Kirjoitan tämän viestin nyt uutena, kun ei tunnu löytyvän apua tuon vanhan viestin kautta...
Olisin vai halunnut tietää olisiko ketään jolle olisi tehty abortti alateitse synnyttämällä TEO:n erikoisluvalla? Haluaisin tietää mitne se tapahtuu ja sattuuko se ja kuinka kauan palautuminen suunnilleen kestää... Olen todella kiitollinen kaikista tiedoista...
Niin ja moralisoijat älkää vaivautuko...
Olisin vai halunnut tietää olisiko ketään jolle olisi tehty abortti alateitse synnyttämällä TEO:n erikoisluvalla? Haluaisin tietää mitne se tapahtuu ja sattuuko se ja kuinka kauan palautuminen suunnilleen kestää... Olen todella kiitollinen kaikista tiedoista...
Niin ja moralisoijat älkää vaivautuko...
Vastaukset 118
Vanhimmat
Otappa kuule selvää vaikka lähimmästä sairaalasta. Tänne ei kannata tuollaista kirjoitella, jos ei halua moraalisaarnoja tai vihoja niskaansa.
Jos haluat pienen elämän tuhota, tee see omin nokkinesti ja ota itse selvää asioista oikeaa kautta. Minulla tuhisee kaksi kuukautinen hymytyttö tuossa vieressä, jota ei ollut kyllä suunniteltu, mutta en voi kuin halveksia sinua, että viattoman elämän itsekkyyttäsi tuhoat.
...sinunkin vaivautua,vaikka nimenomaan juuri kiellettiin. Taidatkin olla melkoinen anargisti,kun eksaktia kehoitusta vastaan ensimmäisenä huutelet.
vastaa kuin sinne huudetaan.
oliko tuostakaan viestistä nyt mitään hyötyä? Tuotit vain pahan mielen minulle, ei tämä nyt niin helppoa ole... Minulla ei vaan ole mitään mahdollisuutta pitää huolta lapsesta tällä hetkellä... et tunne minua, joten jätä nyö itsekeskeisyys-syytökset...
Mutta mikset adoptoi lasta? Ihan oikeasti, ei oman lapsen "tappaminen" ole keino hoitaa asioita.. Suomessa kyllä kuka vain voi lapsen pitää, mutta jos pelkäät ettei sinusta ole vanhemmaksi, niin adoptoi lapsi äläkä ota toiselta tulevaisuutta pois.
Voi tehdä,jos on tarpeeks hyvät syyt,ni anoo sen luvan jostain.. operaatioon voi mennä koko päivä ja joudut varmaan jäämään yöksi..alapäähän laitetaan sellaset pillerit ja niit laitetaan niin kauan et se käynnistyy..sit ku alkaa olemaan kipuja ne antaa kipupiikin,ainakin tyksissä. Mikset halua sitä lasta?ei pahalla,sillä olen itekkin tehnyt abortin,kun oli koulu kesken.
juutu on, kun eihän sitä koulua voi mitenkään koskaan milloinkaan käydä loppuun jos erehtyy lapsen tekemään. VOI RAUKKAA! Siinä taas yksi, jota minä en kykene millään muotoa ymmärtämään. Kyllähän siinä tietenkin pitenee koulu ainakin puoli vuotta...kannattaahan sen takia oma lapsi tappaa. Onnea ja menestystä valitsemallenne uralle!
Itse asiassa keskustelin eilen tunnin verran asiaani hoitavan lääkärin kanssa ja hän ei antanut asiasta juuri mitään tietoa vaikka kuinka kyselin...ilmeisesti ei ole itse edes synnyttänyt... tiesin että tänne tulemalla saan kimppuuni turhantärkeitä ihmisiä, mutta jonkinlaista kunnioitusta pyytäisin kuitenkin...
Olen onnellinen puolestasi, että olet pitänyt lapsesi, mutta kuten hyvin tiedät, olen ihan eri ihminen kuin sinä... mistä tiedät missä elämäntilanteessa minä olen?
Etkö sä Ruikku osaa lukea! Avun pyytäjähän nimenomaisesti sanoi EI moraalisaarnaajille. Mene oman otsakkeen alle veuhtomaan, äläkä kiusaa toista enempää!!
Toi edell. viesti oli tarkoitettu siis vain ja yksinomaan Millalle!
Sulle möhömaha kaikki tukeni:) Sori, etten osaa tän paremmin auttaa!
sulla on nyt termit vähän sekaisin :) tarkoitat varmaan "antaa adoptoitavaksi", ei "adoptoida"...huhhuh!
ei siinä ollu pelkkä koulu syynä..Äijä mikä alko käyttää huumeita,musta olis tullu yh,ei rahaa,ei asuntoa,saatika sitte huonekaluja.. Et enpä tiedä olisko se yh:na olo ollut mukavempaa ku tää mun nykyinen elämä ja ihana mies.
saanut asunnon, jos suomessa on ilman asuntoa pitemmän aikaa, siitä ei voi kuin syyttää omaa saamattomuuttaan. Ja jos se sinun nykyinen mies on niin ihana, niin eiköhän se olisi sinuun rakastunut vaikka sinulla olisi ollut lapsikin?
Tämä aihe saa sappeni kiehumaan niin, että tärisen vihasta eikä ajatus kulje...
Siis anna adoptoitavaksi ;)
yleensä mitään tuu jos on uusioperhe..ja toiseks en halua ostaa lapselleni mitään vanhaa,enkä asuntoonikaan. Ja kävin yksityisen koulun.
lapsen tappa jotta miehen saa, niin onnea valitsemallesi tielle!
kii oo,ääliö. vaan siitä et mitä elämältään haluaa.
Mikä helvetti siinä on että ihmiset ei tajua mun kirjotuksia... en todellakaan ole tehnyt aborttia että saisin avomieheni jäämään... päätökseni oli ensisijassa omani ja jos mieheni olisi halunnut pitää lapsen se olisi ollut eri asia, mutta olisin silti tehnyt abortin...
Haukkukaa vaikka itserakkaaksi, mutta mieheni takia en tuota päätöstä tehnyt
pakko oli tähän vielä vastata, vaikka vanhempi viesti onkin... en voisi itse jatkaa omia opiskelujani jos tekisin lapsen. Opintoni sisältävät pakollisen ulkomaillaolo-jakson jonka ajaksi joutuisin jättämään lapseni tänne... haluaisin kyllä tietää kuinka suuri prosenttimäärä naisita jotka ovat opiskelleet raskauden aikana, jatkavat samoja opiskeluja synnytyksen jälkeen... uskon että ainakin korkeimpien tutkintojen suorittaminen jää lapsen syntymän jälkeen ja niitä jatketaan sitten joskus kun lapset ovat isoja, jos sittenkään... Olen ilmeisesti sen verran itserakas, että ajattelen että ensin opiskelu, sitten edes suht koht vakituinen työ ja sitten vasta avioliitto ja lapset...
Järjetöntä tulla toisia ihmisiä tuomitsemaan jonnekin palstalle joka on juuri suunniteltu siihen että täällä puhutaan abortista. Sinä voit mennä hehkuttamaan lapsestasi jonnekin muualle, jonnekin mammapalstalle jos haluat päteä.
Ei ole totta kuinka ilkeitä ja julmia ihmiset osaavat olla!Lapset ovat ihana asia,mutta eihän kukaan vieras ihminen voi vaati toista muuttamaan omaa elämäänsä.Itse tässä pohdin voinko olla raskaana ja jos olen on se puhdas vahinko,koska ehkäisy on ollut kunnossa.Opiskelut edessä jne..abortti ainoa ja OIKEA vaihtoehto,minulle!Jokainen suokoon itsellensä valinnan mahdollisuuden ja suvaitsemattomat ihmiset pitäköön asiattomuudet omana tietonaan.
olin 16v kun minut raiskattiin,peloissani en kertonut kenellekkään. siihen aikaan minulla vielä todella epäsäännölliset kuukautiset ja vuotoa kyllä tuli vähän. sit kuukautiset jäi tulematta ja arvelin et olisinko raskaana... ja olinhan minä! lääkäri katsoi ultralla ja raskausviikkoja takana 16! selitin tilanteen ja laitettiin heti ne hakemukset eteenpäin,pari päivää ja naistentautien osastolle. heti aamusta laitettiin suppoja tasaiseen tahtiin ja kivut oli kovat.lääkettä sain mut ei helpottanut.illalla klo19 aikoihin säikähdin kun alapäästä tuli nestettä valtoimenaan,lapsivesi meni. hoitaja sanoi et synnytys lähestyy,mut ei se sieltä yksin tule,mennään sit saliin. pari tuntia ja tuli kamala kakka hätä,menin pöntölle ja litinä,lotina tunsin kun jotain tuli,katsoin haarovälistä ja se sikiö roikkui siellä! soitin kelloa jahoitsu tuli,leikkasi napanuoran ja kääri sikiön paperiin ja vei pois. minua vietiin sit kaavintaan ja herättyäni olin kipee ja vuosin verta. parin päivän päästä pääsin kotiin,jälkivuoto muutaman viikon,mut hyvin paranin fyysisesti,henkisesti oli rankempaa :(
koskaa ei enää!
(tämä nyt oli kaikessa lyhykäisyydessä tässä)
luin vasta nyt ton sun edellisen... harmi ku joudut keskeyttää... se on jo aika iso ja todella tuntuu ku tulee!
jokaisella valintansa...lykkyä tykö!
siellä tehdään aporttei niin että synnytyksessä on vesisaavi vieressä ja jos sikiöltä puuttuu penis niin se vaan hukutetaan sinne saaviin
kuullu ton ja sen että jos sukupuoli varmistuu vaikka raskauden puoli välissä tytöksi niin se otetaan pois ja tapetaan, ja ei kun uutta siementä sisään pojan toivossa tota se yhden lapsen politiikka tettää....lapsen murhaajia!!!=(
toi on tota naisten propagandaa
Paljonko on viikkoja???
tais olla rv19
taas yks vauva murhataan elävältä, jätetään tutkimus pöydälle kuolemaan eikä hoideta, kun suomen laki määrää että abortoitua sikiötä mikä itkee ei saa hoitaa vaan jätetään kuolemaan!
kyllä ne ensin lääkkeillä tapetaan,ennen kuin synnytetään!yksikään ei elävänä ulos tule. karua kyllä,mut ei ne itke!
Asian itse kokeneena,(synnytin kuolleen vauvan rv20) en todellakaan suosittele kenellekkään, mutta sen verran asiasta on fakta tietoa, että synnytys laitetaan käyntiin emättimeen laitettavilla supistuksia aikaansaavilla lääkkeillä. sitten tulee oksitosiini tippa ja odotellaan kohdunsuun avautumista. lopulta syntyy vauva joka kuolee viimeistään sängylle, koska ei pysty elämään vielä niin pienenä. Joskus kuolevat jo lääkkeisiin synnytyksen aikana, koska vauvaa ei tarvitse säästää, niin saa reippaat kipulääkitykset..Henkinen kipu kyllä ajaa tässä asiassa fyysisten tuskien ohitse....
Ei siis hauskaa vaan aivan kamalaa. Aivan kamalaa!!!!!
Vaikka minulla ei ollut aikaa todella miettiä asiaa kuin viikko, olen päätökseni tahnyt ja olen siihen tyytyväinen. Tiedän ,että helppoa tämä ei tule olemaan. En pidä itseäni kuitenkaan itserakkaana tai kylmänä ihmisenä vaan päätös on syntynyt monen asian yhteissummasta.
