Äänestä

puhukaa VAAN omasta puolestanne

Äänestä

No voi hitsi! Olitko sä sittenkin täällä!

Joo, mä oln sama mieltä sun kanssa, mut olisit nyt jotenkin ilmaissut, että mäkin olen sulle jotain(mä ilmaisin kyllä sulle).

Tosi kova ikävä.

Äänestä

Miehelle vai naiselle? ^

Äänestä
  • Mieheltä naiselle.

    Enkä voi ottaa yhteyttä häneen juuri näistä asioista johtuen ennen, kuin olen ihan varma, että hänkin kaipaa minua.

    Äänestä

  • Olisiko joku tunniste paikallaan?

    Äänestä

  • Tunnustin rakkauteni hänelle.

    Äänestä

Toistako lasta tulossa?

Kauheeta et on raskaana ja ikäväpalztalla.

Äänestä

kiitollinen näistä saamistani lapsista ja nyt on muiden vuoro kokea se ONNI. Se on paras tunne, kun näkee lapsen ekaa kertaa ultrassa. On niistä kyllä vaivaa ja harmiakin ollut. Ettei nyt liian ruusun punaisin lasein kannata ajatella.

Äänestä
  • En voinut jäädä suhteeseen lapsen kanssa jolla ei ole tulevaisuutta eikä mitään mieltä millään. Järjetön sekasotku vain jossa ei aikuisuuden ja vanhemmuuden kypsyyttä ollut ollenkaan.

    Minä itse kärsin lapsuuteni epäkypsistä vanhemmistani ja heidän typeristä lapsellisuuksista...

    Itselläni oli ahdistus ja paha olla koko ajan. painostavan murehtimisen kera, Koin stressiä ja olin päivä päivältä enemmän alamaissa suhteen tilanteen takia, Tajusin yhä selvemmin ettei näin jatkuessa tällä ole mitään tulevaisuutta. Toivoin muutoksia, kunnes tajusin että olen raskaana

    Huono juttu, huonoon tilanteeseen... sekasotkuun jossa ei muutenkaan mitään mieltä ja kaikki täysin kaaoksessa ja sekaisin. Ei mitään järjestystä ja mitään tasapainoa ja vakautta koko elämässä, suhteessa tai missään. Kaikki pohjautui täydelliseen valeeseen ja siihen olisi lapsi sitten vielä tulossa.. keskelle.. tuhoa...

    olin yhä masentuneempi jase mikä järkyttää minun mieltä, nostaa verenpaineita ja sydämensykettä. lisää painetta aivoverenkierrossa ja nostattaa psyykkistä stressiä on huonoksi minun keholle ja vaaraksi terveydelleni ja sitä kautta myös vaarantaa sikiön elämän ja terveyden. Riskinä keskenmeno..

    ei niin voinut jatkua.. minä ja laps olimme vaarassa. molemmat. ei ollenkaan terveellinen ympäristö ja tilanne saada aikaan tervettä lasta

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


kaikkiselkeneeheti kirjoitti:

vain oikenee kun ultrassa katselee vauvan sydänääniä ja pientä oudon näköistä ihmisen alkua.
Silloin oikenee kaikki järjettömyydet suoraksi ja näkee selvästi missä on mieltä ja missä ei. Ongelmat selkenee ja kaikesta tulee yhtäkkiä hyvin yksoikoista. Loppuu se tunteilu ja katselee asioita enää vain järjellä ymmärtäen katsella asiaa siltä kannalta mikä on lapselle hyväksi.

Silloin katselee elämäänsä ja suhdettaankin hyvin selkeällä kuvalla ja tajuaa ettei asiat ole vaikeita. Ne vain pitää hyväksyä sellaisena kuin ne ovat ja tehdä raakoja päätöksiä enää vain kylmin faktoin eikä enää sekoittaa mukaan omia turhia toiveita ja tunteita. Kun kyse ei olekaan enää itsestään vaan nyt täysin viattomasta ihmisen alusta jota haluaa suojella kaikelta. silloin suojelee lastaan myös elämältä jossa saattaa elää jos kokee itse siinä elämässään elämisen raskaana, vaikeana ja ahdistavana. Kaikki vain selkenee kerrasta. Ymmärtää että jos haluaa suojella lastaan tältä, niin miksi ei sitten välitä itsestään yhtä paljon?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu