" On päätetty ottaa tutkimusjaksolle psykiatrian poliklinikan mielialatyöryhmään" tullut alustava info.
Kellä kokemusta, niin mitähän kaikkea mahtaa tällainen sisältää ja onko ollut pitkäkin pätkä?
Kiitos kommenteista.
Kellä kokemusta, niin mitähän kaikkea mahtaa tällainen sisältää ja onko ollut pitkäkin pätkä?
Kiitos kommenteista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Muista kiitellä kovasti,sehän lottopotti,ei ne kaikkia ota!!Oot kauhean kiitollinen, sen kun muistat! Hiukan nyt huolestuttaa,että miksi sulle apua tarjotaan??S e on aika epätavallista,mikä sulla on? Koita jaksaa!1
Ole varovainen. Minut laitettiin poliisin avustaman käsiraudoissa suljetulle väittäen että olen psykoosissa, depressiossa ja maaninen. En tietenkään ollut. Pääsin pois. Pkl:lla oli uusi nuori lääkäri joka ei tuntenut minua ja halusi kai järjestää draamaa ja kokea olevansa supersankari. Minulle jäi elinikäinen kammo. En enää koskaan ole missään tekemisissä psykiatrian kanssa. Suomessa psykiatria on kriisitilassa. Kts. vaikka googlettamalla Jorvin psykiatrian tapahtumista. Sitä luulee apua saavansa kun tarvitsee, mutta siinä saattaa käydä päinvastoin. Ole varovainen. Älä ainakaan ole avoin ja luottavainen. Kaikkea sanomaasi käytetään sinua vastaan. Myös sanomaasi saatetaan vääristellä, nii n että merkitys muuttuu. Tsemppiä sinulle!
Mitä tarkoitat, että psykiatria on kriisitilassa? Ei psykiatria ole kohteitansa auttamassa. Et ymmärrä mistä psykiatriassa on kysymys. Saat luulla saavasi apua psykiatrialta hautaasi asti, jos niin naiivi ja tietämätön olet.
Ja mitä tulee kohteen sanomisien vääristelyyn, se kuuluu psykiatriseen toimintaan hyvin kiinteästi. Sillä voidaan varmistaa, että pakkotoimista ei tule oikeusseuraamuksia pakottavalle osapuolelle. Psykiatria alana, teorioineen ja ajatuksineen, perustuu valheisiin ja uskomuksiin, kuten astrologia tai homeopatia. Psykiatriasta vaarallisen tekee kuitenkin alan liitto valtion kanssa, mikä takaa psykiatreille pakottamisoikeudet verrattuna esimerkiksi muihin uskomustoimijoihin, kuten astrologeihin tai homeopaatteihin.
Mitnes ketjun aloittajalla meni, joko olit? Kuinka nopee pääsit? Mitö tapahtu?
mä en oo käynyt aiemmin mut kai menossa. onko niillä käynnellä tai ekalla käynnillä lääkärikin? ja nimenomaan ilm psykiatri sitte eikö mikään tavislääkäri.
Minä olin noin viikon tutkimusjaksolla nuorten osastolla. Menin tosin sinne suoraan psykologilta. Ensin piti jättää takki yms ja sit odottamaan haastattelua. Sitten saattoivat minut sinne osastolle ja näyttivät paikat. Tavarat käydään läpi ja kosmetiikka ainakin lukittiin pois ja puhelin ja läppäri yöksi. Aikaa sai siellä viettää tehden, mitä huvitti omassa huoneessa tai yhteisessä tiloissa. Välillä kävi omahoitajat juttelemassa ja piti pari kyselyä. Tehtiin terveystarkastus ja psykologilla ja psykiatrilla arvioinnissa. Tietenkin ruokailut monta kertaa päivässä ja suihkuun pääsi kysymällä. En tiedä, kuinka samanlainen se osasto, johon sä oot menossa on, mutta tuskin kannattaa olla huolissaan. Henkilökunta oli mukavaa ja siellä oli muutenkin ihan rentoa.
Tässä alottaja, Kiitos kommenteista..
Tää mun juttu on tosiaan avohomma eli käydään käynneillä joitakin kertoja nähtävästi niin että ensin oli lääkäri sitten hoitajia ja lopuksi joku "päälääkäri"
Yhdessä tunnin keskustelussa olen jo käynyt ja ensviikolla seuraava aika.