Tiedän ,että lapsi on jo valmis, se on vain pienempi kuin normaalista (ilm. n.18cm) Raskausviikkoja on siis 19.
Olen lukenut kaiken materiaalln mitä olen aiheesta netistä löytänyt ja päätökseni on vain vahvistunut. Emme pysty antamaan lapselle sitä mitä se todella tarvitsee avomieheni kanssa ja sen lisäksi pilaisimme vielä oman tulevaisuutemme, koska meillä kummalakaan ei ole vielä mitään koulutusta.Emme halua luopua omista unelmistamme (vaikka kauhealta kuulostaakin) siksi että emme "tappaisi" viatonta lasta.
Nämä asiat tosiaan tosi arkoja sa satuttavat ja minusta on kauheata että kaikenmaailman "täti-ihmiset" tulee "huutamaan" täällä ihmisille joita eivät tunne/joiden tilannetta eivät tunne... Ainut mitä olen täältä etsinyt on tietoa itse keskeytyksestä ja ehkä ihmisiä jotka osaisivat keskustella asiasta kuten aikuiset ihmiset tekevät, ei liikaan syytelemällä, mutta ei liikaa paapomallakaan...
Tämä täti-ihminen ei ehtinyt kirjoittaa uutta viestiä ennen kuin nyt...
Mikäli raskautesi on 19 viikolla, joudut tosiaan synnyttämään lapsesi alateitse. Ensin emättimeen pannaan joko kohdun suuta avaava emätinpuikko tai Cytotec-tabletit, (jotka avaavat kohdunsuun ehkä vähän hitaammin kuin puikko mutta ovat kuulemma yhteiskunnalle halvemmat). Joskus synnytys käynnistyy kohta puikkojen tai tablettien laiton jälkeen, eli seuraa vähäistä verenvuotoa ja vatsan nipistelyä. Joskus etenkin Cytotecin laiton jälkeen voi joutua odottelemaan tunteja ilman mitään tuntemuksia. Yleensä puikkoja tai tabletteja joudutaan laittamaan toistuvasti, ja joskus synnytystä joudutaan odottelemaan kolmekin vuorokautta (sen ajan joutuu siis olemaan sairaalassa). Kipulääkettä ja unilääkettä kannattaa pyytää jo etukäteen. Sitten, kun synnytys toden teolla käynnistyy, kivut yleensä lisääntyvät. Joskus etenkin Cytotecia käytettäessä kipuja ei juurikaan tunnu, vaan yhtäkkiä voi vaan huomata, että alapäässä tuntuu pienet varpaat. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa joudutaan panemaan kohdun supistusta lisäävää lääkettä suoneen, koska oma ponnistus ei riitä vauvan pään synnyttämiseen. Kun vauvasi on syntynyt, istukka, jossa vielä lyhyt napanuora on kiinni syntyy jonkin ajan kuluttua. Voit pyytää hoitajalta, että saisit nähdä lapsesi, koska lapsen sukupuoli yleensä jo näkyy. Tai ainakin voit pyytää hoitajaa kertomaan, kumpaa sukupuolta lapsesi on; sitä kuitenkin myöhemmin mietit.
Todennäköisesti synnytyksen jälkeen joudut vielä kohdun kaavintaan; se tehdään nukutuksessa, etkä siitä sen vuoksi mitään tiedä. Sen jälkeen kurkku voi olla kuivan tuntuinen ja kipeä. Vatsakipuja voi olla lievänä, ja verinen vuoto on muutaman päivän ajan runsasta. Muutaman päivän kuluttua synnytyksestä rinnat alkavat erittää maitoa ,mikäli et käytä maitoa estävää lääkettä muutamaa viikkoa. Maitovuotoa voi olla lääkkeen käytönkin jälkeen jonkin aikaa.
Eri sairaaloiden käytäntö vaihtelee siinä, mitä kuolleelle lapselle tapahtuu synnytyksen jälkeen;
todennäköisesti se tuhkataan ja tuhka haudataan hautausmaahan; näin ainakin joillakin paikkakunnilla tehdään.
Fyysisesti synnytyksestä toipunet muutamassa viikossa, sairaslomaa ehkä saat viikon verran. Sielun kivun kanssa onkin sitten vaikeampaa...
Toivon paljon enkeleitä elämääsi!!!
toivottavasti todella tiedät mitä teet, sillä sen kanssa on eläminen sitten loppuelämä1
kokemus on todella rankka ja oma lapseni vkolla 16 2 oli 300g ja näytti aivan ihmiseltä, kaikki oli valmiina, en unohda sitä näkyä pienestä pojastani ikinä, en ikinä. hän mahtui juuri ja juuri kaarimaljaan, siinä vauva sitten lepäsi, hiljaa ja niin suloisena.
En halua syyllistää, mutta opiskelut ym, voi hoitaa kyllä myöhemminkin, lapsen voit ehkä saada vain kerran, ainakin juuri tämä lapsi ei toista mahdollisuutta saa.
Asian kanssa on sitten pystyttävä elämään, mieti vielä pystytkö? vai tekeekö se sinut lopulta hulluksi?
-itselläni meni kaksi vuotta toipua henkisesti vauvan mentyksestä! ja vieläkin kaipaan häntä niin paljon, joka hetki, joka askeleellani1
En pidä itseäni kylmänä ihmisenä, mutta tiedän jo nytten ,että henkisesti toipuminen tulee olemaan suhteellisen helppo. En väitä ettenkö "kärsisi" yhtään, mutta olen kokenut pahempaakin...
En missään nimessä aio haluta nähdä lasta tai tietää sen sukupuolta... uskon olevani ihminen joka pääsee tästä asiasta yli paremmin jos en tiedä sukupuolta/näe lasta... haukkukaa kylmäksi, mutta tällainen olen...
Sanonpa nyt tähän samalla loppukaneetiksi että inhoan lapsia tällä hetkellä (viimeiset kaksi vuotta, ei siis vain nyt kun tiedän oelvani raskaana) ja en ole niitä ns. äiti-ihmisiä... aion kyllä jatkaa kirjoittelua tänne ja kertoa kuulumisistani senkin jälkeen kun pääsen sairaalasta. Aion myös antaa neuvoja muille, jos joku kyselee asiasta josta minulla on kokemusta...Huomenna menen sairaalaan ja toiv. maanantain tienoilla viimeistään olen taas täällä kirjoittelemassa mitä minulle kuuluu...
itken puolestasi..
en ole haukkunut kylmäksi, kertonut vain että se on rankkaa.
jos et näe lasta , voit miettiä lopun ikäsi, miltä lapsi näytti, kumpi se oli, mutta oma on todella asiasi.
siitä olen erimieltä, ettet voi tietää etukäteen miten toivut, sen tietää sitten vasta kuin sen on kokenut.
Itsekkään en ole ns.äiti ihminen, mutta jokainen meistä voi kasvaa äidiksi ja olla kyllin hyvä omalle lapselleen.sinäkin olisit hyvä juuri sellaisena kuin olet.
jäin ihmettelemään, mikset ole keskeyttänyt raskauttasi aikaisemmin?
Miksi se täytyy tehdä lapsellesi näin julmasti, sekun jo kuulee, tuntee ja elää?
tämä ei nyt ole selittelyä.. kerron vain miten asiat on...
olin avo/avioliitossa saman miehen kanssa 4 vuotta ja siitä 3 vuotta yritettiin saada lasta. En tullut raskaaksi. Minulla on aina ollut tosi ihmeelliset kuukautiset, joskus on saattanut olla puolikin vuotta ilman mitään, varsinkin jos olen ollut stressantunut.
Erosin miehestäni jouluna -03 ja tapasin nykisen avomieheni seuraavana keväänä. Käytin e-pillereitä, kunnes ne otettiin minulta pois, koska ne nostivat maksa-arvojani (minulla on diabetes), kävin keskustelemassa jostain muusta ehkäisykeinosta, mutta mitään sopivaa ei löytynyt ja asia jäi sitten siihen (tyhmää tiedän...) Emme sitten käyttäneet mitään ehkäisyä ja tulin siis raskaaksi. ole naina ollut lihava ja tosiaan kuukautiset on tullut miten sattuu...siihen lisänä vielä se,että luulin tosiaan etten tule raskaaksi ja soppa oli valmis... sain tietää raskaudesta vasta kun hakeuduin lääkäriin kahden viikon oksentelun ja ripulin jälkeen... minulla ei siis tosiaan ole ollut edes pahoinvointia kuin vasta nyt...
Siinähän taisi olla kaikki... Tiedän olleeni typerä kun uskoin etten tule raskaaksi ja ettemme käyttäneet mitään, mutta mielestäni enää on turha jossitella... tulevaisuudessa tulen olemaan erittäin varovainen... se on varmaa...
perun sanani,
et olisi hyvä äidiksi, etkä lasta ansaitsisikaan.
niinkuin itse sanot, on totta, sinun täytyy olla kylmä ja tunteeton.
toivottavasti kärsit lopun elämääsi tekosi tähden!
En kestä enään tätä keskustelua joten poistun paikalta, en pysty olemaan enään asiallinen.
Anteeksi, en vain pysty, koska tämä aihe sattuu niin helvetisti!
pistää niin vihaksi!
-toisaalta, jotain hyvääkin, ei synny maailmaan lisää kaltaisiasi.
itse näin lapsen ja toivon etten olisi nähnyt :( muista vieläkin vaikka aikaa kulunut jo 10v. voimia koitokseen...
juuri tätä ajattelinkin... tulihan se sieltä... en silti pidä itseäni kylmänä ihmisenä.. olen jopa itkenyt todella paljon tehdessäni tätä päätöstä... nyt kun olen sen tehnyt minua helpottaa jo sen verran, että kuulostan varmaan kirjoituksessani kylmältä...
En kyllä totta puhuakseni ymmärrä mikä tuossa minun viimeisessä kirjoituksessani sai sinut noin tuohtuneeksi...
Onneksi olet sen verran aikuinen että poistut paikalta etkä ala tuon enempää minua haukkumaan... jaksamista sinnepäin... jos nyt edes luet tätä enää...
tulimpa vielä kuitenkin,
itse asiassa kirjoitin viestini ilmeisesti samaan aikaan kuin sinäkin edellisen,
eli kun laitoin viestin, näin sinun viimeisen, ja se oli ihan hyvä.
en siis tuohtunut siitä, en vain kestä ajatusta vauvasta ihanassa omassa pesässään köllimässä ja kasvamassa josta se sitten yhtä äkkiä riistetään, en vain voi ymmärtää kuinka joku voi tehdä niin. en vain käsitä sitä, en pysty, pelkkä ajatuskin näyttää tekevän minut hulluksi.
ja vielä siitä sinun äitiyydestäsi, oli jotenkin ristiriitaista että olit yrittänyt kuitenkin tulla raskaaksi, ja nyt kun vihdoin tulit, niin keskeytät sen? Silläkin uhalla että tämä on ainoa mahdollisuutesi ehkä saada koskaan lapsia?
sanoit, ettet ole äiti-tyyppiä, mutta edellisen miehen kanssa halusitte lasta?
oletko varma ettei nyt miehesi "aja" sinua tekemään tätä? Lapsi kasvaa sinun sisälläsi, sinä tapat sen ja elät sen kanssa. Ei miehesi!
ole siis varma että päätös on sinun!
se ei ehkä nyt, nuorena tunnu niin vakavalta mutta elämää on niin paljon edessä vielä että tälläisiä tekoja voi todella joutua katumaan.
