rakastunut????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Miten tiedät olevasi
kys-mys-
19474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Antaisin mitä vaan että saisin jutella ja olla vaan sen kaa...
Hän muutti minut tai itse muutuin, ajattelutapani, elämäntapani, suhtautumiseni rakkauteen, opin..
Tiedätkö, se kipu mitä tunsin tupakointia lopetettaessa oli mitätöntä verrattuna kipuun jonka koin menettäessäni hänet tai hänen hylättyään minut, nikotiini vieroitus meni siinä samalla.
Nyt parivuotta näkemisestä ymmärrän ettei hän tuntenut lainkaan samoin ja pitkän ajan valehtelin itselleni että hänkin tuntee samoin.
2vuotta näkemättä, puhumatta, kertoo kaiken ja tarpeeksi.
Suurin rakkauteni koskaan.
Tosin, niin helvetisti se sattuu...
Sairastuin rakkauden melankoliaan ja viihdyn siinä.
Tosin, mikään ei saa mielialaani parantumaan, mikään ei auta..
olen tällainen, hyväksyn sen.
Ei kaiken tarvitse olla niin helvetin suloisen karkkiöklö makeaa.. onnellisuutta jota ennen koin.
Nyt rakastan kyyneleitäni, joka päivä.
Joskus se syvenee rakkauteen, joskus se taas satuttaa.
Enpä tiennyt kuinka kovaa hän kolahti kunnes hän oli mennyt, lopullisesti..
Olemme kuolleita toisillemme, mutta silti elossa..
Kauniin surullista..
Tuntemattomia, vaikka tunsin
Omalla kohdalla se on sitä, että ajattelen tätä Miestä koko ajan. Oireet vaan pahenee, jos näen tai kuulen häntä. Usein näinä päivinä kuljen posket hekumoiden ja huomaan huokailevani koko ajan. Sekoilen, unohtelen asioita. Järki-minä katoaa ja havahdun monta kertaa päivässä tuijottelemasta tyhjään tai ovea, odottaen että hän astuisi sisään.
Kun näen häntä on kuin joku outo uusi energia kulkisi lävitseni. Olen aivan haltioissani hänen avoimuudestaan, älykkyydestään ja tavastaan toimia. Enkä ole koskaan kokenut samaa turvallisuuden tunnetta kuin hänen kanssaan. Enkä edes tienyt kaipaavani sitä! Olen aina pitänyt itseäni vahvana ja itsenäisenä naisena, mutta nyt taannun ihan heikoksi ja alan jo jännittämään seuraavia kohtaamisia. Olen alkanut epätoivoisesti peittelemään tunteitani kalsealla käytökselläni. Huomaan rakentavani suojamuuria, vaikka haluaisin vain juosta päin.
Haluan, että hänellä on kaikki hyvin ja tekisin mitä vaan auttaakseni siinä. Minussa on heränyt todella suuri hoivavietti häntä kohtaan. Aivan alusta asti on ollut tunne, että haluan mennä ihan lähelle, ottaa kiinni kädestä ja painaa pääni tuohon suureen syliin. Ja voisin tuijotella noita uskomattoman kauniita jäänsinisiä silmiä koko lopun elämäni.
Pelkään jatkuvasti sitä, että hän pitää minua tyhmänä tai että olen pettymys hänelle. Tai että hän suuttuu minulle, ei jaksa minua enää. Ja kaikki tämä vaikkei olla vielä kuin tutustumisasteella.
How scary is that.
Kaukaa se sut pelas itselles
😄
Supisipimm
Voih, miten osaat kirjoittaa samat asiat joita tunsin, kauan sitten..kun vielä tutustuttiin..
Minun pelkoni silloin kävivät toteen.
Ei suotta pelkosi ole liioilteltua, sitä seuraa murtuminen.
Olen ajatellut että ansaitsin tämän, osa kasvua. oppimista, tällä on tarkoitus ym. Opittuja fraaseja, mutta ei, kukaan ei ansaitse tätä. Ei kukaan.
Toivon sinulle hyvää onnea rakkautesi kanssa..
Ihastus =
Tutkijat ovat osoittaneet, että kehossa ja aivoissa tapahtuu eri asioita näiden kahden tunteen välillä. Ihastuneena aivoissa aktivoituu palkitsemista käsittelevät alueet. Keskushermoston välittäjäaine dopamiini saa ihmisessä aikaan tuntemuksia onnellisuudesta, euforiasta ja ”perhosia vatsaan” – mutta aine tekee ihmisestä myös riippuvaisen, sillä onnentunteet haluaa kokea yhä uudelleen ja uudelleen. Aine käynnistää myös testosteronin erittämisen kehossa, mikä saa vastarakastuneen ihmisen useammin ja helpommin kiihottumaan seksuaalisesti. Ihastuneena myös toinen välittäjäaine, fenyylietyyliamiini, lisääntyy aivoissa. Euforian tunnetta tuottava fenyylietyyliamiini on keholle kuin amfetamiinia, joka saa mielialan kohenemaan ja posket punoittamaan.