Lääkkeitä ehdoteltiin mutta ei lähdetty jankkaamaan kun kieltäydyin vedoten että on niitä joskus kokeiltu ja en pidä. Muitakin vinkkejä miten arkea paremmaksi annettiin joten kokonaisuudessa ihan o.k tapaaminen tai hyvä sillä ihminen tuntui olevan kartalla toisin kuin terveyskeskuksen puolen ihmiset.
Ainoa oli että laittoi sairaslomaa kelaan joka nyt sitten sotki toimeentulotuen ja sitä nyt sitten saa odotella että mitä maksetaan ja milloin kun arpovat asiaa sekä toimeentulotuen että sairastamisen puolella..
Jatketaans vielä niin testejä oli niin BDI (masennus) Audit (alkoholi) kaavakkeet tuli kotiin ja vastaanotolla oli jotain pari muuta kyselyä. Lääkkeistä tosiaan niin kieltäydyin masennus lääkkeistä. Lyhytvaikutteisia (bentsot) ei kuulemma kirjoiteta. Olisin voinut ottaa satunnaiskäyttöön mutta olkoon sitten.
Istunto tuotti myös uuden diagnoosin kantaan masennuksen lisäksi ja se oli sosiaalisten tilanteiden pelko tms. En nyt varma oliko juuri noilla sanoilla..
millaisia oireita ym oli että tuonne päädyit? kuinka vakavaa? Kauanko odotit pääsyä.
Se että päädyin nyt tuonne niin sanoisin että aloite tuli viime keväänä kelan toimeentulotukiosastolta että pitäisi selvittää sairaspäivärahaoikeutta kun erakoidun, en huolehtinut te-toimistoon ilmoittautumista yms. Lokakuussa sitten otin yhteyttä terveyskeskukseen. Joulukuussa pääsin vasta lääkäriin (perusterveyskeskus) jolta lähete tai kysely psykpuolelle jotka tekivät tämmösen tutkimuspäätöksen.. Kuukausi siitä niin ensimmäinen aika.
Vakavuudesta en tiedä, Asiat on kuten on..
Siitä se alkaa. Kohta on viisi diagnoosia ja lisii koko ajan. Sitten tarviikin jo ottaa tarkkailuun osastolle. Sitten oletkin jo pahasti sairas. Pakko ottaa lääkettä tai sähköä päähän. Aina vaan sairaammaks tuut. Ole varovainen, ettei käy niin kuin monelle on käynyt.
Yhtä konkreettista vinkkiä lukuunottamatta niin aika turhaa on minusta ollut. No siinä mielessä ehkä että on sairaslomalla ja sitä kautta sossu/te pois niskasta. Sairaslomakin ollut melko epämääräistä tai siitä kommunikoiti. Nytkin joku b-todistus vetämässä kelassa jatkoksi a-todistuksen 60 päivän lomaan.
Mitään hajua ei ole edes siitä että kuinka pitkästä lomasta olisi kyse tai todistuksen sisällöstä. No kai kelasta tulee joskus joku päätös. Kerran vielä käyn ja sitten lopetan. Paikkakunnanvaihtokin edessä niin senkin takia..
Kelalla taitaa olla pirunmoiset ruuhkat kun ei päätöstä tule vaikka on jo yli kuukauden odottanut. Mites sinulla?
Etkö tosiaankaan nähnyt edes koko sairauslomatodistusta? Siitähän pitäisi sinulle antaa vähintäänkin kopio. Hämärältä kuulostaa koko homma, en ole vastaavaan aiemmin törmännyt.
En tarkoita tätä mitenkään pahalla, mutta kannattaisiko viimeisellä kerralla selvittää kunnolla miten tästä eteenpäin. Paikkakunnanvaihdos ei ole mikään syy jättää hoitoa tai apua kesken. Päinvastoin siitä voi sinulle aiheutua vaan pelkkää harmia.
Ja sitäpaitsi, kun kerran olet tuommoiselle tutkimusjaksolle päässyt niin eikö kannattaisi ottaa siitä kaikki hyöty irti? Ei kaikki noin vain pääse vaikka kuinka haluaisivat.