-lisäksi minua riipii kuoliaaksi oma menetykseni ja olisin antanut vaikka oman henkeni jos vain poikani olisi saanut elää.
ja se kokemus oli todella niin rankka että en toivoisi sitä kenellekkään. siksi en voi hyväksyä enkä ymmärtää päätöstäsi.
Oletko kuvitellut että pian voisit olla äiti?
Mikään maailmassa ei voita sitä tunnetta kun saada pitää sylissä vastasyntynyuttä lastaan?
muiden lapset eivät minua liikuta mutta omaa kohtaan rakkaus on ääretöntä eikä sitä tarvitse "etsiä", se tulee itsestään.
Mieti vielä, mieti!!
Ajattele ihan oikeesti!
itse asiassa se on juuri toistepäin... edellinen mieheni "ajoi" minua raskaaksi... olen vasta nyt tajunnut etten todellakaan ole valmis äidiksi... onneksi en tullut silloin raskaaksi...
tajusin onneksi lähteä ajoissa hänen luotaan (oli alkoholisti ja piinasi minua henkisesti)...
Voi olla että tämä on ainut mahdollisuuteni tulla raskaaksi, mutta se ei muuta päätöstäni... luulin aiemminkin etten saa lapsia, mutta ilmeisesti alkoholi oli tappanut ex-mieheni siittiöt ja olenkin oikeasti ihan "normaali" raskaaksi tulemisen kannalta...Mistä sitä ikinä tietää... ei tuollaisia voi ajatella...
En osaa ajatella mitä ihanaaa oman lapsen sylissä pitämisessä on... kun ajattelen tuota minua alkaa ahdistamaan että joutuisin olemaan vastuussa toisesta ihmisiestä... osaan tuskin pitää itsestäni huolta... vaikka olen jo suhteellisen vanha (25v.) Kiitos kuitenkin että et enää haukkunut minua ja olen vilpittömästi pahoillani siitä että itse joudut kärsimään asian kanssa, ilmeisesti, joka päivä... Me ihmiset olemme niin erilaisia... meitä on moneen junaan...
uskoisin että edellinen viestisi sai ihmiset entistä enemmän ihmettelemään?? Mietin itsekkin (uteliaisuudesta) miksi silloin olit valmis yrittämään lasta, mikset nyt ota vastaan kun sen voit saada? Etkö rakasta nykyistä miestäsi tarpeeksi? Mikä sai sinut katkeroitumaan lapsia kohtaan, mikä vihaamaan? Minkälainen elämäntilanne sinut voi ajaa tähän? Kirjoituksestasi sain sen kuvan, että et ole enää mikään ihan nuori...joten pystyisit varmasti tarjoamaan lapsellesi elämän. Miksi et tälle lapselle, kun kerran aiemmin olisit pystynyt? Päässäni on vain kysymyksiä miksi? En lähde tuomitsemaan sinua (mielestäni on turhaa tuomita/syyllistää, niinkuin itse sanoit emme tiedä sinun elämäntilannettasi, siksi on turha tuomita), mietin vain itse omassa päässäni mikä sinut voi tähän ajaa?
Selitin jo aiemmin että kun yritin entisen mieheni kanssa lasta en todella halunnut itse lasta... se oli vain minun typerää uskomustani siitä että kaikki muuttuisi hyväksi jos tekisimme lasta. ex-mieheni halusi hirveästi lapsia ja ajattelin että hän lopettaisi ryyppäämisen ja alkaisi elämään kuin "normaalit" ihmiset kun saisimme vain lapsen... onneksi tajusin ajoissa ,että se ei ole sitä mitä itse haluan ja että aisat ei tule muuttumaan...
En vihaa, vihaa lapsia, vaan tällä hetkellä ajatus siitä, että minulla olisi lapsi on kauhistuttavaa...
Olemme molemmat, avomieheni ja minä, aloittaneet juuri opiskelun ja kummallakaan ei ole mitään ammattia nykyään... minusta enempää ei tarvitse tuosta selittää... tulisimme varmasti, vaikka ehkä saattaisimme lasta rakastaa, olemaan katkeria siitä, että se pilasi mahdollisuutemme parempaan toimeentuloon ja elämään...
Rakastan nykyistä miestäni äärettömästi, kyse ei ole siitä... olemme keskustelleet asiasta ja tulimme tähän tulokseen. Olemme molemmat samaa mieltä ,että jos olemme yhdessä vielä sen jälkeen kun molemmat on valmistunut ja olemme (ainakin toinen) saaneet kohtuupalkkaisen työpaikan voimme alkaa harkitsemaan perheen perustamista ja ottaa sen vastuun lapsesta mikä kuuluu ottaa...
itse olin tosiaan 16v kun jouduin tuon hirveyden tekemään ja vieläpä raiskauksen uhrina! nyt mulla ikää 25v ja mul on jo 3 lasta(ihanalle miehelle)
tiedän et meidän ikäsii on joka lähtöön,mut silti... toisaalta ymmärrän,mut toisaalta en...
ajattelin ensin että olet nuorempi ja sen takia vastuuton tai että teini tohellus vahinko tai jotain...nyt menin mie sekaisin :(
tiedän että olen "vanha" ja minun pitäisi olla viisaampi, mutta kuten voit aikaisemmista jutuistani lukea, näinkin vanha voi olla joskus niin typerä ettei tajua että voisi olla raskaana tai että yhdestäkin kerrasta voi tulla raskaaksi... mutta jossittelu on turhaa... kuten myöskin jo aikaisemmin kerroin, vastaisuudessa olen huolellisempi...
Tosiasia on se, että hyvin moni nainen, joka on teettänyt abortin, koska elämäntilanne on ollut aivan vallan mahdoton lapsen synnyttämiselle, odottaa parin vuoden kuluttua toivottua lasta. Eli jotenkin se mahdoton elämäntilanne kuitenkin on muuttunut.
Sinulle toivotan Hyvää Elämää!
Niin kuin jo aijemmin sanoin tapoihini ei kuulu tuomita/syytellä ihmisiä, ei aivan herkästi(vaikka itse ei ehkä ymmärtäisikään toisten tekoja). En myöskään sitä tee nytkään. Toivonkin, että olet varma päätöksestäsi ja jaksa elää sen kanssa. Totta on, elämä ei ole aina helppoa ja oikeudenmukaista. voimia sinulle ja miehellesi, vilpittömästi!
Eläkää täysillä;
Älkää pelätkö tulevaa, älkää suunitelkö elämää vuosia eteenpäin.
Meillähän on vain tämä päivä. Tämä ainoa hetki.
Se meille on annettu. Elettäväksi.Välillä nauraen, välillä parkuen. Onni ei odota kulman takana, se on tässä hetkessä, unelmissa, todellisuudessa. Nuorena elämä näyttää niin pitkältä, tulevaisuus selvältä. Mutta vuodet kuluvat nopeasti. Ja silloin huomaankin , että elämä on kohta ohi. Ja edelleenkin on vain tämä ainoa hetki iloineen, suruineen. Kaduttavaa on paljon, on paljon asioita, joita tekisin nyt toisin.Kun olisin ymmärtänyt. Mutta muuta tietä ei ollut. Luulin silloin niin.Nyt ymmärrän, että muuta meistä ei jää, paitsi rakkautemme.
rakas ihminen!
en sinua tunne,enkä tiedä paljoa tilanteestasi,mutta kun asiasta on ollut niin paljon porua,niin haluan vielä minäkin sanottavani sanoa....jospa tällä pienokaisella onkin aivan erityinen Jumalan suunnitelma elää!!!kun asiasta on ollut niin paljon puhettakin täällä jo...ehkä sillä on ollut tarkoitus että kirjoitit juttusi juuri tänne missä kivet lensivät niskaasi.ehkä voisit ajatella asiaa VIELLÄ tuhannennen ja ensimmäisen kerran...ehkä jokin saa vielä mielesi muuttumaan..en halua kiviä viskoa(kun en edes kasvojani paljasta)mutta haluan sanoa sinulle sen että vielä ei ole liian myöhäistä perua aborttia!!!toivon että olet ottanut kaiken tiedon selville minkälainen tapahtuma tämän ikäisen sikiön abortoiminen todella on!!!siis kaiken tiedon!itse kävin katsomassa juuri äsken nuo järkyttävät kuvat abortoiduista vauvoista,tai en pystynyt katsomaan kuin yhden-mutta toivoin että olisin katsonut sen jo ennen(tai itseasiassa se olisi hyvä näyttää kaikille jotka aborttiin ovat menossa!)kun itse aikanani abortin tein.en ole siis sen parempi minäkään..itseasiassa vasta nyt(miten tyhmältä kuulostaakin) tajuan että teko jonka tein oli siis TODELLINEN.mitä ihmettä ajattelin???sinulle peruminen ei ole viellä myöhäistä!eihän suomessa toki se voi olla syynä ettet vielä ole akateemisesti koulutettu tai jotain muuta puppua...eihän?lapselle riittää "köyhempikin" mami,eihän sillä asialla itse asiassa ole edes mitään tekemistä koko asian kanssa!toivon vain ettet ota asiaa liian heppoisesti-koska vaikka abortteja paljon tehdäänkin niin tietenkään se ei KOSKaan saisi olla niin helppo läpi huuto juttu kun se valitettavasti on monellekin ollut,-ehkä juuri syystä että ihmiset eivät todella ymmärrä mitä tekevät!!!!ei voi ymmärtäää!!en tiedä tunteet kuohahtelee nyt niin että ei tästä saa nyt mitään tolkkua.mutta tarkoitukseni on vain pyytää:ajattele asia nyt vielä niin monelta kantilta että ei myöhemmin tarvitse itkeä,miksi ei tullut mietittyä silloin loppuun asti-tätä samaa ihmistä et voi enää synnyttää uudelleen tähän maailmaan "sitten myöhemmin kun opiskelut on saatu päätökseen"...anteeksi jos tämä kirjoitukseni saa mielesi vieläkin enemmän kaaokseen...ei ole tarkoitus potkia päähän,vaan vain hieman herätellä-koska omaa tekoani en saa tekemättömäksi mutta ehkä jonkun toisen saan.ehkä en.rukoilen puolestasi että jumalan tahto tapahtuu sinunkin elämäsi kohdalla.terv.marjo
etkö voi millään tehdä sitä lasta ja sijoittaa sitä minulle? tai jollekin muulle? halutessasi saat pitää yhteyttä lapseen tai jatkaa elämääsi niinkuin lasta ei olisikaan. onko ainoa vaihtoehto abortti? voi kun voisimme jutella tästä asiasta...sinussa on jotain samaa kuin minussa. minulla on yksi pieni lapsi, ottaisin sinun lapsesi mielelläni ja hoitaisin mahdollisimman hyvin. mieti asiaa vielä.
lyhyesti ja ytimekkäästi ei...Menen tänään sairaalaan ja tulen hymyilevänä sieltä ulos viim. maanantaina... kauhealta kun se kuulostaakin... viime yö meni valvoessa ja miettiesää asiaa ja olen vaan iloinen kun pääsen jatkamaan elämääni, opiskelujani, ja matkustelua... i am sorry but I don't need any extra baggage....
niinkuin tuossa jollekin toiselle vastasit että jos synnytät lapsen ja loppu elämän joutuukin miettimään että minkähänlaista elämä olisi ilman lasta, niin juuri tähän vaihtoehtoon sijoitus olisi loistava apu ratkaista asia. oletko tietoinen sijoituksesta miten se homma menee? en missään nimessä moralisoi sinua mutta toiset ei saa lasta vaikka haluaisivat, etkö voisi näille ihmisille tuoda sitä iloa oman lapsesi kautta? itse olen painiskellut samojen kysymysten kanssa kuin sinäkin. nyt on poika 4,5kk. alku ollut tosi hankalaa, tunneside ei syntynyt poikaan aluksi, vauva on helppohoitoinen, silti en jaksa. en ole tyypillinen äiti-ihminen. nyt en mistään hinnasta vaihtaisi elämääni entiseen. vaikka on välillä raskasta ja väsyttää eikä omaa aikaa ole.
haluatko tehdä abortin että lapsi oikeasti "lakkaa olemasta?" etkö edes harkitse sijoitusta tai adoptiota, voit mielestäsi pyyhkiä lapsen pois mutta hän saisi jatkaa elämää ja tekisi jonkun perheen onnelliseksi. ja saisi varmasti huolehtivat vanhemmat, en usko että lapsi tulisi kärsimään. miettisit vielä, vai joko menit sairaalaan...