Vastarakastuneena serotoniinin määrä vähenee ja noradrenaliini lisääntyy, mikä auttaa pitämään sinut hereillä koko yön juttelemassa rakkaasi kanssa ja silti heräämään pirteänä seuraavaan päivään. Normaalisti liian vähäinen serotoniinin määrä tekisi sinut masentuneeksi, mikä on selitys sille, että vastarakastuneet ovat aika ajoin masentuneita, epäluuloisia ja ahdistuneita. Seratoniinin puute voi myös tehdä vastarakastuneesta melkein pakonomaisen kiinnostuneen ja lähes pakkomielteisen pienimmästäkin asiasta, joka liittyy ihastuksen kohteeseen.
Huolimatta siitä, mitä aivoissa tapahtuu ihastuneena, on tunne-elämä silloin yhtä vuoristorataa. Yhtenä hetkenä olet euforisen onnellinen, toisena taas epätoivoinen. Ihastuneena ihminen myös ylireagoi ja ylianalysoi ihastuksen pienimmätkin eleet. Tyypillistä vastarakastuneelle on myös ihastuksesta olevan mielikuvan idealisoiminen: hän on täydellinen eikä hänessä ole mitään vikoja tai puutteita, hän on ainutlaatuinen ja erityinen ja ”me vaan sovimme niiiiin hyvin yhteen”. Ja vaikka hänessä olisikin joitain huonoja puolia, ovat ne alkuhuumassa vain söpöjä ja viehättäviä. Jos suhde päättyy kesken ihastumisen (tai jos ihminen torjutaan), voi hän helposti olla aivan murtunut ja jopa suuttua tai haluta kostaa.
https://www.decibel.fi/tietoa/rakkaus-ja-seksi/parisuhde/rakkaus/ihastumisen-ja-rakastumisen-ero/
Ai, miten kaukaa?
Kuvaan ensimmäistä ja viimeistä rakastumistani. Ensimmäisessä tuntui siltä, että jalat eivät koskettaneet maata liikennevaloissa. Oli tunnet siinä hurmassa leijui jotenkin ilmassa ja maailma oli ihana muutenkin, ei vain hän. Hän oli jotenkin ihmeellinen ja ihana! ;)
Sitten viimeisessä rakastumisen tapaisessa tuijottelin häntä silmistä silmiin linja-autossa. Edellisenä yönä Yhdysvalloissa oli valittu Donald Trump presidentiksi. Hänen silmiin tuijottelunsa jälkeen marraskuussa 2016 kaikki maailmassa oli ihanaa ja vaaleanpunaista. Jopa Donald Trump oli ihana, puhuttamakaan hänestä joka niin ihanasti tuijotteli puppilit laajana minuun. Sillä hetkellä oli vain hänen silmänsä ja kasvonsa maailmani napa. Maailman tärkein asia oli tavata hänet jälleen. Maailmassani eniten merkitystä sillä hetkellä oli hänen jälleen näkeminensä. Oli jonkinlainen halu tuijottaa koko loppuelämä vain hänen silmiinsä, ihastuneena ja lopulta hänet todella tuntien rakastuneena. :)
En minä tiedä.. ehkä siitä ettei muut kiinnosta ja vaikka haluaisi unohtaa ei pysty unohtaan..
tai ehkä siitä ettei pidä toista täydellisenä, eikä odota täydellisyyttä. Näkee sen ihmisen sellaisena kuin hän on ja vaikka toinen satuttaa ihan saatanallisesti rakastaa silti,sitä ymmärtää, tuntee empatiaa, näkee fiilikset kaiken takana. Vaikka toinen ei rakastaisi edes takaisin, sitä vain hymähtää itsekseen.. "ei sun tartte, ei se muuta mitään siitä mitä itse tunnen. siltikin minä.."
Vaikka toinen sanoisi että rakastaa toista mielessä ajattelee "ei se mitään..mutta se ei muuta sitä että minä.."
Rakastaminen kai on sitä että vaikka toinen tekisi mitä, olisi mitä, sanoisi mitä, olisi tekemättä ja sanomatta jotain. rakastaisi takaisin tai ei jne. niin se ei muuta minun tuntemaa rakkauttani häntä kohtaan...
minun ei tarvitse omistaa, ei saada vastarakkautta, minun ei tarvitse saada edes hyvää kohtelua. tunnen sitä tunnetta silti..
Rakkaus on arkea.. sitä että huomaa toisen ihan tavallisten tekemisten olevan rakastettavia.
Se on tunnetta jossa on tyyni tunne että kuulumme yhteen, kuulun hänelle.
Se on toisen hyväksymistä vihan, surun, ilon.mustasukkaisuuden, pettymyksen, katkeruuden, rakkauden ja onnen tunteiden kera. Se on toisen hyväksymistä osaamiseten ja osaamattomuuksien kera. Se on toisen rakastamista ryppyineen. läskeineen jne.
se on luottamista siihen että toisellekin kelpaa itsenään.