Ymmärrän kyllä että se voi olla turhauttavaa ja jos masennustaipumusta siihen lisäksi vielä, niin onhan se hanurista mutta aina parempi kuin että olet avun ulkopuolella. Kaiken sanomasi jälkeen en usko että selviäisit jatkossa omin nokkinesi.
Oletko ajatellut, että ei sitä loputtomiin sairauslomallakaan voi olla? Pakostakin ne sossu ja TE-toimisto alkavat kysellä jos ihmiseen ei saa minkäänlaista toimintaa.
Minua varmasti moni pitää ilkeänä, mutta olen itse hieman samankaltaisessa tilanteessa ja vaikka väliin tuntuu, että mitä jos vaan jättisin käymättä kaikki "avut" ja yrittäisin pärjätä itse. En pärjää!
Alkuun hävetti ja ketutti myöntää se, mutta sitten ajattelin, että ennemmin minä tällä tavalla pääsen takaisin kiinni edes jonkinlaiseen arkeen, kuin että makaisin vaan masentuneena kotona ja raahautuisin aina sairauslomien päätteeksi vonkumaan lisää lomaa.
Mitä elämää se semmoinen on?
Ja ei, minä en aseta työlle kovinkaan suurta arvoa, eläisin mielläni jossain maaseudulla omavaraisesti keskittyen aitoon työhön. Mutta tämä yhteiskunta nyt vaan on melko työpainotteista ja ei sitä kehtaa loputtomiin muidenkaan kustannuksella elää. Mieluummin hankin sen elannon sitten jostain sellaisesta työstä, joka ei minua aja ryyppäämään viikonloppuisin saati havittelemaan asioita, jotka oikeastaan vievät vaan syvemmälle ahdinkoon.
Ihmiset ovat tottuneet aivan liian hyvälle ja tästä syystä päivä päivältä enemmän pahoinvointi lisääntyy. Missään ei ole enää kohtuutta, aina vaan vaaditaan enemmän ja lopputulos onkin nähtävillä.
Anteeksi, meni nyt vähän saarnamiseksi mutta tarkoitukseni oli vain hieman herätellä, olet oikeasti todella etuoikeutetussa asemassa ja ellet sitä itse näe niin harmi, ehkä joskus opit ymmärtämään.
Valoa päiviisi ja voimia itsesi kanssa elämiseen, aina se ei ole helppoa mutta sen(kin) voi opetella, ja mikä parasta: sitä kaikkea ei tarvitse tehdä yksin!
mä kyseenalaistin kun viimeksi kävin et onkohan motään hyötyä. Hoitajan mielestä on hyötyä että käyn juttelee (1-2 vkn välein) hänen kanssaan, että oloni paranisi. en vaan tiedä mihin tuolla tähdätään ja kauanko sen on tarkoitus jatkua. en mä siihen saanut vastausta. noh, ei kai tosta nyt haittaa ole niin kauan kun on saikulla ni on aikaakin siellä rampata.
se vähä mua närästää että ääneen sanottu mulle pari krt että en vaikuta psykoottiselta (tällä epäilyllä lähetettiin tonne) mut saikkulapussa lukee toistuvasti määrittämättömän psyk. häiriö?! en ole jaksanu kommentoida siitä kun mun sanomisilla ei tunnu muutenkaan olevan merkitystä siellä.
Kuulostaa sille, että et hyödy. Miksi joudut käymään siellä? Kuka hyötyy? Taitaa henkilökunta itse työllistää itseään. Helppojen potilaiden kanssa on helppo työaikaa viettää. Pitäisi psykiatrialta vaatia kustannustehokkuutta. Mikään sisäinen oma valvonta laadusta ei riitä.
En halua vastakkainasettelua, mutta en voi olla ajattelematta kaikkia niitä vanhuksia ..., jotka eivät saa tarvitsemaansa hoitoa, koska rahaa ei ole.
Tuohon "kuka hyötyy" niin ainakin paikassa jossa minä käyn niin hyötyjiä ovat ainakin nuoret erikoistuvat lääkärit eli poliklinikka on samalla heille "koulu" ja me potilaat "koekaniineja". Ylilääkäri sitten ohjaa ja neuvoo.