Kun kerran olet isokokoinen, voisitko miettiä että jatkat raskautesi loppuun ja synnytät lapsen. Salaisit raskautesi ulkopuolisilta. Josko äitisi/sisaresi/joku vieras adoptoisi lapsen koska ette itse halua häntä kasvattaa.
Aborteilla on valitettavasti tapana vaivata mieltä jossain vaiheessa. Ehkä nyt asia tuntuu helpolta mutta mitä lie 20 v kuluttua..
Suuren päätöksen olet tehnyt! Ja vahva olet jos siinä pysyt! Voimia!
Oletko jutellut äitisi kanssa? He kun ovat meitä iäkkäämpiä ja elämänkokemusta ja -viisautta löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen..
Olen jutellut aisasta, parhaan kaverini kanssa, äitini kanssa, siskoni kanssa, avomieheni, lääkärin ,hoitajan ja olen edelleen sitä mieltä,että en pidä lasta. En häpeä sitä, että tulin raskaaksi, en aio sirä peitellä... siitä ei ole kysymys...
Jos asia vaivaa minua 20v. päästä se pitää sitten vain kestää... en ole uskonutkaan että tämä olisi helppoa... mitä jos pitäisin lapsen ja koko loppuelämäni miettisin että minkälaista elämäni olisi jos en olisi tehnyt lasta... uskon että se veetuttaisi enemmän, olen sen verran kunnianhimoinen ihminen...
Älä tee sitä. Minulla on kokemus molemmasta ( keskeytys isoilla viikoilla - oma lapsi x2-ei-toivotussa elämäntilanteessa ) - tiedän siis mistä puhun.
Lapsen saaminen satakertaisti murheen tappamastani lapsesta. Kyllä, käytän sanaa tappaa, koska niin se on.
Luin koko ketjun, ja jokin pienen pieni ääni sisälläsi vielä epäröi, koska vaivaudut niin moneen kertaan ihmisille perustelemaan päätöstäsi. Jos olisit 100%:n varma, et haluaisi kirjoittaa tänne. VARMOISTA ASIOISTA EI TARVITSE KESKUSTELLA!
Voimia kuitenkin.
Sun on pakko olla provo! Luin kaikki sun kirjoittamat viestit ja eikö kukaan muu huomaa...PROVO PROVO PROVO!!! Ei kukaan ole noin tyhmä oikeesti, eihän, möhömaha?!
provo, on aika julma aihe sillekkin.
Uskomattoman julma aihe..! Mutta ei toi voi olla tottakaan!
mä vielä vaivauduin kirjottamaan sinulle piiiitkän viestin ja nyt enemmän tekstejäsi luettuani huomaan että jos et ole provo (tottahan olet,näin haluan ainakin ajatella oman mielenterveyteni vuoksi!)niin olet kyllä jotain niin kauheaa ollaksesi totta...en haukkunut sinua edellisessä viestissä mutta nyt en voi sanoa sinulle yhtäkään hyvää sanaa.vai tulet hymyillen ulos sairaalasta ja olet niin kunnian himoinen nainen että..pla pla pla....et voi olla totta!miksi kirjoittelet tuollaista puppua????nyt menen lukemaan loputkin oksettavat tekstisi ja toivon löytäväni lisäää merkkejä siitä että olet vain yksi feikeistä!!!
Olipas tosi aikuismaista kieltä sunkin otsikossa ja sit tuut vielä arvostelemaam muita!
ajatelkaa,siellä se möhömaha tekee tuhojaan...
sairaalassa tällä hetkellä...en voi muutakuin itkeä...
itkin kun luin muitten kokemuksia,ja itken möhömahan vuoksi,ja itken hänen suloisen vauvan vuoksi...
Olen itsekin tehnyt abortin,tosiaan se oli ihan kaavinnalla alkuvaiheessa,ja itse olin 14...näin 10vuotta myöhemmin vieläkin mietin sitä,ja itken tyttöäni..tiedän sen olevan tyttö-->odotus oli aivan vastakohta kuin nykyinen(odotan poikaa)...
en voisi kuvitella synnyttäväni kuollutta lasta,varsinkin kun ystäväni synnytti kuolleen lapsen..raskausviikkoja oli 24...hänen vesi puhkesi ja napanuora jäi väliin,poika kuoli...
Entiedä mitä toivoa möhömahalle,hyvää taikka huonoa..noh jospa toivon että pystyt jatkamaan elämääsi,mutta toivon että muistat kokemuksesi ja itket sitä vielä,mutta en toivo sulle pahaa.
Toivon vaan että tunnet seuraukset,ei fyysisesti vaan henkisesti.Toivon että jossakin vaiheessa elämääsi mietit onko oma elämäsi elämisen arvoinen,kuink voit leikkiä jumalaa ja luoda ja sitten tuhota..mutta toivon että jaksat elää,toivon että pystyt elämään asiasi kanssa ja et ole raukkamainen ja lopeta omaa elämääsi vain sentakia että pääsisit helpommalla...
jos et itse itke,olen ainaskin vuodattanut kyyneleet puolestasi ja vauvasi puolesta...
mun sydän pakahtuu kun ajattelen että olet siellä nyt tällä hetkellä synnyttämässä,ja vauvasi pikkuisesi ei tiedä mitä tehdä..se on juuri alkanut kuulemaan äänesi,juuri alkanut tajuamaan että tämä on minun turva,tämä ääni jota kuulen luo minulle turvallisuuden,tähän minä voin luottaa..se saattaa imeä peukaloa juuri kun lääkkeet alkaa vaikuttamaan,se pikkuinen siellä ei tiedä mitä sille tapahtuu..sen mieli tekisi varmaan huutaa "ÄITI AUTA!! MITÄ MINULLE TAPAHTUU..MIKSET SINÄ AUTA??!"
voi herranen aika en mä pysty ajattelemaan enempää,saati sitten kirjottaa vedet silmissä...
anteeksi,olen pahoillani...voi lapsi parkaa..
Vauva parkaa....
hei, hanki elämä ettei tarvi toisten elämää elää!
Tapeta kun sodassa ja kännissä.
Miksi luulette että teitä halveksítaan hyi hel´vetti jos ei voi olla jakamatta lovea niin pitää sentään vastuu tuntea.
Jos itsetunto on niin heikko että jokaiselle pitää antaa niin vois ajatella vaikka kohdun poistoa, ei pillereitä huorille.
Murhaajat hirteen.
joo vastustan aborttia mut mitäs vittua sä täällä teet kurkoilemassa??!! painele sä sinne baariin vetämää perseet olalle ja jätä tää asia tähän. pilluahan et varmaan tolla asenteela ole edes nähnyt...
yhdyn äskeiseen!pidä jätkä luus omalla puolella keskustelua,eli siellä räkälässä!tää asia ei sulle kuulu!
Aina lapsi ei kysy lupaa syntyä. Ei kysy elämän tilannetta, ei kysy paikkaa ja aikaa. Aina lapsi/ihminen ei kysy myös lupaa kuolla. Kuolema ja syntymä tulee usein yllättäen. Ja sinulle rv 19 oleva, tivoisin, että kävisit siellä missä asut tai lähimpänä yliopistollisessa sairaalassa katsomassa raskausviikoilla 22 -> syntyneitä keskosvauvoja. Heistäkin kasvaa aikuisia, joskin jää jotain vammoja, mutta joskus ei jää mitään.
USKALLAPA TUHOTA VIATTOMAN PIKKU PARAN ELÄMÄ!!! Mä en olisi ikinä voinut tehdä aborttia, etenkään nyt en haluaisi luopua kun pikku mussu on alkanut jo potkia! SILLÄ ON OIKEUS ELÄÄ, mieti jos et itse olisi saanut elämää! ELÄMÄSTÄ PITÄÄ OLLA NIIN KIITOLLINEN ETTÄ ANTAA SEN MUILLEKIN!!!
Tulin juuri sairaalasta. En muuttanut mieltäni, tein abortin... Vieläkin on tunne että tein oikean ratkaisun... En ymmärrä miksi ihmiset täällä haukkuvat minua, eiköhän tämä ole oma ratkaisuni. Viimeinen vuorokausi ei ole ollut helppo ja muistan varmasti tämän lopun elämääni. En kuitenkaan edelleenkään usko ,että kadun tätä koskaan. Mielestäni asia on niin ,että kukaan ei voi neuvoa toista tekemään niin tai näin. Kukaan ei voi suuttua toiselle siitä ,että tämä ei ole valmis äidiksi. Kukaan ei voi käskeä toista muuttamaan mieltään vain sen takia että itse ajattelee toisin. Haukkuminen on turhaa ja sillä pahoittaa vain oman mielensä. Annan haukkumisten yms. mennä ohi korvien... Toivoisin että ne jotka sitä harrastaa yrittäisivät lopettaa sen ja sen sijaan esittää vaikka asiallisia kysymyksiä/kommentteja...
kuin meni? olitko kovin kipee? näitkö sen lapsen?
se on sama mitä muut sanoo,jokaisella oma päätös!
katse kohti tulevaa....
Uskomattoman julkeaa!! Minäkin alan jo epäillä sinua provoksi. Ei kukaan ole oikeasti nuin tyhmä, ei voi olla! Sellainen ihminen joka hyväksyy tekosi, täytyy olla sairas, melkein yhtä sairas kuin sinä. Siis jos ihan oikeasti tuohon aloit. Sinua on turha moralisoida tai yrittää saada sinua ymmärtämään tekosi vakavuuden, koska ilmiselvästikään sinulla ei ole riittävää älyllistä kapasiteettia, jolla voisit sen ymmärtää. Ei sinusta olisi ollut pienokaisen vanhemmaksi, sitä en todellakaan usko. Joku muu olisi kuitenkin voinut antaa lapsellesi rakastavan kodin, mutta sinä olit liian itsekäs antaaksesi lapsellesi sitä mahdollisuutta. Sinulla ei pitäisi olla edes mahdollisuutta elää, valitettavasti äitisi sinulle on sen mahdollisuuden antanut, toisin kuin sinä omalle lapsellesi.
olen samaa mieltä. Sairasta, yököttävää, oksettavaa.. Sun täytyy möhömaha tosiaan olla prpvp tai sitten älyllisesti jotenkin häiriintynyt. Kyllä noi sun tekstit johki älun puutteeseen viittaa, ku eka ukko haluaa lapsen, niin minäki tahoin ja kun toka ei tahokkaan niin hoksasin etten minäkään lapsista tykkää ja niimpä sit menin ja tapoin oman lapseni. Siis abortiksihan sitä ei voi enää tuossa vaiheessa kutsua, vaikka jotkut niin kutsuvat, kun haluavat saada sen kuulostamaan lievemmältä. Tuossa tapetaan ihminen.