Se on sitä kun ei odota toisen olevan satujen prinssi tai prinsessa eikä odota toisen olevan vain osa-aikainen ihminen ja osa-aikainen keijukainen eli omaavan ihmisyydestä vain parhaat palat ajatellen että ihminen on vain iloinen. kiva. aina hyvän tuulinen. aina kaunis, ei koskaan kai paskalla, ei koskaan ole vihainen. aina kuin säteilevä lempee jeesus vailla mitään negatiivista...
Ihastuneet nostaa ihmisen jalustalle ja lopettaa pitämisen heti kun heidän haaveihmisen kuva särkyy mielikuvissaan ja tajuaa että tuolla ihmisellä on huonoja päiviä, sekin jumalauta käy paskalla ja senkin hengitys haisee paskalle aamulla ja jumalauta jos se käy lenkillä niin hiki löyhkää niin että pyykkipoikaa nenään tarvitaan.
Rakkaus on myöskin kärsivällistä. Ottaa vastaan väärinkohtelua ja satuttamista pidempään. Sallii enemmän ja kestää enemmän. Odottaa kärsivällisemmin ja laskee aseitaan alas ja pitää niitä kärsivällisemmin alhaalla. Sallii enemmän toiselta "lyöntejä" koska rakastaa sitä tekijää...
ja haluaa ymmärtää sitä miksi niin tekee.
Jos henkilö olisi kuka tahansa muu se olisi tunnissa lopetettu se teko jolla satuttanut ja koko ihminen olisi poistettu heti. Ihmistä jota rakastaa siltä sallii 365 päivää vuodessa kärsivällisesti huonoa ja satuttavaakin kohtelua aina vain toivoen parempaa aikaa ja yrittäen kärsivällisesti uskoa toiseen ja toisen hyvyyteen.. ymmärtää hänen tunteitaan.
Kohtelu on siis lempeämpää, kärsivällisempää. sallivampaa ja ymmärtävämpää kuin jonkun muun kanssa joka ei niin lähellä sydäntä ole..
siinä tulee se parisuhteiden ansakin selitettyä miksi monet on pitkään huonoissa satuttavissa suhteissa.
Läpäläpä lää. Tosiasia on se, että loukkaukset, valehtelu tms.satuttaa paljon enemmän, kun ne on vaikkapa kumppanilta tai rakkastamaltaan ihmiseltä kuin joltain muulta ihmiseltä. Ihminen, jolle sinun pitäisi olla läheinen tai rakas ei pidä sinua munkään arvoisena, miksi kukaan muukaan pitäisi.
Satuttaa tietty, mutta sitä hyväksyy pidempään ennen kuin raja tulee vastaan.
Itsellä kuka tahansa muu kuin se oma mies niin lentää yhdestä teosta heti ulos elämästäni. Ei vaadi kuin kerta esim. kunnon kusetusta niin se olikin sitten siinä se ihmissuhde, mutta silloin kun on kyse siitä jota rakastaa se kerta venyy satoihin ennen kuin kärsivällisyys loppuu.
Mutta ei se liity rakkauteen silloin enää. Onko ees ylläri sit.
Kusetus vai? Ei niin. Ei ihminen joka pystyy jatkuvasti satuttamaan ihmistä jota sanoo rakastavansa todellisuudessa rakasta sitä ihmistä Se rakastaa vain itseään...... ja mennen tullen itsensä pelastaakseen, itselleen etua hakeakseen, omaa tahtoa läpi ajaakseen on valmis satuttaamaan toista jopa sitä jota sanoo näennäisesti rakastavansa.
se on mitä suurinta rakkautta... itseään kohtaan
Ehei vaan sen suhteen toisen osapuolen ajatukset ja tunteet. Eikä kyse muutenkaan mistään kusetuksista.
Riippuu miten rakkaus pilkotaan ja paloitellaan osiin...
rakkaus on esim. empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan. Kykyä sääliä ja tuntea halua ymmärtäää toista. Samaistua hänen tunteisiin ja kokemusmaailmaan ja kyetä sen kautta ymmärtämään ja olemaan kärsivällisempi...
Samanhan se on omaa lastaan kohtaankin. Se mukula saattaa purkka sinua, potkiä, monottaa nyrkillä pän näköä, huoritella ja haukkua, mutta koska rakastat sitä yrität sitä ymmärtää kärsivällisesti. Mutta jos se sattuu olemaan naapurin lapsi.. se onkin sitten jo huonosti kasvatettu "kauhukakara" ja ymmärrystä ei herukkaa sitten yhtään!
purra sinua ja potkia sinua.. monottaa nyrkillä päin näköä
Siitä, että en kaipaa enkä ajattele suhteilumielessä ketään muuta miestä kuin häntä. Haluaisin nähdä useasti ja ikävä on pian, jos ei nähdä.