Itse siis en ole tavannut ensimmäistäkään psykiatria ja tuskin tulen tapaamaankaan käynneilläni. Pari lääkäriä olen tavannut hoitajien lisäksi. He siis nuoria erikoistuvia lääkäreitä.
Kiitos kommenteista..
Pari kommenttia mitä nousi esiin..
Paikkakunnanvaihto on osin psyykkeestä johtuva mutta ei liity hoitoihin. Tilanne nimittäin se että asun Kelan mielestä liian kalliissa asunnossa ja koen uhkaavana että kokoajan tt-päätöksissä on että voidaan siirtyä niin että maksetaan vain kohtuulliset menot ja loppu itse.
Mitenkään ei olisi sitä varaa maksaa ylimenevää osaa ja asuntoa en ole kaupungilta yms mistä kohtuullisia saa niin saanut niin päätin muuttaa pienemälle paikkakunnalle enskuun alusta jossa asunto-ongelmaa ei ole.
Mitä tulee todistukseen niin en ole sitä tosiaan nähnyt ja sekin ärsyttää sillä tapaamisessa jossa asiasta puhuttiin niin selkeästi sanoin että haluan kopion myös itselle. Kanta kertoo että kelaan olisi b-paperi lähtenyt ja en tosiaa edes tiedä sitä että paljon sairaslomaa halutaan suosittaa. Kannassa luki että lääkäri konsultoi asasta jotain ylilääkäriä joka ehkä asian päättäny, kenties kirjoittanut koko paperin. Käsittely tästä jatkosta sairaslomaan ei ole vielä kauan kelassa ollut, reilun viikon vasta.
Muutosta ja tästä b-paperista puhun seuraavalla tapaamisella joka sovittu ja jos ei ihmeitä tapahdu niin jää viimeiseksi kyllä. Teoriassa muualta kuulin että kuulemma on mahdollista jatkaa vaikka asuisi vieraalla paikkakunnalla mutta se vaatisi jonkun maksusitoumuksen tms..
Lopettamisen puolesta on käynyt myös epäitsekäskin syy mitä tuossa vähän viittattiin eli jos koen että en hyödy niin silloin on parempi antaa paikka sellaiselle joka kenties jonossa näihin touhuihin ja hyötyisi.
No katsotaan, Ehkä tämä tästä. Ainakin plussaa mielenterveydelle on se että tulevaisuudessa asuu ns kelanormien sisällä olevassa kämpässä ja ei tarvi asumistaan stressata ja muutenkin pieni paikkakunta voi olla ihan hyväksikin..
Tsemppiä myös kaikille, Ehkä se päivä vielä paistaakin joskus..
Kuulostat järkevältä, loogiselta pohdinnoissasi ja ystävälliseltä, muista ihmisistä välittävältä. Mielestäni olet hyvin ratkaisemassa asunto-ongelmaasi. Todennäköisesti muitakin ongelmia ratkeaa samalla. Ainakin sinulla on ongelmanratkaisukykyä.
Taitaa olla niin, että potilaiden pitää ratkaista psykiatrian kriisi, kun ei psykiatrit vieläkään kykene katsomaan omaa tilaansa rehellisin, avoimin silmin. Psykiatria ei kykene auttamaan ihmisiä kuten pitäisi. Lääkkeet ei ratkaise ongelmia. Tyhjät keskustelut eivät ratkaise ongelmia. Psykiatrian rahoitusta voidaan vähentää, kun nykyisen tasoinen hoito suunnataan vain niille, jotka siitä hyötyvät ja muita ei siihen painosteta.
Toivon keskusteluketjun aloittaneelle kaikkea hyvää elämään! Voimia, pärjäät kyllä.
Pitääkö ne /saako olla poliklinikalla kirjoilla siihen saakka kunnes tasapaino on löytynyt? Mä olen ollut kohta 1,5 v ja vieläkin elämä jokseenkin sekasin., joskin parempk kuin vuosi sitten. Ja tuo on ainoo paikka mistä edes jotain apua. Mikään varsinainen terapia (ei vamraan tuolta saisikaan vaan yksityinen)ei taida vielä plla ajankohtainen, pitäisi saada eka vähän normalisoituu.