=provo
En todellakaan ole mikään provo.. mitä se nyt sitten tarkoittaakaan... ilmeisesti paskanjauhajaa. Mikä tässä nyt on niin kauhean julkeaa... ihan kuin olisin ensimmäinen ihminen Suomessa joka on teettänyt abortin näinkin myöhäisessä vaiheessa... nytkin minun kanssa oli samaan aikaan tyttö joka oli 16rv:llä... Sanon sinulle Milla edelleen että älä tuomitse noin rankasti kun et tunne tapausta.
Yksi syy siihen,että teetn abortin oli juuri se, että mielestäni en ollut valmis vanhemmaksi... mikä siinä on niin vaikea ymmärtää... onko se muka huono syy abortin teettämiselle. On vaikea pitää toisesta ihmisestä huolta, kun omakin elämä on vielä sekaisin.
Olen itse vahinkolapsi ja olen joutunut kärsimään siitä, äitini halusi minut pitää vaikka en ollut suunniteltu... Mielummin tein abortin kun annoin lapseni kärsiä siitä mitä itse olen kärsinyt, koska varmasti olisin lapsen pitämistä katunut koko loppuelämäni.
Itserakas olen siinä mielessä että jos olisin synnyttänyt lapsen ja antanut adoptoitavaksi olisin pilannut koko loppuelämäni miettimällä missä lapsi on ja minkälainen elämä sillä on. Nyt ajattelen lasta vain jonain jonka ei ollut tarkoitus tulla tähän maailmaan...
Nyt muaki haukuaan..jokaisel on omat mielipiteet siitä miten haluaa elämänsä järjestää..olen huomannut ja kuunnellut kavereideni ruikutusta,ovat yksinhuoltajia jatkavat opintojaan ja valittavat ku ei ole rahaa mihinkään,kaikesta joutuu tinkimään,ei oo edes varaa uusia vaatteita ostaa,saatikaan itelleen jotain.Valitsin saman tien ku sinä ja saadaan molemmat loistava elämä vaikka haikeelta tuntuukin,elämän eteen tarvii tehä töitä.
teini kotiis itkeen!!!kyllä säkin kohta huomaat mitä oot menettäny ku oot sen pienen tähän maailmaan tehny ja kuinka vaikeeta sulla tulee oleen. kaikki kaveriski häipyy,sano mun sanoneen.
Jos haluatte haukkua minua, lukekaa tekstini edes sillä tavalla että ymmärrätte asiasisällön... minä nimenomaan kirjoitin että kun "halusin" ex-mieheni kanssa lasta ajattelin lapsellisesti että se pelastaisi liittome, vasta jälkeenpäin tajusin että en oikeasti itse edes halunnut lasta....
Tällä kertaa en edes kysynyt ensin avomieheni mielipidettä vaan tein päätöksen itse, vasta sen jälkeen kysyin hänen mielipidettään...
Kiitos viestistäsi... kerrankin ihminen joka ymmärtää... Olen myös seurannut nuorien ystävieni äitiyttä ja se ei ole helppoa. En välitä siitä jos ei saa uusia vaatteita yms. mutta se että heittää oman tulevaisuutensa hukkaan sen takia ,että synnyttää lapsen jota ei oikeasti halua on minun mielestäni järjetöntä. No, jotkut ihmiset varmasti tuntevat tehneensä oikean ratkaisun, mutta miksi ei saisi ajatella itseään ja sitä mitä omalta elämältään haluaa, mihin pyrkii ja mitkä ovat ne unelmat joita tavoitella... Miksi heittää se kaikki pois...
Sitä puolustella tuota tekoa varmaan sadalla eri tavalla, mutta mikään ei oikeuta tappamaan lasta. Sulla on pakko olla jollain tavalla vajaa älyinen tai jotain. Minun päähäni ei mahdu, ettet edes ymmärrä tekosi kauheutta. Sanot ettei sen pitäisi kuulua muille mitä teet, mutta jos minä vaikka puukotan aviomieheni kuoliaaksi, niin kyllä se kuuluu muillekin, mitä olen tehnyt. Lain puolesta voidaan mennä siihen, että minä sitä lakia rikoin, sinä et sitä tehnyt. Minä olen aivan varma, että jos nuista asioista voitaisiin keskustella enemmän, saataisiin tuokin hullutus laittomaksi. Sinä et kestänyt sitä, että joku muu olisi rakastanut lastasi, joten tapoit hänet. Jos sinulla ja miehelläsi tulee ero, tapatko hänetkin, ettei kukaan muu voi häntä rakastaa eronne jälkeen? Ihmettelen kaltaisiasi ihmisiä.
Mietit myös, miksi sinua syynätään, kun laitoksella oli esim.16 rv oleva nainen, joka oli myös keskeyttämässä raskauttaan. Hän ei olekkaan täällä mainostamassa tekoaan. Varmasti saisi samat haukut hänkin. Minä ja suurin osa muista halveksii varmasti kaikkia kaltaisiasi ihmisiä. Mikest ole sitten tehnyt itsemurhaa jos äitisi sinun mielestä on niin väärin trhnyt kun ei sinua ole abortoinut? Olisi moni säästynyt turhilta murheilta.
Minäkin olen vahinko lapsi, elämäni ei ole koskaan ollut helppoa, olen käynyt läpi alkoholismin perheessä, hyväksikäytöt ja raiskaukset. Silti en ole ollut missään tilanteessa sitä mieltä, että kun en olisi koskaan syntynyt.
Olisit vain antanut lapsellesi mahdollisuuden, jossain muualla kuin sinun luonasi. Nyt olet tappanut oman lapsesi, toivon todellakin, että nyt ymmärrät ettei sinusta ole äitiksi ja katkaiset itseltäsi piuhat, jotta ei koskaan tule uusittua samaa vahinkoa, sillä sinä et todellakaan ansaitse lapsia, et nyt etkä myöhemmin, eikä sinun äo:lla lapsia kasvateta,
en alunperin tullut tänne mainostamaan tekoani vaan kyselemään neuvoa ja tietoa asiasta. Juttu vaan levisi ja jouduin aloittamaan tämän puolustelun, vaikka minun ei näköjään sitä olisi kannattanut aloittaa... Jäin tähän koukkuun ehkä siksi että uskon tästä jollain tavalla olevan myös hyötyä asian käsittelemisessä. Haluaisin että ymmärtäisitte etten ole sydämetön ihminen, en myöskään typerä tai täysi idiootti, mutta en kohta enää edes osaa kertoa mitään mikä ei saisi jotain ihmistä minua taas haukkumaan... Minua alkaa masentamaan kohta tämä minun parjaamiseni niin paljon, että en enää viitsi edes yritä puolustaa tekoani. Tiedän että se oli eettisesti väärin, mutta miksi minun pitäisi pilata loppuelämäni ajattelemalla asiaa... Minulla ei todellakaan ollut mahdollisuutta pitää lasta enkä halunnut sitä kenellekään muulle synnyttää.. jos te haukkujat ette sitä ymmärrä antaisitte jo olla... antaisitte edes asiallista palautetta ettekä aina haukkuisi tunteettomaksi tai idiootiksi...Osaan ottaa kritiikkiä vastaan, mutta minustä tuollainen haukkuminen on turhaa...
En ole koskaan ajatellut että ottaisin itseltäni hengen, pelkään kuolemaa... pelkään vaan että jos lapsi ei ole haluttu niin sen elämä tulee samanlaiseksi kuin omani vaikka kuinka yrittäisin välttää sen...
Lopuksi sen verran että ei äo:lla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa (omani on 127) vai tartoititko että jos on suht korkea äo niin ei osaa lapsia kasvattaa... (metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan...)
Jaksa sinua haukkua. Mikään sana maailmassa ei ole tarpeeksi kuvailemaan kaltaisiasi ihmisiä. Olet tehnyt virheen, riistänyt viattomalta lapsiparalta mitä kauheimmalla tavalla elämän, ottanut sen hänen omasta ihanasta ja lämpimästä turvapaikasta pois lääkkeillä ja riistänyt tältä mahdollisuuden olla, elää ja tuntea. Mitään kauheampaa en tiedä. Eikä minulla ole siksi sinulle mitään niin kamalaa sanottavaa, että ymmärtäisit tekosi, kun et sinä sitä ymmärrä. Niinkuin sanoit, itsekkyyttäsi et kyennyt antamaan lapsellesi mahdollisuutta elää jossain toisessa perheessä. En toivota sinulle hyvää jatkoa, koska sitä et ansaitse. Ehkä joskus kasvat ihmisenä, ehkä joskus viisastut. Enää et saa tehtyä tekemättömäksi, kun sitten kasvat, et voi kuin katua, JOS sinusta koskaan tulee kypsää ja vastuunsa kantavaa aikuista. Nyt sinun vastuuntunnottomuus maksoi yhden ihmiselämän, surullista mutta totta.
Pelkäät kuolemaa ja kykenet silti tappamaan, uskomatonta! Toivottavasti joudut pian kohtaamaan pelkosi, ennen kuin riistät elämän useammaltakin ihmiseltä, kuin vain omalta lapseltasi sen vuoksi, että et kykene huolehtimaan hänestä ja tahdot ulkomaille opiskelemaan.
Sinulla ja miehelläsi tulee varmasti olemaan todella mielenkiintoinen elämä keskenänne... Kaksi vastuuntunnotonta oman edun tavoittelijaa ovat todellakin löytäneet toisensa. Me emme käytä ehkäisyä, me emme halua lapsia..."en edes ymmärrä mitä hienoa on pidellä sylissään omaa lasta"...Ei se haittaa, kun tulen raskaaksi ja huomaan sen puolessa välissä raskautta, niin ainahan sen voi tappaa! Voi tätä oivallusten suuruutta!
jos sinulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa niin älä enää kirjoita tänne... olet itse tietenkin maailman hienoin ihminen etkä ole/tule koskaan tekemään yhtään virhettä... et osaa kunnioittaa toisten mielipiteitä/päätöksiä/prioriteetteja ja ainut mitä osaat tehdä on haukkua... epäilen, että olet juuri näitä katkeroituneita yh/teini-äitejä ,jotka ovat vihaisia niille naisille jotka uskaltavat tehdä tällaisen päätöksen... en ole missään vaiheessa sanonut että ratkaisuni olisi eettisesti oikein olen vain yrittänyt korstaa sitä että mielestäni tein oikean ratkaisun tällä kertaa kun ottaa huomioon minun ja mieheni tilanteen... äh turha sinulle on yrittää mitään selittää... kerro sinä tarinasi niin saamme tietää miksi olet tuollainen? Miksi mielipiteesi ovat niin ehdottomat? Miksi et anna toisten tehdä omia päätöksiään ja olla niihin tyytyväisiä? Miksi haukut tuntemattomia ihmisiä täällä ja et osaa kunnolla perustella väitteitäsi muutakuin vetoamalla siihen että olen mielestäsi murhannut ihmisen, vienyt lapselta mahdollisuuden elämään? Oletko lukenut kaikki viestit mitä olen aiheesta kirjoittanut? ymmärrätkö tilanteeni? Haluatko edes antaa minulle mahdollisuutta selittää vai paasaatko vain omia mielipiteitäsi jotka ovat sinun mielestäsi ne ainoat oikeat? Sano jo hyvä kirjahvi tässä vaiheessa minulle, että onko minun turha edes yrittää saada jonkinlaista ymmärrystä sinulta(en sitä tarvitse, mutta olisihan se kiva saada...)?
Olisiko mielestäsi ollut parempi jos olisin pitänyt lapsen, eronnut miehestäni,(todennäköisesti emme olisi yhdessä jatkaneet), lopettanut koulun (ainakin vähäksi aikaa),
elänyt sossun rahoilla (jotka muut veroillaan kustantavat), ruikuttanut chateissa rahapulaani, kuitenkin rakastanut lastani jolle en luultavasti voisi tarjota juuri mitään, vienyt sen hoitopaikkaan yksivuoitaana jotta saisin jatkaa opiskelujani, kituuttanut opinnot loppuun ja siinä välissä antanut sen jollekin vuodeksi hoitoon kun pitää opiskella ulkomailla, valmistuttuani (jos ikinä sinne asti pääsisin) etsiä työpaikkaa miesvaltaiselta alalta yh-äitinä ja lopulta päätyö marketin kassaksi kun ei muuta mahdollisuutta ole. Lapsen luultavasti kasvattaisi ainakin puolet ajasta joku tuntematon hoitaja... lapsi ei saisi kunnon starttia elämälleen ja äiti vittuuntuisi koko elämään ja katuisi koko elämänsä sitä että oli silloin kerran eettisesti niin vannoutunut ,että ei tehnyt aborttia vaikka plus/miinus-listalla ainut plus-puolinen merkintä oli se, että ei riistä henkeä pieneltä vauvalta.
Heippa, yritähän jaksaa. Kauheata miten ihmiset haukkuvat toiset ihmiset lyttyyn, vaikka eivät heidän elämästään mitään tiedä. Parempi olisi, kun et enää lukisi näitä haukkumisviestejä ja vastaisi. Nämä ihmiset eivät lopeta paasaustaan sitten millään.
No joo pitäis varmaan lopettaa... toisaalta on mielenkiintoista lukea miten asia kehittyy... kunhan pitää vaan mielessää että tämä on tosiaan suomi24.fi, jossa liikkuu kaikenlaista porukkaa, harvemmin täällä kätdään asiallista keskustelua... oeln päättänyt että jos tämä tästä vielä paljon pahenee niin yritän lopettaa lukemisen, vaikka tämä jokseenkin on hieman addiktoivaa lukemista... ei pidä vaan ottaa niin tosissaan ja muistaa että oma mielipide ja se mitä on päättänyt on minulle se tärkein... kiitos positiivisesta viestistäsi tyttönen
Pyysit minua lopettamaan ja samaan viestiin pistit liudan kysymyksiä. Minäpä vastaan ja lopetan tähän vastaukseen viestin vaihdon, koska tämä ei ole rakentavaa missään muodossa.
Ensiksikin, ei. Sinulla ei ole ollut eikä kaikkien selityksiesi jälkeenkään ole mahdollisuutta saada minulta minkäänlaista ymmärrystä. Ehkä joiltakin osin kärjistin asioita ja haukuin sinua suotta, koska en ole milloinkaan ymmärtänyt, enkä tule koskaan ymmärtämään ihmisten leväperäisyyttä tuollaisissa asioissa, vaikka ymmärrän tilanteesi vaikeuden, se ei silti oikeuta sinua, tai ketään muutakaan tappamaan ketään. Olisit ollut vähemmän itsekäs ja antanut lapsesi pois, se on kahdesta pahasta pienempi. On outoa, että ajattelet, että olisit tullut lastasi yksinhuoltajana ja vähävaraisena katumaan? Tuossa toit esiin sen mitä arvelinkin, et saanut mieheltäsi kannustusta muuta kuin tekemääsi ratkaisuun, joten et uskaltanut ehkä senkään vuoksi lasta pitää. Kaikki ei pidä lapsista, kaikki ei halua lapsia. Eikä kenenkään kuulu lasta joutua kasvattamaan sen vuoksi, että vahinko on tapahtunut, kun sen voi antaa pois. Mielestäni kuitenkin jokainen, joka kypsässä iässä harrastaa seksiä, on vastuussa teostaan ja tietää, mitä seurauksia siitä voi tulla. Nämä seuraukset olisi syytä silloin myös kyetä hoitamaan niin, ettei viattomia tarvitsisi tappaa. En ole abortin totaali vastustaja. Ymmärrän kyllä tilanteita, joissa se on ainoa vaihtoehto, mutta tuossa vaiheessa kuin sinä jo raskauttasi olit, en ymmärrä aborttia, kun lapsi on jo kehittynyt ihmiseksi. Sen lisäksi olet sen ikäinen, että sinun PITÄISI kyetä kantamaan vastuu tekemistäsi asioista ja tekosi osoittaa mielestäni suurta julmuutta ja vastuuttomuutta. Minun mielestäni muita perusteluita ei tarvitse kantaani, kuin että siinä tapetaan lapsi. Eikö se ole mielestäsi tarpeeksi hyvä peruste? Mitä pahaa lapsesi oli tehnyt ansaitakseen kuolla ennen kuin elämä oli kohdun ulkopuolella ehtinyt alkaa? Oletko todella sitä mieltä, että et olisi omaa itsekkyyttäsi voinut säästää tämän viattoman pienokaisen elämää ja antaa hänelle mahdollisuutta kasvaa jonkun hyvän ja vakaan pariskunnan perheessä, jossa on vanhemmat, jotka häntä kykenevät rakastamaan?
Kysyit minusta. Ei, en ole katkeroitunut yh tai edes teini äiti, vaikka tosin minulla ei ole mitään yksinhuoltajia vastaankaan, mielelläni maksan veroja heidän lapsiensa toimeentulon turvaamiseksi, kuten myös teiniäitien. He kantavat vastuunsa, ja toisin kuin toit esille, minä en henk.koht. tunne ainoatakaan onnetonta teiniäitiä tai yksinhuoltajaa. Valittavat rahahuolista, mutta niin tekevät lapsettomat ihmisetkin ja myös lapsiperheet joilla on vakaa elintaso. Harva ihminen Suomessa pärjää niin hyvin, että ei koskaan rahahuoliaan puisi.
Minä olen kouluni käynyt terveydenhoitaja, ammatissani joudun näkemään paljon kaltaisiasi vastuuttomia ihmisiä, joille valitettavasti joudun antamaan vapauden tuhota juuri alkaneen lapsen elämä, koska ammattietiikkani vuoksi en voi omia mielipiteitäni töihin tuoda. Ehkä tämä nettikirjoittelu on sitten tasapainon hakua sille. Olen onnellisesti naimisissa ihanan, myös kouluttautuneen ja terveysalalla töitä tekevän miehen kanssa. Meillä on oma talo, suht hyvä toimeentulo ja elämä mallillaan. Meillä on yksi tyttö, joka sai alkunsa, yllätys yllätys, vahingossa. Tarkoitus oli vasta parin vuoden kuluttua, mutta ehkäisykin voi pettää ja niinpä huomasin olevani raskaana, kun rv:a oli takana 5.. Minulla olisi siis ollut hyvinkin aikaa tehdä abortti, mutta hetken mieheni kanssa asiaa pyöriteltyämme hylkäsimme ajatuksen ihan totaalisesti, koska meidän elämäntilanteemme oli kuitenkin vakaa, eikä meillä ollut mitään lapsentuloa vastaan. Nyt me yritämme toista lasta, vielä ei ole tärpännyt, mutta toivottavasti pian saamme hyviä uutisia. Minä en siis kuvittele olevani täydellinen, olen jo työni puolesta nähnyt monenlaista kohtaloa ja epäonnistumista ja ehkä myös siksi olen sitä mieltä, ettei sinulla mielestäni ole riittäviä perusteita tappaa pienokaista ja myös, kun tiedän senkin, että sinun pienokaisesi ei ollut enää kovin pieni kun hänet tapatit. Ja olen varma, että sinun tekemäsi asia koskettaa nimenomaan ihmisiä, joilla on pieniä lapsia ja jotka ovat nyt tai ovat vasta olleet raskaana ja ovat kokeneet uuden elämän ihmeen ja elämän pienen lapsen kanssa iloisena, upeana asiana. SIllä juuri meidänkaltaiset eivät pysty ymmärtämään, miten joku voi tappaa tuollaisen pienen ihmeen.
Ja kyllä, minusta olisi ollut parempi, että olisit eronnut miehestäsi, keskeyttänyt opintosi hetkeksi, jäänyt äitiyslomalla, jatkanut opintojasi sen jälkeen ja valmistunuit jossain vaiheessa. Tarjonnut lapsellesi hyvän ja rakastavan kodin ja varmaan olisit joskus löytänyt myös miehen, joka olisi osannut arvostaa "uhrauksiasi" ja rakastaa lastasi. Siis ellet sitten olisi kyennyt antamaan lasta johonkin toiseen rakastavaan ja hyvään kotiin.
todella paljon tuosta pitkästä selityksestä, nyt ymmärrän kanatsi hieman paremmin... Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen vapauden annan myös sinulle enkä ala enää vänkäämään vastaan.
Sovitaanko että pidetään nämä omat mielipiteet ja lopetetaan tämä "sota" tähän.
Myönnän tässä nyt vielä sen ,että jos minulla olisi mies joka olisi ehdottomasti halunnut lapsen, olisimme pitemmällä suhteessamme ja edes hänellä olisi ammatti ja työapaikka olisin ehkä voinutkin pitää lapsen... ehkä. Mutta meidän tilanteessamme olen niin itsekäs että haluan kerrankin kaiken menevän niinkuin olen suunnitellut seuraavat kolme vuotta menevän... kuten jo joskus aikaisemmin sanoin ehkä viiden vuoden päästä minullakin on sitten se lapsi jonka haluan ja johon olen varautunut... ehkä.
Sovitaan niin. Eikä minun tarkoitukseni ollut olla ilkeä. Ihanan pienen tyttären äitinä minun on vain vaikea ymmärtää sitä, mitä teit. Ehkä nyt kuitenkin toivotan sinulle kaikkea hyvää, sinulla varmasti tulee tulevaisuudessa vaikeita hetkiä, ja niiden varalla tarvitset roppa kaupalla voimia.
Sitä minä tässä vähän pelkäänkin... On noita vaikeuksia ollutkin kyllä jo tähänkin ikään asti... toivottavasti tein nyt kerrankin oikean ratkaisun enkä väärää, niinkuin monta kertaa olen aiemmin tehnyt. Nyt ainakin mietin tätä ratkaisua tarpeeksi ja vielä on ainakin hyvä olo...
Eihän tämä mikään loistava ratkaisu ollut, mutta kuten olen jo monta kertaa sanonut niin omasta mielestäni minun kohdallani ainut oikea... piste.
...Onnea vaan sinullekin jatkossa...
Sitä tässä elämässä tarvitaan :)! Mutta kyllä se elämä muistaa aina joskus hymyillä varmasti myös sinullekin. Ja entiset vaikeutesi ymmärrän varsin hyvin.. Itsekin olen elänyt liitossa alkoholistin miehen kanssa, joka kohteli minua muutenkin kaikin puolin huonosti, henkisesti ja fyysisesti.
Aiemminkin tonne jo kirjoitin, purin vihaani lapsia kohtaan (ei siis lapsia kohtaan vaan niiden itsekkäitä äippöjä...). Tässä taas yks esimerkki, miten kuvotetaan. Kesken keskustelun, ei edes niin kauniista asiasta keskustelun, tulee joku mussuttamaan mussu- juttuju. Siis missään ei ole turvassa äidin pikku kullilta!
Nyt hävettää aikatavalla olla terveydenhoitaja. Älä nyt pilaa koko ammattikunnan mainetta kirjoittelemalla tänne epäasiallisuuksia. Mielessään voi olla montaa mieltä, mutta älä julkisesti tule toitottamaan moraalikäsityksiäsi ilmoittautuen alan ammattilaiseksi.
Niin,että lisää lapsia mailmaan,jotka voisi alkoholisoitua,tai lisää lapsia,jotka saisi kokea samaa kuin sinä kirahvi,kenties pahempaakin.
Että hyvä elämä lapselle! Vai!?!
Eräälle tutulleni on tehty kyseinen abortti alateitse synnyttämällä ja hän oli silloin rv 19. Hänelle laitettiin kohtuun jonkinlaisia pillereitä jotka aloittivat synnytyksen ja hänelle tuli aivan samanlaisia supistuksia kuin normaalisti synnyttäville. Ne supistukset olivat kuulemmat todella kivuliaita, kuten ne normaalistikin ovat, mutta luulisin että ei kuitenkaan vastaan aivan täysiaikaisen synnyttämistä. Kun sikiö lopulta syntyi pistettiin se johonkin muoviämpäriin (tietääkseni se ämpäri oli hänen alapuolellaan jonne se tippui sieltä)ja tutulleni sanottiin ettei sinne kannata katsoa, mutta tietenkin hän katsoi eikä näky varmaankaan ollut mitenkään mieluinen. Hän joutui olemaan yhden yön sairaalassa. Tuttuni sai jonkinlaisen tulehduksen muutamia päiviä sen jälkeen ja joutui menemään takaisin sairaalaan, mutta pääsi sieltä melkein samantien pois ja sai jotain lääkkeitä tulehdukseen. Kirjoitan siksi tästä, jotta tiedät mitä se sitten on. Itseni inhottaa koko kertomus, mutta jokainen tekee oman päätöksen. Naisella on oikeus päättää tekeekö abortin vai ei. Se on mielipiteeni, vaikka olen itse äiti ja onnellinen sellainen.
Kiitos asiallisesta viestistä, mutta jos olisit jaksanut lukea kaikki viestini niin tietäisit, että palasin jo lauantaina sairaalasta :) Olo on hyvin nukutun yön jälkeen oikeastaan erittäin hyvä, huomenna takasin koulunpenkille ja eiköhän se tästä lähde rullaamaan... Pääetin eilen että en lue näitä viestejä enää täältä, kun tulee niin paha mieli, mutta taas näköjään tänne eksyin... Ihminen on ihmiselle susi (varsinkin naisista puhuessa...) ;D
Aikamoisen keskustelun olet saanut aikaiseksi, vaikea edes jaksaa lukea kaikkea. Monesti tulee mieleen lukiessa, että miksiköhän ihmisten on vaikeata käsittää, että abortti ei ole meille kaikille vaikea ratkaisu, vaan itseasiassa aika itsestään selvä vaihtoehto. En tiedä sinusta, mutta kirjoituksistasi sain kuvan että tiedät että et valintaa kadu. Itse olen myös täysin varma oman valintani oikeellisuudesta. Jostain syystä minun siis tulisi kuitenkin kantaa huonoa omatuntoa? Tätä kimppuun hyökkäävät kai ajavat takaa; kadu, häpeä, hirtä itsesi, et voi elää itsesi kanssa...? Mikä on se pointti, abortti on tehty, elämä jatkuu muuttumattomana juuri sellaisena kuin sen haluan jatkuvan, miksi täytyisi pitää itseään nyt huonompana?
Minä en näe tätä kysymystä siinä valossa, että onko oikein viedä henki syntymättömältä lapselta, vaan niin, että kumman tahto painaa enemmän. Voinko siis itse päättää elämästäni, vai täytyykö minun muuttaa aivan kaikki erään vahinkolaukauksen takia, muutos elämässäni ei tällä hetkellä voisi olla kuin huonompaan suuntaan. Oudoksuttaa se, että joillakin on pokkaa moralisoida toisia oman näkemyksensä pohjalta.
Kuitenkin kun ajatellaan, että abortteja tehdään maassamme paljon, se on íkävän yleistä, jokaisen lähipiiriin varmasti kuuluu abortin teettäneitä, on ihmeellistä kuinka asia näin provosoi ihmisiä hyppimään toisten silmille, tavallaan silloin voi loukata lähimmäisiään, jota ei tarkoita... Kaikkihan kuitenkin tiedämme, että näkemys jostain yhdestä asiasta, vaikka abortista, turkiksista, ihmisoikeuksista, permenentin tarpeellisuudesta, uskonnosta jne. ei vaikuta koko ihmiseen niin, että voitaisiin yleistää, esimerkiksi, että olisi itsekäs, tai kylmä, tunteeton, lapsirakas...
Älä siis masennu, taustalla on varmasti monia, jotka eivät viitsi joka asiasta älähtää, ja joiden sympatia on puolellasi. Vain kiihkoimmat ovat ne jotka yrittävät loukata, heille asia on nyt jostain syystä tällä hetkellä ajankohtainen, niinkuin sinullekin. Terve itsetunto kestää negatiivisenkin palautteen, kuten olet huomannut. Ideanani oli kuitenkin sanoa että; kyllä, voit olla varma ettet kadu päätöstäsi myöhemmin, vaikka sellainen mahdollisuus täysin täällä teilataankin, meitä on muitakin aivan yhtä varmoja...
en ole tehnyt aborttia, muttta lain mukaan 12rv:n jälkeen abortin saa vain sikiön vamman tai sairauden takia 24rv:lle asti. jos nainen on alle 17-vuotta tai yli 40-vuotta, niin lupaa voi myös hakea. muistaakseni myös useamman lapsen synnyttänyt (olisiko 4 lasta?) kelpaa syyksi. silloin abortin raja on 20rv. jos syysi on vain sosiaalisia, niin et varmaankaan saa aborttia.
abortti tehdään käynnistämällä synnytys. varmasti se sattuu, mutta saahan niitä kipulääkkeitä. uskon , että varsinkin myöhemmin tehty abortti on raskas kokemus. kannattaa todella miettiä mikä on parasta.
en lukenut kaikkia alla olevia tekstejä, mutta opiskella voi aivan hyvin lapsen kanssa. äitiysloman aikana voi pitää välivuotta ja lapsen viedä hoitoon kun itse jatkaa opiskelua. opiskelu lapsen kanssa on siinä mielessä helpompaa, että opiskelua voi itse suunnitella ja järjestellä. jos menet töihin, niin siellä on pakko olla määrätty aika ja tehdä määrätyt asiat.
olen itse 16rv:lla ja odotan toista lastani.
...vaan ne aikaisemmatkin niin huomaat että olen jo käynyt sairaalassa. Abortin saa 12rv:n jälkeen 20rv:lle sosiaalisin perustein, jos siis ei ole mahdollisuutta vanhemmuuteen. Pelkästään nuoren tai vanhan iän tai sikiön epämuodostuman takia erikoislupia ei myönnetä. Erikoisluvan saa kyllä muidenkin perusteiden nojalla...
Voi hyvänen aika. Vieläkin voi olla ihmisiä joille ei kertakaikkiaan mene jakeluun tuo ehkäisyn käyttö, varsinkin jos on noin paljon lapsia vastaan.
Ehkä hyvä ettet lasta pitänyt, kun noin kevytkenkäisesti puhut vakavasta asiasta, toisen elämästä. Pienen lapsen, joka oli sinun omaa lihaa ja vertasi.
Ajatteletko tässä vain ja ainoastaan itseäsi? Kun sanoit että et voisi adoptoitavaksi antaa kun miettisit kokoajan missä lapsi on jne. Etkö mielummin miettisi sitä ja olisi antanut lapsesi elää, kun riistänyt pienen ihmisen hengen ja meittinyt lopun ikääsi mitä olet tehnyt.
Kadun puolestasi. Kuinka olet niin vastuuton. Normaalisti en aborttia vastusta (itsekkin sen olen joutunut kokemaan nuoren ikäni takia, 15v.) mutta lapselle, elävälle ihmisille, keskeytys tuossa vaiheessa on murha mielestäni. Pienelle alkiolle tai sikiölle abortti on mahdollista kun se ei vielä tunne, näe, kuule, eikä ole kehittynyt paljoa.
Pitääkö ihmisen todella riskeerata henkensä jotta voi synnyttää lapsen jollekin toiselle? Toisessa viestiketjussa henkilö kertoo että hänellä on parantumatonsairaus joka voi aiheutta hengenlähdön molemille, sekä äidille, että lapselle. Siihen kun vielä lisätään se ettei itse ole valmis lapseen, niin miksi helvetissä kantaa ja synnyttää se ja vielä laittaa oma henki vaaraan???!!!!!!!!!!!!!!!
Sä olet täysin käsittämättömän tyhmä ihminen!
niin...abortti...voikai sen tehdä hieman aikaisemminkin?jos sen tajuaa "liian myöhään" niin voihan sen antaa adoptoitavaksi...vai mitä jos möhömahan oma äiti tajuaa vasta nyt että ei haluakaan tuollaista tytärtä ja päättää ottaa hänet päiviltä niin eipä sekään ole kai kovin oikein?vai mitä mieltä möhämaha itse on tästä ajatuksesta?niin ja älä nyt vastaa että "se on kaksi eri asiaa"...tai hetkinen!niinhän se onkin!lapsi oli viaton,sinä et...
...Aika eri asia, niinkuin itse sanoitkin, on verrata aikuista ihmistä sikiöön. Käsittääkseni siksi tällaista ei vielä syntymätöntä kutsutaan oli se sitten kuinka pitkällä tahansa... Voin olla väärässäkin...
Tottakai abortin voi tehdä aikaisemmin, et usko kuinka paljon vieläkin toivon ,että olisin huomannut sen aikaisemmin.
Se, että en halunnut antaa sitä adoptoitavaksi on oma päätökseni mm. perustuen siihen ,että en halunnut synnyttää, en halunut miettiä loppuelämääni missä "lapseni" on. Saatika joku päivä joutua kasvotusten tämän lapsen kanssa kun hän ottaa selville juuriaan...
Toi sun esimerkkis on ihan älytön, et sä voi mitenkään verrata mun abrottia ja sitä et mun äiti yhtäkkiä päättäs "päästää" mut päiviltä, jotain järkee noihin kirjoituksiin...
kirjoita vähän järkevämpää juttua, niin ei tarvi hermojaan menettää...
Kai sä nyt sit edes katsoit sitä tapettua lastasi että ymmärtäisit mitä olet tehnyt?
Kylläpä kovin innokaasti täällä kirjoittelet ihmisille ja itseäsi puollustelet vaikka pitäisi surutyötä tehdä tapetun lapsen vuoksi, vai etkä välitä......eikö sinulla ole tunteita?
...onhan minulla tunteita, mutta ei tätä "tapettua sikiötäni" kohtaan. Olen hyvinkin tunteva ja rakastava ihminen. En ymmärrä miksi minun pitäisi surra tätä asiaa tai viettää jopa jotain suruaikaa, kun en lasta halunnut missään nimessä, minulla ei ollut sikiöön minkäänlaista tunnesidettä ja ajatus siitä että minun pitäisi tässä vaiheessa elämääni kasvattaa lasta saa minut ahdistumaan. Miksi ihmeessä? En kadu tekoani ollenkaan, onhan se surullista, mutta näin se vain menee.
Niin ja en katsonut lastani ,enkä usko vaikka olisin katsonutkin että olisin jotenkin eri mielellä... ilmeisesti sikiö oli jotenkin vioittunut kun hoitaja ilmoitti että kaikki tuli ulos ja samana päivänä minut kiikutettiin kaavintaan kun istukka oli vielä paikallaan...
Puolustelen siis itseäni, koska tiedän että tein oikean ratkaisun omalta kannaltani. Ymmärrän että useimmatkaan teistä eivät ymmärrä sitä, mutta miten voisittekaan todella ymmärtää, kun ette tunne minua ja minun tilannettani muutakuin pintapuolisesti mitä olen yrittänyt kertoa täällä...
MITEN JOKU VOI SANOA TOLLASTA EDES ÄÄNEEN,ETTÄ "EI OLE MITÄÄN TUNTEITA SIKIÖTÄ KOHTAAN JA ETENKI,ETTÄ EI TUNNU MILTÄÄN,KUN TEKI ABORTIN"!!??
EI OIKEEN JÄRKEEN KÄYPÄÄ!!!
Ei ole järkeä? siis olen sanonut että minulla ei ollut tunteita sikiötä kohtaan, mutta sitä en ole sanonut etteikö se tuntuisi missään, siis abortti.
Jos ei lasta halua, jos on varma päätöksestään niin ei siinä kerkiä mitään tunteita syntymään...
Kun tein abortin synnyttämällä olin myös RV 20.
Sain pillerit emättimeen ja siitä se alkoi,kipuja oli,mutta särkyyn sai kääkkeitä paljon.Lapsen synnytin alumiini ämpäriin,joka oli uskomattoman hirveetä. Kivut kestin,mutta henkinen kipu oli siinä kaikkein pahinta.Itku tulee joka kerta ajatellesakin asiaa.Tästä tapahtumastakaan ei ole kuin n.24h.
Kylläs se paha olo menee ohi. Älä tee sitä virhettä minkä minä tein ja ala lukemaan kaikkia viestejä mitä täällä kirjoitetaan, tai jos luet niin muista että meitä on moneen junaan.
Jos olet tehnyt oikean ratkaisun olosi helpottuu varmasti. Itselläni tuosta abortista (olin 19rv) on tasan kaksi viikkoa ja olo on jo ihan hyvä. Osaisinpa pysyä vaan täältä pois niin menisi varmaan paremminkin...
Muista itkeä itkut pois niin kyllä se olo helpottuu. Unohtamaanhan tätä ei varmaan koskaan pysty, mutta eipä sitä varmaan pitäisikään.
voitte nyt tukea toisianne,kun tuskin sitä tukea niin kovin monelta muuten saattee.te saatatte ainakin ymmärtää toistenne pahan olon ja onhan oikeudessakin syytetylläkin oikeus asianajajaan/avustajaan,niin teilläkin on oikeus saada tuki jostain...sitähän sinäkin möhömaha täältä varmaan haet...?niin tai sitten olet vaan saman sortin addikti kuin minäkin...en pääse irti näistä sivuista ...en pääse en!niin ja sille toiselle naiselle sitten jaksamisia ja lähde pois näiltä sivuilta vielä kun kerkeät!jos tosiaan tunnet morkkikksia niin täällöä ne saadaan sitten paisutettua niihin mittasuhteisiin että saattaapi käydä köpelösti...vaikutat kuitenkin herkemmältä ja ajattelevaisemmalta henkilöltä kuin möhömaha joten tuskin kestäisit sitä paqinetta mikä esim. möhömahaan on täällä kohdistettu-ja möhis-todellakin sivusta katsojana voin sanoa että olet kyllä saanut osaksesi täällä niin paljon haukkuja että heikompi olisi jo murtunut-ja sanon että jos et tajua lopettaa näiden sivujen lukemista niin voi olla että ihmiset jatkaa niin kauan että sinutkin saadaan murtumaan.anteeksi että minäkin olen heikkoina hetkinäni sinua tuomaroinut...en halua sinua painaa yhä alemmas mutta aihe on todella niiiiiin arka luontoinen että saa välillä vereni kiehumaan-totuus on kuitenkin se että KAIKKI ovat syntiä tehneet ja Jumala antaa kyllä kaikki synnit anteekisi,jopa tämän-mut tietenki kannattaaa ensin pyyytää anteeksi...no koittakkee jaksaa!
Miten tällasen abortin jälkeen voi jatkaa elämäänsä miehensä kanssa? Ollaan muuttamassa yhteen kesällä,mutta tämän jälkeen alkaa tuntua,että onko siinä enää mitään järkee.Ajattelen koko ajan jättäväni hänet,vaikka ei se hänen syytä yksin ollut ja varmasti raskasta miehellenikin.Olen 21 ja yksi lapsi ennestään eri miehen kanssa,mutta en pysty edes ajattelemaan tekeväni lapsia nykyisen miehen kanssa,eli onko yhteisessä tulevaisuudessa mitään järkee,ainakin nyt mietin näin. En ole puhunut asiasta miehelleni,enkä välttämättä haluakkaan.
Vihdoinkin sellainen viesti, joka oikeasti oli mukavaa luettavaa.
Mitäpä tässä taas sen enempää höpisemään... kiitoksia.
...et pysty ajattelemaankaan lapsia sen miehen kanssa? Tämän kokemuksenko takia, vai jonkun muun. Itse olin suhteessa jossa mies oli alkoholisti ja elättelin toivoa, että hän olisi joskus tajunnut, että juominen on pahasta ja ajattelin jopa tyhmänä että lapsien tekeminen "parantaisi" hänet. Kysyin sitten kerran että lopettaisiko tämä mies juomisen jos meille tulisi lapsia ja mies sanoi että: "en" Siinä vaiheessa pakkasin kamani ja laitoin avioerhakemuksen menemmään. Tämä mies nimittäin halusi todella paljon lasta ja jos ei kerran senkään vuoksi voi lopettaa juomista niin tilanne on menetetty. Jos olet jossain vastaavassa tilnateessa niin suosittelen sihteen lopettamista.
Jos syysi on tämä kokemus, niin asia on toinen. Eikö tämä mies ole tukeut sinua päätöksessäsi? Oma avomieheni on muuttunut tämän kokemuksen jälkeen plajon huomaavammaksi ja rakkaammaksi.
Puhuisit asiasta miehesi kanssa ja tee sitten päätöksesi. Keskeytyksestä on vasta vähän aikaa ja tällä hetkellä ajatuksesi ovat vielä sekavat. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, voit pian katua niitä tulevaisuudessa.
juu,tervepä taas möhömaha ja :))!
tosiaan sulla :)) on abortista vielä niin vähän aikaa,ja "toipuminen"siitä kestää varmasti eri ihmisillä eri ajan-kyllä kuule olen täysin varma siitä että sä pääset tämän asian yli!nämä sivut eivät vain ole oikea sivu nyt sulle-ehkä voisit ja kannattaiskin oikeasti käydä juttelemassa asiasta jonkun ammatti auttajan kanssa.ja se että nyt jostain syystä tunnet inhotusta miestäsi kohtaan-on itse asiassa ihan normaali reaktio!vaikka olisitte yhdessä sopineet abortista jne. siitä saattaa silti jäädä "takaraivoon" tunne että jossain kohtaa koit kuitenkin olevasi asian kanssa täysin yksin -miehesi tuesta huolimatta-jotenkin alitajuntaisesti saatat kuitenkin tuntea että perkule toi ukko pääs nyt niin helpolla kun taas sinä jouduit käymään itse toimenpiteessä ja joudut nyt kipuilemaan tämän asian kanssa,ja miehet nyt ei tunnetustikaan osaa välttämättä tuntea naisen tunnetiloja-sitä milloin sinä kaipaisit syliä ja keskustelua asiasta...ja neiset taas puolestaan tunnetusti kuvittelee että mies on jonkin sortin ajatusten lukija-ja jossain vaiheessa kun olisit kaivannut lohtua ehkäpä miehesi ei ole "äkännyt" sitä juuri sillä hetkellä antaa-ehkä toisaalta olisit nyt tarvinnut sitä tukea niin paljon että kukaan toinen ihminen ei edes olisi pystynyt sitä sinulle antamaan!mutta minusta nyt ainakin tuntuu siltä että vihon viiminen asia(tämän palstan lukemisen jälkeen..) jonka voit tehdä niin käpertyä yksin ajatuksinesi.miehelläsä tuskin nyt on hajuakaan siitä mitä sinä käyt tällä hetkellä läpi-miehesi EI ole ajatusten lukija-miehesi Ei myöskään ole sinua enemmän tai vähemmän syyllinen tähän asiaan.mieti nyt sitä ennenkuin alat tämän asain vuoksi miehestäsi muokkaamaan uusia käsityksiä,että oliko miehesi ennen tätä abortti asiaa mielestäsi ihana kumppani-ei kannata antaa jylläävien hormoonien nyt tehdä päätöksiä puolestasi...sun ajatukset muuttuu viellä luultavasti kunhan aikaa kuluu ja kunhan yrität olla miehellesi avoin,siitäkin huolimatta että ajatukset miestäsi kohtaan ovat nyt vihaiset,tai katkerat tai mitä vaan-niin no mutta älä luulekaan että tällä palstalla ihmiset yleinsä vastailee näin asiallisesti,että hus hus mene pois jo!ja möhömaha muista sinäkin että sinunkin voima varat on "luultavasti" rajalliset,joten kun et ,kuitenkaan lopeta näiden sivujen lukemista niin kokeile edes vähentää ;) -muistan teitä molempia rukouksin.toivon ihan tosiaan että kuitenkin pääsette näiden asioiden yli,vaikka aborttia nykyään vastustankin.
En mä tunne inhotusta miestäni kohtaan... mistähän tämäkin on nyt lähtenyt... Mä rakstan miestäni ja odotan innolla että pääsen kunnolla rakastelemaan hänen kanssaan (pillereitä ei vielä alotettu ja kumilla "toimitus" ei ole niin kivaa kuin ilman)...
Toiseksi olen jo päässyt asian yli, elän suht koht normaalia elämää jo. En kuitenkaan sano,että olisin unohtanut tämän tapahtuman...
se edellinen viesti oli vastausta sitä edelliseen..siis henkilölle jonka nimimerkkinä oli :)) tollainen hymiö!ja ymmärsit nyt kyllä ihan väärin siinä viestissä oli itse asiassa vain muutama rivi sinulle ja lopout sille hymiölle(se joka kirjoitti myös tehneensä juuri abortin synnyttämällä)sori jos viestini oli niin epä selvä...ei ole tarkoitusta pahoittaa mieltäsi lisää!!
uuups!sori luin uudestaan noi kaikki viestit nyt läpi JA HUOMASIN TEHNEENI MOKAN!!SIIIS: sen edellisen nimimerkki oli :(( tollainen naama eikä tälläinen naama :)) SORRYYYYYYYYYYY!!!!!!
Luulin, että joku taas vittuili mulle ja kiehahdin vähän...
Sori...
Kertokaapa,että kuka sen päättää onko abortti oikein tai väärin,moraalisesti tai ei moraalisestikkaan?? Tekö?